Vietimme perinteisen, jo toista vuotta, viikon syyskuisessa Lapissa ruskamatkalla. Viime vuonna olimme Ylläksellä ja tänä vuonna suuntasimme Urho Kekkkosen Kansallispuistoon Saariselälle. Tänä vuonna tunnelmat lähteä reissuun oli huomattavasti paremmat, sillä kaikki paikat ovat kunnossa ja reissussa ei tarvinnut varoa leikattua polvea.
Kiilopää
Olimme suunnitelleet retken siten, että otimme yöjunan Helsingistä Rovaniemelle ja ajoimme aamulla Rovaniemeltä Kiilopäälle. Kiilopäällä söimme lounasta, pakkasimme rinkat ja aloitimme vaelluksen.
Näin jälkikäteen ajateltuna Kiilopää ei välttämättä ole paras paikka aloittaa vaellus, sillä matka kunnolla erämaahan on sieltä melko pitkä ja alkumatka on yllättävän tylsää, hyvin tallaantunutta latupohjaa. Vaikka maisemat olivat kauniit, niin ne parantuivat kuitenkin vasta seuraavien päivien aikana.
Olimme suunnitelleet vaelluken reitin, mutta lopulta päädyimme vaihtamaan suunnitelmia useamman kerran.
Kiilopää – Suomunrouktu
Ensimmäisenä päivänä kävelimme Kiilopäältä Suomenrouktulle. Matka on 15 kilometriä ja helppoa polkua ja osittain melko tylsääkin isoa baanaa. Matkalla tulee yksi pidempi nousu ja loiva, mutta pitkä lasku. Juuri ennen Suomunroutkun autiotupaa tulee vesistön ylitys, josta tänä vuonna pääsi myös hyppimään kengät jalassa kuivin jaloin yli.
Alunperin olimme pakanneet ruokaa seitsemälle vaelluspäivälle. Mukana oli teltta, keittimet, makuupussi ja alusta sekä paljon ruokaa. Rinkka painoi lähtiessä 27 kiloa ja tuntui muuten todella painavalta. Ja painoa olikin liikaa. Lopulta olisimme voineet jättää pois ruokaa, varavirtalähteen, kameran (kuvasin puhelimella) ja yhden paidan.
Painava rinkka tuntui epämiellyttävältä ensimmäiset kilometrit ja tuntui, että olen huonossa kunnossa. Kroppa alkoi kuitenkin pikku hiljaa tottumaan painoon, mutta silti kiloja pitäisi saada optimoitua jatkossa.
Suomunrouktu – Lankojärvi
Toisena päivänä lähdimme kohti Lankojärveä. Suomunrouktulta lähtiessä täytyy olla tarkkana, ettei seuraa vain polkua, joka johtaa Tuiskukuruun. Joen vartta seuraamalla tulee nimittäin pienempi polku, joka lähtee kohti Lankojärveä. Tällä etapilla täytyy myös osata suunnistaa, sillä parin kilometrin aikana ei ole polkua. Matkaa Suomunroutkulta Lankojärvelle tuli 17 kilometriä.
Pidimme lounastauon Kotaköngäksen laavulla ja vesisateen saattelemana saavuimme Lankojärvelle. Illalla meitä kuitenkin hellittiin upealla auringonlaskulla ja aamulla oli ihan kunnolla pakkasta sekä todella kaunis aamu.
Lankojärvi – Sarvioja
Lankojärveltä Sarviojalle oli ehdottomasti raskain päivä minulle. Edellisenä viikonloppuna ollut seikkailukisa painoi, rinkka painoi ja tuntui, ettei ole motivaatiota kävellä seuraavalle leiripaikalle. Mietin tosissani lähimmälle parkkipaikalle kävelyä ja liftaamista Kiilopäälle.
Puoli päivää satoi vettä ja lopulta pääsimme Sarviojan autiotuvalle 22 kuljetun kilometrin jälkeen. Tämäkin päivä sisälsi suunnistusta, mutta helppoa sellaista. Olimme onneksi hyvissä ajoin perillä, sillä tuvalla oli melkoinen määrä ihmisiä ja illan mittaan ihmisiä tuli koko ajan lisää paikalle.
Sarvioja – Luirojärvi
Olimme ajatelleet, että menemme Paratiisikurun ja Pirunportin kautta Luirojärvelle seuraavana päivänä, mutta aamulla tuuli navakasti ja päätimme vielä kertaalleen muuttaa suunnitelmia. Lopulta matka Sarviojalta Luirojärvelle oli 17 kilometriä.
Otimme Sarviojalta suunnan yläkautta tunturien päällä kohti Luirojärveä. Olimme Luirojärvellä melko ajoissa ja saimme Rajan kämpän eli pienen autiotuvan täysin omaan käyttöömme. Luirojärveltä löytyy myös sauna, johon pääsimme päivällä omassa rauhassa saunomaan.
Luirojärvelle kannattaa ehdottomasti suunnata jos on UKK:ssa ja sauna teki kyllä todella hyvää. Pulahdus järveen virkisti ja rento loppuilta oli ihan paikallaan edellisen päivän motivaatiopuutteisiin.
Luirojärvi – Kiilopää
Saunan jälkeisenä aamuna päätimme, että lähdemme ajoissa liikkeelle ja kävelemme niin pitkälle kohti Kiilopäätä kuin jaksamme. Olimme liikkeellä seitsemältä aamulla ja matkaa Kiilopäälle oli 34 kilometriä. Kuulostaa vähältä, mutta ison rinkan kanssa tuo tarkoittaa ihan pitkää työpäivää.
Ensin suuntasimme Tuiskukuruun, jossa pidimme pienen tauon ja sieltä jatkoimme matkaa Suomenroutkua kohti. Olimme laittaneet takarajaksi, että meidän pitää saapua Suomenroutkuun ennen kello kahta iltapäivällä, jotta kannattaa jatkaa Kiilopäälle saakka.
Olimme aikataulusta edellä ja jatkoimme matkaa Kiilopäälle saakka. Tullessa rinkka painoi 20 kiloa ja se olisi ollut oikea paino jo lähtiessä rinkalle. Päivän jälkeen jalat olivat melko hellänä ja olin juonut huonosti koko päivän ajan, koska halusin minimoida kannettavaa painoa. Nestehukka tuntui taas kerran, kun pääsimme perille ja seuraavana yönä oli krapulainen olo.
Varasimme Kiilopäältä Saariselälle hotellin ja pääsimme saunomaan sekä puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Onnistunut vaellus, vaikka melko raskaskin erityisesti seikkailukilpailun jälkeisenä viikkona.
