Kävin ajamassa juhannuksen jälkeen Puumalan Saaristoreitin Mikkelin lähellä Puumalassa. Minulla oli kesäkuun lainassa ystävän maantiepyörä ja silloin tuli ajeltua aika paljon pitkiäkin lenkkejä. Tämän jälkeen jäin pohtimaan oman pyörän ostamista ja ennen Norjan jäätikkökurssia, sitten löysin tarjouksesta pyörän, joka lähti mukaan kaupasta.

Pyöräily on aina ollut minulle melko helppoa ja kilpauintiuran jälkeen kävin monta kertaa viikossa spinningissä. Pyörä on aina liikkunnut suhteellisen kevyesti ja pyöräily ei ole aiheuttanut juuri mitään kiputiloja kroppaan. Polvileikkausten jälkeen olen polkenut omalla pyörälläni paljon sisätiloihin asetettavan pyörätelakan avulla ja kuntouttanut jalkaani sillä tavalla.

Oli aika arvattavaa siis, että lainatessani pyörää tykästyisin maantiepyöräilyyn. Pyöräillessä pystyy taittamaan melko pitkiäkin matkoja ja siistiä on se, miten matka taittuu lihasvoimalla. Pyörällä on tullut käytyä Helsingistä Porvoossa ja Lahdessa pyöräretkellä. Viime viikonloppuna suunnattiin sitten kohti Turkua ja Saariston Rengastietä.

Pyöräily on myös siinä mielessä mahtavaa, että pyörän avulla pystyy tekemään pitkäkestoisia peruskestävyysharjoituksia ja sykkeet eivät pomppaa heti taivaisiin. Nämä harjoitukset toimivat siis erinomaisena valmistautumisena Baruntsea varten. Uskon, että peruskestävyysalueeni on paremmassa kunnossa kuin aiemmin, kiitos siitä kuulu myös pitkille pyöräretkille.

Reittisuunnitelma

Reittisuunnitelma lähti liikkelle siten, että ensin haaveena oli mennä Ahvenanmaalle pyöräilemään. Pian kuitenkin selvisi, että lauttamatkoineen ja siirtymisien kanssa Ahvenanmaa olisi hiukan liian kunnianhimoinen retkikohde viikonlopuksi. Googlen avulla sitten selvittelin, että mikä olisi hyvä reitti, jossa pääsisi polkemaan pitkää matkaa ja toisaalta nauttimaan maisemista.

Näillä kriteereillä päädyin sitten Turun suuntaan ja saaristoreitille, jossa olisi pyöräiltävää 183 kilometriä. Tavoitteena oli päästä polkemaan Saariston Rengastie, myös pieni rengasreitti on mahdollinen. Matkalla olisi useita losseja ja niiden aikataulun sovittaminen pyöräilyvauhtiin oli myös oleellisessa osassa reitin suunnittelua.

Koska olin liikenteessä maantiepyörällä, yöpyminen täytyisi hoitaa jollain muulla tavalla kuin teltassa. Vaihtoehtoja oli erilaiset majatalot, tuttavat ja hotellit. Pian muistin, että perhetuttumme, joita en ollut vuosiin tavannut, asuvat Kaarinassa ja kaupunki sattuisi aivan reitin varrelle. Tämän jälkeen tutkin karttaa lisää ja tajusin, että Kaarinasta on mahdollista ajaa Helsinkiin. Kilometrejä tulisi Saariston rengastiestä ja ajosta Kaarinasta Helsinkiin reilut neljä sataa.

Pyöräretken ensimmäinen päivä

Pyöräretki lähti liikkeelle siitä, että varasin junaliput Helsingistä Turkuun, josta sitten hypättäisiin pyörän selkään. Vinkkinä muuten pyörän kanssa junailuun, liput kannattaa varata ajoissa, sillä junissa on rajallinen määrä pyöräpaikkoja ja kaksi viikkoa aiemmin perjantai-iltapäivän junat olivat täynnä ja otimme yhden jälkeen Helsingistä lähtevän junan Turkuun.

Pyöräretkelle kannattaa uskaltaa lähteä mahdollisimman kevyellä varustuksella, sillä tarvittavia vaatteita on vähän. Pyöräilyvaatteet ovat päällä ja illaksi tarvitsee kevyet vaihtovaatteet. Kosmetiikasta välttämättömyyshyödykkeet eli deodorantti ja hammasharja vain mukaan. Loput tavarat saisi ostettua matkalta tai todennäköisesti huomaisi, että repun tavaroista ei ole tullut käytettyä suurinta osaa. Tavarat kulkivat pyöräilypaidan taskuissa ja pienessä pyörän satulatankoon kiinnitettävässä laukussa.

Turusta hypättiin siis pyörän selkään ja lähdimme ajelemaan kohti Kustavia. Kustavista oli varattuna ensimmäiselle yölle Peterzens-nimisestä venesatamasta pieni mökki majoitukseksi. Turusta Kustaviin matkaa tuli ensimmäisenä päivänä 90 kilometriä ja välillä tuuli painoi todella kovaa vastaan ja tuntui, että sai polkea ihan tosissaan.

Tiet olivat todella hyvässä kunnossa ja pääasiassa poljettiin maalaismaiseman läpi peltojen vieressä ja tie mutkitteli ajoittain ylös ja alas. Ohitettiin muutama jylhempi silta ja kyllähän meri tuo oman fiiliksen jos vertaa vaikkapa Puumalan saaristoreittiä.

Peterzens on todella sympaattinen satama ja suosittelen paikassa yöpymistä. Mökki oli pieni ja jokaisessa mökissä oli oma vessa, mutta suihkut ja saunat olivat sataman asukkaille yhteiset. Ravintolasta sai kohtuuhintaista illallista ja Toast Skagen -leivät maistuivat erityisen hyvältä pyöräilypäivän jälkeen.

Illalla uni maistui ajoissa ja aamulla syötiin vielä Peterzensillä aamiainen ja lähdettiin kohti päivän ensimmäistä lossia, joka lähti kilometrin päästä 10 aikaa aamulla.

Pyöräretken toinen päivä

Toisena päivänä oli edessä reilun 100 kilometrin päivä, jonka aikana ylitettäisiin Saariston Rengastie pyörällä ja matkaan mahtuisi useampi lossimatka. Lossit kestivät tunnista muutamaan minuuttiin ja varsinkin alkumatkan losseihin oli tärkeää ehtiä, sillä niillä oli tarkempi aikataulu.

Aamu alkoi sateella ja sääennuste lupasi sadetta käytännössä koko päiväksi. Vähän kauhistutti, että miten päivä tulee menemään, mutta säätä kun ei voi pyöräilyssä tai vuorilla valita, on vain mentävä siinä säässä joka kohdalle sattuu. Oma rajani pyöräilyssä menee siihen kohtaan, että ukkosella en aja.

Lossiaikataulu on suunniteltu siten, että pyörällä ajettaisiin 16 km/h, joka on maantiepyörälle melko leppoinen ajeluvauhti. Toinen tapa kiertää reittiä on optimoida omaa ajoa siten, että ajaa autojen kanssa samaa vauhtia. Tähän toiseen tapaan on mahdollista päästä, mutta on hyvä tiedostaa, että se vaatii kovaa ajoa muutamassa kohtaa.

Ensimmäiset neljä lossinväliä vaati kovaa tempoajoa ja vieläpä kaatosateessa. Välillä tuntui, että onkohan sitä uimassa vai pyöräilemässä. Kovin veto oli 12 kilometriä pitkä pätkä Mossalan ja Houtskarin välille, joka täytyi vetää täysiä, jotta ehdimme pitkään lauttaan. Muuten odotusaikaa sateessa olisi tullut 1.5 tuntia ja siinä ajassa olisi ehtinyt todennäköisesti tulemaan melko kylmä. No ehdittiin tempoajolla lauttaan.

Kovat vedot päivän alkuun sai minut väsähtämään ja Galtbyn satamassa pidimme tauon, jonka aika tuli syötyä kevyt lounas. Tästä eteenpäin myös aurinko alkoi paistamaan, joten päivän fiilis tyhjistä reisistä huolimatta alkoi parantumaan. Sovittiin, että edetään tästä rauhallisesti kohti Kaarinaa.

Päivän viimeinen pidempi ajomatka Nauvosta Kaarinaan oli melko raskas, sillä tie alkoi olla paikoitellen melko mäkistä ja maantieltä täytyi siirtyä pyörätielle, joka mutkitteli tien toiselta puolelle toiselle ehkä kilometrin välein. Kaarina kuitenkin lähestyi kilometri kerrallaan ja perille pääsimme kuuden aikaa illalla.

Jännitti mennä kylään perhetutuille, joita en ollut nähnyt vuosiin, mutta muistot kyllä pitivät hyvin paikkansa. Oli vastaanotettu olo, tarjottiin heti juotavaa ja suihku. Ilta sujuikin mukavasti ruokapöydän ääressä ja vaihtaessa kuulumisia.

Pyöräretken kolmas päivä

Takana oli jo 200 kilometriä ajoa, reidet tyhjänä ja pylly hellänä. Edessä olisi toiset mokomat pari satasta. Aamulla nukutti pitkään, yö oli selkeästi viileämpi kuin aiemmin ja yöllä ei herännyt helteeseen. Syötiin hartaudella aamiaista ja ei pidetty kiirettä Helsinkiin.

Lähimme matkaan 11 aikaa aamupäivästä ja pian olimmekin taas maantiellä. Mutkiteltiin Paimion kautta pieniä maanteitä ja seuraavaksi kiintopisteeksi oli valittu Fiskars, jossa oli tarkoitus nauttia lounasta. Minulla oli edellisenä päivänä kipeytynyt oikea takareisi ajamisesta ja jouduin jopa ottamaan buranan aamulla. Ensimmäisen 20 kilometrin jälkeen oli aika toivoton olo: otin buranan ja suolatapletin ja matkaa jatketttiin pikku hiljaa.

Reitti Paimiosta Saloon ja Fiskarsiin sisältää pitkiä nousuja. Ei mitään todella jyrkkää, mutta nousua kertyy salakavalasti ja poljinta saa pyörittää ihan tosissaan. Toki nousujen päälle oli myös pitkiä laskuja, jolloin pääse lepäilemään ja nautiskelemaan vauhdista.

Syötiin Fiskarsissa ihan kunnon lounas, joka oli aikalailla merkittävä tekijä loppumatkaa varten. Lounaan jälkeen pääsimme 51-tien alkuun ja reitti alkoi muuttumaan kunnon maantieksi, jossa pääsi ajamaan koviakin pätkiä leveällä pientareella. Tuntui, että lounas ja kunnon paussi puolessa välissä matkaa auttoi ja reisikipu oli poissa ja päästeltiin ihan koviakin kymppejä kohti Helsinkiä.

Matka Espoosta Helsinkiin olikin sitten päivän hitain ja ei niin siisti. En oikeasti tykkää yhtään ajaa kaupungissa lukkopolkimilla, sillä sen tuntuu vaaralliselta ja sitähän se kyllä on. Tuli nyt kuitenkin ajettua kilsojen vuoksi ja kotiin päästessä mittari näytti reilua 400 kilometriä.

Olin yllättynyt, kuinka rankka reissu oli. Ajattelin, että tuollaisen matkan ajelee kuka vain ja milloin vain. Vähintäänkin kaikki, ketä minä tunnen ja vieläpä huomattavasti kovempaa. Kolotti takareiteen, selkään, joutui säätämään satulaa, vaihteita ja ajoasentoa. Pylly oli myös kovilla, mutta ei ehkä niin kovilla kuin odotin.

Taas kerran korostui se, että taukoja ja energiaa on saatava mahdollisimman tasaisesti ettei isoja romahduksia pääse tulemaan. Sade ei haitannut ajamista juuri yhtään ja tavaraa oli tarpeeksi vähän mukana, mitään ei kaivannut. Varusteet ja pyörä toimi juuri niin kuin pitikin. Maisematkin olivat upeat ja onhan meillä todella uniikki saaristoreitti, jossa monet eivät käy ikinä. Matkalta löytyy kahviloita, ravintoloita, majapaikkoja, shoppailtavaa ja nähtävää hitaaseen nautiskeluun ja toisaalta maantietä kovaa ajoa vaativille ihmisille. Iso suositus myös tälle pyöräilyreitille!