Tunteiden hallintaa – mikä auttaa minulla?

Olin eilen huonolla tuulella. Kiukutti, olin herännyt niin sanotusti väärällä jalalla. Mikään erityinen juttu ei mennyt pieleen niin kuin usein väärällä jalalla menee. Olin vain huonolla tuulella. Tämähän kuuluu elämään, mutta pohdin eilen sitä, että miten nämä ikävät fiilikset vaikutti omaan toimintakykyyn ja käsittelin niitä. Tunteiden hallinta on mun mielestä oleellinen omaisuus urheilijalle, kiipeilijälle ja vuorikiipeilijälle. Turha hermostua asioista, joille ei välttämättä ole tehtävissä mitään ja toisaalta on tärkeää päästä fiiliksistä yli mahdollisimman tehokkaasti.

Sain eräältä lukijalta meiliä tuossa hetki sitten ja hän kysyi olenko pohtinut, millaisia ominaisuuksia pidän tärkeinä kiipeilykavereissa ja toisaalta, onko minulla omasta mielestäni sellaisia piirteitä, joita haluaisin parantaa. Noniin, nyt päästään sitten itse asiaan.

nuuksio polkujuoksu

Mistä kiukku oikein tulee?

Olen huomannut, että olen välillä kiukkunen ihan turhista asioista. Niin kuin me kaikki silloin tällöin, mutta en oikein tykkää tämänkaltaisesta piirteestä, jossa annan kiukun ottaa minusta vallan ja vaikuttaa niin voimakkaasti sekä itseeni että ympärillä oleviin ihmisiin. Anteeksi vilpittömästi vain kaikille, jotka ovat saaneet kiukkumyrkystä osansa.

Mitä nämä turhat asiat siis ovat? No ärsyynnyn siitä, että kaikki asiat eivät mene niin kuin suunnittelin. Ruuhkasta, haastavasta asiakascasesta töissä, äänekkäästä työkaverista, puristavasta kengästä ja kauramaito loppuu ja kahvi ei maistu samalta tavallisen kanssa. Siis aivan turhaa kaikki ja oikeasti ärsyyntyminen on täysin oma syyni eikä asiakkaiden tai oikeastaan kenenkään muun ympärillä hyvää tarkoittavan ihmisen.

nuuksio kansallispuisto

Ulkoilemassa kiukkua pois

Millä hiljentää näitä negatiivisia fiiliksiä ja pyrkiä harjoittelemaan mieltä sen mukaisesti, että samanlaiseen negatiivisuuden kierteeseen ei joutuisi vuorilla? Itsellä yksi oleellisimpia tekijöitä negatiivisten fiilisten kitkemiseksi on se, että pääsen rauhoittumaan ja mieluiten ulos. Kiukku alkaa laantumaan heti ulkoilmassa ja poluilla pääsee rauhoittumaan omiin fiiliksiin eikä negatiivisuus ota samalla tavalla valtaa mielestä.

Eilen kiukkua laannutti tieto polkujuoksulenkistä Nuuksion kanssallispuistossa. Maratonin valmistautumista silmällä pitäen tarkoitus oli tehdä vielä tällä viikolla yksi pidempi lenkki matalilla sykkeillä ja testailla eväitä, joita ottaisin mukaan tulevalle maratonille. Karkkipussin kanssa siis lenkille, vähän nihkein fiiliksin, mutta puolipakolla menin vain.

Lenkki alkoi nihkeästi, sillä pää tuntui olevan jumissa päivän kiukkufiiliksistä. Hymyä ei meiannut irrota, mutta jo muutaman ensimmäisen kilometrin jälkeen kroppa alkoi rentoutumaan. Sai keskityttyä erityisesti vain ja ainoastaan seuraavaan askeleeseen. Ylitettävään puuhun, juurakkoon, kiveen ja kiivettävään mäkeen. Matka alkoi luistamaan ja pian kilometrejä olikin kertynyt useampi.

Ilma on muuttunut viimeisen viikon aikana selkeästi syksyiseksi ja eilen illalla oli jo selkeästi viileämpää kuin viikko aiemmin. Edelleen oli lämmintä ja juoksulenkki taittui The North Facen juoksuhameessa (joka on muuten yksi mun tämän hetken ehdoton suosikki treenivaatteista) ja t-paidassa. Elokuinen ilta on siitä maaginen, että ilmassa on syksyä ja toisaalta kesän lämpö ja valo siivittää iltaa vielä pitkälle.

No äkkiä olinkin juoksuflowssa ja kiukku alkoi unohtumaan. En edes muistanut, miksi olin ollut vihainen tai kenelle. Lenkki oli siis onnistunut, kiukku laantunut ja akku tyhjennetty sopivasti Nuuksion poluille. Loppulenkki menikin nauttiessa upeasta säästä ja siitä, että meillä on tuollainen paikka alle tunnin päässä Helsingin keskustasta, jossa pääsee nauttimaan hiljaisuudesta keskellä arkiviikkoa ja nauttimaan luonnosta.

Kiukkuhallintaa siis haluaisin opetella paremmin myös vuoria varten. Sielläkin tulee, varsinkin pitkällä reissulla, hetkiä jolloin ei ehkä huvita, tunnu hyvältä tai fiilis ei ole katossa. Miten opetella hallitsemaan paremmin näitä fiiliksiä? Itsellä ainakin tekeminen auttaa, ajatuksien saaminen pois näistä asioista. Ja oikeasti ihan puhdas tsemppaaminen. Tiedän, että tuo on heikko kohtani ja minun täytyy tietoisesti opetella toimimaan toisin.

Usein itsellä urheilu on myös paras tapa nollata ajatuksia. Tuntuu, että pääsee irtautumaan päivän muista asioista, rentoutumaan ja keskittymään olennaiseen eli omaan tekemiseen enkä siihen, mitä muut tekevät. Kiukkupäiviä varmaan tulee jatkossakin, mutta ehkä tietoisella ajattelulla ja tekemisellä osaan käsitellä kiukkua paremmin. Tsemppiä ruudun toiselle puolelle, mikäli sinulle on sattunut kiukkupäivä!

 

Matkalla kohti Nuuksio Classic polkujuoksumaratonia

60 päivää ja tänään hiukan vähemmän ennen kuin Baruntsen reissu alkaa. Syksy tuo sen lisäksi myös muita urheilullisia tavoitteita. Olen menossa juoksemaan syyskuun ensimmäisenä päivänä elämäni ensimmäistä maratonia ja vieläpä polkujuoksumaratonia.

Syksystä lähtien on tullut juostua poluilla. Polvivammojen jälkeen poluilla on ollut turvallisen tuntuista juosta ja juokseminen on ollut mukavaa. Ei kipuja polvessa ja polvi on kestänyt juoksemista todella hyvin, yllättävänkin hyvin. Polkujuoksussa on yhdistynyt luonnossa liikkuminen, haastavuus ja toisaalta urheilullisuus. Poluilla vaeltaminen on oma lajinsa, mutta juostessa pääsee täysin omaan fiilikseen ja flowhun. Samalla poluilla juokseminen voi olla kortin kääntöpuolella kammottavaa ja todella raskasta.

Syksyllä tuli juostua Sipoossa, sitten Sipoonkorpi Trailin 21 kilometrin matkalla, keväällä juostiin Nuuksiossa pitkä polkujuoksulenkki, Repovedellä viikonloppu, heinäkuussa Kopparnäs Coast Traililla, viime viikolla Nuuksiossa pitkä lenkki ja tällä viikolla olen käynyt Keskuspuistossa juoksemassa.

Juoksemiseen on minulla sellainen jännä viha-rakkaussuhde. Ensimmäisen kerran päädyin poluille Suunnon kellon karttojen vuoksi: katsoin, missä olisi mahdollista päästä ulos ja pian olin juoksemassa kelloon piirretyn reitin avulla Sipoonkorvessa. Välillä juokseminen on upeaa ja mukavaa, mutta toisaalta se on viedä kropasta kaikki mehut.

nuuksio classic polkujuoksu

Nuuksio Classicille harjoittelemassa Keskuspuistossa

Yksi syy, miksi olen juoksemisesta oikeasti innostunut, on se kuinka polkujuoksu on myös harjoittelua vuoria varten. Tulee oltua haastavassa maastossa juoksemassa, opeteltua liikkumista kivillä, kallioilla ja poluilla ja lähemmäs luontoa on vaikea päästä jokaisena arkipäivänä.

Polkujuoksu tarjoaa myös mahdollisuus arkipäivien seikkailuille. Keskuspuisto on ihan Helsingin keskustassa ja arkena on mahdollista lähteä lähipoluille juoksemaan. Toisaalta polkujuoksu avaa mahdollisuuksia lähes missä tahansa Suomea. Reittejä riittää ja upeita maastoja löytyy käytännössä kaikista kaupungeista.

nuuksio classic polkujuoksu

Keskuspuistossa lenkillä

Päätin ilmoittautua maratonille hiukan ystäväni Kaisan innoittamana, sillä hän ilmoittautui ensin. Mietin pitkään, että hitto vie, enhän minä ole mikään maratoonari tai juoksija ja pian olinkin jo ilmoittautunut. Maratonista tulisi testi, mitä kroppa kestää ja oikeanlaisella valmistautumisella uskoisin selviytyväni tulevasta juoksusta.

Nyt viime viikkojen aikana on sitten tullut käytyä poluilla ja olen pyrkinyt juoksemaan vähintään pari kertaa viikossa. Tarkoitus on selvitä säällisessä ajassa kotiin kilpailusta ja päästä tekemään päivän paras suoritus. Kärkijuoksijat menevät todella kovaa, lähes käsittämättömän kovaa vauhtia, joten mitään aikatavoitetta ei suoraan ole. Toki toiveita kuuden tunnin alituksesta löytyy, mutta päivän kunto täytyy olla kohdillaan ja valmistautumisen mennä nappiin.

nuuksio classic

Testaamassa uusia vaatteita Keskuspuistossa – Nuuksio Classic maratonia varten

Välillä on kauhunsekaiset fiilikset, mitä tässä on taas tullut tehtyä. Toisaalta olen innoissani, mutta kyllä joka päivä jännittää myös tuleva juoksu enemmän ja enemmän. Nyt tulevat viikot sisältävät vielä treenejä, mutta ennen maratonia tarkoitus on rauhoittua, huoltaa kehoa ja palautua kunnolla.

Koko ajan on pääfokus tietenkin Baruntsen reissussa ja mitään turhia riskejä en aio ottaa sen suhteen, että reissu vaarantuisi. Sen vuoksi olen ottanut juoksemisen nyt rauhassa ja pyrkinyt lisäämään maltillisesti juoksukilometrejä viikko viikolta lisää. Ensisijainen tavoitteeni on kuitenkin myös pitää hauskaa ja nauttia tekemisestä.

Saariston Rengastie – pyöräretki Suomessa

Kävin ajamassa juhannuksen jälkeen Puumalan Saaristoreitin Mikkelin lähellä Puumalassa. Minulla oli kesäkuun lainassa ystävän maantiepyörä ja silloin tuli ajeltua aika paljon pitkiäkin lenkkejä. Tämän jälkeen jäin pohtimaan oman pyörän ostamista ja ennen Norjan jäätikkökurssia, sitten löysin tarjouksesta pyörän, joka lähti mukaan kaupasta.

Pyöräily on aina ollut minulle melko helppoa ja kilpauintiuran jälkeen kävin monta kertaa viikossa spinningissä. Pyörä on aina liikkunnut suhteellisen kevyesti ja pyöräily ei ole aiheuttanut juuri mitään kiputiloja kroppaan. Polvileikkausten jälkeen olen polkenut omalla pyörälläni paljon sisätiloihin asetettavan pyörätelakan avulla ja kuntouttanut jalkaani sillä tavalla.

Oli aika arvattavaa siis, että lainatessani pyörää tykästyisin maantiepyöräilyyn. Pyöräillessä pystyy taittamaan melko pitkiäkin matkoja ja siistiä on se, miten matka taittuu lihasvoimalla. Pyörällä on tullut käytyä Helsingistä Porvoossa ja Lahdessa pyöräretkellä. Viime viikonloppuna suunnattiin sitten kohti Turkua ja Saariston Rengastietä.

Pyöräily on myös siinä mielessä mahtavaa, että pyörän avulla pystyy tekemään pitkäkestoisia peruskestävyysharjoituksia ja sykkeet eivät pomppaa heti taivaisiin. Nämä harjoitukset toimivat siis erinomaisena valmistautumisena Baruntsea varten. Uskon, että peruskestävyysalueeni on paremmassa kunnossa kuin aiemmin, kiitos siitä kuulu myös pitkille pyöräretkille.

Reittisuunnitelma

Reittisuunnitelma lähti liikkelle siten, että ensin haaveena oli mennä Ahvenanmaalle pyöräilemään. Pian kuitenkin selvisi, että lauttamatkoineen ja siirtymisien kanssa Ahvenanmaa olisi hiukan liian kunnianhimoinen retkikohde viikonlopuksi. Googlen avulla sitten selvittelin, että mikä olisi hyvä reitti, jossa pääsisi polkemaan pitkää matkaa ja toisaalta nauttimaan maisemista.

Näillä kriteereillä päädyin sitten Turun suuntaan ja saaristoreitille, jossa olisi pyöräiltävää 183 kilometriä. Tavoitteena oli päästä polkemaan Saariston Rengastie, myös pieni rengasreitti on mahdollinen. Matkalla olisi useita losseja ja niiden aikataulun sovittaminen pyöräilyvauhtiin oli myös oleellisessa osassa reitin suunnittelua.

saariston rengastie

Matkalla Kustaviin Saariston rengastiellä

Koska olin liikenteessä maantiepyörällä, yöpyminen täytyisi hoitaa jollain muulla tavalla kuin teltassa. Vaihtoehtoja oli erilaiset majatalot, tuttavat ja hotellit. Pian muistin, että perhetuttumme, joita en ollut vuosiin tavannut, asuvat Kaarinassa ja kaupunki sattuisi aivan reitin varrelle. Tämän jälkeen tutkin karttaa lisää ja tajusin, että Kaarinasta on mahdollista ajaa Helsinkiin. Kilometrejä tulisi Saariston rengastiestä ja ajosta Kaarinasta Helsinkiin reilut neljä sataa.

Pyöräretken ensimmäinen päivä

Pyöräretki lähti liikkeelle siitä, että varasin junaliput Helsingistä Turkuun, josta sitten hypättäisiin pyörän selkään. Vinkkinä muuten pyörän kanssa junailuun, liput kannattaa varata ajoissa, sillä junissa on rajallinen määrä pyöräpaikkoja ja kaksi viikkoa aiemmin perjantai-iltapäivän junat olivat täynnä ja otimme yhden jälkeen Helsingistä lähtevän junan Turkuun.

Pyöräretkelle kannattaa uskaltaa lähteä mahdollisimman kevyellä varustuksella, sillä tarvittavia vaatteita on vähän. Pyöräilyvaatteet ovat päällä ja illaksi tarvitsee kevyet vaihtovaatteet. Kosmetiikasta välttämättömyyshyödykkeet eli deodorantti ja hammasharja vain mukaan. Loput tavarat saisi ostettua matkalta tai todennäköisesti huomaisi, että repun tavaroista ei ole tullut käytettyä suurinta osaa. Tavarat kulkivat pyöräilypaidan taskuissa ja pienessä pyörän satulatankoon kiinnitettävässä laukussa.

saariston rengastie turussa

Söpöt majatalot Peterzensin rannassa

Turusta hypättiin siis pyörän selkään ja lähdimme ajelemaan kohti Kustavia. Kustavista oli varattuna ensimmäiselle yölle Peterzens-nimisestä venesatamasta pieni mökki majoitukseksi. Turusta Kustaviin matkaa tuli ensimmäisenä päivänä 90 kilometriä ja välillä tuuli painoi todella kovaa vastaan ja tuntui, että sai polkea ihan tosissaan.

Tiet olivat todella hyvässä kunnossa ja pääasiassa poljettiin maalaismaiseman läpi peltojen vieressä ja tie mutkitteli ajoittain ylös ja alas. Ohitettiin muutama jylhempi silta ja kyllähän meri tuo oman fiiliksen jos vertaa vaikkapa Puumalan saaristoreittiä.

Peterzens on todella sympaattinen satama ja suosittelen paikassa yöpymistä. Mökki oli pieni ja jokaisessa mökissä oli oma vessa, mutta suihkut ja saunat olivat sataman asukkaille yhteiset. Ravintolasta sai kohtuuhintaista illallista ja Toast Skagen -leivät maistuivat erityisen hyvältä pyöräilypäivän jälkeen.

peterzens majatalo

Onnellinen syöjä ensimmäisen päivän jälkeen

Illalla uni maistui ajoissa ja aamulla syötiin vielä Peterzensillä aamiainen ja lähdettiin kohti päivän ensimmäistä lossia, joka lähti kilometrin päästä 10 aikaa aamulla.

Pyöräretken toinen päivä

Toisena päivänä oli edessä reilun 100 kilometrin päivä, jonka aikana ylitettäisiin Saariston Rengastie pyörällä ja matkaan mahtuisi useampi lossimatka. Lossit kestivät tunnista muutamaan minuuttiin ja varsinkin alkumatkan losseihin oli tärkeää ehtiä, sillä niillä oli tarkempi aikataulu.

Aamu alkoi sateella ja sääennuste lupasi sadetta käytännössä koko päiväksi. Vähän kauhistutti, että miten päivä tulee menemään, mutta säätä kun ei voi pyöräilyssä tai vuorilla valita, on vain mentävä siinä säässä joka kohdalle sattuu. Oma rajani pyöräilyssä menee siihen kohtaan, että ukkosella en aja.

Lossiaikataulu on suunniteltu siten, että pyörällä ajettaisiin 16 km/h, joka on maantiepyörälle melko leppoinen ajeluvauhti. Toinen tapa kiertää reittiä on optimoida omaa ajoa siten, että ajaa autojen kanssa samaa vauhtia. Tähän toiseen tapaan on mahdollista päästä, mutta on hyvä tiedostaa, että se vaatii kovaa ajoa muutamassa kohtaa.

Ensimmäiset neljä lossinväliä vaati kovaa tempoajoa ja vieläpä kaatosateessa. Välillä tuntui, että onkohan sitä uimassa vai pyöräilemässä. Kovin veto oli 12 kilometriä pitkä pätkä Mossalan ja Houtskarin välille, joka täytyi vetää täysiä, jotta ehdimme pitkään lauttaan. Muuten odotusaikaa sateessa olisi tullut 1.5 tuntia ja siinä ajassa olisi ehtinyt todennäköisesti tulemaan melko kylmä. No ehdittiin tempoajolla lauttaan.

saariston rengastie

Lossimatkalta sateen ja tempoajon jälkeen

Kovat vedot päivän alkuun sai minut väsähtämään ja Galtbyn satamassa pidimme tauon, jonka aika tuli syötyä kevyt lounas. Tästä eteenpäin myös aurinko alkoi paistamaan, joten päivän fiilis tyhjistä reisistä huolimatta alkoi parantumaan. Sovittiin, että edetään tästä rauhallisesti kohti Kaarinaa.

Päivän viimeinen pidempi ajomatka Nauvosta Kaarinaan oli melko raskas, sillä tie alkoi olla paikoitellen melko mäkistä ja maantieltä täytyi siirtyä pyörätielle, joka mutkitteli tien toiselta puolelle toiselle ehkä kilometrin välein. Kaarina kuitenkin lähestyi kilometri kerrallaan ja perille pääsimme kuuden aikaa illalla.

Jännitti mennä kylään perhetutuille, joita en ollut nähnyt vuosiin, mutta muistot kyllä pitivät hyvin paikkansa. Oli vastaanotettu olo, tarjottiin heti juotavaa ja suihku. Ilta sujuikin mukavasti ruokapöydän ääressä ja vaihtaessa kuulumisia.

Pyöräretken kolmas päivä

Takana oli jo 200 kilometriä ajoa, reidet tyhjänä ja pylly hellänä. Edessä olisi toiset mokomat pari satasta. Aamulla nukutti pitkään, yö oli selkeästi viileämpi kuin aiemmin ja yöllä ei herännyt helteeseen. Syötiin hartaudella aamiaista ja ei pidetty kiirettä Helsinkiin.

Lähimme matkaan 11 aikaa aamupäivästä ja pian olimmekin taas maantiellä. Mutkiteltiin Paimion kautta pieniä maanteitä ja seuraavaksi kiintopisteeksi oli valittu Fiskars, jossa oli tarkoitus nauttia lounasta. Minulla oli edellisenä päivänä kipeytynyt oikea takareisi ajamisesta ja jouduin jopa ottamaan buranan aamulla. Ensimmäisen 20 kilometrin jälkeen oli aika toivoton olo: otin buranan ja suolatapletin ja matkaa jatketttiin pikku hiljaa.

Reitti Paimiosta Saloon ja Fiskarsiin sisältää pitkiä nousuja. Ei mitään todella jyrkkää, mutta nousua kertyy salakavalasti ja poljinta saa pyörittää ihan tosissaan. Toki nousujen päälle oli myös pitkiä laskuja, jolloin pääse lepäilemään ja nautiskelemaan vauhdista.

saariston rengastie

Auringostakin päästiin nauttimaan matkan varrella

Syötiin Fiskarsissa ihan kunnon lounas, joka oli aikalailla merkittävä tekijä loppumatkaa varten. Lounaan jälkeen pääsimme 51-tien alkuun ja reitti alkoi muuttumaan kunnon maantieksi, jossa pääsi ajamaan koviakin pätkiä leveällä pientareella. Tuntui, että lounas ja kunnon paussi puolessa välissä matkaa auttoi ja reisikipu oli poissa ja päästeltiin ihan koviakin kymppejä kohti Helsinkiä.

Matka Espoosta Helsinkiin olikin sitten päivän hitain ja ei niin siisti. En oikeasti tykkää yhtään ajaa kaupungissa lukkopolkimilla, sillä sen tuntuu vaaralliselta ja sitähän se kyllä on. Tuli nyt kuitenkin ajettua kilsojen vuoksi ja kotiin päästessä mittari näytti reilua 400 kilometriä.

Olin yllättynyt, kuinka rankka reissu oli. Ajattelin, että tuollaisen matkan ajelee kuka vain ja milloin vain. Vähintäänkin kaikki, ketä minä tunnen ja vieläpä huomattavasti kovempaa. Kolotti takareiteen, selkään, joutui säätämään satulaa, vaihteita ja ajoasentoa. Pylly oli myös kovilla, mutta ei ehkä niin kovilla kuin odotin.

Taas kerran korostui se, että taukoja ja energiaa on saatava mahdollisimman tasaisesti ettei isoja romahduksia pääse tulemaan. Sade ei haitannut ajamista juuri yhtään ja tavaraa oli tarpeeksi vähän mukana, mitään ei kaivannut. Varusteet ja pyörä toimi juuri niin kuin pitikin. Maisematkin olivat upeat ja onhan meillä todella uniikki saaristoreitti, jossa monet eivät käy ikinä. Matkalta löytyy kahviloita, ravintoloita, majapaikkoja, shoppailtavaa ja nähtävää hitaaseen nautiskeluun ja toisaalta maantietä kovaa ajoa vaativille ihmisille. Iso suositus myös tälle pyöräilyreitille!

 

Kopparnäs Coast Trail -polkujuoksukilpailu

Viime lauantaina 28.7. järjestettiin ensimmäistä kertaa Kopparnäs Coast Trail -niminen polkujuoksukilpailu Siuntiossa. Ilmoittauduttiin mukaan kilpailuun jo jokunen tovi sitten ja ajatuksissa oli mennä juoksemaan vähän pidempi lenkki ja kilpailu vielä ennen syksyn Nuuksio Classic maratonia.

Olin tullut Norjasta saman viikon maanantaina ja olimme viimeisenä ennen kotiin paluuta tehneet kaksi pidempää kiipeilyä ensin Uranostindin huipulle ja sitten Store Smorstabbtindin huipulle. Norjasta ajettiin kauheeta kyytiä Ruotsiin ja sieltä yölautalla Suomeen. Jotta aika oli optimoitu ihan tappiin, niin menin tietysti suoraa lautalta myös töihin maanantaina.

kopparnns coast trail polkujuoksu

Tunnelmat ennen lähtöä -nauratti

Aika haipakkaa siis oli viikon ohjelma ja sitten vielä päälle tavaroiden purkaminen, huoltaminen ja vähän pitkäksi venyneet palauttelulenkit. Laiminlöin oikeastaan täysin palautumisen reissusta ja tuleva juoksukisa viikonloppuna alkoi jo torstaina lähinnä ahdistamaan. Tukkoinen olo kropassa, todella kuuma päivä ja hellettä tiedossa sekä vähäiset juoksukilometrit viime viikoilta lähinnä kauhistutti tulevaa kilpailua varten.

Koska Kopparnäs Coast Trail voitti juuri Suomen kauneimman polkujuoksureitin äänestyksen, olisi tuntunut tuhlaukselta jättää menemättä tapahtumaan. Päätin, että menen retkeilemään ja tulos tulee olemaan, mitä sitten se on. Olinhan kuitenkin itse vähän aiheuttanut omalla säätämisellä huonon valmistautumiseni.

Lauantai sitten koitti ja lähdimme hyvissä ajoin Helsingistä matkaan. Ajomatkaa keskustasta tulee noin 50 kilometriä kisapaikalle, jossa autot parkkeerattiin kahden kilometrin päähän lähtöpaikalta. Siinä käppäiltiin rauhassa lähtöpaikalle, haettiin kisalaput ja valmistauduttiin lähinnä varjossa tulevaan koitokseen.

Ilmoittautuminen nopeimpaan lähtöryhmään osoittautui myös hienoiseksi virheeksi, sillä kovat juoksijat tietenkin lähtivät melkoista vauhtia heti lähtömerkistä. Lähtöryhmän hännille jääminen tosin mahdollisti sen, että pääsi heti alusta asti juoksemaan täysin omaa juoksuaan.

Reitti alkoi hiekkarannalta, jossa juostiin noin 100 metriä. Heti tämän jälkeen siirryttiin kapeammalle metsäpolulle ja aika pian rantakallioille. Eikä mikään ihme, miksi reitti on äänestetty Suomen kauneimmaksi: rantakalliolta avautui upeat maisemat merelle, aurinko paahtoi kuumana ja kalliolla paineltiin yllättävänkin kovaa vauhtia eteenpäin. Kalliota juostiin alkumatkasta noin neljä kilometriä ja välillä poikettiin isolla hiekkatiellä ja taas palattiin kallioille.

Ensimmäinen huoltopiste oli seitsemän kilometrin kohdilla ja otin ensimmäisen geelin tässä kohtaa. Tuntui, että kroppa kiehuu sisältä päin ja otin pari vesimukillista, jotka kaadoin vaan päälleni huollossa. Olin kurkannut sykemittaria kolmannen kilometrin kohdalla ja sykeluvusta 200 tiesin, että alkumatkan vauhti oli liian kovaa.

kopparnns coast trail

Fiilikset tuskaisen kisan jälkeen

Huoltopisteeltä sitten jatkettiin isompaa hiekkatietä ja takaisin kalliolle, josta ensimmäisen kympin kohdalla palattiin lähtöviivan tuntumaan. Ensimmäinen kymppi oli takana ja tiesin reittikuvauksesta jo etukäteen, että se oli myös nopeampi kymppi. Tästä alkaisi sitten hitaampi lenkki kapealla metsäpolulla. Olo oli aikalailla uupunut, juoksu takkusi ja tuntui suorastaan kammottavalta.

Päätin kympin kohdilla, että juoksen koko matkan, vaikka teki välillä mieli kävellä. Juoksen vaikka ihan hitaasti ja yritän nautiskella reitistä ihan rauhassa. Oli kuuma ja tarkoituksena ei kuitenkaan ollut esimerkiksi pilata tämän viikon treenejä repimällä kaikkea irti selkärengasta kilpailusuoritukseen. Hoin itselleni, että muista mikä on tavoite ja muista, että nyt ei kannata loukkaantua vaan suorittaa järkevästi.

Tämä päätös helpotti oloa tosi paljon, sillä päästin nopeampia edelle, söin seuraavalla huoltopisteellä 14 kilometrin kohdilla geelin ja jatkoin omaa hidasta hölköttelyä poluilla. Takalenkki eli viimeinen kahdeksan kilometriä kulki kapeaa metsäpolkua, joka ei varmaan lauantain juoksijoiden tamppaamisen jälkeen ole niin kapea, jossa välillä hypittiin kaatuneiden puiden yli. Ei mahdottoman vaikeaa polkua, mutta selkeästi hitaampaa kuin ensimmäisellä kympillä.

Viimeinen pari kilometriä olikin aikamoista taistelua, sillä poluilta palattiin taas aivan rannan tuntumaan ja kallioille, joissa kuumuus oli aivan eri luokkaa kuin metsän keskellä. Ja tuntui muuten tosi pitkiltä kilometreiltä, mutta pääsin maaliin ja mereen vilvoittelemaan. Aika 18 kilometrin kilpailussa oli 2:10 ja maalissa olin onnellinen, että en kävellyt ja viilennys odotti heti mereen pulahtaessa.

Olin kyllä vaikein kisa sitten hetkeen, mutta sehän on elämää ja urheilua. Välillä näitä tulee ja olin vähän osannut odottaa tuloksen tasoa edellisten viikkojen menojen perusteella. Vaikka haluaisin sanoa, etten ole pettynyt, niin vaikeaahan se on ja toisaalta merkki siitä, että asiasta kuitenkin vähän välittää. Viimeisen vuoden aikana kaikki tapahtumat, joissa olen käynyt, on onnistunut hyvin ja olen pystynyt venymään joka kerta jopa parempiin tuloksiin, mitä olisin arvannut. Olin tyytyväinen Sipoonkorpi Trailin aikaan ja triathlonin perusmatkaan.

Tämä kilpailu oli myös erittäin hyvä muistutus levon tarpeesta ja siitä, että tapahtumien ahnehtiminen ei myöskään kannata. Joka viikonlopulla olisi mahtavaa tekemistä, mutta jossain kohti kannattaa miettiä, viekö kaikki nämä tekemiset alkuperäistä tavoitetta eteenpäin. Olen kyllä tyytyväinen, että tuli juostua pidempi lenkki ja kokeiltua, että miltä oikeasti urheilu helteessä tuntuu.

kopparnns coast trail

Uimisen jälkeen jo hymyilytti

Kopparnäs Coast Trailin reitti sen sijaan oli juuri niin upea, mitä olin ajatellut. Rantakalliot, metsäpolku ja vain vähän hiekkatietä kruunasi kyllä reitin. Erityisen paljon mieltä lämmitti se, että kilpailun reitti oli erinomaisesti merkattu. Kertaakaan ei tullut tunnetta, etteikö olisi tiennyt, mihin pitää seuraavaksi mennä. Järjestäjät olivat onnistuneet siis täydellisesti reitin merkkaamisessa ja huoltopisteillä oli riittävästi juotavaa ja kannustusta myös tarjolla.

Reitti pääsee kyllä myös omalla listalla erittäin korkealle ja voin lämpimästi suositella kilpailua kaikille. Fiilis oli mukava ja maalialuueella kannustus kuului. Alueella ei ollut vesivessoja, mutta kenttävessat ja tavaroiden säilytys oli silti onnistuttu hoitamaan tyylikkäästi ilman, että niitä edes jäi kaipaamaan. Täysi kymppi suoritus siis järjestäjiltä, kiitos vielä!

 

Voiko kymmenessä viikossa kasvattaa voimaa?

Kerroin toukokuussa, kuinka treenipuolella tuli uusia tuulia. Aloitin toukokuussa kymmenen viikon mittaisen voimaohjelmoinnin Crossfit Central Helsinki -salilla. Tarkoituksena oli kasvattaa voimaa, tasoittaa oikean ja vasemman käden välistä voimaeroa ja luoda pohjaa Baruntsen reissua varten.

Ohjelmointi oli sellainen, että minulle tehtiin Centralin valmentajan Benin toimesta kaksi kertaa viikossa voimatreenit ja sain itse päättää, milloin käyn tekemässä treenit. Tämän lisäksi olen vastannut itse omista treeneistäni salin ulkopuolella. Voimaharjoittelun lisäksi on tullut pyöräiltyä, juostua, uitua ja ulkoiltua. Kaikkea tasaisesti ja aika paljon.

voimaharjoittelu

Crossfit Central Helsingin -sali

Viikossa on keskimäärin kertynyt reilut kymmenen tuntia treenejä ja tämän päälle reilu tunti pyöräilyä kaupungissa päivittäin. Välillä on ollut haasteita yhdistää pitkät treenit ja voimatreenit, sillä palautumisen kanssa on silloin tällöin ollut haasteita. Nyt voimaviikot on kuitenkin takana päin ja kova työ on tuottanut tuloksia.

Ensimmäinen kerta oli puhtaasti testikerta ja tiesin, että myös viimeinen kerta tulee olemaan testejä. Näin saataisiin käsitys siitä, että millainen kehitys on tapahtunut viimeisen kymmenen viikon aikana. Millaisia asioita tällä kertaa testattiin ja millaiset tulokset olivat?

Kehonpaino

Tämä ei varsinaisesti ollut testattava asia, mutta myös ohjelmoinnin aikana tarkkailtiin painoa ja mihin suuntaan se kehittyy. Kymmenessä viikossa paino lisääntyi 1.5 kilolla ja olen ihan tyytyväinen. Painon lisääntyminen aina ottaa päähän, mutta toisaalta yritän aina miettiä, että sehän on vain luku. Kroppa toimii ja pystyn liikkumaan, mikä on tärkeintä.

Leuat

Testattiin leuanveto vastaotteella. Ensimmäisellä kerralla tein 10 toistoa ja toisella kertaa 12 toistoa. Leuoissa ei saanut potkia vauhtia vaan kaikki piti olla niin sanotusti tiukasti vedetty. Olen tosi iloinen, sillä leuoissa tuntuu, että yhdenkin lisätoiston saaminen vaatii ihan todella paljon töitä.

Ylöstyöntö

Seuraava testattava asia oli ylöstyöntö boksilta istuen hitaaseen tempoon. Painoa tangossa oli 30 kiloa. Ensimmäisellä kerralla sain seitsemän toistoa ja nyt toistomäärä kasvoi yhdellä toistolla kahdeksaan.

voimaharjoittelu

Testeissä ylöstyöntö

Työntö on ollut pitkään yksi inhokkiliikkeistäni ja sitä se on edelleen, etenkin yhdellä kädellä tehtävät liikkeet on ollut ihan myrkkyä. Ja voin kertoa, näitä ollaan kyllä harjoiteltu viime viikkojen aikana. Sinänsä on kiva, että tulos parantui ja ennen kaikkea liike oli muuttunut laadukkaammaksi, sillä oikean ja vasemman käden ero ei ollut enää niin merkittävä kuin aiemmin.

Boksikyykky

Kolmas liike, joka testattiin oli viiden toiston boksikyykky 51 senttiä korkealle boksille sumokyykkyasennossa. Tässä tulos parani huikeasti 20 kiloa. Rupesin jopa epäilemään, että olenko oikeasti laittanut oikein viime kerralla tuloksen.

boksikyykky

Kyykkäämässä

Ehkä suurin syy kyykyn vahvistumiseen on ollut voiman lisääntymisen lisäksi myös itsevarmuus, joka on tullut sitä kautta, että ohjelmoinnissa on tehty paljon jaloilla ja vahvistettu erityisesti takaketjua.

Maastaveto isolla tangolla

Seuraavaksi testeissä oli edessä 90 % omasta painosta maastaveto fatbarilla eli halkaisijaltaan isommalla tangolla. Tässä kohtaa tehtiin taas hitaalla temmolla ja sai painella menemään niin pitkään kuin vain jaksoi.

Ohjelmointiin on kuulunut paljon puristusvoiman parantamiseen tähtääviä liikkeitä ja se näkyy tässä liikkeessä hyvin. Tanko on normaalia paksumpi, jolloin siitä on vaikeampi puristaa ja puristusvoima on oleellisessa osassa, kun tankoa on tarkoitus liikutella.

Toistot lisääntyivät kymmenessä viikossa viidestä seitsemään ja olen tosi tyytyväinen tähän, koska mielestäni myös liikkeen laatu kasvoi reilusti.

Kylkilankku

Ohjelmaan on kuulunut myös monenlaisia eri keskivartalon vahvistamiseen liittyviä harjoitteita ja kunnon corea on etsitty ihan urakalla. Viimeinen testin osa oli siis maksimipito kylkilankussa kyynärpää maassa.

Vasen kylki oli ensimmäisellä viikolla 3:30 ja tällä kertaa 3:35. Oli jotenkin tuskainen reilu kolme minuuttia ja vaikeaa. Joutui taistelemaan reilusti, että sai pidettyä edes saman kuin aiemmin.

Oikea kylki oli edellisellä kerralla 3:21 ja tällä kertaa 3:45. Parannusta siis reilusti ja tulokseen voi olla taas erityisen tyytyväinen.

Voimaa siis voi kasvattaa kymmenessä viikossa. Tähän on monta eri reseptiä ja tapaa ja tällä kertaa ohjelmointi perustui pitkälti hitaisiin toistoihin ja pitkiin sarjoihin, joilla haettiin erityisesti kestovoimaa, jota tulen tarvitsemaan myös vuorilla.

Olen tosi tyytyväinen ohjelmointiin ja erinäisistä haasteista huolimatta tulokset puhuvat puolestaan. Kehitystä on tullut viime viikkojen aikana ja tavoitteet täyttyivät reilusti.

Nyt voi tyytyväisenä mennä nukkumaan ja aamulla lähteä Norjaan.

Mäkitreeniä Malminkartanolla

Aika juoksee ja tulevan syyskuun ensimmäisen päivän Nuuksio Classic maraton lähestyy hurjaa vauhtia. Ensi viikolla on lähtö jo Norjan jäätikölle ja siellä touhuillaan seuraavat pari viikkoa. Kotiin palatessa onkin jo melkein elokuu ja kuukausi aikaa juoksuun.

Treenien suhteen on ollut viimeisten viikkojen aikana luova systeemi, jossa viikottaisiin ohjelmaan on kuulunut aina kaksi voimaharjoittelua, juoksua, pyöräilyä ja kaikenlaista muuta kivaa kuten kiipeilyä ja retkeilyä. Voimatreeneissä on vielä tällä ja ensi viikolla ohjelmaa ja sitten ajattelin jättää salilla treenaamisen hetkeksi tauolle.

Tavoitteena on tulevien kuukausien aikana siis panostaa juoksemiseen ja etenkin polkujuoksemiseen. Tarkoituksena olisi selviytyä tulevalta maratonilta kunnialla kotiin ja säällisessä ajassa metsästä pois. Tämän lisäksi vuoden päätavoite eli Baruntsen reissu lähestyy koko ajan.

Olen lähdössä juoksemaan Nuuksioon syyskuussa ystäväni Kaisan kanssa ja hänen kanssa olemme viime kesästä saakka ensin soutaneet, sitten syksyllä aloittaneet treenaamaan muilla tavoin. Käytiin sauvakävelemässä, sitten juoksemassa, sisäsoutamassa, hiihtämässä ja nyt ollaan pyöräilty ja polkujuostu yhdessä.

Koko vuosi ollaan treenattu yhdessä käytännössä vähintään kerran viikossa ja joinain viikkoina useammankin. Yhteiset treenit maistuu aina ja jotenkin on suurempi puhti lähteä tekemään, kun tietää että on seuraa ja pystyy tekemään samoja treenejä.

Nyt juoksun ja Baruntsen reissun lähestyessä olen ottanut tavoitteeksi, että aloitan keräämään ihan kunnolla nousumetrejä. Vuorilla tulee olemaan paljon nousua ja nousun lisäksi myös alamäkeen kulkemista kannattaa harjoitella mahdollisuuksien mukaan. Usein tuntuukin, että alamäkeen juokseminen on jopa haastavampaa.

malminkartanon mäki

Malminkartanon mäkeen lähdössä

Tänään käytiin sitten Kaisan kanssa Malminkartanon mäellä Fasaaninousulla, jossa kävelimme mäkeä ylös ja juoksimme (tai oikeastaan kävelimme) alas 17 kertaa keräten reilut 1000 metriä nousua. Treeniä, jolla kerätään jalkoihin voimaa ja huomenna varmasti tuntuu siltä, että tänään on tullut noustua jyrkkää mäkeä ylös ja alas.

Ensimmäisen nousun jälkeen oli aikamoinen shokki pohkeissa, joissa tuntui, että ne voivat krampata ihan milloin tahansa. Ylhäällä hengästytti ja syke nousi jokaisella nousulla yllättävänkin korkealle.

malminkartanon mäki

Ilolla nousumetrejä keräämään

Alastulon kanssa on kyllä vielä harjoiteltavaa jos mäkiä meinaa joskus juosta kovempaa vauhtia alas. Treenin aikana alkoi satamaan, mikä tuntui kyllä todella virkistävältä eikä sinänsä haitannut yhtään, mutta polku muuttui nopeasti mutaiseksi luisteluradaksi. Alas juokseminen muuttui siis entistä haastavammaksi, mutta hyvä harjoitella myös mutaisissa olosuhteissa.

Aika meni ihan super nopeaa. Olimme mäellä yhteensä reilut pari tuntia ja aika meni siivillä. Kyllä se vaan niin menee, että usein niistä kovista treeneistä saa enemmän irti, kun on kaveri vierellä tekemässä niitä. Yhteinen tuska ja toisaalta treenin jälkeen molemmilla on se sama upea fiilis, joka vie poluille ja lenkille yhä uudestaan ja uudestaan.

malminkartanon mäki

Malminkartanon jyrkempään nousun osuuteen

Malminkartanolla voi Fasaaninousun lisäksi tehdä perinteistä porrastreeniä pitkissä ja Helsingin pisimmissä portaissa. Tämän lisäksi jätemäellä saa tehtyä pidempää mäkitreeniä esimerkiksi sauvojen kanssa, kun kulkee mäen leveämpää hiekkapolkua ja toisaalta näiden eri kohtien yhdistelmällä saa todella monipuolista treeniä aikaiseksi.

malminkartanon mäki

Nousun viimeiset metrit

Malminkartanolle on helppo mennä Helsingistä bussilla tai pyörällä, niin kuin me teimme. Keskustasta menee noin 40 minuuttia rauhallista vauhtia polkemalla mäelle ja se toimii hyvänä alkulämmittelynä ja loppuveryttelynä kovalle mäkitreenille.

Suosittelen kokeilemaan ja keräämään nousumetrejä. Tästä alkoi oma nousumetriprojektini!

 

Vantaa Triathlon – perusmatka

Tänään oli se päivä, jolloin palasin pitkästä aikaa kilpailemaan. Olin ilmoittautunut Vantaa Triathlonin perusmatkalle. Tapahtuma järjestettiin Vantaalla Kuusijärvellä, joten maisemat olivat tutut Sipoonkorpi Trailin ja omien treenien myötä.

Päätin ilmoittautua kilpailuun, sillä minulla on ollut erään kiipeilykaverini upea maantiepyörä lainassa viimeisen kuukauden ajan. Ensin homma lähti liikkeelle siitä, että kävin ajamassa pyörällä pari pitkää lenkkiä ja samalla rupesin mietityttämään, että pitäisikö kuitenkin ilmoittautua triathloniin. Uinti kulkee pitkän kilpauintitaustan takia ja juokseminen menee siinä sivussa. Selkeästi heikoin laji on juoksu. Sitten vettä lisäsi myllyyn muutama triathlonia harrastava kaveri vielä lisää. 

vantaa triathlon

Kisalappuja hakemassa lauantaina

Jo ilmoittautuessa jännitti ihan todella paljon, sen jälkeen joka kerta kun olen miettinytkin koko asiaa, on alkanut mahassa perhostelemaan. On kauhistattunut, että mitä ihmettä sitä oikein tuli tehtyä ja pitäisiköhän keksiä joku hyvä tekosyy, millä perua kilpailu. Viime viikolla kipeytynyt vasen jalka oli jo hyvä takaportti kilpailun perumiseen.

Tämä päivä ja tämän viikon keventely sekä jalan ahkera huoltaminen kannatti, sillä kilpailupäivä oli täydellinen happotesti, kuinka pää kestää kilpailua ja haasteita. Näitähän on tulevaisuudessa edessä myös vuorilla.

Olen uinut aiemmin avovedessä viime kesästä lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti. Tänä kesänä muutaman kerran. Pyöräilyä olen harrastanut alle kuukauden verran ja opetellut tänä aikana ajamaan lukkopolkimilla ja kippurasarvisella pyörällä. Juoksemista olen tehnyt myös silloin tällöin, pääasiassa poluilla. Näiden kolmen lajin yhdistelmää olin kokeillut kerran aiemmin ja pyörän sekä juoksun yhdistelmää muutaman kerran. Kokemusta kilpailemisesta ei ole siis ollenkaan. Seikkailumielellä ja tavoitteeni oli päästä maaliin.

Miten reissulla sitten kävi?

Uinti

Ensimmäisenä oli edessä 1500 metrin uinti. Uinti lähti vedestä ja Kuusijärvellä uitiin kaksi kierrosta järven päästä päähän. Yksi kierros oli 750 metriä ja kierroksen jälkeen noustiin vedestä laiturin kautta toiselle kierrokselle.

Ensimmäiseen kierrokseen meni 11:18 ja lähdin toiselle kierrokselle ensimmäisenä. Koko uintiin meni 23:06 ja olen tosi tyytyväinen tulokseen ja olipa hieno fiilis nousta ensimmäisenä vedestä ylös. Uinti oli rentoa, mutta haastavaa. Pääsin heti lähdöstä asti uimaan omaa vauhtiani ja pidettyä uinnin täysin omana suorituksena. Keskivauhti uinnissa oli 1:34 minuuttia/100 metriä.

vantaa triathlon perusmatka

Tulossa uinnista vaihtoon

Uinnin jälkeen juostiin vaihtopaikalle, jossa otettiin märkäpuku pois ja vaihdettiin tilalle pyöräilykengät ja pyörä alle.

Pyöräily

Pyöräilyn reitti oli 38 kilometriä, jossa pyöräiltiin neljä kierrosta 9,5 kilometrin reittiä vanhaa Lahdentietä. Reitti oli suhteellisen helppo ja pyöräilyn aikana oli vain pari kunnon mäkeä.

Vastatuuli oli suhteellisen napakka toiseen suuntaan, mutta tsemppasin itseäni tuulisimmilla pätkillä sillä, että tämähän on kaikille ihan sama. Muuten reitti oli mielestäni hyvä ja selkeä. Reitin päässä käännyttiin tiukka U-käännös, jossa sai olla erityisen tarkkana, ettei pyörä lähde alta pois.

Ensimmäinen kierros meni ihan täydellisessä hurmiossa, että onpa siistiä. Fiilis oli ihan katossa, sillä olin kuullut vaihtopaikalle juostessani, että omalla uintiajallani olisi pärjännyt myös miesten sarjassa. Pyrin hakemaan pyöräilyyn haastavan vauhdin, jolla pystyn ajamaan, mutta myös säästämään samaan aikaan voimia juoksua varten.

Ajoin lopulta kierroksille seuraavanlaiset väliajan: ensimmäinen 18:02, toinen 17:46, kolmas 18:15 ja viimeinen 18:57. Lopullinen pyöräilyn aika 1:12:59, mikä oli reilusti nopeammin mitä olin ajatellut pystyväni ajamaan. Keskinopeus oli 31.24 km/tunnissa.

vantaa triathlon perusmatka

Pyöräilemässä

Sitten päästiinkin heikoimpaan lajiini eli juoksun pariin. Tätä olin pelännyt jo etukäteen, sillä kymppi on todella kova matka jo itsessään. Pitäisi juosta kovaa, mutta jotenkin järkevästi. Ajatukseni oli, että lähden suhteellisen rauhassa matkaan ja pyrin pitämään vauhtia yllä loppuun asti.

Juoksu

Juoksu oli kyllä todella kova ja aika kamalaakin paikoitellen. Matka alkoi tuntui pahalta jossain kolmen ja neljän kilometrin kohdalla ja siitä sitten kitkuteltiin maaliin asti. Reitti kulki siten, että tie oli pääasiassa hiekkatietä ja asfaltilla juostiin vain muutamia pieniä pätkiä.

Kierroksia juostiin kaksi kappaletta, jolloin yhden kierroksen mitaksi tuli viisi kilometriä. Toiselle kierrokselle lähtö oli todella kova ja sain kyllä pistää kunnolla pökköä pesään ylämäkiä varten. Juoksun aikana alkoi pää tyhjenemään siten, että mielessä ei oikeasti pyörinyt juurikaan mitään.

Ensimmäinen viiden kilometrin kierros meni 25:59 ja sitten toinen kierros aikaan 28:37. Nopeus juoksussa 5:28 minuuttia/kilometri. Tavoitteeni oli juosta alle tuntiin ja lopulta juoksun kokonaisaika oli 54:36. Tavoite täyttyi siis tässäkin, vaikka nopeimmat juoksijat menivät ohi ja todella kovaa. Tämä oli kuitenkin omaan tasoon hyvä juoksu ja olen siinä mielessä tyytyväinen.

vantaa triathlon perusmatka

Juoksun viimeiset kilometrit

Kokonaisaika koko suoritukselle vaihtoinen oli: 2:36:53. Ja olin tosi tyytyväinen lopputulokseen. Loppusijoitus oli 18. ja kaikki meni nappiin.

Mitä opin ensimmäisesti triathlonkilpailusta?

  • lepää kunnolla ennen kilpailua.
  • harjoittele vaihtoja. Sähläsin ensimmäisessä vaihdossa märkäpukua ottaessa pois siten, että peukalo vääntyi.
  • nauti ja yritä pitää hyvää fiilistä yllä vaikka tuntuisi pahalta.
  • tankkaa ennen kilpailua ja mahdollisuuksien mukaan kilpailun aikana. Itsellä haasteita oli juoda etenkin juoksun aikana.
  • harjoittelisin enemmän. Pyöräilyä ja juoksua ennen seuraavaa kilpailua. Uinti menee omalla painollaan. Keskittyisin siis erityisesti heikkouksien parantamiseen.
  • Have fun!!! Sääntö numero yksi.

Olipa niin siisti päivä ja olen enemmän kuin tyytyväinen, onneksi lähdin reissuun. Parannettavaa jäi paljon ja maantiepyöräkuume sen kuin vain kasvoi. Kiitos kannustajille, tukijoukoille ja järjestäjille tosi onnistuneista järjestelyistä.

Valmistautuminen ensimmäiseen triathloniin

Kerroin muutama viikko sitten, kuinka ilmottauduin Vantaan triathlonin perusmatkalle. Perusmatkan kilpailu on nyt tulevana sunnuntaina ja jännitys on alkanut kasvamaan. Edessä on jotain täysin tuntematonta ja uutta, mikä kauhistuttaa, perhostelee ja kutkuttaa vatsan pohjassa.

Valmistautumisen suhteen en ole tehnyt mitään ihmeellisiä asioita. Kävin parisen viikkoa sitten harjoittelemassa elämäni ensimmäistä kertaa uintia, pyöräilyä ja juoksua putkeen Kuusijärvellä HUUB Pyrähdys -nimisessä tapahtumassa.

Oli erikoinen olo, kun vaihtoi pyöräilystä juoksuun. Tuntui, että jalat lentää ja juokseminen oli liitelevää ensimmäiset pari sataa metriä. Sen jälkeen alkoi tuntumaan ikävältä ja pian jalat alkoivatkin sitten tottumaan juoksuun. Pyrähdyksessä uitiin 300 metriä, pyöräiltiin 10 kilometriä ja juostiin 1,3 kilometriä. Tulevana viikonloppuna matkat ovat 1500 metriä, 40 kilometriä ja kymmenen kilometriä.

ensimmäinen triathlon

Mökillä valmistautumassa ensimmäiseen triathloniin

Koska elämä ja etenkin urheilu on aina sellaista aallonharjalla taiteilua, niin tähänkään kilpailuun valmistautuminen ei ole mennyt ilman ongelmia. Viime viikon lauantaina olin mökillä juoksemassa lenkkiä ja vasen jalkani äityi todella kipeäksi lenkin aikana. Kipu alkoi ensin vasemman jalan pakarasta, levisi takareiteen ja pian tuntui, että minulla puuttuisi vasen jalka kokonaan.

Lenkin jälkeen otin sitten projektiksi, että teen kunnolla lihashuoltoa ja yritin availla todella tukkoisen tuntuisia jalkoja pitkin iltaa. Venytyksiä, mutta ennen kaikkea pumppaavia dynaamisia venytyksiä, joiden tavoitteena oli saada ravinnerikasta verta kiertämään kireissä lihaksissa. Olo alkoi helpottumaan ja sunnuntaina oli jo parempi fiilis.

vantaa triahtlon valmistautuminen

Valmistautumista mökillä

Sunnuntaina sitten viestiteltiin Aleksin kanssa ja sovittiin, että nähdään maanantaina. Katsotaan jalkaa ja mitä sen kanssa kannattaisi tehdä. Maanantaina sitten suuntasin vastaanotolle Munkkiniemeen ja tulos olikin yllättävä.

Olin luullut, että minulla on vasen jalka jumissa. No näinhän asian laita oli, mutta syy siihen löytyi todennäköisesti oikeasta jalasta. Oikean polven operaation jälkeen minulla oli pitkään myös lonkka jumissa eikä lonkka päässyt liikkumaan optimaalisella tavalla. Tämä taas vaikeutti kävelyä, juoksua ja kaikkea liikkumista.

Jumittunut lonkka aukaistiin ja sen jälkeen olo helpottui. Nyt oli tilanne ihan sama. Oikea jalka niin jumissa, että todennäköisesti vasen jalka on joutunut niin kovasti töihin, että sen myötä pitkillä lenkeillä ja rasituksessa on myös vasen jalka on alkanut jumiutumaan ja kireytymään. Nyt hommaa on jatkunut niin kauan, että tilanne vain kärjistyi lauantain lenkillä.

Jalat, lonkat ja takareidet aukaistiin ja sain ohjeita, miten taas kerran pääsen jumppailemaan. Vasen pakara ei myöskään aktivoidu, joten työmaata jälleen kerran riittää. Hommahan menee niin, että heikkouksia on helppo löytää ja niiden parissa puuhastelu ei näköjään tunnu loppuvan oikein koskaan.

vantaa triahtlon valmistautuminen

Triathlon valmistautuminen

Sunnuntaina siis kilpaillaan ja valmistautuminen on mennyt tällä viikolla siten, että salitreenit ovat nyt jäämässä väliin kipeytyneen jalan vuoksi. Olin maanantaina pyöräilemässä ja eilen harjoittelemassa pyörän ja juoksemisen yhdistämistä. Kipuja ei ollenkaan eli nyt näyttää oikein hyvältä.

Nyt lepäillään ja tavoitteena on, että pääsisin matkaan mahdollisimman hyvin palautuneella kropalla. Vaikeinta onkin tässä vaiheessa lepääminen ja treenien selkeä keventäminen. Tuntuu, että hyvä kunto menee hukkaan.

Matkaan lähden onnellisen tietämättömänä siitä, mitä on oikeasti edessä. Tavoitteena on päästä maaliin ja siten, että lopussa tuntuisi, että nyt on tankit täysin tyhjennetty kisapaikalle.

Mitään riskejä ei ole kuitenkaan tarkoitus ottaa ja jos jalka kipuilee pahasti, niin jätän sitten kilpailun kesken, koska tällä hetkellä ei ole tarkoitus ottaa minkäänlaisia riskejä, jotka voisivat vaarantaa Baruntsen reissun.

 

Tavoitteena triathlonin perusmatka

Kirjoittelin Porvoon pyöräretken jälkeen siitä, kuinka minulla on kova maantiepyöräkuume. Kuume ei sinänsä ole laskenut, mutta kävi erittäin hyvä tuuri, sillä kiipeilykaveri Harrilla oli maantiepyörä vapaana ja hän on nyt lainannut pyörää minulle muutaman viikon ajan.

Tällä viikolla pääsin sitten ensimmäisen kerran ajelemaan kunnolla ja viikon aikana kilometrejä on kertynyt kolmisen sataa. Arvasin tämän! Hurahdan pyöräilyyn ja taas kerran mietin kuumeisesti, että miten rahoittaa uuden harrastuksen.

Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka alhaisilla sykkeillä olen pystynyt pyöräilemään ja silti keskivauhdit ovat olleet järkeviä. Tämä on siistiä, sillä pyöräily ajaa ihan täydellisesti peruskestävyysharjoittelua, jota minun pitäisikin tässä kohtaa Baruntselle valmistautuessa tehdäkin. Liian usein juoksussa sykkeet karkaavat ihan pilviin ja sen vuoksi juoksusta tulee helposti paljon kovempaa kuin peruskestävyysharjoittelua.

triathlon

Ai että tykkään pyöräilystä

Ostin viime kesänä myös märkäpuvun ja vuosien kilpauintitaustalla uiminen on oikeasti melko helppoa ja rentouttavaa. Avovedessä tietysti homma on hiukan erilaista kuin altaassa, mutta aika pian rupesin tykkäämän myös avovedessä touhuamisesta. Märkäpuku kelluttaa sen verran, että uiminen on helpompaa ja toisaalta avovedessä ei palella märkäpuvun ansiosta ollenkaan niin paljon.

triathlon

Upea lainapyörä

Juoksuhommia on sitten tullut tehtyä polvileikkauksien jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime aikoina on tullut vietettyä aikaa erityisesti polkujuoksemassa ja metsässä. Juokseminen poluilla on niin rentouttavaa ja minkäänlaisia jalkavaivoja ei ole toistaiseksi ollut juoksemisesta.

No kas kummaa, nyt alkaa olemaan triathlonin lajit kasassa. Ja kilpailuhirmuna ja -viettisenä ei ole ollut kovin vaikea puhua minua kokeilemaan näiden kolmen lajin yhdistelmää: uintia, pyöräilyä ja juoksua eli triathlonia.

triathlon

Lahteen ja takaisin

Ilmottauduin aamulla Vantaa Triathloniin, joka on kolmen viikon päästä ja seuraava tavoite onkin päästä maaliin järkevään aikaan perusmatkalta, jossa uidaan 1500 metriä, pyöräillään 38 kilometriä ja sitten juostaan kymppi loppuun. Huolissani en ole maaliin pääsemisestä vaan siitä, että kuinka nopeasti maaliin on mahdollista päästä.

Näistä kolmesta lajista ihan selkeästi haastavin tulee olemaan juoksu ja varsinkin kun juoksu tulee olemaan viimeinen laji kaikista kolmesta. Muuten tämän hetken huolet liittyvät lähinnä siihen, että mitkä vaatteet laitan ja mitenhän lajien väliset vaihdot tulevat menemään.

triathlon

Maantiellä pyöräilemässä

Kiva päästä kuitenkin vähän haastamaan itseään ja matkaan tulen lähtemään seikkailumielellä siten, että tavoitteena on sääntö numero yksi: pitää hauskaa. Sen jälkeen tavoitteena on tehdä kova suoritus ja ylittää oma taso. Oma taso onkin vähän mysteeri, mutta maalissa pitäisi olla tunne, että nyt tuli tiristettyä tämän päivän paras suoritus.

Seuraavat kolme viikkoa on siis edessä valmistautumista tähän koitokseen. Mikään ei oikeastaan muutu. Edelleen kaksi voimapäivää viikossa ja peruskestävyysharjoittelut, joissa treenataan kolmea eri lajia ja sitten kevennellään ennen tapahtumaa. Ei siis mitään isoa stressiä tulevasta tapahtumasta vaan tavoitteena on nautiskella liikunnan iloa ja sitä, että tänä kesänä pystyn toteuttamaan pitkään haaveissa olleita asioita viime vuosien loukkaantumisten jäljiltä.

Siistiä, jännittävää, kutkuttavaa ja kesäkuun tapahtuma on nyt valittuna. Tavoitteena on nauttia matkasta ja itse tapahtumasta.

 

Viikonlopun retkieväät

Ruoka maistuu niin paljon paremmalta ulkona, tulella kokattuna ja omasta retkikulhosta sporkilla nautittuna. Retkieväät ja viikonloppuvaelluksen aikana yksi tärkeimpiä ja kivoimpia juttuja on mielestäni retkeillä, mutta tietenkin myös syödä.

Millaisia eväitä pakkaan retkille?

Ruuan tekeminen ja nauttiminen luonnon helmassa on aisteja terävöittävää. Retkieväiden suunnittelu ja kokkaaminen on oma projektinsa, mutta onneksi ulkona vietetty päivä on yksi retkeilijän parhaimpia mausteita. Kyllä maistuu nuudelit ja makaronit vaan niin paljon paremmalta kuin kotona nautittuna.

Aamiainen

En ole mikään puuron suurkuluttaja. Vuosia sitten söin joka aamu kaurapuuron ja sain siitä tarpeekseni. Puurot alkoivat maistumaan pahalta ja aamiainen oli vaikea saada alas. Oli aika vaihtaa aamiaista.

Retkellä puuro on helppo aamiainen, jonka voi pakata valmiiksi pieniin annospusseihin, joihin keitetään vain vesi mukaan. Puuroa voi höystää pähkinöillä, siemenillä, suklaalla, kuivatuilla hedelmillä tai vaikkapa hunajalla. Kaiken voi pakata jo kotona valmiiksi.

aamiainen retkieväät

Aamiainen retkellä

Puuro sopii mielestäni erityisesti talviretkeilyn evääksi, sillä lämmin kulho puuroa lämmittää aamutuimaan, varsinkin jos on viileämpi aamu. Mitä sitten puurovammainen kantaa aamiaiseksi retkelle mukaan?

Jälkiuuni ruisleipää, juustoa, metukkaa ja kurkkua. Siis samaat leiväntekotarvikkeet kuin kotona. Jos on oikein näppärä ja valveutunut retkeilijä, teet nämä leipäset valmiiksi jo kotona.

Eli retkellä tulee syötyä samoja leipiä kuin kotona aamiaisella. Tämän lisäksi tarvitaan rutkasti energiaa, joten muromysli maidolla tai vesi sekoitettuna maitojauheeseen passaa myös. Nopeaa energiaa, maistuu hyvältä ja aamu lähtee käyntiin. Poluilla jaksaa kävellä ja juosta, kun on tankannut heti aamulla energiapitoisia eväitä.

Tämän lisäksi tulee tietysti keiteltyä kahvia tai teetä. Mikä sen rentouttavampaa kuin nauttia aamukahvia järvelle katsoessa ja haaveillessa.

Lounas

Lounaalla tulee syötyä helppoja ja nopeita retkiruokia. Tälläisiä on esimerkiksi valmiit retkiruokapussit, joiden hinta tosin huitelee melko suolaisissa numeroissa. Näitä pussukoita on kuitenkin mahdollista tehdä jo kotona valmiiksi.

Pussiin voi heittää makaronit, nuudelit, quinoan, coscousin ja mausteet. Kuivattuja kasviksia, suolaa, vähän tulisuutta ja muita mausteita mielen mukaan. Pussin kanssa sitten purkkitonnikalaa, kuivattua lihaa, tölkkikanaa tai kunnon retkeilijä kuivaa lihoja itse hiilareiden sekaan.

Usein tulee syötyä nopeampi lounas joten kotona valmiiksi pakatut eväät toimivat kaikista parhaiten. Puolimatkaa on itse matkan valmistelu ja suunnittelu kotona ja valmiiksi pakatut eväät on yksi helpoimmista tavoista välttää nälkäraivon yllättämistä poluilla.

Ilallinen

Mikäs sen ihanampaa kuin pystyttää leiri ja istua iltaa nuotion äärellä? Illallinen valmistuu kuin itsestään ja sen tekeminen on itseasiassa osa retkielämän yksi hauskimpia hetkiä. Saa keitellä, olla luova ja ideoida uusia mahdollisuuksia eri aterioille.

Repovedellä kannettiin ensimmäisen illan evääksi mausteisia makkaroita, jotka grillattiin nuotiolla ja makkaroiden seuraksi tehtiin perunamuusijauheesta muussit. Tähän paistettiin vielä pekonit kylkeen. Kyllä maistui ja energiaa oli varmasti tarpeeksi.

retkieväät illallinen

Lettuja paistamassa

Toisena iltana sitten tehtiin nuudelit ja kanaa. Tölkistä kanat ja nuudelit omaan retkikulhoon kiehuvan veden kanssa. Valmista tulee ihan muutamissa minuuteissa ja parhaimpana mausteena on ulkona vietetty päivä.

Illalliseksi kannattaa varata tarpeeksi sapuskaa ja esimerkiksi pienen lettupannun kantaminen on ihan hyvä idea. Ilta kuluu mukavasti nuotion äärellä lettuja paistaessa ja bonuksena on tietenkin erittäin maistuva jälkiruoka.

Snacksit

Yksi tärkeä osa retkieväitä on myös snacksit ja välipalat, joita nautitaan päivän aikana aina pienen nälän yllättäessä. Itse tykkään pitää mukana pähkinöitä, patukoita, geelejä, blokkeja ja karkkia. Irttarit maistuu aika paljon paremmalta kun on ensin juossut useamman kilometrin.

retkieväät välipala

Lenkin lomassa maistuu välipalat

Saatan rakennella pieniin minicrip-pusseihin valmiiksi eväät siten, että pussukasta löytyy kaikkia edellä mainittuja osia. Näin saa jokaisella tauolla napsittua vähän sellaista evästä, mitä tekee sillä hetkellä mieli.

Yksi ihan tosi hyvä vinkki retkieväitä varten on myös suolaiset naposteltavat. Sipsit, suolapähkinät ja minisalamit maistuu yllättävän hyvältä siinä kohtaa, kun makeat eväät alkavat tökkiä tai olet hikoillut useamman tunnin.

Varmista energian riittävyys

Retkieväissä tärkein asia on se, että varmistat eväiden riittävän ja että eväistä saa tarpeeksi energiaa retkeä varten. Oli kyseessä sitten päiväretki tai useamman yön vaellus, niin lasken ainakin itse hyvin tarkkaan sen, että kuinka paljon tarvitsen retkellä kaloreita.

Laskemisen jälkeen sitten yleensä varaan vielä hiukan lisää energiaa jos nälkä pääsee yllättämään. Näin ei poluilla tule reissu- tai nälkäraivoa ja kanssamatkaajillakin on huomattavasti paljon mukavampaa.

Koska liikkuminen on kivaa ja syöminen on kivaa, niin ainakin itse kannan aina mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi pienen maitotetran mukana, josta saa lorautettua sitten aamukahviin maidot mukaan. Ainahan tämä ei tietenkään ole mahdollista, mutta aina mahdollisuuksien mukaan valitsen panostamisen kuin pihistämisen.

Tulevana viikonloppuna retkeillään maantiepyörillä Lahteen ja takaisin. Ihanaa aurinkoista retkeilyviikonloppua!