Kopparnäs Coast Trail -polkujuoksukilpailu

Viime lauantaina 28.7. järjestettiin ensimmäistä kertaa Kopparnäs Coast Trail -niminen polkujuoksukilpailu Siuntiossa. Ilmoittauduttiin mukaan kilpailuun jo jokunen tovi sitten ja ajatuksissa oli mennä juoksemaan vähän pidempi lenkki ja kilpailu vielä ennen syksyn Nuuksio Classic maratonia.

Olin tullut Norjasta saman viikon maanantaina ja olimme viimeisenä ennen kotiin paluuta tehneet kaksi pidempää kiipeilyä ensin Uranostindin huipulle ja sitten Store Smorstabbtindin huipulle. Norjasta ajettiin kauheeta kyytiä Ruotsiin ja sieltä yölautalla Suomeen. Jotta aika oli optimoitu ihan tappiin, niin menin tietysti suoraa lautalta myös töihin maanantaina.

kopparnns coast trail polkujuoksu

Tunnelmat ennen lähtöä -nauratti

Aika haipakkaa siis oli viikon ohjelma ja sitten vielä päälle tavaroiden purkaminen, huoltaminen ja vähän pitkäksi venyneet palauttelulenkit. Laiminlöin oikeastaan täysin palautumisen reissusta ja tuleva juoksukisa viikonloppuna alkoi jo torstaina lähinnä ahdistamaan. Tukkoinen olo kropassa, todella kuuma päivä ja hellettä tiedossa sekä vähäiset juoksukilometrit viime viikoilta lähinnä kauhistutti tulevaa kilpailua varten.

Koska Kopparnäs Coast Trail voitti juuri Suomen kauneimman polkujuoksureitin äänestyksen, olisi tuntunut tuhlaukselta jättää menemättä tapahtumaan. Päätin, että menen retkeilemään ja tulos tulee olemaan, mitä sitten se on. Olinhan kuitenkin itse vähän aiheuttanut omalla säätämisellä huonon valmistautumiseni.

Lauantai sitten koitti ja lähdimme hyvissä ajoin Helsingistä matkaan. Ajomatkaa keskustasta tulee noin 50 kilometriä kisapaikalle, jossa autot parkkeerattiin kahden kilometrin päähän lähtöpaikalta. Siinä käppäiltiin rauhassa lähtöpaikalle, haettiin kisalaput ja valmistauduttiin lähinnä varjossa tulevaan koitokseen.

Ilmoittautuminen nopeimpaan lähtöryhmään osoittautui myös hienoiseksi virheeksi, sillä kovat juoksijat tietenkin lähtivät melkoista vauhtia heti lähtömerkistä. Lähtöryhmän hännille jääminen tosin mahdollisti sen, että pääsi heti alusta asti juoksemaan täysin omaa juoksuaan.

Reitti alkoi hiekkarannalta, jossa juostiin noin 100 metriä. Heti tämän jälkeen siirryttiin kapeammalle metsäpolulle ja aika pian rantakallioille. Eikä mikään ihme, miksi reitti on äänestetty Suomen kauneimmaksi: rantakalliolta avautui upeat maisemat merelle, aurinko paahtoi kuumana ja kalliolla paineltiin yllättävänkin kovaa vauhtia eteenpäin. Kalliota juostiin alkumatkasta noin neljä kilometriä ja välillä poikettiin isolla hiekkatiellä ja taas palattiin kallioille.

Ensimmäinen huoltopiste oli seitsemän kilometrin kohdilla ja otin ensimmäisen geelin tässä kohtaa. Tuntui, että kroppa kiehuu sisältä päin ja otin pari vesimukillista, jotka kaadoin vaan päälleni huollossa. Olin kurkannut sykemittaria kolmannen kilometrin kohdalla ja sykeluvusta 200 tiesin, että alkumatkan vauhti oli liian kovaa.

kopparnns coast trail

Fiilikset tuskaisen kisan jälkeen

Huoltopisteeltä sitten jatkettiin isompaa hiekkatietä ja takaisin kalliolle, josta ensimmäisen kympin kohdalla palattiin lähtöviivan tuntumaan. Ensimmäinen kymppi oli takana ja tiesin reittikuvauksesta jo etukäteen, että se oli myös nopeampi kymppi. Tästä alkaisi sitten hitaampi lenkki kapealla metsäpolulla. Olo oli aikalailla uupunut, juoksu takkusi ja tuntui suorastaan kammottavalta.

Päätin kympin kohdilla, että juoksen koko matkan, vaikka teki välillä mieli kävellä. Juoksen vaikka ihan hitaasti ja yritän nautiskella reitistä ihan rauhassa. Oli kuuma ja tarkoituksena ei kuitenkaan ollut esimerkiksi pilata tämän viikon treenejä repimällä kaikkea irti selkärengasta kilpailusuoritukseen. Hoin itselleni, että muista mikä on tavoite ja muista, että nyt ei kannata loukkaantua vaan suorittaa järkevästi.

Tämä päätös helpotti oloa tosi paljon, sillä päästin nopeampia edelle, söin seuraavalla huoltopisteellä 14 kilometrin kohdilla geelin ja jatkoin omaa hidasta hölköttelyä poluilla. Takalenkki eli viimeinen kahdeksan kilometriä kulki kapeaa metsäpolkua, joka ei varmaan lauantain juoksijoiden tamppaamisen jälkeen ole niin kapea, jossa välillä hypittiin kaatuneiden puiden yli. Ei mahdottoman vaikeaa polkua, mutta selkeästi hitaampaa kuin ensimmäisellä kympillä.

Viimeinen pari kilometriä olikin aikamoista taistelua, sillä poluilta palattiin taas aivan rannan tuntumaan ja kallioille, joissa kuumuus oli aivan eri luokkaa kuin metsän keskellä. Ja tuntui muuten tosi pitkiltä kilometreiltä, mutta pääsin maaliin ja mereen vilvoittelemaan. Aika 18 kilometrin kilpailussa oli 2:10 ja maalissa olin onnellinen, että en kävellyt ja viilennys odotti heti mereen pulahtaessa.

Olin kyllä vaikein kisa sitten hetkeen, mutta sehän on elämää ja urheilua. Välillä näitä tulee ja olin vähän osannut odottaa tuloksen tasoa edellisten viikkojen menojen perusteella. Vaikka haluaisin sanoa, etten ole pettynyt, niin vaikeaahan se on ja toisaalta merkki siitä, että asiasta kuitenkin vähän välittää. Viimeisen vuoden aikana kaikki tapahtumat, joissa olen käynyt, on onnistunut hyvin ja olen pystynyt venymään joka kerta jopa parempiin tuloksiin, mitä olisin arvannut. Olin tyytyväinen Sipoonkorpi Trailin aikaan ja triathlonin perusmatkaan.

Tämä kilpailu oli myös erittäin hyvä muistutus levon tarpeesta ja siitä, että tapahtumien ahnehtiminen ei myöskään kannata. Joka viikonlopulla olisi mahtavaa tekemistä, mutta jossain kohti kannattaa miettiä, viekö kaikki nämä tekemiset alkuperäistä tavoitetta eteenpäin. Olen kyllä tyytyväinen, että tuli juostua pidempi lenkki ja kokeiltua, että miltä oikeasti urheilu helteessä tuntuu.

kopparnns coast trail

Uimisen jälkeen jo hymyilytti

Kopparnäs Coast Trailin reitti sen sijaan oli juuri niin upea, mitä olin ajatellut. Rantakalliot, metsäpolku ja vain vähän hiekkatietä kruunasi kyllä reitin. Erityisen paljon mieltä lämmitti se, että kilpailun reitti oli erinomaisesti merkattu. Kertaakaan ei tullut tunnetta, etteikö olisi tiennyt, mihin pitää seuraavaksi mennä. Järjestäjät olivat onnistuneet siis täydellisesti reitin merkkaamisessa ja huoltopisteillä oli riittävästi juotavaa ja kannustusta myös tarjolla.

Reitti pääsee kyllä myös omalla listalla erittäin korkealle ja voin lämpimästi suositella kilpailua kaikille. Fiilis oli mukava ja maalialuueella kannustus kuului. Alueella ei ollut vesivessoja, mutta kenttävessat ja tavaroiden säilytys oli silti onnistuttu hoitamaan tyylikkäästi ilman, että niitä edes jäi kaipaamaan. Täysi kymppi suoritus siis järjestäjiltä, kiitos vielä!

 

Voiko kymmenessä viikossa kasvattaa voimaa?

Kerroin toukokuussa, kuinka treenipuolella tuli uusia tuulia. Aloitin toukokuussa kymmenen viikon mittaisen voimaohjelmoinnin Crossfit Central Helsinki -salilla. Tarkoituksena oli kasvattaa voimaa, tasoittaa oikean ja vasemman käden välistä voimaeroa ja luoda pohjaa Baruntsen reissua varten.

Ohjelmointi oli sellainen, että minulle tehtiin Centralin valmentajan Benin toimesta kaksi kertaa viikossa voimatreenit ja sain itse päättää, milloin käyn tekemässä treenit. Tämän lisäksi olen vastannut itse omista treeneistäni salin ulkopuolella. Voimaharjoittelun lisäksi on tullut pyöräiltyä, juostua, uitua ja ulkoiltua. Kaikkea tasaisesti ja aika paljon.

voimaharjoittelu

Crossfit Central Helsingin -sali

Viikossa on keskimäärin kertynyt reilut kymmenen tuntia treenejä ja tämän päälle reilu tunti pyöräilyä kaupungissa päivittäin. Välillä on ollut haasteita yhdistää pitkät treenit ja voimatreenit, sillä palautumisen kanssa on silloin tällöin ollut haasteita. Nyt voimaviikot on kuitenkin takana päin ja kova työ on tuottanut tuloksia.

Ensimmäinen kerta oli puhtaasti testikerta ja tiesin, että myös viimeinen kerta tulee olemaan testejä. Näin saataisiin käsitys siitä, että millainen kehitys on tapahtunut viimeisen kymmenen viikon aikana. Millaisia asioita tällä kertaa testattiin ja millaiset tulokset olivat?

Kehonpaino

Tämä ei varsinaisesti ollut testattava asia, mutta myös ohjelmoinnin aikana tarkkailtiin painoa ja mihin suuntaan se kehittyy. Kymmenessä viikossa paino lisääntyi 1.5 kilolla ja olen ihan tyytyväinen. Painon lisääntyminen aina ottaa päähän, mutta toisaalta yritän aina miettiä, että sehän on vain luku. Kroppa toimii ja pystyn liikkumaan, mikä on tärkeintä.

Leuat

Testattiin leuanveto vastaotteella. Ensimmäisellä kerralla tein 10 toistoa ja toisella kertaa 12 toistoa. Leuoissa ei saanut potkia vauhtia vaan kaikki piti olla niin sanotusti tiukasti vedetty. Olen tosi iloinen, sillä leuoissa tuntuu, että yhdenkin lisätoiston saaminen vaatii ihan todella paljon töitä.

Ylöstyöntö

Seuraava testattava asia oli ylöstyöntö boksilta istuen hitaaseen tempoon. Painoa tangossa oli 30 kiloa. Ensimmäisellä kerralla sain seitsemän toistoa ja nyt toistomäärä kasvoi yhdellä toistolla kahdeksaan.

voimaharjoittelu

Testeissä ylöstyöntö

Työntö on ollut pitkään yksi inhokkiliikkeistäni ja sitä se on edelleen, etenkin yhdellä kädellä tehtävät liikkeet on ollut ihan myrkkyä. Ja voin kertoa, näitä ollaan kyllä harjoiteltu viime viikkojen aikana. Sinänsä on kiva, että tulos parantui ja ennen kaikkea liike oli muuttunut laadukkaammaksi, sillä oikean ja vasemman käden ero ei ollut enää niin merkittävä kuin aiemmin.

Boksikyykky

Kolmas liike, joka testattiin oli viiden toiston boksikyykky 51 senttiä korkealle boksille sumokyykkyasennossa. Tässä tulos parani huikeasti 20 kiloa. Rupesin jopa epäilemään, että olenko oikeasti laittanut oikein viime kerralla tuloksen.

boksikyykky

Kyykkäämässä

Ehkä suurin syy kyykyn vahvistumiseen on ollut voiman lisääntymisen lisäksi myös itsevarmuus, joka on tullut sitä kautta, että ohjelmoinnissa on tehty paljon jaloilla ja vahvistettu erityisesti takaketjua.

Maastaveto isolla tangolla

Seuraavaksi testeissä oli edessä 90 % omasta painosta maastaveto fatbarilla eli halkaisijaltaan isommalla tangolla. Tässä kohtaa tehtiin taas hitaalla temmolla ja sai painella menemään niin pitkään kuin vain jaksoi.

Ohjelmointiin on kuulunut paljon puristusvoiman parantamiseen tähtääviä liikkeitä ja se näkyy tässä liikkeessä hyvin. Tanko on normaalia paksumpi, jolloin siitä on vaikeampi puristaa ja puristusvoima on oleellisessa osassa, kun tankoa on tarkoitus liikutella.

Toistot lisääntyivät kymmenessä viikossa viidestä seitsemään ja olen tosi tyytyväinen tähän, koska mielestäni myös liikkeen laatu kasvoi reilusti.

Kylkilankku

Ohjelmaan on kuulunut myös monenlaisia eri keskivartalon vahvistamiseen liittyviä harjoitteita ja kunnon corea on etsitty ihan urakalla. Viimeinen testin osa oli siis maksimipito kylkilankussa kyynärpää maassa.

Vasen kylki oli ensimmäisellä viikolla 3:30 ja tällä kertaa 3:35. Oli jotenkin tuskainen reilu kolme minuuttia ja vaikeaa. Joutui taistelemaan reilusti, että sai pidettyä edes saman kuin aiemmin.

Oikea kylki oli edellisellä kerralla 3:21 ja tällä kertaa 3:45. Parannusta siis reilusti ja tulokseen voi olla taas erityisen tyytyväinen.

Voimaa siis voi kasvattaa kymmenessä viikossa. Tähän on monta eri reseptiä ja tapaa ja tällä kertaa ohjelmointi perustui pitkälti hitaisiin toistoihin ja pitkiin sarjoihin, joilla haettiin erityisesti kestovoimaa, jota tulen tarvitsemaan myös vuorilla.

Olen tosi tyytyväinen ohjelmointiin ja erinäisistä haasteista huolimatta tulokset puhuvat puolestaan. Kehitystä on tullut viime viikkojen aikana ja tavoitteet täyttyivät reilusti.

Nyt voi tyytyväisenä mennä nukkumaan ja aamulla lähteä Norjaan.

Mäkitreeniä Malminkartanolla

Aika juoksee ja tulevan syyskuun ensimmäisen päivän Nuuksio Classic maraton lähestyy hurjaa vauhtia. Ensi viikolla on lähtö jo Norjan jäätikölle ja siellä touhuillaan seuraavat pari viikkoa. Kotiin palatessa onkin jo melkein elokuu ja kuukausi aikaa juoksuun.

Treenien suhteen on ollut viimeisten viikkojen aikana luova systeemi, jossa viikottaisiin ohjelmaan on kuulunut aina kaksi voimaharjoittelua, juoksua, pyöräilyä ja kaikenlaista muuta kivaa kuten kiipeilyä ja retkeilyä. Voimatreeneissä on vielä tällä ja ensi viikolla ohjelmaa ja sitten ajattelin jättää salilla treenaamisen hetkeksi tauolle.

Tavoitteena on tulevien kuukausien aikana siis panostaa juoksemiseen ja etenkin polkujuoksemiseen. Tarkoituksena olisi selviytyä tulevalta maratonilta kunnialla kotiin ja säällisessä ajassa metsästä pois. Tämän lisäksi vuoden päätavoite eli Baruntsen reissu lähestyy koko ajan.

Olen lähdössä juoksemaan Nuuksioon syyskuussa ystäväni Kaisan kanssa ja hänen kanssa olemme viime kesästä saakka ensin soutaneet, sitten syksyllä aloittaneet treenaamaan muilla tavoin. Käytiin sauvakävelemässä, sitten juoksemassa, sisäsoutamassa, hiihtämässä ja nyt ollaan pyöräilty ja polkujuostu yhdessä.

Koko vuosi ollaan treenattu yhdessä käytännössä vähintään kerran viikossa ja joinain viikkoina useammankin. Yhteiset treenit maistuu aina ja jotenkin on suurempi puhti lähteä tekemään, kun tietää että on seuraa ja pystyy tekemään samoja treenejä.

Nyt juoksun ja Baruntsen reissun lähestyessä olen ottanut tavoitteeksi, että aloitan keräämään ihan kunnolla nousumetrejä. Vuorilla tulee olemaan paljon nousua ja nousun lisäksi myös alamäkeen kulkemista kannattaa harjoitella mahdollisuuksien mukaan. Usein tuntuukin, että alamäkeen juokseminen on jopa haastavampaa.

malminkartanon mäki

Malminkartanon mäkeen lähdössä

Tänään käytiin sitten Kaisan kanssa Malminkartanon mäellä Fasaaninousulla, jossa kävelimme mäkeä ylös ja juoksimme (tai oikeastaan kävelimme) alas 17 kertaa keräten reilut 1000 metriä nousua. Treeniä, jolla kerätään jalkoihin voimaa ja huomenna varmasti tuntuu siltä, että tänään on tullut noustua jyrkkää mäkeä ylös ja alas.

Ensimmäisen nousun jälkeen oli aikamoinen shokki pohkeissa, joissa tuntui, että ne voivat krampata ihan milloin tahansa. Ylhäällä hengästytti ja syke nousi jokaisella nousulla yllättävänkin korkealle.

malminkartanon mäki

Ilolla nousumetrejä keräämään

Alastulon kanssa on kyllä vielä harjoiteltavaa jos mäkiä meinaa joskus juosta kovempaa vauhtia alas. Treenin aikana alkoi satamaan, mikä tuntui kyllä todella virkistävältä eikä sinänsä haitannut yhtään, mutta polku muuttui nopeasti mutaiseksi luisteluradaksi. Alas juokseminen muuttui siis entistä haastavammaksi, mutta hyvä harjoitella myös mutaisissa olosuhteissa.

Aika meni ihan super nopeaa. Olimme mäellä yhteensä reilut pari tuntia ja aika meni siivillä. Kyllä se vaan niin menee, että usein niistä kovista treeneistä saa enemmän irti, kun on kaveri vierellä tekemässä niitä. Yhteinen tuska ja toisaalta treenin jälkeen molemmilla on se sama upea fiilis, joka vie poluille ja lenkille yhä uudestaan ja uudestaan.

malminkartanon mäki

Malminkartanon jyrkempään nousun osuuteen

Malminkartanolla voi Fasaaninousun lisäksi tehdä perinteistä porrastreeniä pitkissä ja Helsingin pisimmissä portaissa. Tämän lisäksi jätemäellä saa tehtyä pidempää mäkitreeniä esimerkiksi sauvojen kanssa, kun kulkee mäen leveämpää hiekkapolkua ja toisaalta näiden eri kohtien yhdistelmällä saa todella monipuolista treeniä aikaiseksi.

malminkartanon mäki

Nousun viimeiset metrit

Malminkartanolle on helppo mennä Helsingistä bussilla tai pyörällä, niin kuin me teimme. Keskustasta menee noin 40 minuuttia rauhallista vauhtia polkemalla mäelle ja se toimii hyvänä alkulämmittelynä ja loppuveryttelynä kovalle mäkitreenille.

Suosittelen kokeilemaan ja keräämään nousumetrejä. Tästä alkoi oma nousumetriprojektini!

 

Vantaa Triathlon – perusmatka

Tänään oli se päivä, jolloin palasin pitkästä aikaa kilpailemaan. Olin ilmoittautunut Vantaa Triathlonin perusmatkalle. Tapahtuma järjestettiin Vantaalla Kuusijärvellä, joten maisemat olivat tutut Sipoonkorpi Trailin ja omien treenien myötä.

Päätin ilmoittautua kilpailuun, sillä minulla on ollut erään kiipeilykaverini upea maantiepyörä lainassa viimeisen kuukauden ajan. Ensin homma lähti liikkeelle siitä, että kävin ajamassa pyörällä pari pitkää lenkkiä ja samalla rupesin mietityttämään, että pitäisikö kuitenkin ilmoittautua triathloniin. Uinti kulkee pitkän kilpauintitaustan takia ja juokseminen menee siinä sivussa. Selkeästi heikoin laji on juoksu. Sitten vettä lisäsi myllyyn muutama triathlonia harrastava kaveri vielä lisää. 

vantaa triathlon

Kisalappuja hakemassa lauantaina

Jo ilmoittautuessa jännitti ihan todella paljon, sen jälkeen joka kerta kun olen miettinytkin koko asiaa, on alkanut mahassa perhostelemaan. On kauhistattunut, että mitä ihmettä sitä oikein tuli tehtyä ja pitäisiköhän keksiä joku hyvä tekosyy, millä perua kilpailu. Viime viikolla kipeytynyt vasen jalka oli jo hyvä takaportti kilpailun perumiseen.

Tämä päivä ja tämän viikon keventely sekä jalan ahkera huoltaminen kannatti, sillä kilpailupäivä oli täydellinen happotesti, kuinka pää kestää kilpailua ja haasteita. Näitähän on tulevaisuudessa edessä myös vuorilla.

Olen uinut aiemmin avovedessä viime kesästä lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti. Tänä kesänä muutaman kerran. Pyöräilyä olen harrastanut alle kuukauden verran ja opetellut tänä aikana ajamaan lukkopolkimilla ja kippurasarvisella pyörällä. Juoksemista olen tehnyt myös silloin tällöin, pääasiassa poluilla. Näiden kolmen lajin yhdistelmää olin kokeillut kerran aiemmin ja pyörän sekä juoksun yhdistelmää muutaman kerran. Kokemusta kilpailemisesta ei ole siis ollenkaan. Seikkailumielellä ja tavoitteeni oli päästä maaliin.

Miten reissulla sitten kävi?

Uinti

Ensimmäisenä oli edessä 1500 metrin uinti. Uinti lähti vedestä ja Kuusijärvellä uitiin kaksi kierrosta järven päästä päähän. Yksi kierros oli 750 metriä ja kierroksen jälkeen noustiin vedestä laiturin kautta toiselle kierrokselle.

Ensimmäiseen kierrokseen meni 11:18 ja lähdin toiselle kierrokselle ensimmäisenä. Koko uintiin meni 23:06 ja olen tosi tyytyväinen tulokseen ja olipa hieno fiilis nousta ensimmäisenä vedestä ylös. Uinti oli rentoa, mutta haastavaa. Pääsin heti lähdöstä asti uimaan omaa vauhtiani ja pidettyä uinnin täysin omana suorituksena. Keskivauhti uinnissa oli 1:34 minuuttia/100 metriä.

vantaa triathlon perusmatka

Tulossa uinnista vaihtoon

Uinnin jälkeen juostiin vaihtopaikalle, jossa otettiin märkäpuku pois ja vaihdettiin tilalle pyöräilykengät ja pyörä alle.

Pyöräily

Pyöräilyn reitti oli 38 kilometriä, jossa pyöräiltiin neljä kierrosta 9,5 kilometrin reittiä vanhaa Lahdentietä. Reitti oli suhteellisen helppo ja pyöräilyn aikana oli vain pari kunnon mäkeä.

Vastatuuli oli suhteellisen napakka toiseen suuntaan, mutta tsemppasin itseäni tuulisimmilla pätkillä sillä, että tämähän on kaikille ihan sama. Muuten reitti oli mielestäni hyvä ja selkeä. Reitin päässä käännyttiin tiukka U-käännös, jossa sai olla erityisen tarkkana, ettei pyörä lähde alta pois.

Ensimmäinen kierros meni ihan täydellisessä hurmiossa, että onpa siistiä. Fiilis oli ihan katossa, sillä olin kuullut vaihtopaikalle juostessani, että omalla uintiajallani olisi pärjännyt myös miesten sarjassa. Pyrin hakemaan pyöräilyyn haastavan vauhdin, jolla pystyn ajamaan, mutta myös säästämään samaan aikaan voimia juoksua varten.

Ajoin lopulta kierroksille seuraavanlaiset väliajan: ensimmäinen 18:02, toinen 17:46, kolmas 18:15 ja viimeinen 18:57. Lopullinen pyöräilyn aika 1:12:59, mikä oli reilusti nopeammin mitä olin ajatellut pystyväni ajamaan. Keskinopeus oli 31.24 km/tunnissa.

vantaa triathlon perusmatka

Pyöräilemässä

Sitten päästiinkin heikoimpaan lajiini eli juoksun pariin. Tätä olin pelännyt jo etukäteen, sillä kymppi on todella kova matka jo itsessään. Pitäisi juosta kovaa, mutta jotenkin järkevästi. Ajatukseni oli, että lähden suhteellisen rauhassa matkaan ja pyrin pitämään vauhtia yllä loppuun asti.

Juoksu

Juoksu oli kyllä todella kova ja aika kamalaakin paikoitellen. Matka alkoi tuntui pahalta jossain kolmen ja neljän kilometrin kohdalla ja siitä sitten kitkuteltiin maaliin asti. Reitti kulki siten, että tie oli pääasiassa hiekkatietä ja asfaltilla juostiin vain muutamia pieniä pätkiä.

Kierroksia juostiin kaksi kappaletta, jolloin yhden kierroksen mitaksi tuli viisi kilometriä. Toiselle kierrokselle lähtö oli todella kova ja sain kyllä pistää kunnolla pökköä pesään ylämäkiä varten. Juoksun aikana alkoi pää tyhjenemään siten, että mielessä ei oikeasti pyörinyt juurikaan mitään.

Ensimmäinen viiden kilometrin kierros meni 25:59 ja sitten toinen kierros aikaan 28:37. Nopeus juoksussa 5:28 minuuttia/kilometri. Tavoitteeni oli juosta alle tuntiin ja lopulta juoksun kokonaisaika oli 54:36. Tavoite täyttyi siis tässäkin, vaikka nopeimmat juoksijat menivät ohi ja todella kovaa. Tämä oli kuitenkin omaan tasoon hyvä juoksu ja olen siinä mielessä tyytyväinen.

vantaa triathlon perusmatka

Juoksun viimeiset kilometrit

Kokonaisaika koko suoritukselle vaihtoinen oli: 2:36:53. Ja olin tosi tyytyväinen lopputulokseen. Loppusijoitus oli 18. ja kaikki meni nappiin.

Mitä opin ensimmäisesti triathlonkilpailusta?

  • lepää kunnolla ennen kilpailua.
  • harjoittele vaihtoja. Sähläsin ensimmäisessä vaihdossa märkäpukua ottaessa pois siten, että peukalo vääntyi.
  • nauti ja yritä pitää hyvää fiilistä yllä vaikka tuntuisi pahalta.
  • tankkaa ennen kilpailua ja mahdollisuuksien mukaan kilpailun aikana. Itsellä haasteita oli juoda etenkin juoksun aikana.
  • harjoittelisin enemmän. Pyöräilyä ja juoksua ennen seuraavaa kilpailua. Uinti menee omalla painollaan. Keskittyisin siis erityisesti heikkouksien parantamiseen.
  • Have fun!!! Sääntö numero yksi.

Olipa niin siisti päivä ja olen enemmän kuin tyytyväinen, onneksi lähdin reissuun. Parannettavaa jäi paljon ja maantiepyöräkuume sen kuin vain kasvoi. Kiitos kannustajille, tukijoukoille ja järjestäjille tosi onnistuneista järjestelyistä.

Valmistautuminen ensimmäiseen triathloniin

Kerroin muutama viikko sitten, kuinka ilmottauduin Vantaan triathlonin perusmatkalle. Perusmatkan kilpailu on nyt tulevana sunnuntaina ja jännitys on alkanut kasvamaan. Edessä on jotain täysin tuntematonta ja uutta, mikä kauhistuttaa, perhostelee ja kutkuttaa vatsan pohjassa.

Valmistautumisen suhteen en ole tehnyt mitään ihmeellisiä asioita. Kävin parisen viikkoa sitten harjoittelemassa elämäni ensimmäistä kertaa uintia, pyöräilyä ja juoksua putkeen Kuusijärvellä HUUB Pyrähdys -nimisessä tapahtumassa.

Oli erikoinen olo, kun vaihtoi pyöräilystä juoksuun. Tuntui, että jalat lentää ja juokseminen oli liitelevää ensimmäiset pari sataa metriä. Sen jälkeen alkoi tuntumaan ikävältä ja pian jalat alkoivatkin sitten tottumaan juoksuun. Pyrähdyksessä uitiin 300 metriä, pyöräiltiin 10 kilometriä ja juostiin 1,3 kilometriä. Tulevana viikonloppuna matkat ovat 1500 metriä, 40 kilometriä ja kymmenen kilometriä.

ensimmäinen triathlon

Mökillä valmistautumassa ensimmäiseen triathloniin

Koska elämä ja etenkin urheilu on aina sellaista aallonharjalla taiteilua, niin tähänkään kilpailuun valmistautuminen ei ole mennyt ilman ongelmia. Viime viikon lauantaina olin mökillä juoksemassa lenkkiä ja vasen jalkani äityi todella kipeäksi lenkin aikana. Kipu alkoi ensin vasemman jalan pakarasta, levisi takareiteen ja pian tuntui, että minulla puuttuisi vasen jalka kokonaan.

Lenkin jälkeen otin sitten projektiksi, että teen kunnolla lihashuoltoa ja yritin availla todella tukkoisen tuntuisia jalkoja pitkin iltaa. Venytyksiä, mutta ennen kaikkea pumppaavia dynaamisia venytyksiä, joiden tavoitteena oli saada ravinnerikasta verta kiertämään kireissä lihaksissa. Olo alkoi helpottumaan ja sunnuntaina oli jo parempi fiilis.

vantaa triahtlon valmistautuminen

Valmistautumista mökillä

Sunnuntaina sitten viestiteltiin Aleksin kanssa ja sovittiin, että nähdään maanantaina. Katsotaan jalkaa ja mitä sen kanssa kannattaisi tehdä. Maanantaina sitten suuntasin vastaanotolle Munkkiniemeen ja tulos olikin yllättävä.

Olin luullut, että minulla on vasen jalka jumissa. No näinhän asian laita oli, mutta syy siihen löytyi todennäköisesti oikeasta jalasta. Oikean polven operaation jälkeen minulla oli pitkään myös lonkka jumissa eikä lonkka päässyt liikkumaan optimaalisella tavalla. Tämä taas vaikeutti kävelyä, juoksua ja kaikkea liikkumista.

Jumittunut lonkka aukaistiin ja sen jälkeen olo helpottui. Nyt oli tilanne ihan sama. Oikea jalka niin jumissa, että todennäköisesti vasen jalka on joutunut niin kovasti töihin, että sen myötä pitkillä lenkeillä ja rasituksessa on myös vasen jalka on alkanut jumiutumaan ja kireytymään. Nyt hommaa on jatkunut niin kauan, että tilanne vain kärjistyi lauantain lenkillä.

Jalat, lonkat ja takareidet aukaistiin ja sain ohjeita, miten taas kerran pääsen jumppailemaan. Vasen pakara ei myöskään aktivoidu, joten työmaata jälleen kerran riittää. Hommahan menee niin, että heikkouksia on helppo löytää ja niiden parissa puuhastelu ei näköjään tunnu loppuvan oikein koskaan.

vantaa triahtlon valmistautuminen

Triathlon valmistautuminen

Sunnuntaina siis kilpaillaan ja valmistautuminen on mennyt tällä viikolla siten, että salitreenit ovat nyt jäämässä väliin kipeytyneen jalan vuoksi. Olin maanantaina pyöräilemässä ja eilen harjoittelemassa pyörän ja juoksemisen yhdistämistä. Kipuja ei ollenkaan eli nyt näyttää oikein hyvältä.

Nyt lepäillään ja tavoitteena on, että pääsisin matkaan mahdollisimman hyvin palautuneella kropalla. Vaikeinta onkin tässä vaiheessa lepääminen ja treenien selkeä keventäminen. Tuntuu, että hyvä kunto menee hukkaan.

Matkaan lähden onnellisen tietämättömänä siitä, mitä on oikeasti edessä. Tavoitteena on päästä maaliin ja siten, että lopussa tuntuisi, että nyt on tankit täysin tyhjennetty kisapaikalle.

Mitään riskejä ei ole kuitenkaan tarkoitus ottaa ja jos jalka kipuilee pahasti, niin jätän sitten kilpailun kesken, koska tällä hetkellä ei ole tarkoitus ottaa minkäänlaisia riskejä, jotka voisivat vaarantaa Baruntsen reissun.

 

Tavoitteena triathlonin perusmatka

Kirjoittelin Porvoon pyöräretken jälkeen siitä, kuinka minulla on kova maantiepyöräkuume. Kuume ei sinänsä ole laskenut, mutta kävi erittäin hyvä tuuri, sillä kiipeilykaveri Harrilla oli maantiepyörä vapaana ja hän on nyt lainannut pyörää minulle muutaman viikon ajan.

Tällä viikolla pääsin sitten ensimmäisen kerran ajelemaan kunnolla ja viikon aikana kilometrejä on kertynyt kolmisen sataa. Arvasin tämän! Hurahdan pyöräilyyn ja taas kerran mietin kuumeisesti, että miten rahoittaa uuden harrastuksen.

Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka alhaisilla sykkeillä olen pystynyt pyöräilemään ja silti keskivauhdit ovat olleet järkeviä. Tämä on siistiä, sillä pyöräily ajaa ihan täydellisesti peruskestävyysharjoittelua, jota minun pitäisikin tässä kohtaa Baruntselle valmistautuessa tehdäkin. Liian usein juoksussa sykkeet karkaavat ihan pilviin ja sen vuoksi juoksusta tulee helposti paljon kovempaa kuin peruskestävyysharjoittelua.

triathlon

Ai että tykkään pyöräilystä

Ostin viime kesänä myös märkäpuvun ja vuosien kilpauintitaustalla uiminen on oikeasti melko helppoa ja rentouttavaa. Avovedessä tietysti homma on hiukan erilaista kuin altaassa, mutta aika pian rupesin tykkäämän myös avovedessä touhuamisesta. Märkäpuku kelluttaa sen verran, että uiminen on helpompaa ja toisaalta avovedessä ei palella märkäpuvun ansiosta ollenkaan niin paljon.

triathlon

Upea lainapyörä

Juoksuhommia on sitten tullut tehtyä polvileikkauksien jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime aikoina on tullut vietettyä aikaa erityisesti polkujuoksemassa ja metsässä. Juokseminen poluilla on niin rentouttavaa ja minkäänlaisia jalkavaivoja ei ole toistaiseksi ollut juoksemisesta.

No kas kummaa, nyt alkaa olemaan triathlonin lajit kasassa. Ja kilpailuhirmuna ja -viettisenä ei ole ollut kovin vaikea puhua minua kokeilemaan näiden kolmen lajin yhdistelmää: uintia, pyöräilyä ja juoksua eli triathlonia.

triathlon

Lahteen ja takaisin

Ilmottauduin aamulla Vantaa Triathloniin, joka on kolmen viikon päästä ja seuraava tavoite onkin päästä maaliin järkevään aikaan perusmatkalta, jossa uidaan 1500 metriä, pyöräillään 38 kilometriä ja sitten juostaan kymppi loppuun. Huolissani en ole maaliin pääsemisestä vaan siitä, että kuinka nopeasti maaliin on mahdollista päästä.

Näistä kolmesta lajista ihan selkeästi haastavin tulee olemaan juoksu ja varsinkin kun juoksu tulee olemaan viimeinen laji kaikista kolmesta. Muuten tämän hetken huolet liittyvät lähinnä siihen, että mitkä vaatteet laitan ja mitenhän lajien väliset vaihdot tulevat menemään.

triathlon

Maantiellä pyöräilemässä

Kiva päästä kuitenkin vähän haastamaan itseään ja matkaan tulen lähtemään seikkailumielellä siten, että tavoitteena on sääntö numero yksi: pitää hauskaa. Sen jälkeen tavoitteena on tehdä kova suoritus ja ylittää oma taso. Oma taso onkin vähän mysteeri, mutta maalissa pitäisi olla tunne, että nyt tuli tiristettyä tämän päivän paras suoritus.

Seuraavat kolme viikkoa on siis edessä valmistautumista tähän koitokseen. Mikään ei oikeastaan muutu. Edelleen kaksi voimapäivää viikossa ja peruskestävyysharjoittelut, joissa treenataan kolmea eri lajia ja sitten kevennellään ennen tapahtumaa. Ei siis mitään isoa stressiä tulevasta tapahtumasta vaan tavoitteena on nautiskella liikunnan iloa ja sitä, että tänä kesänä pystyn toteuttamaan pitkään haaveissa olleita asioita viime vuosien loukkaantumisten jäljiltä.

Siistiä, jännittävää, kutkuttavaa ja kesäkuun tapahtuma on nyt valittuna. Tavoitteena on nauttia matkasta ja itse tapahtumasta.

 

Viikonlopun retkieväät

Ruoka maistuu niin paljon paremmalta ulkona, tulella kokattuna ja omasta retkikulhosta sporkilla nautittuna. Retkieväät ja viikonloppuvaelluksen aikana yksi tärkeimpiä ja kivoimpia juttuja on mielestäni retkeillä, mutta tietenkin myös syödä.

Millaisia eväitä pakkaan retkille?

Ruuan tekeminen ja nauttiminen luonnon helmassa on aisteja terävöittävää. Retkieväiden suunnittelu ja kokkaaminen on oma projektinsa, mutta onneksi ulkona vietetty päivä on yksi retkeilijän parhaimpia mausteita. Kyllä maistuu nuudelit ja makaronit vaan niin paljon paremmalta kuin kotona nautittuna.

Aamiainen

En ole mikään puuron suurkuluttaja. Vuosia sitten söin joka aamu kaurapuuron ja sain siitä tarpeekseni. Puurot alkoivat maistumaan pahalta ja aamiainen oli vaikea saada alas. Oli aika vaihtaa aamiaista.

Retkellä puuro on helppo aamiainen, jonka voi pakata valmiiksi pieniin annospusseihin, joihin keitetään vain vesi mukaan. Puuroa voi höystää pähkinöillä, siemenillä, suklaalla, kuivatuilla hedelmillä tai vaikkapa hunajalla. Kaiken voi pakata jo kotona valmiiksi.

aamiainen retkieväät

Aamiainen retkellä

Puuro sopii mielestäni erityisesti talviretkeilyn evääksi, sillä lämmin kulho puuroa lämmittää aamutuimaan, varsinkin jos on viileämpi aamu. Mitä sitten puurovammainen kantaa aamiaiseksi retkelle mukaan?

Jälkiuuni ruisleipää, juustoa, metukkaa ja kurkkua. Siis samaat leiväntekotarvikkeet kuin kotona. Jos on oikein näppärä ja valveutunut retkeilijä, teet nämä leipäset valmiiksi jo kotona.

Eli retkellä tulee syötyä samoja leipiä kuin kotona aamiaisella. Tämän lisäksi tarvitaan rutkasti energiaa, joten muromysli maidolla tai vesi sekoitettuna maitojauheeseen passaa myös. Nopeaa energiaa, maistuu hyvältä ja aamu lähtee käyntiin. Poluilla jaksaa kävellä ja juosta, kun on tankannut heti aamulla energiapitoisia eväitä.

Tämän lisäksi tulee tietysti keiteltyä kahvia tai teetä. Mikä sen rentouttavampaa kuin nauttia aamukahvia järvelle katsoessa ja haaveillessa.

Lounas

Lounaalla tulee syötyä helppoja ja nopeita retkiruokia. Tälläisiä on esimerkiksi valmiit retkiruokapussit, joiden hinta tosin huitelee melko suolaisissa numeroissa. Näitä pussukoita on kuitenkin mahdollista tehdä jo kotona valmiiksi.

Pussiin voi heittää makaronit, nuudelit, quinoan, coscousin ja mausteet. Kuivattuja kasviksia, suolaa, vähän tulisuutta ja muita mausteita mielen mukaan. Pussin kanssa sitten purkkitonnikalaa, kuivattua lihaa, tölkkikanaa tai kunnon retkeilijä kuivaa lihoja itse hiilareiden sekaan.

Usein tulee syötyä nopeampi lounas joten kotona valmiiksi pakatut eväät toimivat kaikista parhaiten. Puolimatkaa on itse matkan valmistelu ja suunnittelu kotona ja valmiiksi pakatut eväät on yksi helpoimmista tavoista välttää nälkäraivon yllättämistä poluilla.

Ilallinen

Mikäs sen ihanampaa kuin pystyttää leiri ja istua iltaa nuotion äärellä? Illallinen valmistuu kuin itsestään ja sen tekeminen on itseasiassa osa retkielämän yksi hauskimpia hetkiä. Saa keitellä, olla luova ja ideoida uusia mahdollisuuksia eri aterioille.

Repovedellä kannettiin ensimmäisen illan evääksi mausteisia makkaroita, jotka grillattiin nuotiolla ja makkaroiden seuraksi tehtiin perunamuusijauheesta muussit. Tähän paistettiin vielä pekonit kylkeen. Kyllä maistui ja energiaa oli varmasti tarpeeksi.

retkieväät illallinen

Lettuja paistamassa

Toisena iltana sitten tehtiin nuudelit ja kanaa. Tölkistä kanat ja nuudelit omaan retkikulhoon kiehuvan veden kanssa. Valmista tulee ihan muutamissa minuuteissa ja parhaimpana mausteena on ulkona vietetty päivä.

Illalliseksi kannattaa varata tarpeeksi sapuskaa ja esimerkiksi pienen lettupannun kantaminen on ihan hyvä idea. Ilta kuluu mukavasti nuotion äärellä lettuja paistaessa ja bonuksena on tietenkin erittäin maistuva jälkiruoka.

Snacksit

Yksi tärkeä osa retkieväitä on myös snacksit ja välipalat, joita nautitaan päivän aikana aina pienen nälän yllättäessä. Itse tykkään pitää mukana pähkinöitä, patukoita, geelejä, blokkeja ja karkkia. Irttarit maistuu aika paljon paremmalta kun on ensin juossut useamman kilometrin.

retkieväät välipala

Lenkin lomassa maistuu välipalat

Saatan rakennella pieniin minicrip-pusseihin valmiiksi eväät siten, että pussukasta löytyy kaikkia edellä mainittuja osia. Näin saa jokaisella tauolla napsittua vähän sellaista evästä, mitä tekee sillä hetkellä mieli.

Yksi ihan tosi hyvä vinkki retkieväitä varten on myös suolaiset naposteltavat. Sipsit, suolapähkinät ja minisalamit maistuu yllättävän hyvältä siinä kohtaa, kun makeat eväät alkavat tökkiä tai olet hikoillut useamman tunnin.

Varmista energian riittävyys

Retkieväissä tärkein asia on se, että varmistat eväiden riittävän ja että eväistä saa tarpeeksi energiaa retkeä varten. Oli kyseessä sitten päiväretki tai useamman yön vaellus, niin lasken ainakin itse hyvin tarkkaan sen, että kuinka paljon tarvitsen retkellä kaloreita.

Laskemisen jälkeen sitten yleensä varaan vielä hiukan lisää energiaa jos nälkä pääsee yllättämään. Näin ei poluilla tule reissu- tai nälkäraivoa ja kanssamatkaajillakin on huomattavasti paljon mukavampaa.

Koska liikkuminen on kivaa ja syöminen on kivaa, niin ainakin itse kannan aina mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi pienen maitotetran mukana, josta saa lorautettua sitten aamukahviin maidot mukaan. Ainahan tämä ei tietenkään ole mahdollista, mutta aina mahdollisuuksien mukaan valitsen panostamisen kuin pihistämisen.

Tulevana viikonloppuna retkeillään maantiepyörillä Lahteen ja takaisin. Ihanaa aurinkoista retkeilyviikonloppua!

Treeniviikonloppu Repovedellä

Vietän tänä vuonna kesälomani vasta syksyllä Nepalissa, kun lähden pidemmälle reissulle Baruntselle. Tämä tarkoittaa, että viikonloput ja arki-illat ovat niitä hetkiä, jolloin ehdin nauttimaan kesäsäästä ja ulkoilemaan. Päivät tulee vietettyä töiden parissa.

Viikonloppuna suuntasimme treenaamaan Kouvolan lähellä olevaan Repoveden kansallispuistoon. Ihan loistava viikonloppukohde, jonne ajaa Helsingistä reilut pari tuntia. Matkalla voi näppärästi käydä Kouvolassa ostamassa viikonlopun ruuat ja suunnata suoraan perjantaina iltapäivällä töiden jälkeen kohti Repovettä.

Olen käynyt Repovedellä muutamia kertoja ja tämä kerta ei varmastikaan ollut viimeinen. Paikka on todella upea ja Suomen luonto on ihan kauneimmillaan. Kirkkaita järviä, jylhiä kallioita, jyrkkiä nousuja, suota, havumetsää ja raikasta koivikkoa. Kaikki samassa paketissa ja helposti saavutettavissa.

tervajärvi

Tervajärvi

Suunnitelma viikonlopun viettoon oli seuraavanlainen: perjantaina ajoimme Tervajärven parkkipaikalle, josta kävelimme reilu kolme kilometriä Lojulammen leirintäpaikalle. Siellä vietimme molemmat yöt. Lauantaina ja sunnuntaina suunnitelmissa oli polkujuosta ympäri Repovettä.

lojulampi

Matkalla Lojulammelle

Lauantaina juoksimme pitkän polkujuoksulenkin siten, että jätimme teltan, makuupussit ja rinkat lerintäpaikkaan ja mukaan otimme vain pienet juoksureput, johon mahtui oikeastaan vain vedet ja päivän aikana tarvittavat eväät. Lauantain lenkistä tuli 24 kilometriä ja käytännössä kiersimme lähes koko Kaakkurin kierroksen, joka menee käytännössä Repoveden ympäri.

Välillä oli reitin piirtäjä eli minä taas hukassa ja reitti kulki osittain hiekkateitäkin pitkin. Kiipesimme kuitenkin esimerkiksi Olhavan huipulle ja paistattelimme päivää ja söimme eväitä ehkä yhdessä upeimmassa taukopaikassa pitkästä aikaan.

olhavan huippu

Olhavan huippu

Suosittelen ehdottomasti käymään Olhavalla ja kiipeämään kallion päälle. Kalliolla pääsee myös katselemaan kiipeilijöiden meininkiä, sillä Olhavalta löytyi myös viikonloppuna useampia kiipeilijöitä touhuilemasta.

Polkujuoksuun Repoveden polut olivat ainakin omaan tasooni nähden melko haastavia. Paljon haastavia kivikkoja, juurakkoja ja jyrkkiä nousuja. Aika paljon jouduin kävelemään reittien varrella, sillä omat taidot eivät riitä vielä juoksemaan noita kaikista haastavampia kohtia.

olhava repovesi

Olhavalla tauolla

Pitkällä lenkillä huomasi taas, kuinka tärkeässä osassa lenkkiä on se, että muistaa juoda päivän aikana tasaisesti. Tällä kertaa tauot pidettiin ihan kellon kanssa puolen tunnin välein, jolloin otettiin vettä ja energiaa. Positiivista oli se, että koko lauantain pitkän lenkin ajan energiatasot pysyivät melko hyvänä. Lenkin loppupuolella oli muutama tiukka kilometri, mutta mitään taistelufiiliksiä ei kuitenkaan ollut.

Olimme takaisin leiripaikalla jo alkuiltapäivästä ja loppupäivän aikana kerkesin hyvin käymään uimassa järvessä ja relaamaan rannassa. Netti toimi huonosti, joten viikonlopun aikana tuli myös näprättyä puhelinta todella paljon vähemmän kuin yleensä. Tuli oltua läsnä nuotiopaikalla ja juteltua uusien tuttavuuksien kanssa.

kaakkurinkierros repovesi

Kaakkurinkierros

Sunnuntaina aamulla aamupalan jälkeen kävelimme takaisin autolle ja jätimme rinkat ja isot tavarat autoon. Vaihdoimme tavarat kevyempiin ja jatkoimme kohti sunnuntain lenkkiä. Tarkoituksena oli tehdä selkeästi lyhyempi lenkki kuin lauantaina.

Vaihdoimme alkuperäistä suunnitelmaa siten, että reittimme vei kohti Lapinsalmen riippusiltaa ja Ketunkierroksen lossin ylitystä. Reitti oli sunnuntaina reilut 10 kilometriä ja otimme sen vielä hitaammin kuin lauantaina.

lapinsalmi repovesi

Lapinsalmen riippusilta

Jaloissa tuntui, että edellisenä päivänä oli tullut oltua poluilla monta tuntia ja sunnuntain lenkin lopulla minulla alkoi selkeästi olemaan bensa ihan lopussa jaloista. Pääsimme maaliin kuitenkin lenkiltä ja maalissa oli todella raukea olo. Kilsoja viikonlopun aikana ehti kertyä 40 ja patterit olivat täydellisesti tyhjennetty poluille.

Kävimme vielä uimassa Tervajärvellä ja lähdimme ajamaan kohti Kouvolaa. Siellä pysähdyimme syömään ja jätskille. Seuraava kohde olikin sitten Helsinki.

Reissu oli todella hyvä, sillä viikonlopun aikana ehti ensinnäkin kantamaan painavaa rinkkaa, polkujuoksemaan ja relaamaan luonnon rauhassa. Repovedellä oli yllättävän paljon ihmisiä ja on ilahduttavaa, että ihan kaikenlaiset ihmiset harrastavat retkeilyä viikonloppuisin.

Nuotiolla tuli uusia kohtaamisia ja toisaalta sai nollata työviikkoa omien ajatusten kanssa juostessa. Fyysisesti reissu oli haastava, sillä polut olivat välilä erittäin haastavia, mutta toisaalta viikonloppu oli juuri sellaista treeniä, jota tarvitsen Baruntsen reissua varten.

Suosittelen menemään Repovedelle ja oma seuraava reissu onkin reilun kuukauden päästä, sillä menen palauttamaan Kouvolaan lainassa olevaa maantiepyörää.

Polkujuoksua Nuuksiossa

Käytiin pari viikkoa sitten pitkällä polkujuoksulenkillä Lotan ja soutokaverini Kaisan kanssa Nuuksiossa. Tavoitteena oli mennä juoksemaan pitkä 30 kilometrin lenkki.

Nuuksio on yksi pk-seudun kansallispuistoista ja sinne on helppo päästä autolla tai julkisilla kulkuneuvoilla. Tällä kertaa saatiin Lotalta kyyti ja suuntasimme sunnuntaina heti aamusta Haltia-luontokeskuksen parkkipaikalle.

Olin piirtänyt meille reittiä valmiiksi. Jos teillä löytyy Suunnon kello, niin suosittelen kokeilemaan reittien käyttämistä. Movescountissa pystyy siis piirtämään hiihto-, juoksu-, pyöräily- ja esimerkiksi vaellusreittejä sen mukaan, millainen kartta on ja toisaalta näet myös reittejä, joissa ihmiset ovat aiemmin käyneet.

Olen ihan koukussa muuten noiden reittien piirtelyyn. Tuli piirrettyä reittejä Levillä, sen jälkeen Helsingin Keskuspuistoon, Sipoonkorpeen ja nyt Nuuksioon. Tulevana viikonloppuna testataan meikäläisen reittisuunnitelmia Repovedellä.

Piirsin kartalle reilun 30 kilometrin lenkin ja sunnuntaina lähdettiin sitten matkaan. Tuo sunnuntai oli yksi tämän kevään ensimmäisiä lämpimiä päiviä ja päivä oli myös ensimmäinen, jolloin pystyi viilettämään metsässä shortsit jalassa. Ja oli muuten paahtavan kuuma muutenkin.

Polkujuoksureitti Nuuksiossa

Polkujuoksureitti Nuuksiossa

Matka lähti mukavasti käyntiin ja kiersimme käytännössä Nuuksion monet eri polut läpi. Kävimme Haukkalammella, Holma-Saarijärvellä, Solvallassa, Suolikas-järven, Iso-Antiaksen rannalta ja käytännössä kuljimme osan Nuuksio Classic polkumaratonin maastoja.

Lähdimme juoksemaan pitkää lenkkiä ja lopulta etenimme alkumatkan melko vauhdikkaasti. Vauhti oli siinä mielessä haastavaa, että 20 kilometrin kohdalla vauhti alkoi hidastumaan. Pidimme usein taukoja ja välillä juokseminen muistutti enemmän kävelyä ja vesilammikoiden yli kahlaamista.

Polkujuoksureitti Nuuksiossa

Lotan ottama kuva minusta ja Kaisasta

Tykkäsin Nuuksion reitistä kyllä tosi paljon. Se on juostavaa polkua ja melko leppoista ja helppoa polkua. Mielestäni esimerkiksi Sipoonkorvessa on paljon haastavammat maastot ja esimerkiksi nousua tulee enemmän. Nuuksiossa erityisen kauniita on vesistöjen lähellä olevat pätkät ja niistä päästiin kyllä nauttimaan useaan otteeseen.

Polkujuoksureitti Nuuksiossa

Shortsikelit lenkillä

Suunnistamisen kanssa oli välillä haasteita ja kartturin paikalla ollessa kellon ja reitin tuijottelu samaan aikaan, kun pitäisi keskittyä juoksemiseen on välillä haastavaa. Tämän vuoksi muutaman kerran eksytin porukan oikealta reitiltä ja juoksimme varmaankin reilun kilometrin verran extramatkaa.

Muutama asia tuli taas kerran lenkiltä opittua:

  • lämpimällä säällä litra vettä on liian vähän. Vähintään pari litraa olisi pitänyt olla mukana.
  • energian tankkaaminen on tärkeää. Enemmän teki mieli suolaista kuin makeita geelejä. Cliffin blokit toimii myös.
  • näimme muutaman kyyn reitillä, josta tuli mieleen, että kyypakkauksen kantaminen mukana ei varmaan olisi yhtään hullumpi idea.
  • minulle ei sovi juoksutapana monien pysähdyksien tekeminen. Tauon jälkeen oli todella haastavaa päästä taas liikenteeseen ja viimeisen tauon kohdalla reilun 30 kilometrin kohdilla luulin, että en pääse takaisin parkkipaikalla, koska jalkoihin sattui todella paljon. Selkeästi pidempi tauko ja niitä tietyn väliajoin sopii itselleni paremmin.

Maalissa kello näytti 33 kilometriä ja aikaa meni noin kuusi tuntia. Ihan tovi siis vietettiin jaloillamme ja autolle päästessä suurin helpotus oli auton jemmaan jätetty urheilujuomapullo. Nestehukka oli meinaan aikamoinen kuuman päivän, hikoilun ja liian vähäisen juomisen vuoksi.

Tykkään kyllä muuten ihan valtavasti juosta poluilla. Se on samaan aikaan todella rentouttavaa ja haastavaa. Toisin kuin asfaltilla, niin poluilla ei ainakaan toistaiseksi oli sattunut mihinkään ja paikat tuntuu kestävän juoksemisen melko hyvin.

Polkujuoksureitti Nuuksiossa

Nuuksion maisemat

Lenkistä huumaatuneena ja hulluuntuneena ilmottauduin vielä Nuuksio Classicin maratonille. Kaisa lähtee myös juoksemaan maratonia ja on ihan tosi siistiä päästä jakamaan ensimmäinen maratonkokemus ystävän kanssa.

Lenkin jälkeen oli kyllä sellainen olo, että pattereita on tyhjennetty. Käytiin tankkaamassa pizzat naamaan ja illalla söin vielä purkillisen lempparijätskiä. Palautuminen alkoikin sitten heti käyntiin ja seuraavana päivänä pidin hyvällä omalla tunnolla ihan lepopäivän.

Se, missä toivoisin kesän aikana kehittyväni ennen syyskuun maratonia on sykkeiden heitteleminen. Edelleen juoksun aika sykkeet lähtevät karkailemaan yllättävänkin korkeaksi ja seuraava tavoite olisi saada sykkeitä laskettua vielä entisestään. Uskon, että tässä on sama mahdollisuus kuin hiihtämisen kanssa kävi, kilsojen myötä ne sykkeet myös lähtivät laskuun.

Parasta kuitenkin koko Nuuksion päivässä oli se, että oli hauskaa ja seura oli mainiota. Kaikki pääsivät maaliin pitkältä lenkiltä ja lopulta oli ihan sairaan hyvä fiilis. Minulla oli hyvä juoksupäivä, joka tietysti motivoi juoksemaan lisää poluilla.

 

Pyöräretki Porvooseen

Ihanaa äitienpäivää kaikille! On ihan super upea sää ja siirsin kotitoimiston Suomenlinnan rantakalliolle.

Tällä viikolla meitä suomalaisia on kyllä hellitty erityisen upealla kevätsäällä. Jotenkin luonnon kirkkaan vihreät värit, valoisat illat ja lintujen laulu on saanut kesäfiiliksen ihan huipuunsa. Pieni siitepölyallergia ei haittane yhtään.

Helatorstaina oli lämmintä ja olin päättänyt, että tämän viikon pitkä peruskestävyyslenkki tehtäisiin silloin. Olimme viime viikolla olleet sunnuntaina 33 kilometrin polkujuokselenkillä Nuuksiossa, jonka jäljiltä ei vielä tehnyt ihan kauheasti mieli juoksemaan.

Päätettiin siis lähteä pyöräretkelle Porvooseen. Kyselin jopa maantiepyörää lainaan, mutta laina siirtyi parilla viikolla eteenpäin.

Lähdin matkaan siis vanhalla, yläasteella minulle ostetulle hubridipyörällä, jossa on myös rämisevä tarakka. Matkaa oli edessä 120 kilometriä ja tarkoituksena oli pyöräillä siten, että käymme lounaalla Porvoossa ja sieltä ajetaan sitten takaisin Helsinkiin.

Helsingistä lähdettäessä joutuu ajamaan yllättävän kauan ennen kuin pääsee oikealle maantielle pyöräilemään. Noin 15 kilometriä keskustasta ja maantiepätkä alkaa, joka kestääkin sitten Porvooseen asti.

päiväretki Porvooseen

Onnellinen pyöräilijä Porvoossa

Olen harkinnut useaan otteeseen maantiepyörän ostamista, koska onhan se nyt helpon ja hienon näköistä, kuinka vaivattomasti ja kevyesti hyvällä pyörällä. Ainut, mikä on hankintaa hieman pidätellyt on maantiepyörien hinta. Hyvät pyörät myös maksavat ja vaikken tarvitsisi parasta pyörää, niin huonointakaan en viitsisi ostaa.

Maantiepyörän puuttuminen kyllä harmitti Porvoon retkellä, sillä useaan otteeseen minut ohitti niin kevyellä polkemisella maantiefillaristit. Vaikka pyörässäni on kapeat renkaat, niin lukkopolkimien ja monta kiloa painavamman pyörän liikuttaminen on vain raskaampaa.

Otti muuten urheilijaitsetunnon päälle ja paljon, kun vanhemmat ihmiset ajavat kovaa ohi ja vielä ylämäessä. Ei sen puoleen, etteikö se olisi mahdollista, mutta ainakin välineistöllä nämä fillaristit saivat etumatkaa.

Puolessa välissä olin jo niin valmista kauraa, että olisin antanut mitä vaan kunnon maantiepyörästä ja siitä, että pääsisin sellaisen kyydissä taittamaan matkaa. Pyöräni on ostettu tosiaan minulle sillion, kun olen ollut myös hiukan lyhyempi, joten rungon koon tsekkaaminen olisi varmasti myös paikallaan.

Päästiin kuin päästiin Porvooseen ja siellä syötiin joen rannassa lounasta ja poljettiin takaisin kotiin. Yhteensä reissuun meni kuusi tuntia ja se jos mikä ilahduttaa, niin sykkeet pysyivät koko lenkin ajan järkevissä sykerajoissa, joten päivät pitkän lenkin tavoite tuli täytettyä.

pyöräretki porvooseen

Porvoossa nautiskelemassa

Helsingistä Porvooseen on mukavan päiväretken verran matkaa ja Porvoossa löytyy hyviä taukopaikkoja, joissa pääsee syömään ja nauttimaan kesäpäivästä. Samalla tulee yhdistetty lenkkeily ja pientä retkeilyä lähiseuduilla.

Suosittelen varaamaan jotain energiaa retkelle mukaan ja vettä. Itselläni oli The North Facen juomareppu ja siellä pari litraa vettä juomarakossa. Energiana tykkään syödä Clif-merkkisiä Blokkeja eli geelejä, jotka ovat vain kiinteässä “karkin” muodossa. Menee paljon paremmin alas nuo blokit kuin geelimäiset geelit.

Reissun aikana maantiepyöräkuume vain kasvoi ja ensi viikolla saan kaverilta pyörää lainaan ja katsotaan sitten oman pyörän hankintaa. Pyöräily olisi nivelille vähän ystävällisempää treenimuoto kuin juokseminen ja pyöräilemällä pystyisi tekemään pitkiä lenkkejä kesän aikana useampiakin.

pyöräretki porvooseen

Tauolla jossain päin Sipoota

Onko siellä ruudun toisella puolella maantiepyöräilijöitä?