Lobuche Eastin kiipeäminen

Lobuche on Nepalissa Khumbun laaksossa sijaitseva 6000 metrin vuori, jolla on kaksi huippua: Lobuche East 6119 metrin korkeudessa ja Lobuche West 6145 metrin korkeudessa. Vaelsimme ensin Everestin perusleiriin ja sen jälkeen jatkoimme kohti Lobuche Eastin leiriä 5200 metrin korkeuteen. Leiri oli viimeinen paikka ennen huipulle lähtöä.

Lobuche Eastin reitti yläleiristä lähtee ensin ylämäkeen kohti kivikkoista polkua, jonka jälkeen ylitetään useampi tunti kivisiä slabejä eli loivia kiviä. Tämän jälkeen ollaan kohdassa, jossa vaihdetaan jääraudat jalkaan. Sitten ylitetään lyhyt jäätikkö, jonka jälkeen päästäänkin kiinteisen köysien alkuun. Köysiä onkin sitten huipulle saakka ja jyrkimmät kohdat ovat jo 60-70 asteisia. Vuorella pääsee autenttiseen vuorikiipeilykokemukseen ja näkymät huipulta ovat kyllä todella upeat. Vuori on samalla kuitenkin helposti lähestyttävä ja järkevänmittainen huiputuspäivä (10 tuntia) tekee siitä mukavan kiivettävän vuoren esimerkiksi ensimmäiseksi 6000 metrin vuoreksi.

Lobuchen kylästä yläleiriin

Everestin perusleiristä palatessamme olimme vielä yhden yön Lobuchen kylästä, josta lähdimme sitten kohti Lobuche Eastin yläleiriä. Yön aikana satoi reilusti lunta ja lähtiessämme kohti leiriä, oli maahan satanut noin 20 senttimetriä lunta. Maisemat olivat kyllä kohdallaan, mutta uusi lumi tarkoittaa kiipeilyn kannalta muuttuvia olosuhteita.

Tarkoituksemme oli kiivetä seuraavana yönä Lobuche Eastin huipulle ja Lobuchen kylästä lähdyttyämme paistoikin aurinko. Matkalla leiriä ja erityisesti viimeisessä jyrkässä nousussa ennen leiriä alkoi sataa lunta ja keli muuttui aikalailla pelkäksi lumisateeksi. Lumisade jatkuikin iltaan ja yöhön saakka. Lunta ehti tulla useita senttejä lisää.

Lobuche Eastin leiri – taustalla Ama Dablam

Viimeinen nousu ennen yläleiriä oli melko jyrkkä ja yli 5000 metrissä vauhti alkaa olla jo hidasta. Tämä oli myös hyvä muistutus siitä, miksi reissuille kannattaa treenata. Matkaa alkoi olla jo takana 1,5 viikkoa ja lähes jokaisena päivänä oltiin kävelty ja erityisesti parina edellisenä päivänä oli suhteellisen pitkiäkin päiviä takana. Silti olimme vasta matkalla kohti päätavoitetta eli Lobuche Eastin huippua. Hyvä peruskunto ja treenit kotona auttavat jaksamaan juuri tämänkaltaista rasitusta ja hyvässä kunnossa matka taittuu tasaisen varmasti ilman sykkeiden nousemista kohtuuttoman korkealle.

Yläleirielämää

Tarkoituksemme oli siis lähteä heti yläleiriin saapumisen jälkeisenä yönä huipulle. Lumisade jatkui kuitenkin iltaan ja melko myöhään yöhön. Olimme sopineet, että heräämme katsomaan klo 1 yöllä tilannetta ja päätämme sekä toisen suomalaisen että nepalilaisen oppaan kanssa lähdemmekö huipulle.

Heräsimme ja lumisade oli loppunut. Taivas ei kuitenkaan ollut kirkas vaan pilviä oli taivaalla ja huipulla tuuli kovaa. Lisäksi reitillä oli uutta lunta, joka todennäköisesti hidastaisi liikkumista reilusti. Päätimme jäädä leiriin ja käyttää varapäivämme.

Aamulla heräsin teltasta ja keli oli täydellinen: aurinko paistoi ja oli lämmin. Vietimme vapaapäivää siis erittäin hyvässä säässä ja ryhmän jäsenet pääsivät kokemaan yläleirielämää. Soitimme myös Suomesta sääennusteen ja se lupasi seuraavalle yölle erittäin hyvää säätä. Päätös varapäivästä oli siis onnistunut.

Huiputuspäivä

Seuraavana yönä pääsimme lähtemään kohti huippua kello kaksi yöllä. Ensimmäisenä kivuttiin polkua pitkin ja pian alkoikin lumipeitteinen rinne, jossa oli suhteellisen jyrkkiä kohtia. Matka eteni koko ajan hitaasti, mutta tasaisesti ja varmasti. Tunnin välein pidimme pienen tauon, halusimme välttää pelkkää seisoskelua ja edetä reitillä koko ajan.

Kuva jäätiköltä kohti huippua

Slabit olivat myös lumen peitossa, joten niiden ylittäminen sujui nopeasti. Osalle kohtaa reitistä oli laitettu kiinteitä köysiä jo ennen jäätikölle saapumista ja tämä teki slabien ylittämisestä helpompaa kuin mitä se olisi mahdollisesti ilman lunta ollut. Lumi teki myös täysin oman fiiliksen reitille.

Lobuche Eastin harjanne

Saavuimme crampon pointille, jossa laitoimme jääraudat jalkaan ja muodostin asiakkaiden kanssa köysistön, jossa menissa jäätikön yli kiinteiden köysien alkuun. Lobuche Eastin reitillä oleva jäätikkö on helppo ja yksinkertainen ylittää eikä mitään isoja railoja tai varsinkaan tikkaiden avulla ylitettäviä kohtia ole. Näin ollen jäätikön ylittäminen vei aikaa maksimissaan puoli tuntia.

Lobuche Eastin jäätiköllä

Kiinteisiin köysiin päästessä niitä pitkin kiipesimme huipulle saakka. Ankkuripisteitä tuli useita ja aikaa meni muutama tunti kiivetä huipulle saakka. Vaikka kiipeilijöitä oli ryhmämme lisäksi useita eri ryhmiä, niin vältyimme silti pahemmilta ruuhkilta. Matkanteko lähes 6000 metrissä on jo hidasta ja happea täytyi ottaa tasaisin väliajoin.

Rinteen jyrkkyyttä Lobuche Eastillä

Kello 8:30 19.4.2019 olimme Lobuche Eastin huipulle. Huipulta avautui upea näkymä kirkkaassa ja täysin tuulettomassa säässä. Everest, Nuptse, Cholatse ja jopa Mera Peak muun muassa näkyi huipulta. Erittäin onnistunut kiipeily ja kyllä hymy oli herkässä huipulla kaikilla kiipeilijöillä, ja syystäkin – olihan takana monen tunnin kiipeily ja monta selätetty haastetta.

Lobuche East

Lobuche Eastin huipulla 19.4.2019

Vaatetus huiputuspäivänä

Minulla oli huiputuspäivänä pariin otteeseen kylmä. Yöllä pakkasta oli noin 20 astetta ja lähdin paksulla The North Facen takilla matkaan. Jalassa minulla oli kaksi kerrastoa ja kuorihousut. Kädessä Hestran paksun hanskat ja jalassa Meindlin kiipeilykengät.

Fiilis huipussa aamulla

Yön aikana minua ehti paleltaa ja erityisesti sormet ja varpaat olivat kylmänä. Paksummat kengät tai akkupohjalliset eivät olisi ollut tällä kertaa yhtään liikaa. Yön pimeät tunnit ovat aina haastavat ja auringonnousun jälkeen lämpöä on tarjolla riittämiin. Kelit voivat myös vaihdella ja eniten vaikuttaa se, miten kylmäherkkä on ja minulla erityisesti sormet ja varpaat tuntuvat nykyisin melkoisen herkiltä kylmyyteen.

Haluaisitko kuulla lisää Lobuche Eastin kiipeämisestä? Jätä kommenttikenttään kysymys, niin kerron kiipeilystä lisää!

 

Everest Base Camp -vaellus Nepalissa

Tulin viime lauantaina Nepalista, jossa olimme kolme viikkoa ja 18 päivää vaeltamassa sekä kiipeilemässä. Matka suuntautui tällä kertaa Matkatoimisto Aventuran matkanjohtajana kohti Everestin perusleiriä ja Lobuche Eastin 6119 metrin huippua kohden. Ensimmäisenä vaelsimme Everestin perusleiriin ja sen jälkeen edessä oli kiipeilyä.

Kathmandun kautta Luklaan

Kuten jo viime syksynä Baruntsen reissulla, niin myös tälläkin kertaa lensimme Qatar Airwaysin kanssa Dohan kautta Kathmanduhun. Tämä on yksi helpoimmista ja nopeimmista reiteistä Nepaliin ja jopa yöllinen lentojen vaihto Dohassa tekee matkasta jouhevan ja hyvinkin inhimillisen.

Lokla Phakding -välin reitiltä

Dohasta jatkoimme matkaa Kathmanduhun, jossa pääsimme nauttimaan pari päivää sekavan tuttavallisesta kaupunkimenosta. Kathmandun jälkeen otimme helikopterit suoraan Luklaan ja vältimme ajon Ramechapin lentokentälle ja potkurikoneella lentämisen Luklaan. Tänä keväänä Kathmandun kentän kiitorata oli remontissa, joten suoria lentoja Kathmandusta Luklaan ei lennetty ollenkaan.

Luklasta Namche Bazaariin

Lukla on kiipeilijöiden tukikohta ja lähtöpiste kohti vaelluspolkuja. Sieltä alkoi myös meidän matkamme kohti ensimmäistä yöpaikkaa Phakding-nimiseen 2600 metrin korkeudella sijaitsevaa kylää.

Ensimmäisenä päivänä kävellään noin kolme tuntia Luklasta loivaan alamäkeen ja tiputellaan 300 vertikaalimetriä alaspäin Luklasta. Ensimmäinen yöpaikkamme Phakdingissa oli uudessa teetuvassa, jossa pääsi ylellisesti lakanoihin nukkumaan. Ensimmäisen päivän aikana maasto on helppoa ja vehreää. Vaellus kulkee läpi pienten vuoristokylien ja matkalla tapaa aaseja kuljettamassa mitä erilaisempia tuotteita kuten Coca-Colaa tai sementtiä kohti ylempiä kyliä.

Phakding 2600 metriä

Phakdingista lähdetään seuraavana aamuna kohti Namche Bazaaria, joka on sherpojen pääkaupunki. Namche sijaitsee 3400 metrin korkeudella ja reitti Phakdingista sisältää viimeisen nousun, jolloin otetaan reilusti korkeutta lisää. Namche on myös ensimmäinen paikka, jossa vietetään kaksi yötä totutellessa ohueeseen ilmaan ja akklimatisoidutaan.

Namchessa sainkin kunnon tyhjennystaudin ja kuumeen. Vapaapäivä tuli tarpeeseen ja ripulin alettua aloitin hyvin nopeasti antibioottikuurin, joka lähti auttamaan yllättävän nopeasti tilanteeseen ja yhden päivän lepääminen riitti. Minulla ei vastaavaa ole aiemmin Nepalissa ollut, joten yllätyksenä tuli, kuinka kurja olo voi ripulista nopeasti tulla samaan aikaan kun kehon pitäisi pyrkiä tottumaan korkeuteen ja akklimatiasoitumaan. Sain elämäni ensimmäiset ruokahaluttomuuskokemuksetkin, joten oli todella silmiäavaavaa tajuta, että tältä niistä ihmisistä tuntuu, joilla vuoristotaudissa lähtee ruokahalu.

Mong, Phortse ja Dingpoche

Namchen jälkeen suuntasimme perinteiseltä Everestin perusleirin vaellusreitiltä hiljaisemmalle reitille kohti Mongia, Phortsea ja Dingpochea. Ja hyvä näin, ihmismassat jäivät taakse ja pääsimme erittäin upeille reiteille, joissa pääsee todelliseen vuoristovaelluksen makuun.

Auringonlasku Mongissa 4000 metrin korkeudessa

Ama Dablam, Tobuche, Thamserku, Cholatse nyt muutama huippu mainitakseni, jotka reitiltä näkyvät. Nämä pari päivää olivat mielestäni vaelluksen kohokohtia, sillä hiljaiset polut, rauhallinen vauhti ja upeat näkymät kapealla vuoristopolulla ovat tämän työn suola ja varsinkin, kun mukana on porukka, joka on vähintään yhtä fiiliksissään vaeltamisesta.

Ama Dablam – mun lempivuori

Dingpochessa olimme pari yötä 4400 metrin korkeudessa ja samalla harjoittelimme ryhmän kanssa tulevaa Lobuche Eastin kiipeilyä varten vaadittavia taitoja: kiinteässä köydessä kiipeämistä nousukahvan avulla, laskeutumista laskeutumiskasilla ja ankkurilta toiseen siirtymistä.

Lobuchen kylä – lavatanssit ja epäilyttävä vessa

Dingpochen jälkeen matkasimme suoraan Lobuchen kylään 4900 metrin korkeuteen. Lobuche oli viimeinen yö ennen Everestin perusleiriä ja paikkana Lobuche ei ole mikään maailman ihana. Olimme teetuvassa, jossa oli useita muitakin ryhmiä ja kolmikerroksissa teetuvassa tuntui, että olisi ollut lavatansseissa. Kiitos vain ryhmäläisen tästä mielikuvasta – omassa sängyssä yläkerran meteli ja ihmisten askeleet siis kuulostivat aivan lavatansseilta.

Lobuchesta jäi mieleen myös epäilyttävät vessat ja näiden toimitusten nopeuden. Ihmisten määrä, erilaiset tavat toimia ja vessan ällöttävyys yhdessä tekivät vessoista vielä epäilyttävämmät. No ei niistä sen enempää – vessat täytyy kokea itse!

Everest Base Camp 5545 metriä

Vaellus Everestin perusleiriin huipentui päivään, jolloin lähdimme Lobuchesta kohti Gorak Shepin kylään 5200 metrin korkeuteen. Gorak Shepistä jatkoimme lounaan jälkeen suoraan Everestin etelä-puolen leiriin.

Khumbu Ice Fall

Khumbun jäätikkö

Suurin osa turisteista pääsee katsomaan leiriä noin 300 metrin päästä. Leiriin meneminen on kielletty ja siellä oleminen on pyhitetty kiipeilijöille, jotka ovat kiipeämässä Everestin huipulle. Tähän on muutama syy ja ensimmäinen on se, että kiipeilijöille halutaan taata rauha perusleirissä. Tämän lisäksi halutaan välttää, että tuhannet vain perusleirissä käyvät ihmiset eivät pääse kompastelemaan telttakylään ja telttojen nauhoihin eivätkä samalla toisi erilaisia flunssapöpöjä leiriin.

Everestin perusleiri sijaitsee aivan Khumbun jäätikön vieressä ja näkyvät leiristä ovat henkeäsalpaavat kohti Khumbun jäätikkö, Nuptsen huippu ja PumoRin huippu näkyvät leirissä todella läheltä ja tätä vuoristonäkymä on kyllä täysin omaa luokkaansa. On vaikeaa löytää vastaavaa ja tunnelma on myös täysin uniikki leirissä, sillä tähän aikaa vuodesta ihmiset valmistautuvat kiipeilemään maailman korkeimman vuoren huipulle.

Vaelluskokemukset Everest Base Camp -vaellukselta

Tämä oli ensimmäinen reissuni matkanjohtajana ja täysin uusi kokemus uudessa roolissa. Opin valtavasti reissun aikana monesta erilaisesta asiasta ja pääsin samalla nauttimaan Nepalin upeasta vuoristosta.

Päälimmäisenä vaelluksesta jäi mieleen Mongin kylä 4000 metrin korkeudessa ja sinä iltana ollut upea auringonlasku. Tämän lisäksi Everestin perusleiri oli todella silmiä avaava kokemus, sillä ensi vuonna tarkoitukseni on päästä kokemaan perusleiri ja kiipeily itse.

PumoRi -vuori

Meitä oli matkassa tällä kertaa seitsemän asiakasta ja kaksi opasta sekä paikallisoperaattorin kantajat ja kaksi opasta. Olimme liikenteessä siis melko pienellä porukalla ja tosi mukavalla sellaisella – samoista asioista innostuneilla ihmisillä tuntuu löytyvän nopeasti yhteinen sävel reissussa.

Seuraavassa artikkelissa kerronkin tarkemmin Lobuche Eastin kiipeämisestä ja olosuhteista, jotka meillä vallitsivat reissulla. Pysykäähän kuulolla!

Terveisiä Nepalista!

Moikka moi!

Pitkästä aikaan hyvät blogin lukijat. Saavuin lauantaina aamulla Nepalista pienien mutkien jälkeen. Kathmandussa oli huono keli ja koneet eivät päässyt nousemaan, jonka vuoksi olimme Dohassa odotettua pidempää ja saavuimme perjantain sijaan vasta lauantaina Suomeen.

Lähdin suoraan lentokentältä Suomen kiipeilyliiton köysitoiminnanohjaajan kurssille ja saavuin kaksipäiväisen kurssin jälkeen eilen kuuden aikaan illalla kotiin melko väsyneenä. Tämän vuoksi päivittely tänne blogin puolelle onkin kestänyt hetken aikaa.

Lobuche East

Lobuche Eastin huipulla 19.4.2019

Matka oli onnistunut ja olin vetämässä siis Matkatoimisto Aventuran ryhmää matkanjohtajana. Kävimme ensin Everestin perusleirissä trekkaamalla ja sitten kiipesimme 6119 metriä korkean Lobuche East -nimisen vuoren huipulle, josta aukesi kirkkaana ja tuulettomana päivänä upea näkymä vuoristoon sekä esimerkiksi Everestille.

Matkalla oli omat haasteensa ja paljon paljon uusia oppeja tulevaisuutta varten. Erityisesti roolinvaihto asiakkaasta matkanjohtajaksi oli täysin uutta ja erityisen opettavaista. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja olen todella innoissani tulevaisuuden suunnitelmista.

Kirjoitan lisää matkasta vielä tällä viikolla ja sen eri vaiheista, nyt ensin pitää ottaa pari päivää rennosti ja nauttia Suomen keväisestä säästä. Matkalaukku on jo purettu ja ajatukset kohti tulevaa Denalin reissua on alkanut kertymään.

 

Lähtö Lobuche Eastille

Moikka!

Huomenna matka kohti Nepalia alkakoon. Tein juuri lennoille check-inin ja seuraavaksi onkin edessä viimeisten tavaroiden pakkaaminen.

Kävin eilen Capeuniversalin ystävämyynneissä hakemassa reissuun viimeiset päivityksen varustepuolelle The North Facen mallistosta ja pääsen testaamaan vuorilla uusia housuja sekä teknistä kerraston paitaa.

Varusteet saatu Capeuniversalilta/The North Facelta

Jos teitä kiinnostaa, niin Capeuniversalin myynnit ovat käynnissä myös tulevan viikonlopun ajan ja The North Facen tuotteita. Tapahtuman tiedot löydät tarkemmin Facebookista tai tästä linkistä.

Käykäähän katsomassa Capeuniversalin ystävämyynneissä tavaroita

Laukku on nyt pakattu ja huomenna lähdemme kohti Nepalia iltalennolla. Takaisin palaan huhtikuun lopussa ja kuvia reissulta päivittelen vähän tilanteen mukaan Instagramin puolelle ja sitten saavuttuani tänne blogin puolelle.

Kassi valmiina Lobuche East -reissulle

Kiitos kovasti kaikille tsempeistä, joita olette lähettäneet! On tosi kiva huomata, että tämän blogin kautta on muodostunut oma lukijakuntansa ja elätte siellä mukana näitä reissuja. Pysykäähän kuulolla!

 

Everest Base Camp & Lobuche East

Olen lähdössä ensi viikolla tämän vuoden ensimmäiseen vuorikiipeilyreissuun Nepaliin. Tämä tulee olemaan minulle neljäs kerta Nepalissa ja tällä kertaa matka suuntautuu ensin vaelluksella Everestin perusleiriin ja sen jälkeen Kalapatharille ja viimeisenä kiipeämme Lobuche East -nimisen 6119 metrisen vuoren huipulle.

Reissu kestää yhteensä kolme viikkoa ja on ihan mahtavaa päästä takaisin Nepaliin näin nopealla aikataululla. Reissu tuli hiukan yllättäen tämän vuoden suunnitelmiin ja odotan innolla vuoristomaisemia Everestin laaksossa sekä nauttimaan vuoristokylien tunnelmasta sekä Nepalin kulttuurista.

Lennämme ensin Kathmandusta Luklaan ja sieltä lähdemme vaeltamaan kohti Everestin perusleiriä. Olemme ensimmäiset kaksi yötä Kathmandussa, josta siirrymme Luklan kautta Phakdingiin 2600 metrin korkeuteen. Tästä vaellamme seuraavana päivänä Namche Bazaariin 3420 metrin kokeuteen ja pidämme ensimmäisen lepopäivän Namchessa, joka on kiva ja isoin vuoristokaupunki Everestin alueella.

Namche Bazaar

Namche Bazaar

Namchesta siirrymme hiljaisemmille poluille Mongin kautta Phortseen ja sieltä Dingbocheen 4360 metrin korkeuteen ja pidämme todennäköisesti lepopäivää Dingiksessä, mikä onkin syksyn pikaisen visiitin jälkeen rento paikka pitää lepopäivää. Kylästä löytyy kahviloita, mahtavia näkymiä vuoristoon ja pieniä kioskeja.

Dingbochesta matkaamme sitten kohti Everestin perusleiriä. Tällä reissulla on uniikkia se, että pääsemme yöpymään oikeassa Everestin perusleirissä. Yleensä leiriin pääsevät vain Everestin huipulle kiipeävät kiipeilijät, mutta matkan logistiikkaa hoitava firma mahdollistaa myös meille yöpymisen leirissä. Pääsee aistimaan ensi vuoden tunnelmia leiriin ja fiilistelemään perusleirielämää maailman korkeimman vuoren juurella.

Kalapathar - Everest Base Camp trek

Näkymä Kalatpatharilta

Everestin perusleirin jälkeen suuntaamme Kalapatharille 5545 metrin korkeuteen ihastelemaan maisemaa Everestille ja Lhotselle. Tuolta näkee myös upean auringonnousun Everestin takaa ja toivottavasti sää suosii meitä tällä kertaa, jotta nähdään kirkkaalla säällä kasitonniset vuoret ja niiden huiput.

Kalapatharin jälkeen siirrymme Lobuche Eastin leiriin ja sieltä sitten sääikkunan ollessa suotuisa kiipeämme Lobuche Eastin huipulle. Lobuche East on yli kuuden tonnin korkeudessa oleva huippu, josta aukeaa näkymät Nepalin korkeimmille huipuille. Vuoren huiputtaakseen täytyy kulkea köysistössä ja kiinteissä köysissä, joten tositoimiin päästään myös kiipeilymielessä. Reissuun on lähdössä kaikki kiipeilykamppeet mukaan ja näitä kiipeilypäiviä odotan erityisesti, sillä onhan se myös harjoitusta tulevia matkoja varten.

Paluu Nepaliin tapahtuikin siis nopeammin kuin osasin arvata ja odotan jo hetkeä, jolloin astumme Kathmandun kentälle sekä Thamelin pölyisille kaduille. Valmistautuminen reissuun on mennyt hyvin omalla painollaan ja Pyhän hiihtoreissu oli hyvä valmistava matka pitkiin suorituksiin myös Nepalia varten.

Everest Base Camp

Vaellus Everestin perusleiriin

Tämä viikonloppu on mennyt viimeisiä asioita hoitaessa ja pakatessa. Huomaan, että pakkaamisesta on tullut helppoa siinä mielessä, että kun kamat ovat kasassa, niin niiden pakkaaminen on melko helppoa ja nopeaa. Tällä kertaa reissuun lähtee vähän vähemmän vaatteita kuin syksyllä, mutta muuten kassin sisältö on aikalailla samanlainen. Hyvin tehty pakkauslista auttaa kyllä pakkaamisessa, sillä lista pysyy aikalailla muuttumattomana reissusta toiseen ja hyväksy havaitut tavarat lähtevät tälläkin kertaa mukaan.

Täällä on jo mukavaa reissujännitystä ja ensi viikon torstai tulee nopeasti. Mukavaa alkavaa viikkoa!

 

Mikä on parasta vuorikiipeilyssä?

Minua haastateltiin erääseen lehtijuttuun tällä viikolla ja haastattelija kysyi, mikä on mielestäni parasta vuorikiipeilyssä. Tämä kysymys on yksi yleisempiä kysyttyjä kysymyksiä ja sen vuoksi haluan vielä myös teille lukijoille avata, miksi vuorikiipeily on mielestäni maailman paras harrastus sekä intohimon kohde. Mitkä asiat sytyttävät minua vuorikiipeilijänä?

Läsnäolon voima vuorilla

Läsnäolon voima on yksi tärkeimpiä syitä, miksi pidän vuorikiipeilystä. Pääsen vuorilla nopeasti flow-tilaan, jossa päivässä saattaa monta tuntia mennä vain kävellessä kohti seuraavaa leiriä. Läsnäolon taito nykyajan hektisessä ja välillä aika stressaavassakin maailmassa on yksi hienoimpia asioita, joissa vuorilla pääsee kehittymään.

Vuorilla ei ole notifikaatioita tai sähköposteja tai muistutuksia kalenterissa. Päivä täyttyy omasta ajasta, omista ajatuksista, keskusteluista ihmisten kanssa ja maisemien ihmettelystä. Tärkeintä on vain olla läsnä siinä hetkessä ja nauttia ilman ajatuksista seuraavasta sähköpostista tai keskeytyksestä työpöydän ääressä.

Parasta vuorikiipeilyssä: inspiroivat maisemat

Parasta vuorikiipeilyssä: inspiroivat maisemat

Olen joutunut myös opettelemaan olemaan läsnä sekä arjessa että vuorilla. Ensimmäiset hetket reissussa tuntuu stressaavalta ja ajatukset viesteistä ja Instagram-postauksista käy vähän väliä mielessä. Jossain kohti kuitenkin mieli alkaa rentoutumaan ja notifikaatioiden poissaoloa ei edes huomaa tai puhelimen olemassaololla ei ole enää oikeastaan mitään muuta kuin kameran virka Jokainen keskustelu käydään retkikuntakavereiden kanssa hetkessä ja kiirettä oikeastaan ei juuri ole. Lähinnä vain aikaa ja aikaa nauttia.

Itsensä haastaminen kokonaisvaltaisesti

Vuorikiipeily on vahvasti itsensä haastamista. Kyse on pitkälti ensinnäkin projektinhallinnasta, sillä reissut alkavat usein suunnittelulla, sen jälkeen seuraa pitkiäkin selvittelyajanjaksoja ja lopulta päätös reissuun lähtemisestä. Sitten alkaa pähkäily varusteista, eväistä, rokotuksista, lääkkeistä ja muista käytännönasioista kuten viisumista.

Täytyy hallita haastavaakin projektia ja haasteet jatkuvat sitten itse matkalla. Täytyy osata ja oppia sietämään tiettyä epämukavuutta ja etenkin hyväksymään, että tilanteet saattavat muuttua nopeallakin aikataululla. Kiipeily ja erityisesti vuorikiipeily opettaa sietämään myös epävarmuutta.

Parasta vuorikiipeilyssä: uuden opettelu

Parasta vuorikiipeilyssä: uuden opettelu

Mielestäni parasta kiipeilyssä on myös se, kuinka harrastus haastaa sekä henkisesti että fyysisesti usealla eri tasolla ja tavalla. Henkisesti pitkät reissut haastavat monella tapaa: täytyy selviytyä koti-ikävästä, erilaisista haasteista omien fiilisten kanssa ja jaksaa tsempata myös erittäin vaikeinakin hetkinä. Toisaalta fyysisesti reissut haastavat, sillä pitkään korkealla oleminen on jo itsessään raskasta, ajattelemattakaan sitten pitkiä huiputuspäiviä.

Arvostan entistä enemmän luontoa

Vuorikiipeily on tuonut elämääni arvostamisen tunteen monelle eri osa-alueelle, mutta luontoa olen oppinut arvostamaan entistä enemmän kiipeilyharrastuksen avulla. Olen oppinut, että olkoon minulla minkälainen suunnitelma tahansa, voi luontoäiti päättää aivan toista ja siinä kohtaa minun tärkein tehtävä on ymmärtää luonnon realiteetit ja hyväksyä sääolosuhteet.

Myrsky, sateet, tuuli, kova auringonpaiste, helle, hiekkapöly ja viiman kaikki eri muodot on koettu vuorilla ja ainoa vaihtoehto on ollut vain sopeutua vallitseviin oloihin. Olen oppinut arvostamaan myös sitä, mitä keli tarjoaa. Vaikka välillä on vuorilla huonot sääolosuhteet harmittanut ja ärsyttänyt, niin silti arvostus kaikkia sateen olomuotoja ja tuulensuuntia kohtaan on kasvanut.

Parasta vuorikiipeilyssä - itsensä haastaminen henkisesti

Parasta vuorikiipeilyssä – itsensä haastaminen henkisesti

Eniten olen fiilistellyt erilaisia auringonnousuja ja -laskuja vuorilla. Ne ovat olleet niin kauniita, että on useasti itkettänyt luonnon kauneus. Kilimanjarolla on ollut upein auringonnousu, mitä olen tähänastisen elämäni aikana nähnyt. Coloradossa kanjonin reunalla auringonlasku on ollut yksi kauneimmista asioita, jonka olen kokenut. Monen monta muutakin niin upeaa hetkeä, joista on jäänyt muistoja kiikkustuoliin saakka.

Inspiroiva ympäristö

Sanotaan, että luovuus kasvaa inspiroivassa ympäristössä. Vuoristo ja vuoret ovat minulle yksi elämäni suurin inspiraation lähde. Olette ehkä lukijat huomanneet, mutta minun on todella helppo kertoa vuorista, sillä olen täysin hullaantunut niihin ja ihan humaltunut vuorimatkailusta.

Minulla tapahtuu usein niin, että vuorilla aivot pääsevät lepäämään työstä ja luovuus alkaa pulppuamaan. Ideoita omasta tulevaisuudesta ja omaan tulevaisuuteen alkaa syntyä ja suuntaviivoja, miten voisin kehittää tätä blogin liiketoimintaa ja kehittyä omassa työssäni entisestään.

parasta vuorikiipeilyssä

Parasta vuorikiipeilyssä: itsensä haastaminen fyysisesti

Olen aina niin innoissani matkoista ja niin tälläkin kertaa: odotan Nepaliin pääsyä ja sitten tämän vuoden päätavoitetta kohti Alaskaan Denalille. Tulevaa reissukevättä siis odotellessa, sillä vuorikiipeilyssä parasta on myös sen kokonaisvaltaisuus ja millaisia lämpimiä fiiliksiä se minussa aiheuttaa.