Miten kehittymiseltä ei voi välttyä polven kuntouttamisessa?

Kävin maanantaina fysioterapiassa muutaman viikon tauon jälkeen ja nyt polven leikkauksesta on kulunut jo reilu neljä kuukautta aikaa. Alkuperäinen kuntoutumisennuste oli neljä kuukautta ja näiden kuukausien aikana on tarkkailtu, mihin eteneminen menee ja tässä kohtaa tarkoituksena olikin tarkastella, saanko luvan niin sanotusti normaaliin harjoitteluun.

Polvi on kuntoutunut mallikkaasti ja koko ajan aikataulussa. Isommilta takapakeilta on vältytty ja välillä aika on tuntunut pitkältä, mutta toisaalta nyt on helppo sanoa, että kyllähän kuukaudet ovat yllättävän nopeasti mennyt.

Kuntouttamisen kehittyminen
Salilla tekemässä voimatreeniä

Sain maanantaina luvan aloittaa siis ikäänkuin normaalin harjoittelun. Takana on jo useampi hyvä treeniviikko, joten luvan saaminen ei sinänsä muuttanut radikaalisti treeniohjelmaa tai sitä tosiasiaa, että voimatasoja täytyy edelleen pyrkiä kuromaan kiinni vasemman ja oikean jalan välillä ja sikäli kuntouttaminen on edelleen kesken. Nyt voidaan vaan aloittaa puhumaan harjoittelusta ja kuntouttaminen on taakse jäävää elämää.

Haluaisin kuitenkin kertoa eräästä asiasta, jonka fysioterapeuttini kanssa ollaan monet kerrat juteltu läpi ja se on kehittyminen sekä onnistuneen kuntoutumisen salaisuus. Tämä salaisuus pätee kyllä myös ihan mihin tahansa projektiin, jossa vaaditaan pitkäjänteistä työtä.

Mihin perustuu hyvä kuntoutuminen?

1. Pitkäjänteistä työtä

Ensimmäinen ja tärkein asia kuntoutumisessa tai minkä tahansa pidemmän projektin tekemisessä on se, että täytyy ymmärtää, että projekti ei välttämättä tuo päivittäin pikavoittoja. Usein pitkät projektit vaativat kärsivällisyyttä ja nimenomaan pitkäjänteistä työtä.

Polven kuntouttamisessa se on tarkoittanut ensin kävelyn opettelua uudestaan, liikeratojen hakemista normaaliksi, reisilihaksen jännitystä, portaalle astumista, saliharjoittelun aloittamista ja juoksun aloittamista. Koko prosessi kestää useamman kuukauden ja on vaatinut kyllä todellisia lehmän hermoja.

On kuitenkin muistettava, että pitkäjänteinen työ on juuri se salaisuus, jolla lopulta saavutetaan tuloksia.

2. Progressiivista tekemistä

Pitkäjänteisyyden ohella projektit ja kuntouttaminen vaativat progressiivista tekemistä. Lisätään painoja, matkaa ja haastavuutta pienin askelin. Joka viikko vähän enemmän ja haastavammin. Kuitenkin niin, että homma pysyy turvallisena koko ajan.

Mäkitreeni Malminkartanolla
Mäkitreeni Malminkartanolla

Kuntouttamisessa rajaa haetaan jatkuvasti, millä testataan kestääkö jalka tätä ja mitäs se tykkää tästä. Esimerkiksi juoksuminuutteja on lisätty yksi kerrallaan ja näin on haettu itseluottamusta myös juoksemiseen takaisin.

3. Tehdään silloinkin kun ei huvita

Tämä kolmas kohta on yksi oleellisin tekijä onnistuneissa projekteissa. On hetkiä, kun ei huvita, sattuu, tuntuu ikävältä, on kurjaa tai väsyttää. Kuntouttamisessa tai missä tahansa onnistuneessa projektissa pitää opetella sietämään myös näitä fiiliksiä ja tehdä tunnollisesti sitä, mitä fysioterapeutti/valmentaja/työnantaja tai muu taho käskee.

Tämä on myös kohta, joka erottaa niin sanotusti jyvät akanoista ja siitä, kuka onnistuu ja kuka ei. Tämä kohta vaatii myös sisukkuutta, sillä ainakin itse olen joutunut painimaan fiilisten kanssa, kun ei huvittaisi enää tehdä näitä kuminauhajumppia tai pitkiä voimaharjoituksia salilla.

Kun projektia tai kuntoutumista lähdetään rakentamaan näillä kolmella lähtökohdalla, on mahdotonta etteikö kehittymistä tulisi. Fysioterapeutin sanoin: et voi välttyä kehittymiseltä, sitä tulee varmasti.

Näillä ohjeilla kuntoutuminen on siis jatkunut nyt neljä kuukautta ja kehitystä on tullut. Sitä on ollut välillä vaikeaa itse huomata ja usein on turhauttanut ja varsinkin alkuun oli vain todella kurja olo kaiken kaikkiaan.

Jatkuvalla työllä kuitenkin kuntoutuminen on muuttunut iloksi ja sellaisiin aktiviteetteihin, joita olisin tehnyt ilman loukkaantumista. Ennen kaikkea ensi kevään reissu varmistui muutamia viikkoja sitten ja jatkuva työ palkittiin jo siinä kohtaa.

Nyt tulevaa talvea kohti on hyvä fiilis jatkaa hommia samalla mentaliteetilla ja ajatuksella, että jos systemaattisesti ja progressiivisesti vain tekee asioita, niin kyllä kehitystä varmasti myös tulee ja työ palkitaan kyllä.

Tsemppiä kaikille omiin projekteihin! Sisulla vain eteenpäin!

Comments are closed.