Kalliokiipeilyä Coloradossa

Viimeinen osa Coloradon reissuamme oli mennä kalliokiipeilemään. Olimme jo kiertäneet vuoristossa Aspenissa, käyneet kanioneilla ja eri luonnonpuistoissa.

kalliokiipeily

Kalliokiipeilemässä

Olen aiemminkin kirjoitellut täällä blogin puolella, etten ole mikään taitava seinäkiipeilijä tai kalliokiipeilijä. Vasta-alkaja ja teknisyydeltäni olen valovuoden jäljellä parempia kiipeilijöitä. Tämä on sinänsä siistiä, että minulla on taas kerran edessä haasteita ja mahdollisuuksia kehittyä urheilijana.

Reissussa oli mukana useampi todella hyvä ja kiipeilyä pitkään harrastanut tyyppi. Olin luottavaisin mielin, sillä tiesin olevani hyvissä opeissa. Olin kertonut oman tasoni ja silti kokeneemmat kiipeilijät olivat valmiita lähtemään seinälle opettamaan kaiken, mitä kalliokiipeilystä täytyisi tietää.

kalliokiipeily

Vaikeampaa seinää liidaamassa

Ensimmäisenä päivänä suunnattiin seinälle ja tarkoituksena olisi, että kävisimme läpi liidikiipeilijän varmistamisen, liidauskiipeilyn tekniikkaa ja miten kalliokiipeilyssä jatkot eli ne seinään ankkureihin kiinnitettävät varusteet siivotaan seinältä pois. Tarkoitus oli, että harjoittelimme helpoilla seinillä, joilta tippuminen olisi käytännössä hyvin epätodennäköistä.

Yksi päivä siis harjoiteltiin näitä edellä mentyjä juttuja ja käytiin kaikki ihan perusteista lähtien läpi. Tämä oli tosi hyvä juttu parista syystä: halusin, että kaikki käydään läpi ja ollaan yhteisellä kartalla siitä, mitä tehdään ja toisaalta varsinkin minun toimiessa muulla kuin omalla äidinkielellä halusin, että asiat käydään vielä englanniksi läpi siten, että pystyin kyselemään kaikki asiat yksitellen läpi.

Odottelemassa kavereita yläankkurilta alas

Näin vietettiin ensimmäisestä kalliokiipeilypäivästä useampi tunti ja itsevarmuutta alkoi tulla, kun pääsi helpoille seinille ja homma alkoi sujumaan mukavasti. Siirryttiin vaikeammille reiteille, joilla oikeasti pääsi haastamaan itseään. Voi vitsit, miten mahtavaa olikaan! Ja hauskaa. Koko ajan tarkoituksena oli, että pidetään ennen kaikkea hauskaa.

Tehtiin myös niin, että vaikeimmilla seinillä kaverini liidasi ylös ja kiipesin perässä yläköydellä ylös ja siivosin seinän jatkoista ja laskeuduin yläankkurilta alas. Tässä tuli myös mukavasti laskeutumiseen varmuutta lisää ja yläankkurilla toimiminen alkoi tuntua myös luontevalta.

kalliokiipeily

Helpoilla seinillä harjoittelemassa

Oli myös hyvä, että sain kiivetä haastavammat seinät yläköydellä, koska aika usein jouduin ottamaan taukoja keskellä seinää ja välillä oli niin haastavia seiniä, että tuntui etten millään pääse ylös. Tässä kohtaa täytyy kyllä antaa pisteet amerikkalaisesta asenteesta, sillä minua todella kannustettiin ja sanottiin, että nyt kiipeät ylös eikä me täältä lasketa sinua alas. Seinältä oli päästävä ylös ja äheltämisen aikaansaannoksena sitä tulikin päästyä seinän yläankkurille.

Huomasin, että kyllähän niitä vaikeimpiakin reittejä on mahdollista päästä ylös jos vain oikeasti yrittää eikä pelkää tippumista köyden varaan. Ainakin haasteita riitti, koska välillä tuli tiputtua köyden varaan useammankin kerran yhden seinän varrella. Sinänsä on positiivista, että en nähtävästi pelkää tippumista köyden varaan.

kalliokiipeily

Varmistamassa kaveria

Seuraavat päivät kiipeilimme koko päivän kallioilla ja kertaakaan emme kiivenneet samaa reittiä kahta kertaa. Coloradossa on ihan mahdottoman paljon kalliokiipeilypaikkoja ja uusia seiniä löytyy lähes, minne vain haluaa mennä kiipeilemään. Se on todella siistiä ja kaikille löytyy käytännössä helposta todella haastaviin reitteihin. Vahva suositus kaikille kalliokiipeilijöille!

 

Firstbeat Hyvinvointianalyysin tulokset

*Yhteistyössä Firstbeatin kanssa

Minulle toteutettiin Firstbeat Hyvinvointianalyysi maaliskuun lopulla. Mittauksen ajankohdasta ja elämäntilanteestani mittauksen aikana voit lukea lisää tästä linkistä.

Tiesin mittauksen osuneen sellaiseen ajanjaksoon, jolloin oli paljon kaikenlaista meneillään. Töissä sekä vapaa-ajalla oli paljon erilaisia keskeneräisiä projekteja, jotka aiheuttivat omanlaisensa stressin. Mittauksessa haluttiin selvittää juuri näiden projektien vaikutusta palautumiseen ja nukkumiseen.

Mittauksen tulokset sain sähköpostiini PDF-tiedostona muutamia päiviä mittalaitteen palauttamisen jälkeen ja tämän jälkeen sain varata ajan palautteen antoon. Palautteen antoi Firstbeatin hyvinvointiasiantuntija puhelimitse palaverissa, jossa käytiin vielä yksityiskohtaisemmin tulokset läpi.

Millaiset tulokset Hyvinvointianalyysissa oli?

Hyvinvointianalyysin tavoitteena oli saada kattavasti tietoa siitä, miten treenit vaikuttavat palautumiseen ja miten hyvin pystyn palautumaan muista elämän osa-alueista kuten töistä. Tärkeää oli myös tunnistaa ne ajanjaksot päivästä, jolloin mahdollisesti palaudun tehokkaammin ja toisaalta, millaiset asiat kuormittavat huomattavasti enemmän.

Mittausajanjaksolla näkyi selkeä stressi, joka minulla oli ollut päivien aikana. Käytännössä mittauksen aikana lepohetkiä oli todella vähän ja mittauksen palautteessa selkein viesti oli, että stressaavina ajanjaksoina minun pitäisi yrittää vielä tarkemmin ottaa huomioon palautumiseen liittyvät asiat.

Treenit

Yllättävintä oli se, että kuinka paljon kovat treenit vaikuttavat uneni laatuun ja mittauksen aikana olleet kovemmat treenit eli hiihtolenkki ja juoksulenkki intervalleilla vaikuttivat seuraavan yön yöuniin siten, että kaikki käyrät olivat punaisella. Palautteen antaja kutsui minua semi pro -urheilijaksi eli urheilijaksi, joka käy myös töissä ja hänen mukaansa tämä on kohtuullisen normaali tulos, kun katsotaan urheilijoiden kovien treeniviikkojen käyriä.

firstebeat hyvinvointianalyysi

Ensimmäinen päivä

Palautteen antaja myös puhui siitä, että kuinka tuloksissani näkyy hyvin se, että en vain treenaa vaan arkeeni kuuluu myös paljon kevyttä liikuntaa kävelyn muodossa. Tämän vaikutus saattaa kuitenkin olla myös jossain kohti negatiivinen, sillä kuormitusta kropalle tulee koko ajan kuormituksen päälle. Arkiliikunta on kuitenkin yleisesti hyvä juttu, joten sen negatiivisista vaikutuksista ei palautteen antajan mukaan tarvitse olla erityisen huolissaan.

Puhuimme pitkään siitä, että treenijaksoja kannattaisi entistä tarkemmin suunnitella ja on normaalia, että kehittyäkseen täytyy välillä pitää kovempia treenijaksoja. Oleellisessa osassa on kuitenkin ne jaksot, jolloin sitten palaudutaan ja tavoitellaan niin sanottua superkompensaatiota eli kunnon parantumista tapahtuisi. Superkompensaation tapahtumiseen vaaditaan treeniä, lepoa ja ruokaa ja näiden kolmen osa-alueen täytyisi pitkällä ajalla olla tasapainossa.

 

 

firstebeat hyvinvointianalyysi

Ensimmäinen päivä

 

Vahva suositus oli, että nyt kun minulla selkeästi oli ollut kovempi jakso sekä töissä että urheilun osalta, seuraava jakso tulisi olla palauttavampi. Tätä palauttavaa ajanjaksoa eletään siis nyt tällä hetkellä ja olen erityisen iloinen, että mittaus muistutti vielä konkreettisesti minua siitä, että rankan fyysisen loman ja aikaeron vuoksi nyt on se hetki, jolloin palaudun hiihto- ja kiipeilylomastani.

Nukkuminen

Nukuin mittausjakson aikana erityisen huonosti ja se myös näkyi tuloksissa. Huonosti nukuttujen öiden taustalla oli varmasti nuo kovat treenit ja työstressi. Olen jo ennen mittausta tunnistanut, että stressi tulee näkyy ensimmäisenä yöunissa. Mittauksen tulokset todellakin vahvistivat tämän tuntemuksen.

Tuloksissa näkyy, että käytännössä öiden aikana käyräni eivät mene vihreälle eli palauttavalle alueelle. Olen nukkunut levottomasti ja toisaalta myös heräillyt yön aikana. Nämä jaksot näkyvät erityisen korkeina piikkeinä yön aikana.

firstebeat hyvinvointianalyysi

Toinen päivä

Positiivista nukkumisessani oli kuitenkin se, että palautumisen laatu eli sykevälin vaihtelu oli hyvällä kantilla ja hyvinvointiasiantuntija sanoikin, että hän uskoo, että minulla on mahdollista parantaa tätä kevyempien treenijaksojen aikana. Tästä positiivisia merkkejä onkin viime päivien lepopäivät antaneet, sillä olen nukkunut todella hyvin ja kohti superkompensaatiota ollaan menossa.

firstebeat hyvinvointianalyysi

Toinen päivä

Konkreettisia muutoksia, joita palautteen antaja antoi, oli rentoutumisen ja nukkumaanmenorutiinien lisääminen. Ennen menin nukkumaan suoraan kännykän näpertämisen tai telkkarin katsomisen jälkeen, mutta hän suositteli minua esimerkiksi meditoimaan, lukemaan tai kuuntelemaan musiikkia vähintäänkin 10 minuutin ajan ennen nukkumaanmenoa. Tämän suosituksen jälkeen onkin tullut kuunneltua äänikirjaa 15 minuuttia ennen nukkumista. Ei mitään hajua, mitä kirjassa on tapahtunut, sillä olen joka kerta nukahtanut todella nopeasti.

Ruoka

Viimeisenä puhuttiin ruuasta. Tämä mittaushan ei ottanut huomioon ruokaa, mutta mittauksesta nähtiin esimerkiksi päiväkulutukseni päivien aikana, jolloin olen treenannut paljon ja toisaalta päivän aikana, jolloin en liikkunut kuin vähän.

Kulutustasoni on melko korkealla ja palautteessa tuli hyvin esille se, että syödä saa ja pitää, jotta koneistoa on mahdollista pitää yllä näillä kulutusmäärillä. Tämä on sinänsä hyvä uutinen, sillä rakastan syömistä ja syöminen ei ole ongelma.

firstebeat hyvinvointianalyysi

Kolmas päivä

Puhuttiin myös paljon siitä, että millainen hiilihydraattien rooli on ja varsinkin nyt, kun olen tehnyt reilusti enemmän kestävyysharjoitteluun painottuvia treenejä, niin myös hiilihydraatteja saa syödä ihan reilusti. Proteiinia suositeltiin syömään noin yksi gramma per painokilo ja rasvoja ja etenkin hyvälaatuisia sellaisia saa myös syödä huoletta.

Sanoisin, että tällä hetkellä syöminen on pienin ongelmani ja mittauksen tuloksista eniten täytyy huomiota kiinnittää nimenomaan nukkumiseen ja palautumiseen.

Hyvinvointianalyysi tarjosi minulle tietoa siitä, miten treenit vaikuttavat palautumiseen ja nukkumiseen. Konkreettisesti sain nähdä sen, että vaikka kova liikunta on mielestäni rentouttavaa, niin silti sen vaikutukset ovat hetkellisesti stressaavia kropalle. Tämä mittaus oli erityisen hyvä muistutus taas kerran siitä, että koko ajan pitää muistaa palautuminen ja miettiä, miten voin optimoida juuri sitä ja saada aikaiseksi superkompensaation eli kunnon parantumisen. Sen aikaansaamiseksi tarvitaan myös lepoa.

firstebeat hyvinvointianalyysi

Kolmas päivä

 

 

Sain myös apua siihen, millä keinoin voin parantaa nukahtamista ja toisaalta, mihin ravintoaineisiin minun kannattaa ruokapuolella vielä entisestään kiinnittää huomiota. Mittaus oli erityisen hyödyllinen juuri näiden konkreettisten neuvojen takia. Seuraavan mittauksen haluaisin tehdä ajanjaksolla, jolloin minulla on selkeästi kevyempi viikko treeneissä ja töissä. Näin ollen saisi hyvää vertailukohtaa juuri esimerkiksi tuohon nukkumiseen ja yleiseen palautumiseen.




Levin hiihtoladut ja -reitit

Vaikka tuntuu, että Levin hiihtolomasta on ikuisuus, niin eihän siitä oikeasti ole kuin pari viikkoa. Parissa viikossa on kuitenkin ehtinyt tapahtumaan niin valtavasti kaikkea.

Nyt on kuitenkin aika vielä palata hiihtoladuille ja niihin fiiliksiin, joita upea keväinen Lappi tarjosi.

Ensinnäkin maaliskuun loppu tuntui olevan hyvä aika olla Levillä, sillä säät olivat aivan mahtavat. Aurinko helotti joka päivä ja päivällä keli oli jo mukavan lämmin. Öiden aikana kuitenkin vielä mentiin pakkasasteille ja muutamana aamuna ja iltana oli vielä todella viileää.

Pääasiassa kuitenkin hiihtämään pääsi erittäin kevyellä varustuksella, mistä ainakin itse tykkään. En voi sietää mitään enempää kuin pakkautua useaan eri kerrokseen hiihtoladulle. Käytännössä päälläni olivat ohut kerrasto, hiihtoasu, hanskat ja päässäni panta, koska ei ollut edes niin kylmä, että pipoa olisi tarvinnut. Tämän lisäksi suksi luisti aika paljon paremmin kuin kovilla pakkasilla. Aivan mahtavaa siis.

Viikon aikana tuli hiihdettyä yhteensä 310 kilometriä. Millaisia reittejä tähän kilometrimäärään sisältyi? Näitä reittejä tuli itse hiihdettyä, mutta vaihtoehtoja ja reittivariaatioitahan on mahdollista löytää useampia erilaisia. Alla on myös Levin sivuilta lainattu kuva latukartasta, josta löytyy vielä paremmin tietoa kaikista reiteistä.

Levin latukartta

Aakenuskierros

Aakenuskierros lähtee Levin kylältä kohti Pyhä-tunturia. Menimme reitin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla lähdimme kiertämään reittiä oikealta vasemmalle. Kyseessähän on nimensäkin mukaisesti kierros eli sama latu hiihdetään vain kerran.

Kuten kartastakin huomaa, niin ensimmäinen kuusi kilometriä on punaista latua. Tämän käytännössä tarkoittaa siitä, että nämä ensimmäiset kilometrit hiihdetään myös loivaan ylämäkeen. Ylämäki toki palkitaan sitten pitkällä laskulla ja tämän vuoksi eka kymppi sujahtaa melkoisen nopeaa.

Aakenuskierroksen ensimmäinen ja erittäin ihana taukopaikka on Hanhipirtti. Sieltä saa munkkeja, vohveleita ja esimerkiksi päivän kasvissosekeitto poronlihalla oli erinomaisen hyvää. Hanhipirttiä pitää vanhempi pariskunta ja vastaanotto oli erityisen ihastuttava ja lämmin. Suosittelen pysähtymään täällä, jos vain hiihdätte lähelle.

hanhipirtti

Hanhipirtillä tauolla

Hanhipirtin jälkeen lähdetään sitten kohti mustia nousuja ja ne kyllä tuntuvat. Noustaan aika jyrkkiä mäkiä ja melko pitkään. Eteen tulee myös jyrkkä lasku, joka tuntuu kyllä erityisen palkitsevalta nousujen jälkeen.

Nousujen jälkeen loppumatka onkin melko tasaista reittiä ja sen aikana pääsin itse moneen otteeseen ihan todelliseen hiihtoflowhun, jossa pääse eteenpäin Wassberg-tyylillä eli potkuttelemaan vauhtia molemmille suksille.

Kierros päättyy Immeljärven ylitykseen ja mittarissa on kierroksen jälkeen reilut 40 kilometriä.

Rautuskylä

Useampana päivänä lähdimme sitten kohti Rautuskylää ja sen latukahvilaa. Tätä reittiä pitkin saa useamman eri mutkan ja reitin kautta kerättyä joko reilut 60 kilometriä mittariin, mutta lyhyempiäkin reittejä saa Rautuskylään hiihtämällä.

Rautuskylän reitti on siitä mukava, että Levin keskuksesta lähdettäessä on muutama ensimmäinen kilometri mäkistä maastoa, mutta sitten hiihdetään useita kilometrejä aivan tasaisella maastolla. Erityisesti, mikäli haluat mennä hiihtämään tasaisia latuja, niin suosittelen suuntaamaan tänne päin.

rautuskylä

Rautukylän tasaisia maastoja

Rautuskylän latukahvilassa oli erityisen hyvät munkit, joten suosittelen pysähtymään munkille reitin varrella.

Loukisenvaara

Rautuskylältä jos haluaa lähteä sitten pidemmälle reitille, niin suosittelen suuntaamaan kohti Loukisenvaaraa.

Loukisenvaaran reitillä on pitkiä, siis todella pitkiä ja tasaisia suoria, jossa pääsee nauttimaan auringonpaisteesta. Nimensä mukaisesti edessä on kuitenkin vaaran päälle nousu, joten reitillä on myös nousua, mutta selkeästi vähemmän kuin esimerkiksi Aakenuskierroksella.

Loukisenvaaran päälle päästyä alkaa loiva ja pitkä melkein neljän kilometrin alamäki, joka menee ihan hujauksessa, kun olet vaaran päälle kerta jo kiivennyt. Tämän mäen alapuolella on myös Sammun Tupa -niminen latukahvila, jonne pääsee sitten palkintomunkille.

sammun tupa

Sammun Tupa

Loukisenvaarasta tuli yksi suosikkireittejäni ja se taidettiin hiihtää jopa kolmesti eri variaatioilla, mistä tultiin vaaran nousuun ja minne jatkettiin laskun jälkeen. Kahdesti syötiin kuitenkin munkit myös Sammun Tuvalla.

Kätkätunturi

Yksi vaihtoehto on sitten lähteä Leviltä kohti Kätkätunturia. Kätkä on samaan suuntaan kuin Aakenuskierros eli tiedossa on jonkun verran nousua. Kätkän reiteille pääsee joko suoraan Leviltä tai sitten hiukan kiertämällä reittejä siten, että ensin menee Levin etelärinteille ja sieltä kiertää sitten Kätkäjärven kautta Kätkän laavulle.

Kätkän laavulla emme pysähtyneet kertaakaan sen pidempään kuin juomaan, mutta joka kerta kun olimme päässeet laavulla, tiesi että alamme olemaan jo lähellä Leviä. Kätkän laavulta alkaa pidempi nousu, joka päättyy todella pitkään laskuun ennen Immeljärveä.

Pari kertaa hiihdimme lenkkiä myös siten, että kiersimme Kätkäjärven laavun kautta, joka on myös todella kiva paikka. Ennen Kätkäjärven laavua on todella mukavaa, tasaista maastoa ja laavu on todella kauniilla paikalla. Kevätaurinko lämmitti jo sillä tavalla, että ihmiset istuivat ulkona pitämässä taukoa kesken hiihtolenkin.

kätkäjräven laavu

Kätkäjärven laavulle menossa

Näitä eri reittejä pitkin tuli siis hiihdettyä eri variaatioilla tuo reilut 300 kilometriä. Ja voi vitsit, että oli hyvä hiihtoloma. Toki tämä oli fyysisesti ja välillä myös henkisesti kova puristus. Olin aiemmin hiihtänyt vain muutaman kerran yli 40 kilometriä kerrallaan ja nyt viikon aikana teimme sen käytännössä joka päivä.

Lihashuollon ja tankkaamisen merkitys siis korostui ja joka päivä tuli kyllä tankattua sellainen määrä jäätelöä, karkkia, pastaa, pizzaa ja muita herkkuja, että seuraavana päivänä kykeni liikkumaan. Lihaskivut tulivat minulla oikeastaan vasta siinä kohtaa, kun pidimme lepopäivän keskellä hiihtoviikkoa ja seuraavan päivän kilometrit olivat kyllä erittäin tervaisia.

Ensi vuoden hiihtolomaa suunnitellessa tekisin muutaman muutokset tämän vuoden lomaan: en yhdistäisi etätyöviikkoa ja hiihtolomaa. Töiden tekeminen ja tuollaisen hiihtomäärän hiihtäminen on kova puristus. En myöskään varaa toista fyysisesti haastavaa lomaa heti perään, vaan annan kropan palautua hiihtämisestä ensin. Tuli nyt sekin kokeiltua, miltä tuntuu lentää 15 tuntia erittäin väsyneellä kropalla ja hypätä 9 aikavyöhykettä eri aikaan.

Levi on kuitenkin todella upea hiihtokohde ja kylästä löytyy hiihtämisen lisäksi paljon muutakin tekemistä kuten laskettelua, ravintoloita, pulkkamäkeä ja muita talviaktiviteetteja. Leville pääsee myös näppärästi lentokoneella, joten matkustamiseen ei tarvitse käyttää tuhottomasti myöskään aikaa. Erittäin iso suositus siis Leville.

 

Ps. Myös tänä vuonna vielä ehtii hiihtämään Lapissa!

 

Vuosi olkaluun murtumasta

Tasan vuosi sitten pamahti ja paukahti kovaa. Ollessani voimistelurenkailla, luulin, että joku tiputti painot alas. Tullessani alas, näin kuinka oikea käteni kääntyi täysin ympäri ja viiltävä kipu alkoi tykyttämään. Soitettiin ambulanssi ja ulisin kivuissa, että miksi minä ja miksi näin käy.

Selvisi, että olkaluuni oli katkennut. Väänsin sen itse katki muscle up -nimisessä liikkeessä ja seuraavaksi ruvettaisiin miettimään, että miten käsi korjattaisiin. Jäin Töölön sairaalaan ja odottelemaan hoitoa. Piru vie käsi oli muuten kipeä. Itkin pahaa oloa ja tunnetta, että kaikki on mennyt hukkaan.

Murtunut käsi

Nyt vuosi tapahtumien jälkeen voisin sanoa, että elämäni otti tuosta tapahtumasta aikamoisen muutoksen ja monta kuukautta oltiin sellaisessa vuoristoradassa, että oksat pois. Miksi elämäni muuttui?

Loukkaantumisia sattuu ja niitä sattuu urheilijoille ja paljon tekevälle. Tämä on aina riski, jonka ottaa kun tekee jotain. Tekeminen eli urheilu on kuitenkin niin hauskaa, että riski tuntuu ihan reilulta sen vuoksi. Loukkaantumisessa itsessään ei ole mitään erikoista, koska ne ovat melko yleisiä.

Olkaluu, joka katkesi oli oikea käteni ja olen tietenkin oikeakätinen. Minulle sanottiin, että olin onnekas, koska minulta katkesi vain luu. Alkuun epäiltiin hauislihaksen repeämään ja jänteiden repeämiä. Murtuma oli myös onnekkaassa kohtaa, sillä se ei ollut suoraan kyynärnivelessä.

Minulla tapahtuma käynnisti kuitenkin sellaiset tapahtumaketjun, jota voidaan kutsua myös oppimiseksi. Edelleen ollaan tuolla oppimisen tiellä, mutta pakkolepo ja fiksu kuntoutus johti siihen, että olen joutunut pohtimaan vakavasti muutamaa asiaa: kuka haluan olla ja mitä tällä kädellä haluan vielä tulevaisuudessa tehdä. Näiden kysymysten miettiminen on opettanut paljon.

Käteen laitettu levy pilkistää kyynärpään kohdalta

Ensin itkin surkeaa kohtaloani ja olin vihainen, miksi juuri minulle kävi näin. Tuntui niin katkeralta, että olin tehnyt juuri todella kovan työn polven leikkausten kuntouttamiseen ja heti perään katkeaa sitten käsi. Oli ihan h*lvetin paha olo, koska tuntui, että koko elämältä putosi pohja. Kaikki kiipeilysuunnitelmat, urheilusuunitelmat ja kaikki oli vaakalaudalla. Minulle sanottiin, että kyseessä on pitkä kuntoutuminen ja ei mikään ihan pieni vamma.

Sitten kriisivaiheessani alkoi voivottelu, että kun kädellä ei saa tehdä mitään. Kysyin fysioterapeutilta, että saanko tehdä tätä tai tätä tai mites tämä. Vastaus oli lähes aina ei, tuolla kädellä ei saa vielä tehdä noita asioita. Mökötin ei-vastaukselle ja olin varmaan aika hankala asiakas. Muistan, kuinka istuin sohvalla ja fysioterapeutti vastapäätä ja oikeasti mökötin kuin pieni lapsi. Teki mieli raivota, että mikset anna mulle lupaa tehdä mitään.

Seuraava vaihe olikin sitten se, että sain luvan tehdä asioita. Ensin sain nostaa kilon verran, seuraavaksi kymmenen kiloa ja sitten mitä vain. Mitä vain ei tietenkään tarkoittanut, että 15 viikon käden lepuuttamisen jälkeen tehtäisiin mitä vain. Suutuin, kun käteen sattui melkein kaikki liikkeet. Sormet puutuivat, sain hermokipuun liittyviä sähköiskuja käteen, olkaluuhun jomotti, hartia oli kipee staattisesta kantositeen pitämisestä ja kaikki voimat olivat kadonneet.

Tässä kohtaa kuvioissa oli mukana Aleksi, joka auttoi kuntouttamisessa. Ilman Aleksin uskoa kuntouttamiseen, en varmaan olisi jaksanut. Jumpattiin ja jumpattiin muuten tosi paljon. Jossain kohtaa laskin, että jumppasin päivässä pienissä paloissa yhteensä neljä tuntia. Olin päättänyt, että kädestä pitää tulla hyvä ja sairaslomalla ainut tehtäväni on tehdä kaikkeni, jotta käsi kuntoutuu.

Aleksi antoi lupia tehdä, mutta ennen kaikkea hillitsi, etten hölmöile. Ollaan käyty niin paljon ja pitkiä keskusteluja siitä, millainen kädestä pitää tulla. Mietitty, että mitä tehdään kivuille ja Aleksi valoi uskoa, että mennään koko ajan oikeeseen suuntaan, kun vain teen ohjeiden mukaan enkä rupea sooloilemaan. Asioita ei yhtään helpottanut se, että kuusi viikkoa olkaluun katkeamisen jälkeen polvestani repesi kierukka, joka leikattiin heti perään ja istuin pahimmassa tilanteessa pyörätuolissa.

Jumpat tein kaikki itse, mutta Aleksi ohjasi oikeeseen suuntaan. Siksi uskon, että onnistunut kuntoutuminen on meidän molempien ansio. Silloin kun tuntui pahalta sain itkeä krokotiilin kyyneleitä salilla (yleensä sen takia, että olin vihainen kun en saanut lupaa tehdä jotain asiaa ja se turhautti) ja silloin kun meni hyvin, Aleksi kannusti tekemään oikeita asioita.

No, mitä jos katsotaan tilannetta nyt? Vuosi on kulunut. Käsi on hyvässä kunnossa. Hermokivut ovat helpottaneet, mutta eivät täysin. Edelleen on asioita ja liikkeitä, joissa tunnen käden kivut. Välillä pitkää arpea kiristää ja murtumakohtaa jomottaa. En ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, koska käsi ei mielestäni vielä vastaa urheilijan kättä. Tosin olen onnekas siinä mielessä, että käsi suoristuu ja pystyn tekemään sillä lähes kaiken, mitä haluan.

Tämä koko tapahtumaketjun suurin oppi on kuitenkin ollut se, että on tajunnut, että tarvitseeko minun tehdä niitä asioita, mitä käden katketessa halusin? Miten minun elämä on tällä hetkellä huonompaa, kun en pysty punnertamaan 50 punnerrusta putkeen? Tai seisomaan käsillä? Tukeeko nämä taidot pääsyäni Everestille? Aleksi sen hyvin sanoi, seisotko siellä vuorilla käsilläsi? No en seiso, siihen ei ehkä kannata koko kuntoutumista myöskään perustaa. Tärkeintä on tehdä niitä asioita, jotka vievät kohti minun tavoitetta.

Toinen iso oppi on ollut se, että kipua vasten ei kannata puskea loputtomasti. Olen miettinyt niin monta kertaa, että miksi en vain lopettanut vääntämistä ja kokeillut uudestaan myöhemmin. Nykyään yritän todella miettiä omaa jaksamistani ja sitä, että milloin kannattaa puskea noin äärirajoille. Treeneissä loukkaantuminen ei ole sen arvoista.

Kolmas asia on se, että olen oppinut, että minuahan ei mikään asia lannista. Tästäkin tapahtumaketjusta selvittiin. Kauhealta se tuntui ja olin varma, että kuolen harmitukseen. Aika ja kuntoutuminen on kuitenkin auttanut ja se, että olen jaksanut nähdä kuntoutumisen vaivan. Kivaahan se ei aina ole ollut. Olen sanonutkin, että käden murtuma on kauhea osoitus siitä, että kun haluan kovasti jotain, teen kaikkeni sen eteen.

Nyt jo hymyilyttää

Käsi toimii ja sillä pystyy tekemään tällä hetkellä lähes kaikkea, mitä toivon pystyväni tekemään kädellä. Koko käden arpi on mielestäni edelleen ruma, mutta tuo taistelujälki tulee pysymään kädessä jatkossakin. Ehkä opin ajan kanssa tykkäämään siitä enemmän. Ainakin se kertoo eletystä elämästä ja minulla on aikamoinen tarina kerrottavana.

Murtuma on myös johtannut minut uusien lajien pariin. En tiedä olisinko kokeillut olympiasoutuvenettä, käynyt polkujuoksemassa tai hiihtänyt. Olen tehnyt niitä asioita, joita olen pystynyt ja jotka ovat olleet kivoja. Näitä ei murtunut tai parantuva käsi ole juurikaan estänyt. Parasta on kuitenkin se, että uusien lajien rinnalle olen löytänyt uusia treenikavereita. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja heidän kanssaan on ollut tosi hauskaa viettää yhteisiä treenihetkiä.

Tästäkin siis selvittiin ja todistin itselleni, että kova työ kantaa hedelmää ja pirun vie, täältä tullaan entistä vanhvempana takaisin. Takana on vuoden kuntoutuminen ja se vielä jatkuu tulevaisuudessakin, sillä käsi ei ole vielä sillä tasolla, millainen se vuosi sitten oli. Liikettä ja järkevyyttä se kaipaa.

Tsemppiä kaikille kuntoutujille! Tiedän, miltä se tuntuu ja muistakaa vain, että kova työ kyllä palkitaan.

Firstbeat Hyvinvointianalyysi

Osallistuin pari viikkoa sitten sydämen sykevälivaihteluun perustuvaan Firstbeat Hyvinvointianalyysiin, joka kuvaa yksilöllisesti arjen kuormittavia ja palauttavia tekijöitä sekä liikunnan vaikutusta. Kolmen vuorokauden mittaus näyttää hyvinvointiin vaikuttavat tekijät stressin, palautumisen ja liikunnan suhteen. Hyvinvointianalyysi toteutetaan ihoon kiinnitettävällä Bodyguard 2 -mittalaitteella, jonka tarvitsee irrottaa vain saunomisen, suihkun ja uimisen ajaksi.

Firstbeat Hyvinvointianalyysi

Hyvinvointianalyysin  tarkoituksena on tarkastella sitä, että millainen vaikutus esimerkiksi kovalla treenaamisella on nukkumiseen ja palautumiseen. Analyysi auttaa tunnistamaan arjen stressaavia tekijöitä. Yksi iso tavoite analyysissa on kuitenkin se, että pyritään löytämään niitä kohtia arkipäivistä, jolloin palautuminen on mahdollista ja esimerkiksi optimoimaan vielä paremmin unta ja lepoa. Voitaisiin sanoa, että analyysin suurin tarkoitus on kasvattaa kokonaisvaltaista hyvinvointia sen perusteella, mitä mittauksesta sitten saadaan tulokseksi.

Firstbeat mittauslaite

Hyvinvointianalyysi sopii sekä huippu-urheilijoille, kuntoilijoille ja ihan työssäkäyville ihmisille. Arvokasta tietoa voivat saada kaikki ryhmät ja erityisesti tykkään ajatuksesta, että kaikki saavat keinoja oman hyvinvoinnin parantamiseen.

Mitä odotin mittaukselta?

Halusin toteuttaa Hyvinvointianalyysin sen vuoksi, että alkuvuosi on ollut todella kiireistä aikaa ja välillä yöt ovat menneet valvoessa. Valvominen on näkynyt treenimäärissä ja treenien tehoissa ja olen siirtänyt painopistettä treeneistä enemmän peruskestävyysharjoitteluun.

Välillä on tullut mietittyä, että vaikka pääosin esimerkiksi nukahdan todella nopeasti, onko yön aikana nukuttu uni palauttavaa vai ei. Palautumisen merkitystä ei siis voi yhtään vähätellä ja toivoin mittaukselta erityisesti tietoa siitä, miten kovat treenit vaikuttavat nukkumiseen ja millainen vaikutus työstressillä on muuhun tekemiseen.

Kun vuosi sitten olkaluuni katkesi, niin mietin paljon eri tekijöitä, jotka johtivat onnettomuuden syntymiseen. Yksi iso asia, jonka tuolloin näin virheekseni oli se, että olin täysin alipalautuneena treenaamassa ja todennäköisesti hermosto ei ollut kovan rasituksen ja soutukisojen takia palautunut. Tämä ja moni muu tekijä kumuloitui sitten ikävällä tavalla. Jotta tätä tilannetta ei tulisi enään ikinä eteen, toivoin että myös tämä hyvinvointianalyysi antaisi eväitä analysoida omaa palautumista tarkemmin.

Firstbeat elektrodit

Palautumisen ja treenin optimointi on myös oleellisessa osassa, kun mietitään valmistautumista Everestille ja myös sen takia halusin toteuttaa mittauksen. Mitä paremmin onnistun valmistautumisessa, sen valmiimpi olen myös maailman korkeimman vuoren valloitukseen.

Millaiseen ajanjaksoon mittaus ajoittui?

Mittausjaksoni eli kolme päivää osui ajanjaksoon, jolloin meneillään oli yksi nykyisen työni kiireisempiä viikkoja ja edessä oli esimerkiksi ensimmäinen koko päivän koulutukseni. Koulutus aiheutti selkeästi stressiä ja toisaalta moni muu työasia oli sen lisäksi mielessä. Tämän lisäksi meneillään oli suhteellisen kova treeniviikko ja kolmen päivän aikana tuli käytyä hiihtämässä, juoksemassa ja jääkiipeilemässä. Mittausajanjakso oli siis yhdellä sanalla hektinen.

Firstbeat elektrodit

Halusin toteuttaa mittausjakson mahdollisimman stressaavaan ajanjaksoon, koska sen avulla saisin informaatiota siitä, miten todella kiireinen ja stressaava ajanjakso vaikuttaa treenaamiseen, palautumiseen ja nukkumiseen.

Miten mittaus toteutettiin?

Hyvinvointianalyysi kesti kolme päivää, jonka aikana minulla oli mittalaite kiinni kropassa. Mittalaite sisältää kaksi elektrodia, joista toinen laitetaan vasemman rinnan alle ja toinen tulee oikean solisluun kohdalle. Mittalaitetta pidetään päällä koko ajan ja se otetaan pois vain saunomisen, suihkun tai uimisen ajaksi.

Firstbeat elektrodit

Mittalaitteen kanssa oli helppo nukkua ja urheilla. Oikeastaan sen olemassaolon unohti ja laite kulki mukana joka paikkaan. Firstbeat toimitti postilla mittalaitteen ja mittauksen jälkeen se postitettiin Firstbeatille takaisin, jonka jälkeen he analysoivat tulokset.

Mittauksen jälkeen jäin odottelemaan mittauksen tuloksia, jotka käytäisiin läpi yhdessä Firstbeatin asiantuntijan kanssa.

*Toteutettu yhteistyössä Firstbeatin kanssa

Selvisin hiihtotraumoista

Jos minulle olisi vuosi sitten sanottu, että olet viikon Lapissa hiihtämässä, olisin todennäköisesti nauranut räkäisesti ja vastannut, että en ikinä ja kuka hullu nyt hiihtämään menee. Toisin kävi ja kahdessa päivässä kilsoja reilut sata takana.

Olin 14 vuotta hiihtämättä yhden ainoata metriä. Noiden vuosien aikana ei ole käynyt mielessäkään, että voisin tykätä hiihtämisestä tai siitä tunteesta, joka lenkin jälkeen on. Mistä moiset traumat olivatkaan syntyneet?

Hiihtolomalla Levillä

Koululiikunta

Kyllä vain, minulla on ihan kamalat muistot koululiikuntatunneilta. Vaikka olen aina ollut suhteellisen lahjakas ja hyvä liikkumaan, eivät koululiikuntatuntien pallopeli- tai hiihtotunnit olleet mitään lemppareita.

Silti näitä lajeja oli harrastettava ja tehtävä, jotta sai kunnollisen arvosanan. Muistan jotenkin elävästi erilaisia hiihtoharjoituksia, joissa piti mennä yhdellä suksella ja toisaalta, kuinka tunnilta pääsi kotiin, kun oli hiihdetty viisi kilometriä. Kilpailuhenkiselle tyypille, kuten minulle se tarkoitti tietysti sitä, että hiihdettiin henki hieverissä lenkki kilpaa ja ekana maaliin tullut pääsi ensimmäisenä kotiin. Verenmaku suussa sitä mentiin ja kilpailtiin.

Pakottaminen ei yleensä ole kovin siisti juttu ja sama on pätenyt hiihtämiseen. Siitä on tullut liikkatuntien takia entistä vastenmielisempää ja toki opetussuunnitelman, opettajien mieltymysten ja kelien takia hiihtämään on menty ja vaikka pakolla. Pakko meinaa itselle usein myös huonoa motivaatiota ja sen löytäminen voi olla sellainen tuskien taival, että hyvää päivää.

Välineet

Juu, minulla on kolme isosiskoa ja voinette arvata, että olen neljäntenä tyttönä käyttänyt siskojen vanhoja välineitä. Tämä on nyt sinänsä ihan selvää, sillä ymmärrän hyvin, että tavaroita pitää ja kannattaa kierrättää. Huomasin kuitenkin tänä talvena suksia ostaessani, että silläkin on aika iso merkitys, millaisilla välineillä tätä lajia yrittää tuolla tahkota.

Perheessäni on aina arvotettu urheilua ja meitä lapsia on tuettu urheilemaan. Viety harkkoihin, kuskattu kisoihin ja tuettu kokeilemaan eri lajeja. Ikinä ei ole sanottu, että et saa harrastaa jotain asiaa, vaan enemmän kannustettu. Varsinkin, kun kyse on ollut urheilemisesta.

Välineet ovat olleet varmasti ihan kohdillaan, mutta mietin, että olikohan minulla luistelu- vai perinteisen sukset ja kysyttiinkö koulussa ikinä, että millaiset sukset sinulla on. Varmaan on hiihdetty molempia lajeja ihan sekaisin ja ilman kyselyjä.

Kunnon välineillä hymyilyttää

Tänään jos joku pakottaisi minut lähtemään perinteisen hiihtotavan lenkille luistelusuksilla, sanoisin että meeppä kuule ihan keskenäsi. Ei tulisi mieleenkää kokeilla, sillä onhan tuo nyt ihan sama asia kuin yrittäisi ajaa Jopolla maantiepyöräkilpailussa. Väärillä välineillä hiihtokin voi olla kuin tervanjuontia.

Luulen, että vääränlaiset ja vääränkokoiset välineet ovat yksi isoimpia syitä, miksi lapset traumatisoituvat ja toivovat, ettei heidän täydy enää koskaan ikinä missään tilanteessa hiihtää tai joutua hiihtämään pakotettuna.

Selviytyminen traumoista

Ensimmäinen askel selviytymiseen on ollut se, että olen vain mennyt kokeilemaan. Unohtanut, että ehkä se hiihtäminen oli ihan hanurista, mutta voisiko se olla ihan kivaa tauon jälkeen.

Kokeilemisen jälkeen seuraava askel oli se, että hankin kunnon varusteet. Sellaiset, joilla voin hiihtää mukavasti ja mahdollisimman vaivattomasti. Tarvittiin hyvät monot, sukset, sauvat ja vaatteet. Kaikki nämä ovat niin hyvät, että koko ajan ei hierrä, purista, ahdista tai ärsytä joku.

Sitten tarvittiin hiihto-opetusta eli vinkkejä, miten tämä homma nyt toimikaan. On videoitu ja keskusteltu tekniikasta ja mietitty, että miten tekniikkaa hiotaan ja mitä pitäisi vielä tehdä, jotta hiihtäminen ja ennen kaikkea vapaan hiihtotyylin hiihtäminen muuttuisi mahdollisimman vaivattomaksi.

Sen jälkeen on täytynyt saada kilsoja. On vain pitänyt hiihtää ja hiihtää. Kilsoja on kerätty nyt reilut 400 tämän talven aikana ja se on tarkoittanut sitä, että olen aika useasti viikonlopuksi matkannut äitini luo Lahteen hiihtämään ja arkena on käyty bussilla Paloheinässä.

Upea hiihtosää

Uskon, että suurin syy siihen, että hiihtäminen tuntuu melko vaivattomalta tällä hetkellä on se, että nyt kilsoja alkaa olemaan jo sen verran takana, ettei jokaisella potkaisulla tarvitse pelätä kaatumista vaan pystyn hiihtämään pitkiä lenkkejä peruskestävyysalueella.

On siis käytetty aikaa, rahaa ja vaivaa, jotta on päästy tähän pisteeseen. Viikko Lapissa hiihtolomalla, jonka aikana on tarkoitus hiihtää useampi sata kilometriä. Ja on muuten kannattanut, sillä nämä asiat tukevat myös treenaamista vuoria varten.

Olen vihdoinkin löytänyt tavan nauttia ulkoilmasta myös talvella ja tehden pitkiä peruskestävyysharjoituksia joka viikko. Nämä ovat olleet ennen ihan myrkkyä, mutta nyt huomaan nauttivani pitkistä lenkeistä yhä enemmän ja enemmän.

Kannustaisin kaikki vähintäänkin unohtamaan hetkeksi hiihtotraumat ja antamaan tuolle mahtavalle liikuntamuodolle uuden mahdollisuuden, saatat jopa yllättyä, kuinka mukavaa hihitäminen onkaan. Ja kaiken lisäksi kunto kasvaa sivussa.

 

Kaipaan tavoitteellista treenaamista

Olen useaan otteeseen kirjoittanut, siitä miten tärkeää ensinnäkin treenaaminen on minulle ihan yleisesti, mutta myös vuorien vuoksi. Urheilu on ollut osa elämääni jo vuosien ajan ja viimeiset pari vuotta hommaa on tullut tehtyä taas nuoruusvuosien kilpauintiuran jälkeen todella tosissaan. Aina on ollut selkeä tavoite, mitä seuraavaksi ja siihen on pyritty kaikin mahdollisin keinoin.

Pian tulee vuosi siitä, kun olkaluuni katkesi ja loukkaantumisen myötä myös tavoitteellinen treenaaminen jäi. Kaikki panostukset ovat olleet kuntoutumisessa ja siinä, että palaan vielä takaisin urheilemaan ensinnäkin ilman kipuja ja toisekseen entistä vahvempana.

Nyt kuntoutusprojektit ovat edenneet siten, että käytännössä pysty tekemään hyvinkin paljon juuri sitä, mitä haluan. Rajoitteita ja pieniä epätasapainoja on tietenkin edelleen, mutta niiden eteen on tehty todella reilusti myös töitä viimeisen vuoden aikana.

Alkuvuosi on mennyt selkeällä treenisuunnitelmalla, mutta silti huomaan, että olen olosuhteiden: lue kiireiden ja oman innostuneisuuden vuoksi tehnyt paljon kaikkea muutakin kuin sitä, mitä olen ajatellut. Tämä on toki johtanut siihen, että lajivalikoima on viimeisten viikkojen aikana ollut todella paljon laajempaa kuin esimerkiksi vuosi sitten, mutta toisaalta tekeminen on ollut vähän sitä sun tätä.

Helmikuun treenit

Sitä sun tätällä tarkoitan sitä, että välillä tekemisestä on puuttunut punainen lanka ja ennen kaikkea suunnitelmallisuus. Tämä on toisaalta johtanut myös siihen, että kehityskään ei ole optimaalisinta.

Sitä sun tätä on kuitenkin ollut myös rentouttavaa, sillä se on tarjonnut joustavuutta ja myös ihan uudenlaista rentoutta vain nautiskella siitä, että tänään saan tehdä mitä haluan tai oikeasti olla tekemättä mitään, jos ei huvita.

Vaikka tämä kaikki on ollut tosi kivaa ja rentouttavaakin, huomaan päivä päivältä kaipaavani taas kerran enemmän ja enemmän suunnitelmallisuutta ja sitä, että teen asioita tavoitteellisesti. Tiedän, en vain voi luonnolleni mitään ja minussa selkeästi asuu jokin sellainen tyyppi, joka haluaa päästä säännöllisesti rääkkäämään itseään urheilun parissa.

Tämähän sitten käytännössä tarkoittaa sitä, että olen alkanut miettimään, minkälaista tavoitteellisuutta etsin tällä hetkellä. Selkeä iso tavoite on ensi lokakuussa, kun lähden Baruntselle ja siinä reissussa olisi tarkoitus olla mahdollisimman kovassa kunnossa. Asioita täytyy siis tehdä sillä näkökulmalla.

Matkalla vuorille

Suunnitelmat ovat nyt edenneet siihen vaiheeseen, että olen ajatellut aloittaa suunnitelmallisen ohjelmoinnin keväällä, kun palaan Coloradosta. Toteutus vain vielä puuttuu.

Olen miettinyt valmiita ohjelmointeja ja valmentajan ottamista mukaan projektiin. Olisi kiva, että joku fiksu tyyppi olisi valvomassa vähän, mitä teen ja kuinka paljon, mutta toisaalta haluaisin ottaa itse enemmän vastuuta myös. Siksi olen osaltaan ajatellut valmiiden ohjelmointien sopivan tässä kohtaa. En tietenkään ole sulkenut myöskään ammattitaitoisen valmentajan ottamista mukaan. Tätä asiaa täytyy siis vielä pohdiskella ja kartoittaa eri vaihtoehtoja laajemminkin.

Toki vaihtoehtoja tässä maailmassa riittää, joten seuraavaksi alkaa niiden vaihtoehtojen haravointi ja miettiminen, mikä olisi sopiva ohjelmointi keväälle ja kesälle. Sen täytyy olla haastava, mutta järkevä ja sellainen, joka tukee syksyllä olevaa tavoitetta. Tärkeintä on tietenkin pysyä terveenä.

 

Kuka muu haluaa nauttia talvisäästä?

Voi vitsit, että olemme saaneet nauttia täällä Etelä-Suomessa talvisäästä! Nyt menkää hyvät ihmiset ulos, mikäli ette ole sitä vielä tehneet. Millaisia asioita on tullut tehtyä, mikäli haluat nauttia talvisäästä?

Luistelu

Kaivoin viime viikolla erään uuden tuttavan innoittamana luistimet ullakolta esille. Olen harrastanut 10 vuotta taitoluistelua, mutta luistelu on viime vuosien aikana jäänyt aivan tyystin erilaisten uusien harrastusten vuoksi.

Luistelemassa

Terät olivat osittain ruosteessa, mutta uhmasin silti luistinten huonoa kunto ja kävin reilun tunnin kiertelemässä ja kaartelemassa lähikentän jäätä. Voi vitsit, miten haastavaa tuo luistelu on, vaikka sitä on mukamas joskus niin hyvin tullut luisteltua. Kokeilin paria piruettia ja seuraavassa hetkessä silmissä näkyi vain tähtiä, kun päässä pyöri siihen malliin.

Pääasia kuitenkin oli se, että paikat ovat edelleen kasassa ja minulla oli hauskaa.

Jääkiipeily

Kuten jo viime viikolla kirjoittelin, niin jääkiipeily on aivan mahtavaa ja sitä on mahdollista tehdä Helsingissä Pirunkallion jäällä.

Tällä viikolla olisi taas tarkoitus päästä kiipeilemään ja toivottavasti näin myös tapahtuu. Olen pysynyt hyvin tahdissa kiinni, jossa olen käynyt kerran viikossa ulkona kiipeilemässä ja toisina viikkoina myös sisällä siihen päälle. Tekniikka kehittyy koko ajan ja se jos, mikä motivoi.

Luistelemassa pitkästä aikaan

Hiihto

No, missäs muuallakaan kuin ladulla on tullut taas nautittua? No eipä, sillä esimerkiksi Paloheinässä ladut ovat ihan todella upeassa kunnossa ja peltolenkillä pääsee harjoittelemaan luistelutekniikkaa.

Olin vuosia hiihtämättä, mutta tänä talvena on löytynyt tuo inhottu, koulutraumojen jälkeinen nautinto. On ollut ihanaa olla ulkona ja viettää niitä pitkiä peruskestävyysharjoituksia ulkosäässä. Myönnettäköön, että ihan kaikki harjoitukset eivät ole olleet peruskestävyysharjoituksia, vaan välillä on tullut hiihdettyä sykkeet aivan tapissa monta tuntia putkeen.

Ulkoilu

Viimeisten viikkojen aikana on tullut myös oltua ulkona. Siis kävelemässä ympäri kaupunkia ja viimeksi lauantaina kävelimme ystävän kanssa Helsingissä Löylyyn kahville.

Löylyssä oli yllätyksenä nuotio päällä ja istuimme hyvän tovin auringon paistaessa ja nuotien lämmittäessä. Vaatteet muuten tuoksuivat nuotion jälkeen ihanalta. Tulelta, ulkoilmalta ja nuotiolta. Ennen kaikkea aurinkoiselta talvisäältä.

Talvisäästä ehtii hyvin nauttimaan, vaikka olisi päivät töissä. Tällä hetkellähän valoa riittää jo useamman tunnin neljän jälkeen, joten loppu on ihan viitsimisestä kiinni. Ainakin minä aion nauttia tästä upeasta talvesta kaikin mahdollisin keinoin.

 

Onnistuminen on avain motivaatioon

Kirjoitin eilen Sportspotin blogiin toisen opin, jonka olen vuorilla oppinut. Se on motivaation merkitys tavoitteen toteuttamisen kannalta. Mikä toisaalta sitten motivoi minua?

Yksi suurin asia motivaation kannalta on onnistuminen. Onnistuminen ruokkii motivaatio, sillä me kaikkihan tiedetään, että miltä onnistuminen tuntuu. Se on koukuttava, huumaava ja innostusta herättävä tunne, joka ruokkii ennen kaikkea itseluottamusta ja uskoa siihen, että piru vie, minähän pääsen asettamaani tavoitteeseen.

Motivaatio

Motivaatio on siitä mielenkiintoinen juttu, että sen saattaa polveilla. Motivaatio välttämättä aina ole kaveri, vaan se saattaa häipyä ja toisaalta toisessa hetkessä olla elämässä läsnä ihan joka hetki. Miksi motivaatio aaltoilee ja välillä näyttäytyy vahvempana?

Ainakin itselleni motivaatio tulee aika sisäsyntyisesti asioihin, joista oikeasti välitän. Jos haluan tosissani jotain, löydän useimmiten myös motivaation toteuttaa asioita. Tähän avain on se, että olen jo tehnyt pohdinnan, että haluanko todella sitä, mitä tavoittelen. Jos vastaus on kyllä, niin motivaatiota on yleensä helppo löytää.

No, asiahan ei aina tietenkään mene vain niin, että päätän haluavani jotain ja sitten olen hamaan tappiin asti motivoitunut. On ollut tilanteita, jolloin tuntuu, että motivaatio esimerkiksi treenaamiseen tai kuntoutumista kohtaan on rakoillut.

Motivaation heikot hetket ovat tulleet silloin, kun tuntuu ettei mikään onnistu. En ole kokenut onnistumisen tunteita, vaan tuntuu, että hommat junnaa paikallaan. Perusduuni eli kaiken sen puurtamisen keskellä saattaa unohtaa muistaa, että jokainen treeni esimerkiksi terveenä on myös onnistuminen.

Onnistumisia

Eli miten yritän sitten motivoida itseni päivittäin ja puurtamisen keskellä? Yritän miettiä, että missä tänään onnistuin. Eilen onnistuin, kun sain tehtyä kovan salitreenin. Tänään olen jo onnistunut, sillä nukuin ihan mahtavat yöunet ja sain nauttia rauhassa aamiaisen. Pian lähden hiihtämään ja illalla menen illalliselle perheen kanssa.

Motivaation avain on siis onnistuminen. Yritän etsiä onnistumisia joka päivä. Teen sitä töissä ja vapaa-ajalla. Jokainen päivä on siis mahdollisuus kokea niitä huumaavia tunteita, että minä tein tämän ja onnistuin vielä siinä.

Oletko ikinä miettinyt, että etsitkö sinä päivittäin onnistumisia? Mitä mahdollisuuksia sinulla on tänään? Käytä ne mahdollisuudet ja motivoidu tavoitettasi varten!

Harjoittelun peruspilarit vuorikiipeilyyn

Tämän vuoden reissut ja vuoret ovat nyt suunniteltuna ja seuraava vaihe on miettiä, millaista treeniä näitä reissuja varten täytyisi sitten tehdä. Treenaaminen on ollut osa arkeani jo hyvin pitkää ja myös tuleva vuosi tulee olemaan urheilupainotteinen.

Soutukilpailut

Ensi viikolla on edessä sisäsoudun soutukilpailut Helsingissä. Mennään soutamaan Crossfit Central Helsingin joukkueella joukkuekilpailuun.

Olin alkuun ajatellut, että jättäisin kilpailut välistä, mutta kilpailuvietti on ehdottomasti vahvempi. Alkuperäisessä päätöksessä pysyin siinä mielessä, että en aio edelleenkään soutaa yksilökilpailussa, mutta joukkuekilpailuun on tosi hauska mennä soutamaan.

Joukkuekilpailussa ei tiedetä etukäteen matkaa, vaan se ilmoitetaan vasta ensi lauantaina paikan päällä. Todennäköisesti, perustuen aiempien vuosien matkoihin, edessä on melko lyhyt ja kova veto.

Olen nyt soutanut todella paljon vähemmän ja oikeastaan kaikki kovat treenit ovat jääneet pois. Tällä viikolla on sitten hiukan tullut testailtua, miltä ne maitohapot kropassa tuntuikaan.

Kiipeily

Kun soutukilpailut ovat taputeltu, seuraava panostuksen kohde on kiipeilyssä. Tavoitteena olisi päästä vähintään kerran viikossa kiipeilemään joko jäälle tai sisälle.

Ei mahdoton tavoite ollenkaan, mutta vaatii omat järjestelynsä, sillä mukaan tarvitaan aina myös tietenkin kiipeilykaveri. Kaveri toki tekee kiipeilystä myös entistä hauskempaa.

Kiipeilyä on myös tarkoitus harjoitella tulevaa Coloradon reissua varten, sillä tulemme Coloradossa kiipeilemään enemmänkin.

Kiipeilyharjoituksia Seattlessa

Kiipeily on siis harjoitteluni tekniikkaosuus eli hiotaan erilaisia teknisiä taitoja, joita tarvitsen vuorikiipeilyä ja kiipeilyä varten.

Voimaharjoittelu

Tykkään kovasti käydä myös kuntosalilla ja voimaharjoittelu on ollut osa arkipäiviäni jo muutamien vuosien ajan. Jossain kohtaa tuli pyörittyä lähinnä crossfit-salilla ja jossain kohtaa enemmän niin sanotulla perinteisellä kuntosalilla.

Koen, että voimaharjoittelusta on ollut hyötyä monessa eri kohdassa: soutamisen aloittamisessa, hiihdossa, pyöräilyssä, polkujuoksussa ja ennen kaikkea vuorikiipeilyssä.

Tällä hetkellä tarkoituksena on siis pitää pari hyvin perinteistä voimaharjoitusta viikossa, jotta korjataan vieläkin loukkaantumisten jälkeisiä lihasepätasapainoja ja toisaalta rakennetaan pohjaa vuorikiipeilyä varten.

Voimaharjoittelu osana vuorikiipeilyä

Voimaharjoittelu on toinen harjoitteluni tärkeä osa ja tavoitteena on pitää vielä toistaiseksi kaksi voimaharjoitusta viikossa. Painotus tulee muuttumaan, kun ollaan lähempänä esimerkiksi Nepaliin lähtöä tulevana syksynä.

Peruskuntoharjoittelu

Viimeisen parin kuukauden aikana harjoitusohjelmani on muuttunut hyvin paljon ja erityisesti peruskuntoharjoittelun määrä on lisääntynyt.

Olen käynyt juoksemassa, hiihtämässä, pyöräilemässä ja soutamassa. Näiden lisäksi on tullut tampattua Malminkartanon mäkeä ja Lahden mäkihyppyreiden portaita. Pitkiä aikoja ja maltillisemmalla sykkeellä.

Välillä on turhauttanut, sillä peruskuntoharjoittelu on saattanut ajoittain olla tylsää, mutta toisaalta tällä viikolla kovia soututreenejä tehdessä olen ollut yllättynyt, kuinka paljon hyötyä näistä tunneista on ollut.

Vuorikiipeily on hyvin pitkälti kovaa peruskuntoa vaativaa urheilua ja sen vuoksi tämän vuoden pääpaino tulee olemaan peruskunnon täydelliseksi viilaamisessa. Syksyllä laktaattitestissä todettiin, että minulla on lähes puutteellinen peruskuntoalue ja sen jälkeen asiaan ollaan kiinnitetty erityisen paljon huomiota.

Hiihtämässä

Peruskuntoharjoittelun määrä tulee olemaan kaikista suurin osuus harjoittelussani. Tämä sen vuoksi, että se on myös yksi oleellisimpia tekijöitä vuorilla selviämisen kannalta.

Eli tällä hetkellä harjoittelussa on kolme selkeää kokonaisuutta: kiipeilyn tekniikkaharjoittelu jäällä ja sisällä, voimaharjoittelu ja peruskuntoharjoittelu. Näillä sitten rakennellaan 5-6 treenikertaa viikkoon ja tavoitteena on ennen kaikkea pitää homma järkevänä ja sellaisena, että kunto kehittyy optimaalisesti ilman suuria riskejä.

Jos siellä lukijoiden puolella on paljon eri lajien harrastajia omilla tavoitteilla, tekisi mieli kovasti kuulla, millaisia treenipainotuksia tai suunnitelmia teillä on? Kommentoi alle!