Pakkaamisfilosofia – vinkkejä pakkaamiseen

Huh, millainen viikko takana. Vietimme viikonloppuna hyvän ystäväni polttareita, siitä syystä blogin puolella on ollut hiljaisempaa. Olipa ihanaa rentoutua mökillä ja mikä parasta, nähdä tulevan morsiamen onni.

Tällä viikolla onkin sitten lähtö Norjaan. Osa reissua ja siihen valmistautumista on pakkaaminen. Olen kirjoitellutkin useaan otteeseen pakkaamisesta, koska mielestäni se kuuluu oleellisesti vuorikiipeilyn harrastamiseen. Olen kertonut aiemmin pakkaamisestani Aconcagualle, Kilimanjarolle, Mt. Rainierille, Coloradoon ja nyt Norjaan.

varustelista vuorikiipeily

Pakkaamassa Norjaa varten

Pakkaaminen on kivaa ja siinä pääsee fiilistelemään tulevaa reissua. Pakkaamisessa minulla on tietynlainen systeemi, jota voisi kutsua jopa pakkaamisfilosofiaksi. Pakkaamisfilosofian vuoksi unohdan harvoin reissusta mitään oleellista ja kaikki tarpeellinen, ja joskus myös tarpeeton on mukana.

Pakkauslista

Yksi oleellisimpia osia pakkaamisfilosofian osista on hyvä pakkauslista. Listan avulla on helppo katsoa, että mitä tavaroita tarvitsee mukaan ja listassa pystyy hahmottelemaan jo sitä, että millainen reissu on tulossa.

Lista on myös tuplavarmistus sille, että reissusta ei jää mikään oleellinen puuttumaan. Tavarat ja niiden mukana oleminen on helppo tarkistaa, kun lista on kunnossa ja tiedän, että jos listalla kaikki olevat tavarat on mukana, niin pärjään kyllä.

Pakkaustaktiikka

Käytän pakkaamisessa aina seuraavanlaista pakkaustaktiikkaa: kerään kaikki pakkauslistalla olevat asiat olohuoneen lattialle kasaan ja lisään tähän myös kaikki sellaiset tavarat, joita ajattelen tarvitsevani.

varustelista vuorikiipeilyyn

Pakkaamassa ja keräämässä varusteita kasaan

Kasa näyttää epämääräiseltä ja sotkuiselta, mutta sen jälkeen aloita sorttaamisen: vaatteet omaan kasaan, varusteet omaansa, ruuat toiseen nurkkaan, elektroniikka seuraavaan ja niin edelleen. Pian olohuoneessa on selkeitä kekoja, missä on selkeästi eri varusteet kasattuina kekoihin, joista ne voi sitten näppärästi siirtää rinkkaan tai kassiin.

Sitten pakkaan tavarat kassiin tai rinkkaan ja punnitsen sen. Jos olen menossa lentäen, niin silloin tällöin on tullut pähkäiltyä kilojen kanssa ja mietittyä, miten saisi kamat mahtumaan lentoyhtiöiden kilorajoituksiin.

Varaudu kaikkeen

Yksi tärkeimpiä pakkaamisen filosofiasta mielestäni on se, että aina kannattaa varautua pahimpaan ja kaikkeen. Ei paljon lohduta jos kaverilla vuotaa valtoimenaan haavasta verta ja kaikki sidostarpeet ovat kotona tai jos jotain sattuu ja avaruuslakana on avaamattomana olohuoneen nurkassa.

Joidenkin mielestä varautuminen ei ole järkevää, mutta olen aika monta kertaa todennut toisin. Eksyessä on kiva, että mukana on useampi vesipullo, vaihtovaatetta ja ruokaa tai sairastuessa oikeanlaiset lääkkeet.

Mietin pakatessa siis usein läpi myös ne vaihtoehdot, että entäs jos jotain menee pieleen ja varaudun niihin. Tietenkään aivan kaikkeen ei voi varautua ja jokaiselta reissulta on tullut lisäoppeja siitä, mitä kannattaa pakata mukaan ja mitä turhaa on myös ollut mukana.

vuorikiipeily varustelista

Varustekasat

Toiset ovat sellaisia ”soitellen sotaan” -tyyppejä, joilta repusta löytyy makuupussi, jos sitäkään ja ehkä seuraavalle päivälle evästä. Loput asiat selviää sitten. Jotenkin vuoritouhuissa tykkään itse olla valmiina kaikenlaiseen ja nauttia tietäen, että jos jotain satttuu niin ratkaisu ongelmiin löytyy kyllä.

Aloita ajoissa

Aloitan pakkaamisen yleensä ajoissa, viikkoa tai jopa aiemmin. Reissuja ennen tuleekin elettyä roinakasan keskellä, mutta ainakin kaikki on valmiina ja jos jotain puuttuu, niin on helppo lisätä vain tavaraa kasaan.

Tykkään, että viimeisenä iltana ennen reissuun lähtemistä minulla ei ole minkäänlaista paniikkia siitä, että onko kaikki tavarat mukana. Olen käynyt pakkauslistan useasti läpi ja tiedän, että kaikki tarvittava on kyllä mukana.

Ajoissa aloittamisen hyvä puoli on myös se, että jos jotain tarvittavaa puuttuu, niin minulla jää aikaa myös käydä hankkimassa kaikki tarvittavat varusteet mukaan. Saattaa selvitä, että kaasu on vähissä, laastareita tarvitaan lisää tai muuta vastaavaa.

Näillä vinkeillä olen nyt pakannut Norjaa varten ja kuten kuvista näkyy, noudatan täysin omia ohjeitani.

Lämpimät hanskat

Nähtiin eilen Matka-Mikon kanssa, joka lähtee syksyllä ensimmäisen 7000 metrin vuoren Baruntsen valloitukseen mukaan Nepaliin. Ollaan viestitelty koko kevään ajan ahkeraan eri varusteista ja yksi iso asia on ollut se, että millaiset lämpimät hanskat kannattaisi hankkia.

Minulla on helposti palelevat sormet ja varpaat. Varpaiden lämmikkeeksi on kunnon ylävuoristokengät ja niiden lisäksi lämpöpohjalliset kiipeilykenkään. Sormien paleluun on kokeiltu kaikenlaista viristystä ja suurin ongelma on toistaiseksi ollut se, että kunnolliset hanskat ovat vain puuttuneet.

Aconcaguan reissulla hollantilaisella rouvalla Marliesilla, joka oli kiivennyt pari vuotta aiemmin Everestille, oli mukanaan hanskat, joita en ollut aiemmin nähnyt. Marlies oli palelluttanut yhden sormensa ensimmäisellä Everestin yrityksellään ja siitä oppineena hän oli hankkinut todella järeät ja isot rukkaset. Merkki oli Rab ja mallia ei enää valmistettu, mutta jos kuvittelette normaaliset rukkaset ja tuplaatte koon viidellä, niin tulee mielikuvaa rukkasen koolle.

Isoimpia asioita sormien paleltumisen kannalta on tietenkin se, että sitä hanskaa ei vain oteta kädestä pois. Kiipeilykamoja pitää opetella käsittelemään hanskat kädessä ja oli millainen tilanne tahansa, niin viimeiseen asti pitäisi välttää ihon paljastamista kylmyydelle ja tuulelle.

Hanskojen kanssa kamojen käsittelyä tuli onneksi harjoiteltua koko talvi Pirunkalliolla jääkiipeillessä. Alkuunhan sulkurenkaiden, köysien ja oikeastaan kaikki toimiminen tuntuu ihan lohmolta ja siltä, että tekisi mieli nykäistä se rukkanen pois kädestä. Pitkää hermoa ja harjoittelua se on vain vaatinut, että oppii myös hanskat kädessä tekemään kaikki samat asiat kuin ilman hanskoja.

Jotta Baruntsella, ensi vuonna Manaslulla tai sitä seuraavana vuonna Everestillä ei sormet palelisi tai paleltuisi, olen hankkinut uudet kunnolliset ja mahdollisimman lämpimät rukkaset. Ne ovat Marmotin 8000 Mitts -mallin rukkaset, joissa on kunnollinen ja paksu- ja primaloftrukkanen Goretex-kuoren alla. Näillä rukkasilla ei pitäisi sormet paleltua.

lämpimät hanskat vuorikiipeilyyn

Lämpimät hanskat

Tuntuu hassulta tähän aikaa vuodesta sovitella ja miettiä, että mitkä hanskat olisivat mahdollisimman lämpimät. Kaikki tuntuu lämpimältä ja jopa liian lämpimältä. Muistot niistä kovista pakkasista ja kylmästä tuiskeesta on unohtunut, sillä viime kuukaudet olemme saaneet nauttia niin kauniista säästä.

Näitä rukkasia ei Suomesta oikein löydy minkään kaupan hyllyltä ja rukkaset tilattiin suoraan minulle Marmotilta. Tilaamisen yhteydessä pitää aina arvioida tietenkin myös oikea koko, sillä usein tilaaminen on myös sitovaa. Minulla on 7-kokoa kädet ja näistä rukkasista valitsin kooksi M-kokoisen hanskan. Koko on juuri oikea ja veikkaan, että isompi koko olisi ollut liian iso.

Ajatuksena on ollut myös se, että laitan näiden rukkasten alle vielä ohuet alushanskat jos tulee hätätilanne vuorilla ja joudun riisumaan hanskat pois kädestä. Näin ollen käsi ei ole täysin paljaana vaan sitä suojaa edes alushanska. Uskoisin, että tälläisellä hanskataktiilla tulen pärjäämään seuraavat vuodet vuorilla.

Jos harkitset siis kyseisen lämpimän hanskan ostamista ja haluat kokeilla kokoa, niin täältä löytynee ja saa tulla myös kokeilemaan. Olen tosi tyytyväinen itse jo tässä kohtaa ja raportoin Baruntsen reissun jälkeen paremmin vielä siitä, miten hyvin hanskat toimivat tositoimissa.

 

 

Kiipeilysolmut

Solmut ovat yksi tärkeimpiä osia kiipeilyssä. Niiden avulla turvataan, että pysytään köydessä turvallisesti ja toisaalta varmistetaan, että ankkurit pysyvät kiinni siten, että kiipeilijä on turvassa. Solmut ovat myös sellainen asia, joka on kaikkien kiipeilijöiden opeteltava: ilman niitä ei ole mahdollista käytännössä kiivetä juuri mitään vuoria, seiniä tai edes sisäseinällä.

Solmujen opettelu on ainakin itselleni ollut kunnon prosessi. Olen joutunut tekemään satoja kertoja solmuja, jotta ne ovat jääneet päähän kunnolla. Muutaman kerran olen myös väsyneenä tehnyt solmun väärin, jolloin olen tajunnut, että harjoiteltavaa riittää.

kiipeilysolmut

Kasisolmu

Seattlen reissulla unohdin väsymyksessä yhden kiipeilijän perussolmun eli kasisolmun tekemisen ja silloin päätin, ettei näin saisi käydä enää ikinä. Tuon reissun jälkeen olen ottanut viikko-ohjelmaani solmujen harjoittelemisen. Näitä on tullut toki harjoiteltua myös kiipeillessä, mutta olen tehnyt kotona sohvalla istuessa solmuja ja kerrannut erilaisia ankkureita ja opiskellut lisää aiheesta Youtube-videoiden ja muutaman erittäin hyvän kirjan avulla.

Nyt muutamia kuukausia harjoitelleena voin sanoa, että osaan kaikki tarvittavat solmut, mitä tarvitsen ankkureiden rakentamiseen, kiipeämiseen ja köysistössä liikkumiseen. Solmuja on toki paljon näiden lisäksi ja opittavaa riittää.

kiipeilysolmut

Tuplakasi valmisteilla

Jos mielit kiipeilyharrastuksen aloittamista, niin suosittelisin opettelemaan seuraavanlaisia solmuja. Näitä tarvitaan erityisesti vuorilla ja kalliokiipeillessä.

Tuplakasi

Kaiken perusta on tuplakasisolmu, joka kiinnitetään kalliokiipeilyssä köyden päästä omiin valjaisiin. Solmu on mentävä valjaiden molempien luuppien läpi ja oikein tehtynä solmuun piirtyy kaksi selkeää kahdeksikkoa.

Vuorikiipeilyssä ja jäätiköllä liikkuessa tuplakasi tehdään siten, että solmu sidotaan keskellä köyttä ja kiinnitetään sulkurenkaalla valjaiden luuppiin kiinni. Minulle on opetettu, että vuorilla valjaisiin ei juurikaan kiinnitetä solmuja vaan solmut tulevat sulkurenkailla kiinni valjaisiin.

kiipeilysolmut

Kasi melkein valmiina

Tuplakasin tekemiseen mielestäni on hyvä muistisääntö: tehdään lumiukolle pää, laitetaan lumiukolle kaulaliina ja nenä. Näin köysi liikkuu oikein ja siitä muodostuu kasi. Tämän jälkeen köyden toinen pää kiinnitetään joko valjaisiin tai sitten tehdään jo tehtyä kasia seuratan uusi kasi. Näin syntyy tuplakasi.

Siansorkka

Siansorkkasolmu on solmu, jolla pystytään kiinnittämään köysi ja rakentamaan ankkurin toinen pääty kiinni itse ankkuriin. Siansorkka on siitä hyvä solmu, että se kestää vetoa kumpaan tahansa suuntaan vedettäessä ja toisaalta sitä on mahdollista löysyttää tarpeen vaatiessa.

kiipeilysolmut

Siansorkkasolmun ”mikkihiiren korvat”

Siansorkka on ennen kaikkea ankkureiden rakentamiseen hyvä jää- ja kalliokiipeilyssä. Solmu tehdään siten, että tehdään “mikkihiiren korvat” köydestä ja sitten taitetaan korvat päällekkäin. Solmu sitten kiinnitetään sulkurenkaaseen ja sen avulla ankkuriin.

Kalastajansolmu

Kalastajansolmu tarvitaan siihen, että rakennetaan varmistussolmu. Kalastajansolmu on sellainen solmu, jossa saadaan pitävästi solmittua naru esimerkiksi lenkille. Kiinnitin kiipeilyn lisäksi myös esimerkiksi riippumaton puuhun juurikin kalastajansolmuja käyttämällä.

Kalastajansolmun avulla saadaan kiinnitetty sitten prusiknaru eli pelastusnaru köyteen, jonka avulla sitten taas kiipeilijä voi varmistaa omaa laskeutumista. Prusiknarua tarvitsee laskeutuessa yläankkurilta alas.

Perhossolmu

Perhossolmu on sellainen solmu, jossa köysistön keskivälissä olevat henkilöt voivat kiinnittyä köysistöön. Perhossolmu kestää vetoa molempiin suuntiin, joten köysistössä ja jäätiköllä liikkuessa se on erityisen hyvä jos esimerkiksi köysistön keskimmäinen jäsen tippuisi railoon ja köyteen tulee nopeasti vetoa solmun molemmilta puolilta.

Perhossolmu kiinnitetään köysistössä yhtä lailla myös sulkurenkaalla valjaisiin ja tätä siis käytetään vain köysistön keskimmäisillä jäsenillä. Köysistön ensimmäinen tai viimeinen käyttää aina solmuna tuplakasia.

kiipeilysolmut

Solmujen lisäksi olen harjoitellut köyden vyyhdittämistä

Solmuja on siis hyvin paljon näiden lisäksi ja huomasin, että kirjoittaminen, miten solmut tehdään onkin yllättävän vaikeaa selkokielisesti. Solmujen opetteluun mielestäni parhaita mahdollisuuksia ovat hyvä opettaja, videot ja erilaiset kuvat, jotka auttavat hahmottamaan, miten solmut oikeasti tehdään.

 

Aurinkolasit vuoristoon

Silmien suojaaminen auringolta on yksi tärkeimpiä asioita, jotta toimintakyky vuorilla säilyy. Korkea ilmanala ja yleensä lumi tai jäätikkö vielä lisää entisestään säteilyn määrää. On todella tärkeää, että silmien suojana on sellaiset lasit, jotka estävät ikävät oireet kuten lumisokeuden ja silmien kuivumisen.

Olen ainakin itse tosi herkkä silmistäni ja huomaan heti, jos en pidä kunnollisia aurinkolaseja päässä. Päätä alkaa särkemään, silmät vuotamaan ja silmät ovat arat. Sen vuoksi olen hankkinut jo vuonna 2013 erittäin hyvät aurinkolasit, jotka sopivat vuorikiipeilyyn, juoksuun, pyöräilyyn, soutuun ja oikeastaan ihan mihin tahansa urheiluun ulkona.

Aurinkolasien löytäminen oli vaikeaa, sillä etenkin jäätiköllä liikuttaessa on tärkeää, että aurinko ei pääsisi säteilemään lasien sivuilta tai alareunasta. Sen vuoksi lasit täytyy olla erittäin istuvat ja eri merkeillä on erityisesti jäätikölle suunniteltuja laseja.

aurinkolasit vuoristoon

Aurinkolasit Mt. Rainierilla

Istuvien lasien ongelma taas on se, että ne helposti huurustuvat ja hikoilu aiheuttaa omat haasteensa. Sen takia monissa vuoristolaseissa on sivussa suojat, jotka asettavat lasit vähän kauemmaksi silmistä ja estävät näin lasien huurustumisen.

Itselläni on Oakleyn Style Switch -aurinkolasit, joissa on polarisoitu ja peilaava linssi. Olen ollut ostokseen todella tyytyväinen monestakin syystä. Kokeilin ennen lasien ostoa monia erilaisia jäätikkölaseja ja päädyin lopulta näihin ihan normaaleihin urheilulaseihin.

aurinkolasit vuoristoon

Aurinkolasit Kilimanjarolla

Lasit ovat toimineet monessa eri tilanteessa. Ne eivät hölsky päässä juostessa, paina korvien taakse tai valu alaspäin katsoessa. Ostin Nepalista 2014 myös laseihin sopivat lenkit, joiden avulla lasien tippumisen riski on ihan minimaalinen.

aurinkolasit vuoristoon

Lasit soutaessa

Lasit on siis todella hyvät ja olen ollut jokaiseen niihin käytettyyn euroon todella tyytyväinen. Linssi on niin laadukas, että käytännössä minkäänlaisia heijastuksia ei esimerkiksi tule ja silmät ovat suojassa kovalta uv-säteilyltä.

Vuoristoon tarkoitettujen lasien hankinnassa kiinnittäisin seuraaviin asioihin huomiota:

  • istuvatko lasit päähän
  • suojaavatko lasit auringon säteiltä myös sivulta, silmän alta ja ylhäältä
  • istuvatko lasit hyvin päähän
  • millainen linssi laseissa on

Jos löydät lasit, jotka vastaavat hyvin näihin kysymyksiin, niin suosittelen panostamaan myös rahallisesti. Hyvät aurinkolasit ovat tällä hetkellä melko hintavia, mutta ainakin itse olen ollut panostukseen sen verran tyytyväinen, että seuraavan kerran päivitän laseja jos ne menevät rikki tai häviävät.

aurinkolasit vuoristoon

Aurinkolasit Nepalissa

Suosittelen hyvien lasien lisäksi hankkimaan myös kovakantisen kotelon, jotta lasit pysyvät turvassa mahdollisimman hyvin. Ainakin omiin laseihin ei tullut mukana automaattisesti niitä, joten ostin erikseen kovakantisen kotelon. Sen avulla lasit pysyy turvassa ja linssit ehjänä.

aurinkolasit vuoristoon

Aurinkolasit juostessa

Näillä vinkeillä löydät varmasti sopivat aurinkolasit vuorikiipeilyyn ja vuoristoon. Mikset myös muuhun urheiluun.

 

Lämpöpohjalliset Baruntselle

Baruntsen reissun lähestyessä alkaa myös valmistautuminen varusterintamalla. Minulla alkaa olemaan aika hyvin kasassa kaikenlaisia vaatteita ja kiitos yhteistyökumppanini The North Facen -vaatepuoli on kunnossa.

Kiipeilyvarusteista on myös käytännössä kaikki kasassa. Ylävuoristokengät löytyvät ja kaikki kiinteillä köysillä kiipeämiseen tarvittavat varusteet löytyvät varastosta.

Aconcanguan reissulla vuoden 2015 alussa varpaita palelsi ikävästi ja mustat varpaankynnet huiputusyrityksen jälkeen pelästyttivät siihen, että mitäs jos ne olisivatkin oikeasti paleltunut ja siitä olisi tullut jotain ikäviä jatkotoimia.

Silloin Acolla huiputuspäivän aamuna satoi siis lunta aika sakeasti ja tuulta oli arviolta noin 20 metriä sekunnissa. Pakkasta arvioisin olleen parinkymmenen pintaan. Tuulen ja pakkasen yhteislukema tekee tietenkin sen, että pakkasen purevuus on paljon enemmän kuin mittarin näyttämä luku.

Tarvoimme huonossa kelissä muutaman tunnin siinä myrskyssä etsien reittiä ja pian päätimme, että käännytään takaisin. Tätä ennen minua oli jo sormia paleltanut ja varpaissa ei tuntunut juurikaan mitään. Kuulemma ensimmäisen vaaran merkki paleltumisessa on se, että ensin paleltaa ja sitten jossain kohtaa palelu loppuu ja silloin paikat voivat oikeasti paleltua.

No huiputusyrityksen jälkeen päästiin takaisin leiriin ja menimme telttaan. Otin ylävuoristokengät pois jalasta ja isovarpaan päät näyttivät tummuneilta ja kynsi mustuneelta. Juttelin oppaiden kanssa ja sovittiin, että käyn näyttämässä varpaita vielä perusleirin lääkärille. Perusleirissä kävin lääkärillä ja hänen arvio oli, että varpaat eivät ole pahasti paleltuneet ja tällä kertaa selvittiin säikähdykseltä.

thermic pohjalliset

Therm-ic pohjalliset

Varpaat turposivat verisille vesikelloille ja molemmat isovarpaan kynnet lähtivät kokonaan irti. Aika pitkään kesti ennen kuin varpaat alkoivat taas näyttämään normaalilta ja kävin reissun jälkeen vielä Suomessakin näyttämässä varpaita. Hetken aikaa siinä varpaita paranneltiin ja nyt kaikki on kuten ennen.

Se, mikä tuosta reissusta jäi kuitenkin päällimäisenä mieleen on se, että en missään nimessä halua palelluttaa varpaitani ja kuinka salakavala vihollinen tuo paleltuminen oikeasti on. Sama asia on auringon kanssa, sillä palaminen tapahtuu niin puolivarkain ja vahingossa.

Aconcaguan jälkeen olen myös huomannut sen, että jos varpaita paleltaa, niin aina paleltaminen alkaa noista isovarpaista. Sanotaan, että kerran paleltunut paleltuu myöhemmin herkemmin ja sen kyllä todella uskon.

 

Noista muistoista viisastuneena ostoslistalla Baruntsea varten on ollut lämpöpohjalliset, jotka laitetaan ylävuoristokenkään lämmittämään jalkoja. Näitä samoja pohjallisia voisi käyttää esimerkiksi laskettelumonossa, vaelluskengässä, luistimissa tai miksei vaikka hiihtomonossakin.

Kyseessä on siis pohjallinen, joka laitetaan kenkään ja pohjalliseen liitetään molempiin akut, joilla pohjalliset sitten lämpenevät. Pelkillä pohjallisilla siis ei tee mitään, vaan yhtä tärkeä varuste pohjallisten lisäksi on nuo akut.

Pohjalliset ja akut ovat Therm-ic -merkkiset. Akkujen kestoksi luvataan maksimissaan 17 tuntia ja lämpöä pystyy säätelemään kolmelle eri tasolle. Akuissa on myös hieno ominaisuus, sillä lämmön tasoa voidaan säädellä myös puhelimeen asennettavan appsin kautta ja akut saa yhdistettyä tähän appsiin. Vuorilla ei ehkä paras ominaisuus, mutta muissa aktiviteeteissa ehkä.

thermic pohjalliset

Näillä varusteilla ei varpaat palellu

Näiden pohjallisten ja akkujen tarkoitus on siis suojata varpaita paleltumasta. Tiedän, että hollantilainen ystäväni, joka on kiivennyt Everestille, käytti näitä samoja pohjallisia Everestillä. Itseäni ainakin arveluttaa, miten hyvin akut oikeasti kestävät kylmyyttä ja korkeutta. Googlen syöverit antavat kuitenkin positiivisia merkkejä siitä, että akkujen pitäisi toimia erittäin hyvin.

thermic pohjalliset

Pohjalliset ja akut

Näin on saatu käyntiin varusteiden hankkiminen Baruntselle. Suuria tarpeita ei tällä hetkellä ole, mutta pikku hiljaa tulee aina pieniä juttuja, mitä tarvitsee reissuun mukaan. Niistä lisää aina kun varusteiden hankkiminen on ajankohtaista.

thermic pohjalliset

Therm-ic akut

Kiipeilykengän valinta

Kirjoitin alkuvuodesta tulevista treenitavoitteista ja yksi iso osa-alue, jossa olen halunnut tulla paremmaksi on teknisempi kiipeily. Tätä varten on tullut käytyä kerran viikossa joko jääkiipeilemässä tai sisällä seinällä.

Nämähän on lajeina aika kaukana vuorikiipeilystä ja kaikki tavat sitoa köydet, kiinnittää itsensä köyteen ja ennen kaikkea varusteet ovat erilaisia. Vähän sama kuin verrattaisiin maratonin juoksemista 800 metrin juoksuun. Toisessa tarvitaan pitkää kestävyyttä, kun taas toisessa tekniikalla ja räjähtävyydellä on paljon suurempi merkitys.

Vaikka kyse on hyvin erilaisista lajeista, niin silti sisällä ja jäällä touhuilu auttaa varmasti myös vuorilla. Mainitsinkin jo niistä varusteista. Sillä jääkiipeily tai ylävuoristokengällä ei mennä nimittäin sisäseinälle kiipeilemään vaan tarvitaan kevyt kiipeilykenkä.

Kiipeilykengät

Kiipeilykengät sisäseinälle

Kiipeilykenkiä sisäseinälle on pääasiassa kolme erilaista: neutraali, asymmetrinen ja voimakkaasti käyrä kenkä. Se, millainen kenkä kannattaa valita, perustuukin sitten siihen, millaiselle seinälle olet menossa ja minkä tasoinen kiipeilijä olet.

Neutraali kenkä on nimensäkin mukaisesti neutraali eli pohja on ”lättänä” niin kuin normaalissa kengässä. Tämä kenkä on kaikista monipuolisin ja sopii esimerkiksi juuri kaltaiselleni kiipeilijälle, joka haluaa kiivetä yhdellä kengällä vähän kaikkea. Tällä kengällä voi siis kiivetä yläköydessä, kalliolla ja boulderoida. Tarkimpiin kohtiin kenkä saattaa kuitenkin olla hieman kömpelö ja esimerkiksi boulderoijat suosivat muitakin kenkiä.

Neutraali kiipeilykenkä

Asymmetrisessä kengässä isovarvas ja kiipeilykengän kärki taipuu alaspäin ja tämän vuoksi kenkä ei ole niin mukava jalassa kuin esimerkiksi neutraali kenkä. Asymmetrisellä kengällä voi kiivetä jo todella negatiivisiakin seiniä ja se sopii sen vuoksi esimerkiksi erinomaisesti boulderointiin.

Käyrä kenkä on nimensäkin mukaisesti varpaista erittäin käyrä, joka myös käytännössä tarkoittaa sitä, että kenkää ei tee mieli pitää jalassa tuntitolkulla. Eli kenkä sopii todella teknisille ja lyhyille reiteille. Käyrä kärki tekee kengästä epämukavan ja ainakin omassa jalassa agressiivinen kenkä todella tuntuu epämukavalta ja en voisi toistaiseksi kuvitella olevan kovin pitkään kyseiset kengät jalassa.

No miten valita oikea koko kiipeilykengästä?

Varmaankin aika yleinen kysymys juoksukengän, ylävuoristokengän ja kiipeilykengän kohdalla on se, että miten iso kenkä kannattaa ottaa. Kiipeilykengän tulee olla tiukka ja mitä tiukemman kengän saat jalkaan, sen parempi.

Vaikka kenkä saa olla tiukka, niin liian pienelläkään kengällä ei kannata lähteä seinälle. Todennäköisesti kengät ovat liian pieninä myös epämukavat ja ne tekee lähinnä mieli ottaa pois jalasta. Siksi olisi tärkeää, että kengät valitsee siten, että ne jalassa pystyy olemaan edes hetken verran ilman suurempaa kipua.

Itse kokeilin useampaa kenkää ja ainakin omaan jalkaan tuntuu olevan haastavaa löytää kenkää, sillä minulla on suhteellisen leveä jalka ja toisaalta useimmat kengät painavat ja hiertävät.

Nyrkkisääntönä voisi pitää, että kiipeilykenkä pitäisi olla jalassa epämukava. Kivulias kenkä on todennäköisesti liian pieni ja toisaalta todella mukava kenkä on liian iso. Eli valitse kenkää kokeillessa sellainen kenkä, jonka kanssa et voi lähteä juoksulenkille vaan voit olla kengät jalassa puoli tuntia.

Kiipeilykenkä aloittelijalla

Pidin pari vuotta sisäkiipeilystä taukoa ja se myös näkyy. Olen ihan aloittelijan tasolla, mikä tavallaan harmittaa ja ärsyttää. Onneksi kehitys todennäköisesti on aika hyvä, jos vaan jaksaa käydä sisällä kiipeilemässä.

Minua voisi siis seinäkiipeilijänä verrata aloittelijaan (kyllä, olen myös kamahifistelijä ja tutkinut tätä kenkäasiaa useamman illan verran). Ja sen vuoksi sanoisin, että jos olet aloittelija, niin kiipeilykengät kannattaa ostaa neutraalina. Saat kiivettyä kengällä oikeastaan kaikkea, mitä haluatkin ja toisaalta seuraavat kengät voivat sitten olla jo hiukan agressiivisempaa suuntaan.

Mitä muita varusteita tarvitaan seinäkiipeilyyn?

Seinäkiipeilyä varten tarvitaan valjaat ja varmistuslaite kiipeilykenkien lisäksi. Yläköydet löytyvät useimmilta saleilta valmiina.

Minulla on käytössä yhdet valjaat, joita käytän vuorilla, seinällä ja jääkiipeilyssä. Valjaat ovat sen verran isot, että pystyn käyttämään niitä myös toppavaatteet päällä ja toisaalta ne saa kiristettyä tarpeeksi tiukalle, jotta myös pienemmissä vaatteissa kiipeily onnistunee.

Valjaat

Varmistuslaitteena minulla on perinteinen ATC-niminen varmistuslaite, jolla voi tosiaan varmistaa sekä sisällä että ulkona. ATC on passiivinen varmistulaite, jossa varmistaminen perustuu kitkaan ja siihen, että köysi menee laitteessa mutkalle ja aiheuttanee näin kitkan köyden ja varmistuslaitteen välille.

ATC-varmistuslaite ja sulkurengas

Eli varsin pienillä varusteilla pääsee liikenteeseen ja nämä varusteet kestävät melko hyvin kulutusta ja aikaa. Toki esimerkiksi sulkurenkaat kannattaa säännöllisin väliajoin uusia, mutta kengät pystyt kiipeämään puhki ja siinä kohtaa voit pohtia uusien kenkien ostamista.

 

 

Kolme virhettä, jotka olen tehnyt

Olin eilen jääkiipeilemässä Pirukalliolla Helsingissä. Illan päätteeksi tuli siinä sitten puhetta yleisesti treenaamisesta ja kerroin tarinan siitä, millainen täydellinen musta aukko minulle tuli Seattlen matkalla.

Sain toiveen, että kirjoittaisin tästä aiheesta. No, nyt jännittää ja tuntuu epämukavalta, sillä virheiden kertominen on aina jännittävää. Toivottavasti te voitte oppia näistä virheistä ennen kuin teette niitä itse.

Me kaikki opitaan virheistä ja valitettavan usein myös niitä teemme. Tärkeintä koko hommassa kuitenkin mielestäni on se, että opitaan niistä tehdyistä virheistä. 

Mistä kolmesta virheestä olen itse oppinut?

Tietyt asiat täytyy osata

Seattlessa opettelimme solmuja ja kaikkia erilaisia taitoja, joita tarvitsemme jäätiköllä liikuttaessa. Kurssilla oltiin pitkiä päiviä ulkona ja kurssipäivät sisälsivät paljon uusien asioiden opettelua. Kaikki tietysti myös opeteltiin englanniksi eli ei-vahvimmalla kielelläni ja kärsin muutaman ekan päivän aikana 10 tunnin aikaeron aiheuttamasta aikaeroväsymyksestä.

No, sitten eräänä iltana minulla tuli aivan täydellinen musta aukko kasisolmua tehdessä. En saanut solmittua solmua ja se meni koko ajan väärin ja aloin jo hermostumaan, että miten on mahdollista, että näin yksinkertainen asia voi hävitä hetkeksi täydellisesti mielestäni.

Nolotti niin paljon, että teki mieli kadota jäätiköltä ja vajota pahimpaan itsesääliin. No, eipä siinä auttanut kuin vain rauhoittua ja miettiä, että mikäs se muistisääntö kasin tekemiseen olikaan.

Hetki siinä sitten pähkäiltiin ja kasi alkoi taas onnistumaan. Olimme siis harjoittelemassa ja tilanne ei ollut mitenkään kriittinen, mutta noin ei saisi ikinä tapahtua vuorilla tositilanteessa tai esimerkiksi jääkiipeillessä.

Oppi: perusasiat täytyy olla mielessä myös silloin, kun väsyttää. Harjoittele, harjoittele ja vielä kerran harjoittele. Lihasmuisti on kaveri.

Mr. Rainierilla jäätikkökurssilla

Opettele hölläämään

Viime kevät opetti sen, että mitä tapahtuu, kun kroppa stoppaa täysin. Loukkaannuin monta kertaa putkeen ja uskon, että myös omilla valinnoilla olisin voinut välttää edes jonkun loukkaantumisen.

Loukkaantumisten hetkellä on usein pelissä paljon huonoa tuuria ja tekevälle sattuu. Mitä enemmän touhuillaan, sen isompi riski on myös tapahtua. Sitten jos tapahtuu, tärkeintä mielestäni on kuitenkin vain pysyä positiivisena ja uskoa, että hommat kyllä hoituvat kuntoon.

Itselläni oireet alkoivat jo syksyllä, jolloin nukuin huonosti. Sitten tuli perään hormonaalisia ongelmia ja pian jo painokin alkoi heittelemään. Merkit siitä, etten palautunut olivat siis olemassa, olin kuitenkin hyvin lahjakkaasti välittämättä niistä. Ei näin!

Olisi pitänyt olla armollisempi itselleni ja kuunnella, millaiselta kropassa tuntuu.

Oppi: silloin, kun kroppa alkaa ilmoittelemaan väsymyksestä, on hyvä kohta miettiä, miten kuormaa kannattaisi keventää.

Pirunkallio Helsingissä

Väärät varusteet

Nepalissa, kun kiipesimme Island Peak -nimiselle vuorelle, minulla oli päällä erittäin kevyt varustus. Tämä osoittautui virheeksi.

Kun lähdimme kiipeämään vuoren viimeistä seinämää ylös, minulla oli kevyt kuoritakki ja alla ohut paita. Lähdimme kiipeämään, kun aurinko paistoi ja aurinko porotti kuumasti.

Sää kuitenkin muuttuu vuorilla nopeasti ja niin tapahtui myös meidän tapauksessa. Pian satoi lunta, tuuli ja näkyvyys oli täysin nolla. Myös lämpötila laski runsaasti.

Minua palelsi, hanskat olivat märät ja lainasin kaverin untuvatakkia huipulla. Omani olivat repussa viimeisen seinämän alapuolella.

Olo oli epämukava ja ennen kaikkea, jos jokin olisi mennyt pieleen, ilman kunnollisia varusteita homma olisi voinut kääntyä myös vaaralliseksi. Tämän jälkeen olen ollut tarkka siitä, että mukana on aina oikeat varusteet.

Oppi: ota aina oikeanlaiset mukaasi, älä jätä niitä mihinkään, mistä et niitä enää voi saada. Varaudu niin sanotusti pahimpaan.

Myös sadevarusteet ovat aina repussa

Näistä kolmesta virheestä (ja monesta muustakin virheestä) olen oppinut valtavasti ja näihin virheisiin en toivottavasti kompuroi kovin montaa kertaa uudestaan. Virheet ovat siinä mielessä tärkeitä, että ne ovat väylä oppimiseen. Eräs esimieheni kerran sanoikin, että ilman virheitä, et ole todennäköisesti edes yrittänyt tarpeeksi.

 

Vuosi 2017 – koko vuosi kertauksena

Vuosi 2017 on loppumaisillaan. Millainen tämä vuosi oli? Täynnä vaikeita hetkiä, epäonnistumisia ja vastapainona todella upeita onnistumisia. Paljon muistoja mummonpäiville.

Mitä kaikkea vuoden aikana ehti tapahtua?

Tammikuu

Tammikuu aloitettiin crossfitin klassikkotreenillä Murphillä. Tuolloin yläkropan voimatasot olivat ihan huikeat ja pystyin helposti punnertamaan esimerkiksi tuon 200 kertaa. Tammikuu oli muutenkin hyvin treenipainotteinen ja kehityin joka päivä paremmaksi urheilijaksi crossfitissä. Tykkäsin ihan todella paljon tavoitteellisesta ohjelmoinnista ja treenaamisesta.

Muscle up -treenit

Helmikuu

Helmikuussa olikin sitten kovassa käynnissä seuraavan vuorimatkan suunnittelu. Tässä kohtaa en vielä ollut paljastanut, että lähtisin Baruntselle kiipeilemään, vaan projektin suunnittelu oli melko salaista puuhastelua. Siitä oli kuitenkin kyse ja rakenneltiin erilaisia taulukkoja siitä, mitä kaikkea varusteita tarvitsisi vielä hankkia ja mikä retkikunta valittaisiin.

Helmikuussa tein myös elämäni ensimmäisen muscle upin. Tämä oli oikeasti tosi hieno hetki sen takia, että olimme tavoitelleet tuota liikettä yli puoli vuotta ja takana oli kova työ tavoitteen saavuttamiseksi. Vaikka myöhemmin tämä tavoite alkoikin tuntua ihan turhalta ja väärältä, tuntui onnistuminen tuossa kohtaa todella hienolta.

Matkan suunnittelua

Maaliskuu

Maaliskuu oli alkukuukaudesta urheilujuhlaa, sillä voitin sisäsoudun sm-kisoissa kaksi kultamitalia ja tein yhden Suomen ennätyksen. Nämä voitot tuntuivat tosi hyviltä sen vuoksi, että myös soudun eteen oltiin tehty kovasti töitä ja tuntui, että palkinnot oli ansaittu kovalla puurtamisella.

Yksi iso asia maaliskuussa oli myös valmistuminen kauppatieteiden maisteriksi. Elämä oli myös muuttunut, sillä nyt edessä olisi ”aikuisen elämää”. Eli ei enää painetta koulutehtävistä tai toisaalta myöskään opiskelijan vapautta.

Vaikka maaliskuussa oli onnistumisia urheilupuolella, niin tämän vuoden pahin ja edelleen kylmät väreet nostattava tapahtuma oli olkaluun katkeaminen muscle upissa. Tämä tapaturma muutti monta asiaa, joista en sillä hetkellä osannut edes arvata. Tässä kohtaa elin vielä toivossa, että lähden kiipeilemään Baruntselle ja käden ennuste toipumisesta oli todella hyvä.

Sisäsoudun sm-kilpailut

Huhtikuu

Käden toipuminen lähti hyvin käyntiin ja varasin lennot. Suunnitelmat lähteä Nepaliin kiipeilemään 7000 metrin vuorta Baruntsea olivat kovassa käynnissä.

Koko ajan taustalla oli kuitenkin ihan valtava paha olo siitä, mitä kädelle tapahtui. Vielä tänäkään päivänä en ihan täysin pysty käsittämään, että miten pystyin tuottamaan sellaista voimaa, joka katkaisee käden suurimman luun. Tai miksi oikein tein niin, miksi minun täytyi vääntää niin kauan tai miksi en vain luovuttanut.

Treenaamista mitella kädessä

Toukokuu

Toukokuu oli kyllä tämän vuoden ehdottomasti raskain kuukausi. Juuri kun olin oppinut elämään käsi mitellassa ja olin alkanut elätellä toiveita hyvästä parantumisesta, pamahti polvesta kierukka mäsäksi. Taas oltiin leikkauspöydällä ja siellä oltiinkin itku silmässä. Tuntui, että koko tulevaisuus kaikin puolin oli vedetty juuri vessanpöntöstä alas. Istuin pyörätuolissa, koska kädellä ei vielä saanut nojata kyynärsauvaan ja jalalla ei saanut astua.

Käsi alkoi kuitenkin luutumaan hyvin ja pääsin pitkästä aikaa vähän liikkumaan. Nämä olivat toukokuun ehdottomasti suurimmat saavutukset.

Oikea polvi lukossa ennen leikkausta

Kesäkuu

Kesäkuussa Suomen kesä tarjoaa valoa ja onneksi loukkaantumisista parantuminen sattui tähän aikaan vuodesta. Kesäkuussa käsi todettiin luutuneeksi ja pääsin kokeilemaan olympiasoutua. Vihdoin taas niitä kutkuttavia onnistumisen kokemuksia ja minusta alkoi tuntumaan, että oikeasti mä selviän näistäkin jutuista.

Olympiasoutua

Heinäkuu

Heinäkuussa oli aikaa miettiä, mitkä tekijät olivat omassa toiminnassa aiheuttaneet kevään tapahtumia. Mukana on ollut paljon paljon huonoa tuuria, mutta myös omassa toiminnassani on ollut monta hyvin kieroutunutta käyttäytymismallia. Olin alkanut tunnistamaan, mitkä ovat tekijät, joista kellojen pitäisi alkaa soimaan.

Heinäkuussa myös toipuminen sekä polvi- että käsileikkauksesta alkoi etenemään niin hyvin, että minusta jopa tuntui jonkun asian olevan vialla.

Heinäkuun treenit menivät hyvin

Elokuu

Elokuussa oli isojen päätösten aika, sillä minun oli tehtävä viimeinen päätös siitä lähdenkö tänä vuonna Baruntselle vai en. Päätin, että siirrän reissua vuodella eteenpäin.

Elokuussa asetin myös seuraavat urheilulliset tavoitteet. Samalla tein päätöksen, että lähden Kilimanjarolle kiipeilemään Baruntsen sijasta.

Elokuu oli myös siitä ihanaa aikaa, että silloin tuli vihdoin ja viimein retkeiltyä kunnolla rinkan kanssa ja oltua ulkona soutamassa todella upeina kesäiltoina.

Retkeilyä

Syyskuu

Syyskuussa treenit olivatkin kohdistettua Kilimanjarolle valmistautumiseen. Tämän lisäksi soudin aika paljon ja tein myös sisäsoudussa laktaattitestin.

Takaraivossa oli kuitenkin koko ajan vielä pelko uusista loukkaantumisista ja kirjoittelin peloistani syyskuussa.

Valmistautumista Kilimanjarolle

Lokakuu

Vuoden yksi suurimpia kohokohtia oli tietenkin Kilimanjaron reissu. Kuten varmaan tuosta alkuvuodesta huomasitte, oli sen verran paljon erilaisia vastoinkäymisiä käyty läpi, että tuntui erityisen ansaitulta seisoa Afrikan korkeimman vuoren huipulla.

Sain myös hyviä uutisia ortopediltani ja viimein polven kuntoutuminen oli siinä pisteessä, että seuraavia kontrollikäyntejä ei enää tarvittaisiin.

Varusteita reissuun

Marraskuu

Marraskuun pyhitin reissukertomuksille Kilimanjarolta ja Leviltä. Molemmat reissut olivat upeita ja hinku molempiin paikkoihin takaisin on kova.

Minua vaivaa kova matkakuume. Koko alkuvuoden reissujen peruuntuessa, olen potenut jopa luuserioloa siitä, että voinko edes kutsua itseäni vuorikiipeilijäksi kun en käy missään. Onneksi loukkaantumisista kuntoutuminen on sujunut todella hyvin ja Kilimanjarolla kaikki meni enemmän kuin nappiin.

Onnistumisista rohkaistuneena päätin hakea Seattlessa järjestettävään jäätikkökurssille. Tänään lähden tähän reissuun jännittyneenä ja erittäin odottavaisin fiiliksin.

Melkein Kilimanjaron huipulla

 

Joulukuu

Joulukuun isoin projekti oli joulukalenteri. Onnistunut projekti olikin, sillä lukijamäärät nousivat joulukuussa todella mukavasti ja kiinnostusta esimerkiksi erilaisissa kilpailuissa tuntui olevan hyvinkin paljon.

Joulukuussa innostuin taas moneen vuoteen hiihtoladulle ja hurahdin lajiin tietysti täysillä alusta alkaen. Hankin uudet sukset ja varasin hiihtoloman Leville maaliskuulle.

Vuoden viimeinen kuukausi oli myös useamman mieluisen yhteistyön aikaa. Sain käyttööni ihanan villapaidan ja kiipeilyvarusteita tulevaa Seattlen reissua varten.

Hiihtämässä

Vuosi oli kyllä vaihderikas! Huh! Näin viimeisenä päivänä näiden asioiden läpikäynti saa jopa minut itseni hengästymään. On ollut tapahtumaa: hyvää ja huonoa. Vaaka on pysynyt aika hyvin tasapainossa. Jos jotain olisin jättänyt pois, niin loukkaantumiset ja sen vuoksi ensi vuoden lupaukseni on tehdä kaikkeni sen eteen, että pysyn terveenä ja pääsen kiipeilemään.

Unelmien villapaita

*Yhteistyössä AlpaFinlandian kanssa

Tutustuin alpakan villaan ensimmäisen kerran 2015 Perussa 3400 metrin korkeudessa Cuscossa. Olimme lähdössä vaeltamaan kohti Machu Picchua ja kaupungilla käveli ihmisiä vastaan, kaikilla oli villapaita päällä. Paikallisella torilla myytiin lähes kaikenvärisiä villapaitoja ja taisin useamman paidan reissulta ostaa.

Nuo paidat ovat palvelleet hyvin, mutta kuluneet aikojen saatossa. Paidat olivat vain villasekoitetta ja se selittää, miksi ne eivät kestäneet kovaa kulutusta. Jäätikköreissun varmistuessa aloitin heti katselemaan villapaitaa, joka sopisi ulkoiluun ja vuorille. Tällä kertaa kriteerit olivat seuraavanlaiset: 100 % villaa, ajaton malli, ulkoiluun sopiva, kestävä ja ennen kaikkea lämmin. Näillä kriteereillä päädyin Googleen ja Alpan nettisivuille. AlpaFinland on suomalainen yritys, joka tekee upeita villapaitoja, pipoja ja muita asusteita alpakan villasta.

Alpakka

Jos liikut Etelä-Amerikassa vuoristossa tai maaseudulla, todennäköisesti törmäät jossain kohtaa alpakoihin. Ne elävät vuoristossa, mutta ennen kaikkea niiden villa sopii erilaisten villatuotteiden tekemiseen paremmin kuin moni muu materiaali.

Alpakan villa on melko harvinaista, mutta sitäkin hienompaa materiaalia ja siltä se myös tuntuu päällä.

Yksi tärkeä suomalaisen myyjän lisäksi on se, että miten eettisesti villatuotteet ovat tuotettu. Olen lukenut kauhujuttuja kaltoin kohdelluista eläimistä, mutta nämä Alpan tuotteet ovat tehty eettisesti toimivien langantoimittajien langoista.

Villapaita

Sain Alpan mallistosta Cable Knit -mallisen paidan käyttööni. Paita on malliltaan ajaton, kauniisti palmikkoneuleille kudottu villapaita.

Alpa Cable Knit -paita

Valitsin tämän mallin sen vuoksi, että se on nimenomaan ajaton, mutta sopii parhaiten myös ulkoilukäyttöön. Kaulus on korkea ja paita on malliltaan sellainen, että sen alle mahtuu myös aluskerrasto hyvinkin vaivattomasti. Olen pitänyt paitaa esimerkiksi kerraston kanssa ja se toimii todella hyvin vaikka alla olisi useampikin paita.

Parasta paidassa on kuitenkin se, että se on todella lämmin. Villa on kuitenkin siitä hyvä materiaali, että se on myös kosteana lämmin. Vuorilla on aina mahdollista, että sattuu kaikenlaista. Jonain päivänä voi sataa vettä ja toisena olla -30 astetta pakkasta. Näissä tilanteissa villa on paras materiaali, koska jos villa pääsee kastumaan, se pitää silti lämpimänä. Kastuneella untuvatakilla tai fleece-paidalla ei sen sijaan tee yhtään mitään.

Vaikka paita on lämmin, se on myös hengittävä. Viikonloppuna pystyin istumaan lasitetulla terassilla villapaita päällä ja jäähdyttelemään saunan jälkeen teekuppi kädessä höyryjä pois. Olin käynyt hiihtämässä ja paita sopii todella hyvin pitämään lämpimänä myös urheilun jälkeen.

Puhdistus

Kun kyseessä on 100 % alpakkaa oleva villapaita, niin ensimmäinen kysymykseni oli, että miten paita pestään. Tässä villapaidassa paras puhdistuskeino on tuulettaminen. Pesua ei edes suositeltu kovin useasti tehtäväksi.

Kokeilin viikonloppuna myös tuulettaa neuleen ulkoilulenkin jälkeen. Laitoin neuleen ulos muutamaksi tunniksi tuulettumaan ja tuuletuksen jälkeen neule ei enää tuoksunut ikävältä. Tuntuu hassulta, että voiko tuuletus todella toimia, mutta kyllä se vain näin on.

Cable Knit -villapaita

Jos paita tahriintuu, suositellaan sille tehtävän ensiksi paikallinen tahranpoisto tai sitten käsipesu tai villapesu pyykkikoneen villapesuohjelmalla. Näitä en ole vielä testannut, sillä tuuletus toimi puhdistuksena ilman isompia tahroja.

Urheiluun ja vapaa-aikaan

Tosiaan olen nyt käyttänyt villapaitaa sekä ulkoillessa että vapaa-ajalla. Olen käynyt töissä villapaita päällä ja se menee aivan loistavasti toimistotyöläisen siististä vaatetuksesta. Ainakin meillä on silloin tällöin näin talvisin toimistolla vähän viileää ja on kiva pukea laadukas villapaita myös työpäivien aikana. Pari asiakasta on jopa kysynyt, että mistä olen paitani ostanut.

Paita toimii myös ulkoillessa ja se lähteekin jäätikköreissulle mukaan. Tämän jälkeen paita todennäköisesti kulkee myös vuorille mukaan, sillä kuten sanottu, helppo puhdistustapa voittaa paidan monesta muusta materiaalista pitkällä vuoristoreissulla, jossa ollaan 6 viikkoa samoissa vaatteissa ilman pesukonetta.

Alpakkavillapaita

Paita on siis monikäyttöinen ja ainakin itse olen vakuuttunut paidan laadusta näin testaamisen jälkeen. Yksi laadun merkki on myös se, että paita oikeasti tuoksuu villalta. Tiedättekö se tuoksu, miltä uudet villasukat tuoksuu? Minulla tulee tästä tuoksusta todella kotoisa olo ja tuoksu on myös laadun merkki.

Joululahja

Huomenna on viimeinen päivä, kun ehdit tilata jouluksi tuotteita Alpan verkkokaupasta kotiin. Alpa takaa tilaukset kotiin jouluksi jos tilaat viimeistään 19.12. klo 12:00 mennessä.

Heillä löytyy tuotteita sekä naisille että miehille. Uskoisin, että laatuvillapaita tai kaunis villahuivi on sellainen lahja, jonka moni toivoo saavansa paketista. Ainakin itse olen himoinnut kauniita huiveja verkkokaupasta sen jälkeen, kun sain villapaitani päälle.

Jos et ole vielä keksinyt, mitä talviretkeilijälle tai vuoristoon lähtevälle lahjaksi, tässä viime hetken vinkkini. Testini myötä voin vain suositella paitaa. Siinä on laatua, monikäyttöisyyttä ja muokattavuutta eri olosuhteisiin.

 

 

 

Vinkkejä luistelusuksien ostoon

Tulin viikonlopuksi ”hiihtolomalle” Lahteen. Edellisellä kerralla itsenäisyyspäivänä hiihdin äitini vanhoilla luistelusuksilla ja monoilla. Kyllähän se sujui, mutta välineet eivät olleet minun ja siltä se seuraavana päivänä tuntuikin.

Päätin, että panostan omaa rahaa vähintäänkin kunnon monoihin ja lopulta olinkin lähdössä kaupasta uusien monojen sekä suksien kanssa. Millaisia asioita opin suksien ostamisesta?

Testaamassa uusia suksia

Etsi asiantunteva myyjä

Mikäli olet kaltaiseni untuvikko suksikaupoilla, suosittelen etsimään asiantuntevan myyjän ihan ensimmäisenä käsiin. Myyjä osaa auttaa todennäköisesti parhaiten ja huomasin, että menin yksikseni suksihyllyn edessä jo sekaisin ihan siitä onko kyseessä perinteisen hiihtotavan suksia vai luistelutyylin suksia.

Myyjät on usein käyneet useita suksivalmistajien koulutuksia ja he tietävät, mitkä ovat viimeisimmät mallit markkinoilla ja ennen kaikkea, millaiselle hiihtäjälle suksia suositellaan. Mikäli omaat vuosien hiihtokokemuksen ja tiedät välineistä paljon, suosittelisin joka tapauksessa juttelemaan myyjän kanssa. Myyjillä saattaa olla aika hyviäkin näkökulmia suksien valintaan. Tänään sain esimerkiksi vinkkejä siitä, miten ihan hiihtotyyliä kannattaa lähteä parantamaan. Myyjä oli 16 vuoden kilpataustan omaava entinen kilpahiihtäjä ja todennäköisesti tiesi hyvinkin paljon hiihtämisestä.

No nyt meillä on asiantunteva myyjä, mitä sen jälkeen?

Ole rehellinen

Ensimmäisenä kannattaa miettiä, millaiseen tarkoitukseen sukset tulevat. Sen jälkeen lähdetään keskustelemaan myyjän kanssa siitä, että millainen hiihtäjä olet. Huomasin, että on aika vaikeaa sanoa olevansa huono hiihtäjä ja heti perään tekee selitellä, että olen kuitenkin ihan hyvässä kunnossa, kuntoa riittää, voimaa on ja niin edelleen. Myyjää ei välttämättä ihan kauheasti kiinnosta nämä selittelyt, koska suksien valintaan vaikuttaa vahvasti se, millainen hiihtäjä olet eikä se millainen urheilija olet.

Seuraavaksi aloitetaan sitten puhumaan painosta. Voi vitsit, että onki vaikeaa sanoa totuudenmukaisesti se paino heti pöytään. Kuitenkin kertomalla oikeat strategiset mitat, annat myyjälle mahdollisuuden onnistua työssään ja suksien valinnassa. Lopulta suurimman hyödyn saa tyytyväinen asiakas hiihtoladulla.

Sopivat välineet

Taitotasoon, tavoitteisiin ja stretgisten mittojen jälkeen lähdetään etsimään oikean mittaista suksea. Luistelusuksilla se on 5-20 senttiä pitempi kuin oma pituutesi. Se, miten pituus lopulta valitaan, vaikuttaa se kuinka jäykäksi suksi halutaan ja millainen taitotaso hiihtäjällä on.

Lyhyempi suksi on ketterämpi, mutta pitempi suksi mahdollistaa taas liukumisen ja kovempaan menemisen. Esimerkiksi minulle valittiin kahdesta mahdollisesta suksesta se lyhyempi, koska olen vasta aloittanut hiihtämään ja lyhyt suksi oli sopivan jäykkä minun painooni, taitotasoon ja tavoitteisiin nähden. Tässäkin valinnassa myyjä auttoi.

Toinen tärkeä asia on sopiva mono. Luistelumonon pitäisi antaa tukea nilkalle ja kantapään ei tulisi nousta ylös hiihtoliikkeessä. Mono saisi olla suhteellisen napakka ja istuva, mutta toki varpaille on jäätävä hiukan tilaa. Kokeile monoja hyvän sukan kanssa, mielellään sellaisten sukkien joilla ajattelit myös hiihtää.

Hyvillä välineillä hymyilyttää ladulla

Osta ensivoitelu, jos mahdollista

Aika monet suksikaupat tarjoavat lisämyyntinä ensivoitelua sukseen. Älä nyt vaan pihistä tässä kohtaa jos olet ostamassa suksia. No miksi? Sinulla on nyt viimeisen päälle hyvät välineet ja seuraava vaihe on oikean voitelun valinta. Ensivoitelu luo pohjan sille, että luistelusuksien kanssa pärjää alkuun pelkällä pikaluistovoiteella. En näe yhtään hyvää syytä, miksi voitelusta kannattaisi pihistää.

Etsi lunta

Helsingissä on hiukan synkkä tilanne lumen suhteen, mutta vain 100 kilometriä pohjoisessa Lahdessa, löytyy useampia avonaisia latuja. Etsi lähin hiihtopaikka ja mene hiihtämään uusilla suksilla, jotka sopivat juuri sinulle.