hiihto

Artikkelit

Pyhän hiihtoladut – millaista oli Lapissa?

28/03/2019/0 Comments/in Blogi, Treeni, Vuorikiipeily /by vuorenvarma

Olin juuri viisi päivää Pyhällä hiihtämässä ja palasin viime yönä kotiin onnistuneen reissun jälkeen. Alkuvuodesta huutelin seuraa Lappiin ja Pipo Silmillä -blogin Milja laittoi erääseen kuvaani kommenttia, että haluaisinko lähteä Pyhälle. Aikataulut sattuivat sopimaan ja oli helppo vastata kutsuun kyllä.

Lähdimme viime viikon torstaina iltalennolla Helsingistä Rovaniemelle ja sieltä otimme bussin Pyhälle. Ilta venyi pitkälle yöhön ja olimme Pyhällä perillä vasta yhden aikoihin ja nukkumassa vasta lähemmäksi kahta yöllä. Reissuporukka oli minulle ennestään tuntematon ja jaoimme mökin nelistään Miljan ja hänen kahden ystävänsä kanssa. Jännitti alkuun lähteä tuntemattomien kanssa reissuun, mutta äkkiä paljastuikin, että nämä ihmiset ovat tosi mukavia ja rentoja tyyppejä ja heidän kanssaan oli todella helppo tulla toimeen.

Pyhän hiihtoladuilla – hyvä fiilis tunturissa

Agendani oli hiihtää viisi päivää ja olin hiljaa mielessäni asettanut tavoitteeksi, että hiihdän 250 kilometriä. Tämän talven kilometrit ovat jääneet harmittavan pieneksi useastakin eri syystä, mutta ajattelin pystyväni hakemaan erityisesti kilometrejä Pyhältä.

Takaraivossa on kolkutellut huoli tulevan kesäkuun Denalin matkan infokirjeet, joissa on painokkaasti kehotettu harjoittelemaan ja retkikunnan johtajan Donin tarinat epäonnistuneista huiputuksista sen takia, että kiipeilijän kunto loppuu kesken. Olen useasti miettinyt, että tuleekohan oma kunto riittämään ja alkuvuoden treeniohjelman kevennykset on painanut mieltä ja olen monta kertaa miettinyt, että pitäisikö kuitenkin tehdä enemmän ja riittääkö nykyinen tekeminen. Todellisuudessahan ohjelmassa on keskitytty järkevämpään tekemiseen ja määrät on ollut hyvällä tasolla.

Pyhällä oli siis hyvä tilaisuus testata, missä mennään ja sovittiin valmentaja Jussin kanssa, että yritän hiihtää paljon määrää. Rajoituksena oli se, että kilometrejä pitäisi kerätä progressiivisesti eli ensimmäisenä päivänä ei saisi vetää puolia kilometreistä ja sitten himmailla muita päiviä.

Pyhän ladut

Pyhällä latuja löytyy useampia erilaisia, mutta pääasiassa ladut ovat melko tasaista ja niin kutsuttua sinistä latua. Tämä oli todella kivaa, sillä ainakin itselleni nimenomaan tuo tasainen maasto on sellaista, jolla pystyn hiihtämään maltillisilla sykkeillä ja parantamaan sitä kautta peruskestävyyttä.

Latukartta ja reaaliaikainen latujen tilanne löytyy Pyhän sivuilta tästä linkistä.

Kuva otettu Pyhän sivuilta

Mutkittelevaa tasaista latua

Hiihdin useamman kerran Pyhän keskukselta kohti Pyhäjärven latukahvilaa ja kiersin järven molemmilta puolilta. Reitti Pyhäjärvelle menee tasaista, mutkittelevaa latua pitkin ja hiihtäminen on todella mukavaa ja helppoa loivaan ylä- ja alamäkeen. Matkaa Pyhältä Pyhäjärvelle kertyy noin 7,7-9 kilometriä riippuen kummalta puolelta järven kiertää.

Pyhäjärveltä on hyvä jatkaa sinistä latua pitkin Kopara-nimiseen paikkaan, jossa on poro- ja huskytila ja mahdollisuus seuraavalle pysähdykselle. Koparassa on kiva latukahvila ja ainakin omaan makuun sopivia sokerimunkkeja. Koparaan matkaa Pyhältä tulee 17 kilometriä ja yllätyin, että matka on aikalailla sama riippumatta siitä, kiertääkö Pyhäjärven vai ei.

Pyhän hiihtolasdut – Kopara

Maasto Koparaan mukailee myös mutkittelevaa, välillä metsän keskellä ja toisaalta aukealla menevää latua. Mäkiä on matkalla vähän ja luistellen pääsee etenemään suhteellisen nopeasti matkaa ilman suurempia ponnisteluja. Nopeimmillaan olin Koparan kohdassa Pyhältä lähtiessä reilussa tunnissa ja pidin joka kerta Koparassa juomatauon.

Koparasta kohti Porontahtomaa

Jos Pyhältä haluaa tehdä noin 40 kilometrin lenkin, niin yksi hyvä reittivaihtoehto on hiihtää Pyhäjärvelle ja sieltä Koparaan. Koparasta kannattaa suunnata kohti Luostoa ja oikeastaan ensimmäisen T-risteyksen kohdalla suunnata vasemmalle kohti Porontahtomaa.

Matka Porontahtomaa ja sen kautta Kapustaan on mäkinen ja noin neljän kilometrin ajan maasto on pelkkää mäkeä. Tämä on mielestäni Pyhän latujen rankin osuus ja paikkojen nimet kuten Porontahtoma ja Kapusta kuvaavat hyvin maastoa ja sitä tahtoa, mikä täytyy mielessä olla mäkiä päälle kipuamiseksi.

Pyhän hiihtoladut - Koparan sokerimunkit

Hiihtolenkillä sokerimunkkia – tietenkin!

Kapustasta lähtee pidempi alamäkiosuus kohti Huttujärveä ja ennen Huttujärven risteystä maasto vaihtelee vielä jyrkemmästä ylämäestä pitkään laskuun Huttujärven risteyksen suuntaan. Huttujärven risteyksessä on hyvä pitää tauko ja pohtia, että haluaako tehdä pitkän lenkin ja suunnata tunturiladulle vai suorinta reittiä takaisin Pyhälle.

Tunturilatu

Huttujärven risteyksestä no mahdollista ottaa suunta kohti Pyhää tai tunturilatua. Jos vain jaksat hiihtää, niin täältä tulee vahva suositus tunturiladulle. Latu kannattaa muuten kiertää vastapäivään, sillä matka on pitkälti loivaa alamäkeä ja todella vauhdikasta maastoa.

Pyhän tunturilatu

Huttukankaalla on latukahvila, joka on sympaattinen pieni mökki. Tästä kohtaa Pyhälle on 17 kilometriä matkaa, mutta nopeita kilometrejä lennokkaan maaston vuoksi. Matkalla pääsee myös piipahtamaan kansallispuiston puolella, joten omaan listaansa voi myös lisätä Pyhä-Luoston kansallispuiston.

Yhteensä lenkistä Pyhältä, Pyhäjärvelle, Koparan, Huttujärven ja tuntuladun kautta tulee noin 50 kilometriä. Oiva lenkki ja mahdollisuus nauttia hyvistä maisemista ja tunturifiiliksestä.

Pyhän laduilta löytyi myös uusia kavereita

Tällä kertaa viiden päivän aikana hiihdin 250 kilometriä ja onnistuin kasvattamaan kilometrimäärää suunnitelman mukaisesti viimeiseen lenkkiin asti. Viimeisenä päivänä hiihdin tähän mennessä pisimmän lenkkini eli 67 kilometriä ja hassua kyllä, lenkki ei ollenkaan ollut raskain Pyhällä tekemäni. Kelit olivat todella vaihtelevat ja ensimmäisen kolmen päivän aikana lumisade ja plussakeli teki lenkeistä todella raskaita. Kilometrien eteen sai kyllä tehdä töitä ja vasta viimeisenä kahtena päivänä aurinko paistoi ja kilometrejä tuli ihan eri vauhtia kuin aiempina päivinä.

Reissussa hienoa oli se, että tapasin uusia kavereita. Kiitos mökin jakaneille upeille vapaalaskumimmeille ja lenkkikaveriksi yllättäen minut kutsuneen Hillan! Yhteiset harrastukset ja mielenkiinnonkohteet kyllä varmistavat sen, että tilanteessa kuin tilanteessa löytyy yhteinen sävel.

Lahden hiihtoladut

12/01/2019/0 Comments/in Blogi, Treeni /by vuorenvarma

Innostuin viime talvena hiihtämisestä ja ostin vuosien hiihtämättömyyden jälkeen omat luistelutyylin sukset. Viime talven aikana hiihtokilometrejä kertyikin lähes 700 kilometriä ja kävimme keväällä viikon Levilläkin hiihtämässä. Varmaa oli, että tänä talvenakin hiihtoladut kutsuisivat ja toiveet oikein lumisesta talvesta on ollut mielessä aktiivisesti.

Olen Lahdesta kotoisin ja asunut elämästäni 16 vuotta Lahden lähistöllä. Äitini asuu edelleen Lahdessa ja Lahti on tunnettu hiihtokaupunki useiden maastohiihdon maailmanmestaruuskilpailuiden ansiosta. Lahti on myös paljon lumivarmempi paikka kuin Helsinki, sillä lähes aina viimeistään joulukuussa Lahdessa on jo lunta.

Upea aamuaurinko Lahdessa

Suosittelen katsomaan Lahden ladut vaihtoehtona, kun mietit seuraavaa pitkää hiihtolenkkiä, niin mieti vaihtoehtona myös Lahtea. Lahden urheilukeskukseen ajaa Helsingistä tunnissa ja ladut ovat yllättävänkin helposti saavutettavissa.

Lahden hiihtoladut

Lahdessa latuverkosto on todella laaja, sillä latuja löytyy 180 kilometriä ja 70 kilometriä on valaistua latua. Lumivarmuuden ja aktiivisen kunnostamisen ansiosta Lahdessa on ladut lähes aina aivan priimakuntoiset ja latukartalla tyydyttävä kunto tarkoittaa sellaista kuntoa, jolla helsinkiläiset olisivat jo hiihtänyt useita viikkoja.

Lahden urheilukeskus on latujen mekan aloituspaikka, sillä urheilukeskuksesta löytyy hiihtäjille iso parkkipaikka, siistit vessat ja suihkut. Matkailijat esimerkiksi Helsingistäkin voivat tulla päiväretkelle Lahteen hiihtämään ja hiihtäjät pääsevät suihkuun hiihtojen jälkeen. Lahden urheilukeskus on myös sama paikka, josta löytyy Lahden hiihtostadion ja hyppyrimäet.

Lahden hiihtostadion

Toinen paikka, josta on hyvä lähteä Lahden hiihtoladuille, on Tapanilan hiihtomaja ja sen parkkipaikka. Majalta saa ostettua kuumaa mehua ja pientä purtavaa, sekä Lahden tasaisimmat latupätkät löytyvät Tapanilan hiihtomajan läheisyydestä Perhelenkki-nimiseltä kolmen kilometrin pätkältä. Tapanilan ympäristössä on myös haastavampaa kilpalatua, jossa pääsee kolmen tai viiden kilometrin lenkillä varmasti haastamaan itsensä.

Kolmas hyvä paikka jättää auto on Messilän hiihtokeskus, josta pääsee siis maastohiihtämään ja jos seurueesta kaikki eivät ole innostuneita hiihtämisestä niin vaihtoehtoisesti Messilästä löytyy myös laskettelurinteet. Messilästä lähtee melko haastavat maastot kohti Hollolan Tiirismaata ja maastot sopivat erityisesti niille, jotka etsivät mäkiä kiivettäväksi.

Latujen haastavuus

Lahdessa riittää Salpausselän harjun ansiosta mäkiä. Latujen maastot ovat mielestäni paikoittain jopa erittäin haastavia ja korkeuseroja tulee varmasti eteen. Jos et tykkää mäkien kiipeämisestä ja vastaavasti niiden laskemisesta, niin suuntaa Tapanilaan jos Lahdessa haluat hiihtää.

Lauantaiaamun aktiviteetit Lahdessa

Tänään viimeksi aamulla tuli todettua, että mäet tarjoavat kyllä riittävästi haastetta. Nousu alkaa Lahden urheilukeskuksesta ja ensimmäiset kilometrit Tapanilan hiihtomajalle sisältää enemmän ylämäkeä kuin alamäkeä. Jos näistä kilometreistä selviää kunnialla, alkaa hiihtäminen yleensä sujumaan Tapanilasta eteenpäin. Messilässä on seuraava selkeästi pidempi ja jyrkempi nousu. Ennen Tiirismaata nousut ovat pitkiä, mutta vastaavasti on myös laskutkin. Ylämäkeä hiihtäessä lohduttaa aina se ajatus, että sieltä on tulossa myös alamäkeä, johon pääsee lepäämään suksille.

Latujen kunto

Ladut ovat pääsääntöisesti erittäin hyvässä kunnossa ja melkein aina ajettu latukoneella, kun menee hiihtämään. Latujen tilannetta pystyy seuraamaan reaaliaikaisesti latuinfosta, joka löytyy tästä linkistä. Olen tuolla huomannut, että tyydyttävä tarkoittaa jo melko hyväkuntoista latua ja hyvä tarkoittaa erittäin timanttisessa kunnossa olevaa latua.

Lahden urheilukeskuksen läheisyydessä

Olen Lahdessa kiivennyt pisimmät mäet, mitä olen hiihtänyt ja toisaalta nauttinut pitkistä laskuista. Ladut ovat sellaista jatkuvaa ylös ja alas menemistä, joten hiihtäminen ei missään nimessä käy tylsäksi. Hiihtämisessä muutenkin aika kuluu nopeaa, sillä maisemat vaihtuvat ja koko ajan täytyy olla tarkkana.

Lahti on upea urheilukaupunki ja harjun maastot tarjoavat ainutlaatuisen maaston ulkoilijoille ja näin talvisin hiihtäjille. Ei voi kuin suositella!

Levin hiihtoladut ja -reitit

08/04/2018/0 Comments/in Blogi, Matkustaminen, thenorthface, Treeni /by vuorenvarma

Vaikka tuntuu, että Levin hiihtolomasta on ikuisuus, niin eihän siitä oikeasti ole kuin pari viikkoa. Parissa viikossa on kuitenkin ehtinyt tapahtumaan niin valtavasti kaikkea.

Nyt on kuitenkin aika vielä palata hiihtoladuille ja niihin fiiliksiin, joita upea keväinen Lappi tarjosi.

Ensinnäkin maaliskuun loppu tuntui olevan hyvä aika olla Levillä, sillä säät olivat aivan mahtavat. Aurinko helotti joka päivä ja päivällä keli oli jo mukavan lämmin. Öiden aikana kuitenkin vielä mentiin pakkasasteille ja muutamana aamuna ja iltana oli vielä todella viileää.

Pääasiassa kuitenkin hiihtämään pääsi erittäin kevyellä varustuksella, mistä ainakin itse tykkään. En voi sietää mitään enempää kuin pakkautua useaan eri kerrokseen hiihtoladulle. Käytännössä päälläni olivat ohut kerrasto, hiihtoasu, hanskat ja päässäni panta, koska ei ollut edes niin kylmä, että pipoa olisi tarvinnut. Tämän lisäksi suksi luisti aika paljon paremmin kuin kovilla pakkasilla. Aivan mahtavaa siis.

Viikon aikana tuli hiihdettyä yhteensä 310 kilometriä. Millaisia reittejä tähän kilometrimäärään sisältyi? Näitä reittejä tuli itse hiihdettyä, mutta vaihtoehtoja ja reittivariaatioitahan on mahdollista löytää useampia erilaisia. Alla on myös Levin sivuilta lainattu kuva latukartasta, josta löytyy vielä paremmin tietoa kaikista reiteistä.

Levin latukartta

Aakenuskierros

Aakenuskierros lähtee Levin kylältä kohti Pyhä-tunturia. Menimme reitin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla lähdimme kiertämään reittiä oikealta vasemmalle. Kyseessähän on nimensäkin mukaisesti kierros eli sama latu hiihdetään vain kerran.

Kuten kartastakin huomaa, niin ensimmäinen kuusi kilometriä on punaista latua. Tämän käytännössä tarkoittaa siitä, että nämä ensimmäiset kilometrit hiihdetään myös loivaan ylämäkeen. Ylämäki toki palkitaan sitten pitkällä laskulla ja tämän vuoksi eka kymppi sujahtaa melkoisen nopeaa.

Aakenuskierroksen ensimmäinen ja erittäin ihana taukopaikka on Hanhipirtti. Sieltä saa munkkeja, vohveleita ja esimerkiksi päivän kasvissosekeitto poronlihalla oli erinomaisen hyvää. Hanhipirttiä pitää vanhempi pariskunta ja vastaanotto oli erityisen ihastuttava ja lämmin. Suosittelen pysähtymään täällä, jos vain hiihdätte lähelle.

Hanhipirtillä tauolla

Hanhipirtin jälkeen lähdetään sitten kohti mustia nousuja ja ne kyllä tuntuvat. Noustaan aika jyrkkiä mäkiä ja melko pitkään. Eteen tulee myös jyrkkä lasku, joka tuntuu kyllä erityisen palkitsevalta nousujen jälkeen.

Nousujen jälkeen loppumatka onkin melko tasaista reittiä ja sen aikana pääsin itse moneen otteeseen ihan todelliseen hiihtoflowhun, jossa pääse eteenpäin Wassberg-tyylillä eli potkuttelemaan vauhtia molemmille suksille.

Kierros päättyy Immeljärven ylitykseen ja mittarissa on kierroksen jälkeen reilut 40 kilometriä.

Rautuskylä

Useampana päivänä lähdimme sitten kohti Rautuskylää ja sen latukahvilaa. Tätä reittiä pitkin saa useamman eri mutkan ja reitin kautta kerättyä joko reilut 60 kilometriä mittariin, mutta lyhyempiäkin reittejä saa Rautuskylään hiihtämällä.

Rautuskylän reitti on siitä mukava, että Levin keskuksesta lähdettäessä on muutama ensimmäinen kilometri mäkistä maastoa, mutta sitten hiihdetään useita kilometrejä aivan tasaisella maastolla. Erityisesti, mikäli haluat mennä hiihtämään tasaisia latuja, niin suosittelen suuntaamaan tänne päin.

Rautukylän tasaisia maastoja

Rautuskylän latukahvilassa oli erityisen hyvät munkit, joten suosittelen pysähtymään munkille reitin varrella.

Loukisenvaara

Rautuskylältä jos haluaa lähteä sitten pidemmälle reitille, niin suosittelen suuntaamaan kohti Loukisenvaaraa.

Loukisenvaaran reitillä on pitkiä, siis todella pitkiä ja tasaisia suoria, jossa pääsee nauttimaan auringonpaisteesta. Nimensä mukaisesti edessä on kuitenkin vaaran päälle nousu, joten reitillä on myös nousua, mutta selkeästi vähemmän kuin esimerkiksi Aakenuskierroksella.

Loukisenvaaran päälle päästyä alkaa loiva ja pitkä melkein neljän kilometrin alamäki, joka menee ihan hujauksessa, kun olet vaaran päälle kerta jo kiivennyt. Tämän mäen alapuolella on myös Sammun Tupa -niminen latukahvila, jonne pääsee sitten palkintomunkille.

Sammun Tupa

Loukisenvaarasta tuli yksi suosikkireittejäni ja se taidettiin hiihtää jopa kolmesti eri variaatioilla, mistä tultiin vaaran nousuun ja minne jatkettiin laskun jälkeen. Kahdesti syötiin kuitenkin munkit myös Sammun Tuvalla.

Kätkätunturi

Yksi vaihtoehto on sitten lähteä Leviltä kohti Kätkätunturia. Kätkä on samaan suuntaan kuin Aakenuskierros eli tiedossa on jonkun verran nousua. Kätkän reiteille pääsee joko suoraan Leviltä tai sitten hiukan kiertämällä reittejä siten, että ensin menee Levin etelärinteille ja sieltä kiertää sitten Kätkäjärven kautta Kätkän laavulle.

Kätkän laavulla emme pysähtyneet kertaakaan sen pidempään kuin juomaan, mutta joka kerta kun olimme päässeet laavulla, tiesi että alamme olemaan jo lähellä Leviä. Kätkän laavulta alkaa pidempi nousu, joka päättyy todella pitkään laskuun ennen Immeljärveä.

Pari kertaa hiihdimme lenkkiä myös siten, että kiersimme Kätkäjärven laavun kautta, joka on myös todella kiva paikka. Ennen Kätkäjärven laavua on todella mukavaa, tasaista maastoa ja laavu on todella kauniilla paikalla. Kevätaurinko lämmitti jo sillä tavalla, että ihmiset istuivat ulkona pitämässä taukoa kesken hiihtolenkin.

Kätkäjärven laavulle menossa

Näitä eri reittejä pitkin tuli siis hiihdettyä eri variaatioilla tuo reilut 300 kilometriä. Ja voi vitsit, että oli hyvä hiihtoloma. Toki tämä oli fyysisesti ja välillä myös henkisesti kova puristus. Olin aiemmin hiihtänyt vain muutaman kerran yli 40 kilometriä kerrallaan ja nyt viikon aikana teimme sen käytännössä joka päivä.

Lihashuollon ja tankkaamisen merkitys siis korostui ja joka päivä tuli kyllä tankattua sellainen määrä jäätelöä, karkkia, pastaa, pizzaa ja muita herkkuja, että seuraavana päivänä kykeni liikkumaan. Lihaskivut tulivat minulla oikeastaan vasta siinä kohtaa, kun pidimme lepopäivän keskellä hiihtoviikkoa ja seuraavan päivän kilometrit olivat kyllä erittäin tervaisia.

Ensi vuoden hiihtolomaa suunnitellessa tekisin muutaman muutokset tämän vuoden lomaan: en yhdistäisi etätyöviikkoa ja hiihtolomaa. Töiden tekeminen ja tuollaisen hiihtomäärän hiihtäminen on kova puristus. En myöskään varaa toista fyysisesti haastavaa lomaa heti perään, vaan annan kropan palautua hiihtämisestä ensin. Tuli nyt sekin kokeiltua, miltä tuntuu lentää 15 tuntia erittäin väsyneellä kropalla ja hypätä 9 aikavyöhykettä eri aikaan.

Levi on kuitenkin todella upea hiihtokohde ja kylästä löytyy hiihtämisen lisäksi paljon muutakin tekemistä kuten laskettelua, ravintoloita, pulkkamäkeä ja muita talviaktiviteetteja. Leville pääsee myös näppärästi lentokoneella, joten matkustamiseen ei tarvitse käyttää tuhottomasti myöskään aikaa. Erittäin iso suositus siis Leville.

Ps. Myös tänä vuonna vielä ehtii hiihtämään Lapissa!

Terveisiä Leviltä ja Coloradosta

05/04/2018/0 Comments/in Blogi, Colorado, Kiipeily, Matkustaminen, thenorthface /by vuorenvarma

Moikka moi!

Terveisiä Leviltä ja Coloradosta! Saavuin juuri Suomeen ja voi että, millainen pari viikkoa onkaan takana.

Levillä hiihtämässä

Tällä hetkellä on kova jetlag, sillä aikaeroa Denveriin on yhdeksän tuntia. Viimeisen parin viikon aikana on myös tullut urheiltua.

Levillä hiihdettiin 310 kilometriä viikossa ja sen jälkeen lensin suoraan Denveriin, jossa lumikenkäilimme, vaelsimme, liikuimme kanioneilla, kiipeilimme ja kiipeilimme vielä lisää usempana päivänä.

Seuraavien päivien suunnitelma: levätä ja palautua.

Levin hiihtomaisemat

Kaikki meni tosi hyvin ja tulen kirjoittelemaan vielä tarkemmin kaikista reissun yksityiskohdista kunhan hieman palaudun pahimmasta väsymyksestä.

Reissut olivat molemmat ihan huikeita, mutta päälimmäisenä on kuitenkin mielessä Coloradon kalliot ja kalliokiipeilyt. Opin niin paljon uutta ja pääsin todella haastamaan itseäni reissun aikana niin henkisesti kuin fyysisesti.

Lumikenkäilyfiiliksiä

On aikamoinen onni, että paikat tuntuvat kestävän ja pystyn taas tekemään täysin niitä asioita, joita haluankin. Onnea on tehdä asioita, joista todella nautin. Nautin täysin rinnoin kaikista kokemuksista, joita reissujen aikana sain.

Selvisin hiihtotraumoista

19/03/2018/0 Comments/in Blogi, Matkustaminen, thenorthface, Treeni /by vuorenvarma

Jos minulle olisi vuosi sitten sanottu, että olet viikon Lapissa hiihtämässä, olisin todennäköisesti nauranut räkäisesti ja vastannut, että en ikinä ja kuka hullu nyt hiihtämään menee. Toisin kävi ja kahdessa päivässä kilsoja reilut sata takana.

Olin 14 vuotta hiihtämättä yhden ainoata metriä. Noiden vuosien aikana ei ole käynyt mielessäkään, että voisin tykätä hiihtämisestä tai siitä tunteesta, joka lenkin jälkeen on. Mistä moiset traumat olivatkaan syntyneet?

Hiihtolomalla Levillä

Koululiikunta

Kyllä vain, minulla on ihan kamalat muistot koululiikuntatunneilta. Vaikka olen aina ollut suhteellisen lahjakas ja hyvä liikkumaan, eivät koululiikuntatuntien pallopeli- tai hiihtotunnit olleet mitään lemppareita.

Silti näitä lajeja oli harrastettava ja tehtävä, jotta sai kunnollisen arvosanan. Muistan jotenkin elävästi erilaisia hiihtoharjoituksia, joissa piti mennä yhdellä suksella ja toisaalta, kuinka tunnilta pääsi kotiin, kun oli hiihdetty viisi kilometriä. Kilpailuhenkiselle tyypille, kuten minulle se tarkoitti tietysti sitä, että hiihdettiin henki hieverissä lenkki kilpaa ja ekana maaliin tullut pääsi ensimmäisenä kotiin. Verenmaku suussa sitä mentiin ja kilpailtiin.

Pakottaminen ei yleensä ole kovin siisti juttu ja sama on pätenyt hiihtämiseen. Siitä on tullut liikkatuntien takia entistä vastenmielisempää ja toki opetussuunnitelman, opettajien mieltymysten ja kelien takia hiihtämään on menty ja vaikka pakolla. Pakko meinaa itselle usein myös huonoa motivaatiota ja sen löytäminen voi olla sellainen tuskien taival, että hyvää päivää.

Välineet

Juu, minulla on kolme isosiskoa ja voinette arvata, että olen neljäntenä tyttönä käyttänyt siskojen vanhoja välineitä. Tämä on nyt sinänsä ihan selvää, sillä ymmärrän hyvin, että tavaroita pitää ja kannattaa kierrättää. Huomasin kuitenkin tänä talvena suksia ostaessani, että silläkin on aika iso merkitys, millaisilla välineillä tätä lajia yrittää tuolla tahkota.

Perheessäni on aina arvotettu urheilua ja meitä lapsia on tuettu urheilemaan. Viety harkkoihin, kuskattu kisoihin ja tuettu kokeilemaan eri lajeja. Ikinä ei ole sanottu, että et saa harrastaa jotain asiaa, vaan enemmän kannustettu. Varsinkin, kun kyse on ollut urheilemisesta.

Välineet ovat olleet varmasti ihan kohdillaan, mutta mietin, että olikohan minulla luistelu- vai perinteisen sukset ja kysyttiinkö koulussa ikinä, että millaiset sukset sinulla on. Varmaan on hiihdetty molempia lajeja ihan sekaisin ja ilman kyselyjä.

Kunnon välineillä hymyilyttää

Tänään jos joku pakottaisi minut lähtemään perinteisen hiihtotavan lenkille luistelusuksilla, sanoisin että meeppä kuule ihan keskenäsi. Ei tulisi mieleenkää kokeilla, sillä onhan tuo nyt ihan sama asia kuin yrittäisi ajaa Jopolla maantiepyöräkilpailussa. Väärillä välineillä hiihtokin voi olla kuin tervanjuontia.

Luulen, että vääränlaiset ja vääränkokoiset välineet ovat yksi isoimpia syitä, miksi lapset traumatisoituvat ja toivovat, ettei heidän täydy enää koskaan ikinä missään tilanteessa hiihtää tai joutua hiihtämään pakotettuna.

Selviytyminen traumoista

Ensimmäinen askel selviytymiseen on ollut se, että olen vain mennyt kokeilemaan. Unohtanut, että ehkä se hiihtäminen oli ihan hanurista, mutta voisiko se olla ihan kivaa tauon jälkeen.

Kokeilemisen jälkeen seuraava askel oli se, että hankin kunnon varusteet. Sellaiset, joilla voin hiihtää mukavasti ja mahdollisimman vaivattomasti. Tarvittiin hyvät monot, sukset, sauvat ja vaatteet. Kaikki nämä ovat niin hyvät, että koko ajan ei hierrä, purista, ahdista tai ärsytä joku.

Sitten tarvittiin hiihto-opetusta eli vinkkejä, miten tämä homma nyt toimikaan. On videoitu ja keskusteltu tekniikasta ja mietitty, että miten tekniikkaa hiotaan ja mitä pitäisi vielä tehdä, jotta hiihtäminen ja ennen kaikkea vapaan hiihtotyylin hiihtäminen muuttuisi mahdollisimman vaivattomaksi.

Sen jälkeen on täytynyt saada kilsoja. On vain pitänyt hiihtää ja hiihtää. Kilsoja on kerätty nyt reilut 400 tämän talven aikana ja se on tarkoittanut sitä, että olen aika useasti viikonlopuksi matkannut äitini luo Lahteen hiihtämään ja arkena on käyty bussilla Paloheinässä.

Upea hiihtosää

Uskon, että suurin syy siihen, että hiihtäminen tuntuu melko vaivattomalta tällä hetkellä on se, että nyt kilsoja alkaa olemaan jo sen verran takana, ettei jokaisella potkaisulla tarvitse pelätä kaatumista vaan pystyn hiihtämään pitkiä lenkkejä peruskestävyysalueella.

On siis käytetty aikaa, rahaa ja vaivaa, jotta on päästy tähän pisteeseen. Viikko Lapissa hiihtolomalla, jonka aikana on tarkoitus hiihtää useampi sata kilometriä. Ja on muuten kannattanut, sillä nämä asiat tukevat myös treenaamista vuoria varten.

Olen vihdoinkin löytänyt tavan nauttia ulkoilmasta myös talvella ja tehden pitkiä peruskestävyysharjoituksia joka viikko. Nämä ovat olleet ennen ihan myrkkyä, mutta nyt huomaan nauttivani pitkistä lenkeistä yhä enemmän ja enemmän.

Kannustaisin kaikki vähintäänkin unohtamaan hetkeksi hiihtotraumat ja antamaan tuolle mahtavalle liikuntamuodolle uuden mahdollisuuden, saatat jopa yllättyä, kuinka mukavaa hihitäminen onkaan. Ja kaiken lisäksi kunto kasvaa sivussa.

Kuka muu haluaa nauttia talvisäästä?

26/02/2018/0 Comments/in Blogi, Treeni /by vuorenvarma

Voi vitsit, että olemme saaneet nauttia täällä Etelä-Suomessa talvisäästä! Nyt menkää hyvät ihmiset ulos, mikäli ette ole sitä vielä tehneet. Millaisia asioita on tullut tehtyä, mikäli haluat nauttia talvisäästä?

Luistelu

Kaivoin viime viikolla erään uuden tuttavan innoittamana luistimet ullakolta esille. Olen harrastanut 10 vuotta taitoluistelua, mutta luistelu on viime vuosien aikana jäänyt aivan tyystin erilaisten uusien harrastusten vuoksi.

Luistelemassa

Terät olivat osittain ruosteessa, mutta uhmasin silti luistinten huonoa kunto ja kävin reilun tunnin kiertelemässä ja kaartelemassa lähikentän jäätä. Voi vitsit, miten haastavaa tuo luistelu on, vaikka sitä on mukamas joskus niin hyvin tullut luisteltua. Kokeilin paria piruettia ja seuraavassa hetkessä silmissä näkyi vain tähtiä, kun päässä pyöri siihen malliin.

Pääasia kuitenkin oli se, että paikat ovat edelleen kasassa ja minulla oli hauskaa.

Jääkiipeily

Kuten jo viime viikolla kirjoittelin, niin jääkiipeily on aivan mahtavaa ja sitä on mahdollista tehdä Helsingissä Pirunkallion jäällä.

Tällä viikolla olisi taas tarkoitus päästä kiipeilemään ja toivottavasti näin myös tapahtuu. Olen pysynyt hyvin tahdissa kiinni, jossa olen käynyt kerran viikossa ulkona kiipeilemässä ja toisina viikkoina myös sisällä siihen päälle. Tekniikka kehittyy koko ajan ja se jos, mikä motivoi.

Luistelemassa pitkästä aikaan

No, missäs muuallakaan kuin ladulla on tullut taas nautittua? No eipä, sillä esimerkiksi Paloheinässä ladut ovat ihan todella upeassa kunnossa ja peltolenkillä pääsee harjoittelemaan luistelutekniikkaa.

Olin vuosia hiihtämättä, mutta tänä talvena on löytynyt tuo inhottu, koulutraumojen jälkeinen nautinto. On ollut ihanaa olla ulkona ja viettää niitä pitkiä peruskestävyysharjoituksia ulkosäässä. Myönnettäköön, että ihan kaikki harjoitukset eivät ole olleet peruskestävyysharjoituksia, vaan välillä on tullut hiihdettyä sykkeet aivan tapissa monta tuntia putkeen.

Ulkoilu

Viimeisten viikkojen aikana on tullut myös oltua ulkona. Siis kävelemässä ympäri kaupunkia ja viimeksi lauantaina kävelimme ystävän kanssa Helsingissä Löylyyn kahville.

Löylyssä oli yllätyksenä nuotio päällä ja istuimme hyvän tovin auringon paistaessa ja nuotien lämmittäessä. Vaatteet muuten tuoksuivat nuotion jälkeen ihanalta. Tulelta, ulkoilmalta ja nuotiolta. Ennen kaikkea aurinkoiselta talvisäältä.

Talvisäästä ehtii hyvin nauttimaan, vaikka olisi päivät töissä. Tällä hetkellähän valoa riittää jo useamman tunnin neljän jälkeen, joten loppu on ihan viitsimisestä kiinni. Ainakin minä aion nauttia tästä upeasta talvesta kaikin mahdollisin keinoin.

Minne suuntaan seuraavaksi?

25/01/2018/3 Comments/in Blogi, Colorado, Matkustaminen, thenorthface /by vuorenvarma

Kiipeilemään tekee mieli. Parantaa kiipeilytaitoja ja kerryttää kokemusta eli ihan tosi tärkeitä juttuja. Nyt oli siis tekojen aika. Kirjoitin jo aiemmin matkakuumeesta, siitä ihanasta tunteesta, joka lopulta pienen pelon jälkeen konkretisoituu lentojen ostamiseen.

Seuraavat reissut maaliskuulle on nyt lyöty lukkoon. Minne siis lentokone kääntyy tällä kertaa? Ensin maaliskuun puolessa välissä lähden kohti Leviä ja hiihtolatuja. Sieltä kotiutuessani lennän pääsiäiseksi Denveriin eli Coloradoon.

Hiihtoladulle Leville

Levillä tarkoitus on todella siis hiihtää. Ihanaa päästä talven äärelle ja ihan hiihtolatujen viereen. Jokaisena päivänä olisi tarkoitus käydä ladulla ja sen lisäksi varmaankin tulee ajeltua ainakin fatbikella ja käppäiltyä Levin huipulle (myönnetään, edellisellä reissulla tämä jäi täysin tekemättä). Toivottavasti tällä kertaa on myös revontulille otollisempaa aikaa.

Levi marraskuussa

Levin jälkeen ehdin pyörähtämään kotona ja sitten lennän Yhdysvaltoihin Denveriin. Tarkoituksena on viettää 10 päivää Coloradon osavaltiossa ja suunnata kohti Rocky Mountains eli kalliovuoria. Lähden reissuun yksin ja tapaan Denverissä uusia kiipeilykavereitani, jotka poimivat minut matkaan lentokentältä.

Ajatuksissa on ollut mennä ensin jääkiipeilemään ja sen jälkeen viettämään aikaa Rocky Mountains -kansallispuistoon, jossa pystyy tekemään eri pituisia vaelluksia ja mahdollisesti kiipeämään lisään.

Emme ole vielä ehtineet tekemään täydellistä reissusuunnitelmaa, mutta pikku hiljaa näidenkin suunnitelmien tekeminen etenee. Joudumme varmasti sopeuttumaan tekemisiä myös sen mukaan, millainen sää Coloradossa on.

Maaliskuun lopussa sää on suhteellisen samantyylinen kuin Suomessa eli talvi ei ole täysin loppu, mutta täysi kevätkään ei ole vielä käynnissä.

Coloradoon kiipeilemään

Minulla on kyllä onnea, sillä pystyn toteuttamaan näinkin monta upeaa reissua tämän vuoden aikana ja erityisesti Coloradon reisussa odotan uusien kavereiden näkemistä jälleen. Heistä monet harrastavat ihan tosissaa esimerkiksi kalliokiipeilyä ja he ovat teknisesti valovuoden parempia kuin minä. Minulla on siis ihan täydellinen mahdollisuus päästä oppimaan lisää teknisestä kiipeilystä.

Edessä on myös seikkailu, sillä tavoitteemme on elää tuo 10 päivää mahdollisimman pienellä budjetilla. Eli tulemme käytännössä olemaan aika paljon teltassa ja syömään eväitämme retkikeittimellä keitettynä.

Matkan tavoite on päästä kiipeilemään ja syventämään omia taitoja. Olemme tehneet reissua varten CAP:n eli “Crazy Adventure Plan” -suunnitelman:

Pidetään hauskaa
Turvallisuus
Annetaan mahdollisuus seikkailulle
Yhteistyö (kiipeily, telttailu ja matkustaminen)
Just love – kaikkea mahdollista eli luontoa, ystäviä ja elämää ylipäätään

Kuulostaa siis juurikin sellaiselta seikkailulta, johon on tosi kiva lähteä maaliskuussa.

Kirjoittelen teille lisää suunnitelmista, kun ne ovat hieman selvemmät. Mukavaa päivää kamut! Minne te seikkailette seuraavaksi?

Viisi vinkkiä hiihdon aloittamiseen

14/01/2018/0 Comments/in Blogi, thenorthface, Treeni /by vuorenvarma

Ehdin olla 12 tuntia kotona, ennen kuin rupesin jo suunnittelemaan, minne sitä seuraavaksi lähtisi. Viikonloppu oli edessä ja teki mieli päästä hiihtämään. Otin junan alle ja tulin Lahteen äitini luo. Lahdessa on maa valkoisena ja useammassa paikassa hiihtoladut ovat ajettu ja hyvässä hiihtokunnossa.

Aloitin tänä talvena useamman vuoden tauon jälkeen hiihtämään ja olen ollut aivan super innoissani siitä, miten hauskaa ja hyvää liikuntaa tuo hiihtäminen on. Ensimmäiset kerrat olivat myös aika haastavia, sillä sykkeet huitelivat ihan tapissa ja jokaisessa mäessä tuntui, että lenkki loppuu siihen paikkaan. Nyt olen kuitenkin hiihtänyt jo useamman kymmentä kilometriä ja saanut siskoni mieheltä hiihto-opetusta. Millaisia vinkkejä antaisin hiihdon aloittamiseen tällä kokemuksella?

Hiihto on välineurheilua

Kuten jo aiemmin kirjoitin, hiihto on välineurheilua. Tämä on valitettava tosiasia, jonka hyväksyminen ja ymmärtämisen jälkeen teet hiihtoharrastuksen aloittamisesta itsellesi huomattavasti mukavampaa.

Viisi vinkkiä hiihdon aloittamiseen

Satsaa kunnon välineisiin, joilla voit mukavasti hiihtää seuraavan muutaman vuoden. Hiihdin itsekin muutaman ensimmäisen kerran aivan vääränlaisilla suksilla, monoilla ja sauvoilla. Nyt uusilla ja kunnollisilla välineillä hiihtäminen on ihan eri laji. Suksi ei luiskahda alta, sauva on jämäkkä ja monot tukevat kunnolla nilkkaa.

Kilsoja, kilsoja, kilsoja

Kilsoja, kilsoja, kilsoja… Niitä me aloittelijat tarvitaan. Kuten monessa muussakaan asiassa, myöskään tässä ei ole oikotietä onneen.

Olen huomannut, että jokaisen hiihtokerran aikana on helpompaa ja mukavampaa. Sykkeet ovat madaltuneet jokaisella kerralla ja toisaalta vauhti on myös kasvanut jokaisen hiihtokerran aikana. Ylämäkeen on mukavampi hiihtää ja tasaisella on mukavampaa ja rennompaa mennä eteenpäin.

Hiihtämässä Lahdessa

Ennen kaikkea kilsat ovat tehneet suksen päällä olemisen mukavammaksi. Ensimmäisillä kerroilla kaaduin muutaman kerran jokaisella hiihtokerralla ja aina vasemman suksen puolelle. Nyt suksen, etenkin vasemman suksen päällä oleminen on muuttunut mukavammaksi ja kaatumiset ovat loppuneet.

Hanki hiihto-opettaja

Kysy neuvoa ja hanki kokenut opettaja. Hiihto on myös tekniikkalaji ja jos hyppäät suksien kyytiin vuosien tauon jälkeen, on todennäköisesti paikallaan myös hiihto-opetuksen ottaminen.

Onko lähipiirissäsi hyviä hiihtäjiä? Kysy heiltä apua, videoi tekemistäsi ja pyydä heiltä kommentteja.

Hiihto-opetusta on myös mahdollista ostaa. Esimerkiksi Vierumäellä on mahdollista ostaa liikunnanohjaajilta (jotka osa ovat entisiä kilpahiihtäjiä) hiihtotunteja. Tämä ei ole yhtään hassumpi idea jos matkaat esimerkiksi Helsingistä Vierumäelle hiihtämään.

Sopivat vaatteet

Hiihtäessä on myös tärkeää, että sinulla on hyvät vaatteet hiihtämiseen. Tätä voisi verrata esimerkiksi juoksemiseen. Ethän lähde juoksulenkille untuvatakissa ja farkuissa? Siksi et myöskään halua tukehtua kuumuuteen hiihtoladulla samoissa vaatteissa. Uskokaa pois, näitäkin näkee tuolla ladulla.

Itse käytän merinovillakerrastoa, talvijuoksutrikoita, softselltakkia ja juoksupipoa. Oikeastaan täysin samoja vaatteita kuin juoksulenkillä. Hiihtäessä tulee nopeasti lämmin ja ladulle ei kannata lähteä toppavaatteissa.

Lämmintä juotavaa

Suosittelisin, että kaikki ottavat ladun varteen mukaan lämmintä juotavaa. On ihana saada hörpättyä nestettä kesken lenkin ja samalla saat pidettyä sopivasti taukoa lenkin aikana.

Fiilis hiihtämisen jälkeen

Alkuun minulla oli ladun verrassa juomapullossa lämmintä juotavaa, mutta sain joululahjaksi hiihtovyön, johon pystyy laittamaan myös juotavaa. Tämä on tosi näppärä, sillä juotava on koko ajan mukana jos lähdet pidemmälle lenkille ja toisaalta vyössä juotava pysyy myös melko pitkään lämpimänä.

Näillä vinkeillä pääset hyvin alkuun, kun lähdet pitkästä aikaan suksien päälle. Hiihtäminen on ihan mahtava tapa olla ulkona näin talviaikaan.

Vinkkejä luistelusuksien ostoon

17/12/2017/0 Comments/in Blogi, thenorthface, Välineet /by vuorenvarma

Tulin viikonlopuksi ”hiihtolomalle” Lahteen. Edellisellä kerralla itsenäisyyspäivänä hiihdin äitini vanhoilla luistelusuksilla ja monoilla. Kyllähän se sujui, mutta välineet eivät olleet minun ja siltä se seuraavana päivänä tuntuikin.

Päätin, että panostan omaa rahaa vähintäänkin kunnon monoihin ja lopulta olinkin lähdössä kaupasta uusien monojen sekä suksien kanssa. Millaisia asioita opin suksien ostamisesta?

Testaamassa uusia suksia

Etsi asiantunteva myyjä

Mikäli olet kaltaiseni untuvikko suksikaupoilla, suosittelen etsimään asiantuntevan myyjän ihan ensimmäisenä käsiin. Myyjä osaa auttaa todennäköisesti parhaiten ja huomasin, että menin yksikseni suksihyllyn edessä jo sekaisin ihan siitä onko kyseessä perinteisen hiihtotavan suksia vai luistelutyylin suksia.

Myyjät on usein käyneet useita suksivalmistajien koulutuksia ja he tietävät, mitkä ovat viimeisimmät mallit markkinoilla ja ennen kaikkea, millaiselle hiihtäjälle suksia suositellaan. Mikäli omaat vuosien hiihtokokemuksen ja tiedät välineistä paljon, suosittelisin joka tapauksessa juttelemaan myyjän kanssa. Myyjillä saattaa olla aika hyviäkin näkökulmia suksien valintaan. Tänään sain esimerkiksi vinkkejä siitä, miten ihan hiihtotyyliä kannattaa lähteä parantamaan. Myyjä oli 16 vuoden kilpataustan omaava entinen kilpahiihtäjä ja todennäköisesti tiesi hyvinkin paljon hiihtämisestä.

No nyt meillä on asiantunteva myyjä, mitä sen jälkeen?

Ole rehellinen

Ensimmäisenä kannattaa miettiä, millaiseen tarkoitukseen sukset tulevat. Sen jälkeen lähdetään keskustelemaan myyjän kanssa siitä, että millainen hiihtäjä olet. Huomasin, että on aika vaikeaa sanoa olevansa huono hiihtäjä ja heti perään tekee selitellä, että olen kuitenkin ihan hyvässä kunnossa, kuntoa riittää, voimaa on ja niin edelleen. Myyjää ei välttämättä ihan kauheasti kiinnosta nämä selittelyt, koska suksien valintaan vaikuttaa vahvasti se, millainen hiihtäjä olet eikä se millainen urheilija olet.

Seuraavaksi aloitetaan sitten puhumaan painosta. Voi vitsit, että onki vaikeaa sanoa totuudenmukaisesti se paino heti pöytään. Kuitenkin kertomalla oikeat strategiset mitat, annat myyjälle mahdollisuuden onnistua työssään ja suksien valinnassa. Lopulta suurimman hyödyn saa tyytyväinen asiakas hiihtoladulla.

Sopivat välineet

Taitotasoon, tavoitteisiin ja stretgisten mittojen jälkeen lähdetään etsimään oikean mittaista suksea. Luistelusuksilla se on 5-20 senttiä pitempi kuin oma pituutesi. Se, miten pituus lopulta valitaan, vaikuttaa se kuinka jäykäksi suksi halutaan ja millainen taitotaso hiihtäjällä on.

Lyhyempi suksi on ketterämpi, mutta pitempi suksi mahdollistaa taas liukumisen ja kovempaan menemisen. Esimerkiksi minulle valittiin kahdesta mahdollisesta suksesta se lyhyempi, koska olen vasta aloittanut hiihtämään ja lyhyt suksi oli sopivan jäykkä minun painooni, taitotasoon ja tavoitteisiin nähden. Tässäkin valinnassa myyjä auttoi.

Toinen tärkeä asia on sopiva mono. Luistelumonon pitäisi antaa tukea nilkalle ja kantapään ei tulisi nousta ylös hiihtoliikkeessä. Mono saisi olla suhteellisen napakka ja istuva, mutta toki varpaille on jäätävä hiukan tilaa. Kokeile monoja hyvän sukan kanssa, mielellään sellaisten sukkien joilla ajattelit myös hiihtää.

Hyvillä välineillä hymyilyttää ladulla

Osta ensivoitelu, jos mahdollista

Aika monet suksikaupat tarjoavat lisämyyntinä ensivoitelua sukseen. Älä nyt vaan pihistä tässä kohtaa jos olet ostamassa suksia. No miksi? Sinulla on nyt viimeisen päälle hyvät välineet ja seuraava vaihe on oikean voitelun valinta. Ensivoitelu luo pohjan sille, että luistelusuksien kanssa pärjää alkuun pelkällä pikaluistovoiteella. En näe yhtään hyvää syytä, miksi voitelusta kannattaisi pihistää.

Etsi lunta

Helsingissä on hiukan synkkä tilanne lumen suhteen, mutta vain 100 kilometriä pohjoisessa Lahdessa, löytyy useampia avonaisia latuja. Etsi lähin hiihtopaikka ja mene hiihtämään uusilla suksilla, jotka sopivat juuri sinulle.

Jalkojen vahvistamista

12/12/2017/0 Comments/in Blogi, Treeni /by vuorenvarma

Seattlen jäätikkökurssi lähenee kovaa vauhtia ja lähtöön on enää pari viikkoa. Tämä käytännössä myös tarkoittaa sitä, että reissuun lähdetään sillä kunnolla, mikä tällä hetkellä vallitsee.

Kilimanjarolla huomasin suurimmaksi haasteeksi koko reissulla alamäkeen kävelyn. Olimme huiputuspäivänä kävelleet työpäivän verran ylämäkeen ja huipun jälkeen matkaa alas oli vielä toisen työpäivän verran.

Useasti kuulee sanottavaksi, että alamäki on monta kertaa rankempaa kuin ylämäki. Tähän samaan mantraan voisin yhtyä, sillä ylämäki tuntui alkaneen alamäen jälkeen lähestulkoon helpolta. Alamäessä jalkojen lihakset saavat olla töissä aktiivisesti lähes koko ajan ja jalat väsyvät nopeammin. Me kaikki ollaan varmasti tunnettu se spagettifiilis jaloissa, jolloin tuntuu, että jalkojen liikuttaminenkin vie jalat alta ja jokaiseen pieneenkin lihakseen särkee.

Hiihtopuuhat

Kilimanjaron alamäessä tajusin myös sen tosiasian, että vastikään moneen kertaan leikattu polvi ei vielä olisi ollut valmis vieläkin kovempaan rääkkiin vaan Kilin alamäki tarjosi sopivasti haastetta. Huiputuspäivän jälkeen paikkoja kolotti: molempia polvia ja etureisiä hapotti ja kivisti. Päivä oli siis ollut raskas ja siltä se myös paikoissa tuntui.

No, saapuessani reissusta Suomeen, otin asian puheeksi Aleksin kanssa ja Aleksi laati suunnitelman, jolla pureudutaan tähän ongelmaan. Pyrittäisiin vahvistamaan jalkoja siten, että ne kestäisivät entistä paremmin ylämäet, mutta ennen kaikkea alamäet.

Ensimmäinen tavoite olisi selvitä kunnialla Seattlen jäätikkökurssilta ja vahvistaa reilussa kuukaudessa lihaksia ja kestävyyttä sen verran, mitä ehtii. Vielä tärkeämpänä tavoitteena on ensi syksyn Baruntsen reissu ja reissua varten valmistautuminen.

Vierumäellä hiihtämässä

Perusvoimaa: eli ihan perusvoimaa harjoittavia liikkeitä. Olen puhunut, että käyn bodailemassa. Olen siis kyykännyt, tehnyt maastavetoja ja paljon askelkyykkyjä. Tämän lisäksi edelleen kuntoutetaan oikeaa kättä ja yritetään elvyttää kadonneita voimatasoja takaisin.

Salitreeni on kuitenkin ollut vain alle 50 % viikon treeneistä ja suurin aika on tullut vietettyä ulkona. Sauvakävelyä poluilla, ylämäkitreenejä, maastojuoksulenkkejä ja hiihtolenkkejä. Olen todellakin päässyt tekemään pitkäkestoisia peruskestävyystreenejä.

Viime viikolla kävin Vierumäellä hiihtämässä pari tuntia. Voi vitsit, miten hyvää liikuntaa tuo hiihtäminen on. Minulla oli jotenkin tosi pahat traumat yläasteelta, jolloin koululiikunnassa pakotettuna täytyi hiihtää. Kuitenkin nyt marraskuussa Levillä ollessa, pääsin vuosien tauon jälkeen ladulla ja olin hetkessä innoissani.

Hiihtopuuhissa

Koko talven on sitten tullut toivottua lunta myös tänne Helsinkiin, mutta toistaiseksi lumisaldo on ollut melko kehno. Tänään onkin ollut kunnon mörköpilvi taivaalla, mutta lumi ei taida ainakaan toistaiseksi jäädä pysyvästi maahan.

Matkasin nyt sitten kuitenkin äitini luo Lahteen ja sieltä Vierumäelle hiihtämään, jossa oli ajettu tykkilumesta 1,2 kilometrin latu. Sitä tuli sitten hiihdeltyä ympäri 20 kilometrin verran.

Hiihtäminen on ihan mahtavaa

Nyt tulevana viikonloppuna olen menossa hiihtoleirille Lahteen. Eli hiihtämään koko viikonlopuksi, toivottavasti tällä kertaa vähän pidempää lenkkiä kuin tuo 1,2 kilometriä.

Hiihto on myös erittäin hyvä harjoittelumuoto peruskestävyyttä silmällä pitäen sekä jalkojen voimantuottoa ajatellen. Ja olen oikeasti nauttinut ladulla olemisesta sen verran paljon, että tekisi mieli heti buukata lennot pohjoiseen hiihtolomaa varten.

Jalkoja siis vahvistetaan tällä hetkellä perus bodaamisen ja pitkien lenkkien avulla. Kasvatetaan jalkojen voimatasoja ja ennen kaikkea valmistellaan niitä Baruntsen kaltaista koitosta varten.