Paljonko harjoittelin vuoden aikana?

Kerroin jo hyvä tovi sitten viimeisen vuoden ajalta treeneistäni ja siitä, paljonko olen harjoitellut. Aloitin yhteistyön elokuussa 2019 Electrofit-nimisen firman ja sieltä Simo-Viljami Ojasen kanssa, joka on ollut valmentajana mukana siis nyt vuoden verran. Päätavoitteena ohjelmalle on ollut päästä sellaiseen kuntoon, joka mahdollistaa Everestille kiipeämisen.

Aloitimme yhteistyön syyskuun puolessa välissä ja tänä vuonna tuli siis tasan vuosi yhteistyötä täyteen. Postailin Instagramissa asiasta tarkemmin ja sain yllättävän paljon kommentteja ja nimenomaan yllättyneitä kommentteja siitä, mitä kaikkea ohjelma oli sisältänyt.

Harjoittelin vuoden aikana yhteensä 685 tuntia. Tähän on siis laskettu vain harjoitustunnit eli esimerkiksi arkiliikunta tai ohjelmasta puuttuneet kävelylenkit kavereiden kanssa ei ole kuulunut noihin tunteihin. Keskimäärin tämä määrä on viikottain 15 tuntia. Tuntuu melko isolta määrältä, joten mielenkiintoista on tietää ja ymmärtää, mitä kaikkea tuo tuntimäärä on pitänyt sisällään.

Vuoden harjoitusmäärän jakautuminen

Yllä olevassa piirakkakuviossa on tuntien jakautuminen syke- ja voima-alueittain. Sininen 39 % osa on peruskestävyys 1 harjoittelua (265 tuntia), punainen 28,1 % peruskestävyys 2 harjoittelua (191 tuntia), keltainen 10,1 % vauhtikestävyys 1 harjoittelua (69 tuntia), vihreä 4,6 % vauhtikestävyys 2 harjoittelua (31 tuntia), oranssi 1 % maksimikestävyysharjoittelua (7 tuntia) ja turkoosi 17 % voima- ja kiipeilyharjoittelua (116 tuntia). Yhteensä 685 tuntia.

Tässä yhteenvetoa pelkästään vuodesta 2020. Treenidata ja tunnit on otettu piirakkakuvioon ajanjaksolta 14.9.2019-14.9.2020. Eli ei kalenterivuoden mukaan.

Harjoittelin vuoden aikana siis pääasiassa peruskestävyysalueella ja kevyttä eli pk1-harjoittelua tuli 265 tuntia. Tämä on suurin muutos, joka on tapahtunut entiseen ja jatkuvaan juoksemiseen leijonaa karkuun. Liian kovaa harjoitteleminen onkin ollut yksi kompastuskiveni viimeisten vuosien aikana ja peruskestävyysharjoittelun puuttuminen on näkynyt palautumisessa sekä jaksamisessa treeneissä.

Kiipeilyä Norjassa

Olen pystynyt harjoittelemaan useina päivinä kaksi kertaa päivässä ja silti palautumaan harjoittelusta. Tämä on vaatinut työmäärän vähentämistä ja elämä on ollut muutenkin mallillaan, jotta harjoittelu on onnistunut.

Toisin kuin monet (ainakin kommenttien perusteella) ovat luulleet, niin en todellakaan harjoittele pelkästään kovaa tai kovilla sykkeillä. Tätä harjoittelua on itseasiassa tapahtunut vain 38 tuntia koko vuoden aikana. Laskin tähän mukaan vauhtikestävyys 2 harjoittelun ja maksimialueen harjoittelun.

Harjoitteluvolyymi eli tuntimäärä on suhteellisen korkealla ja tässä kohtaa on jo hyvä muistuttaa, että treeniohjelman kopiointi tai itsensä vertaaminen näihin lukuihin ei ole kovin järkevää. Elämäntilanteet ja lähtötilanteet vaihtelevat ja vuorilla pärjää varmasti huomattavasti pienemmälläkin harjoittelumäärällä.

Harjoittelen sen takia, että se on kivaa ja olen niin tottunut siihen, että arki sekä viikonloppu täyttyy urheilusta ja suunnittelen tekemisiäni sitä kautta. Nautin liikkumisesta, sen tuomasta fiiliksestä sekä ajatuksesta, että olen sitten vuorilla hyvässä kunnossa.

Malminkartanolla

Harjoitusohjelma on ollut viimeisen vuoden ajan todella järkevä ja se näkyy tuloksissa. Olen paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin ja huomasin eron jo keväällä Kilimanjaron reissulla. Jaksoin asiakkaiden kanssa paremmin, vuori ei tuntunut pahalta fyysisesti ja sopeuduin ohueeseen ilmanalaan hyvin.

kilimanjaro auringonnousu
Upea aurinko aamulla Kilimanjarolla

Everestin reissu siirtyi keväältä ja päätimme tehdä Malminkartano 8848 -haasteen. Myös tuo haaste sujui paremmin kuin uskoin, vaikka vaikeitakin hetkiä oli ja teki mieli luovuttaa. Haaste kuitenkin vahvisti oloa siitä, että olisin ollut kunnon puolesta sellaisessa kunnossa kuin Everestille olisi tarvittu.

Malminkartano 8848 -haaste

Kunnon parantuminen näkyi kesällä Norjan reissulla, jossa jaksoin joka päivä kävellä, kiivetä, juosta ja erityisesti nousta ylämäkeen. Tuntui, että 4-5 tunnin päivät olivat todella helppoja ja tätä olisi voinut jatkaa kuinka pitkää tahansa. Pystyin kulkemaan ylämäkeä itselle sopivassa tahdissa siten, että myös seuraavalle päivälle jäi paukkuja.

Nämä tilanteet ovat olleet osoituksia siitä, että kunto on parempi ja kunto on erityisesti parempi ajatellen omia tavoitteitani. Toki paljon erilaisia kehityskohteitakin löytyy, mutta olisipa tylsää jos vuodessa kaikki haasteet olisivat selätetty.

Nyt syyskuussa alkoi uusi treenijakso, jossa on tarkoituksena parantaa kuntoa ja toivottavasti huhtikuussa 2021 pääsen reissuun. Ajatus vuorille pääsemisestä saa minut heräämään aamulla lenkille, pyöräilemään pimeässä illassa sisäpyörää kuntosalilla ja toisaalta käymään Malminkartanon mäessä yhä uudestaan ja uudestaan.

Yksi iso asia harjoitteluun on ollut se, että nautin siitä ja motivaatio on sen myötä kohdillaan. Vaikka suunnitelmat ovat vaihtuneet, mennyt pieleen ja siirtyneet, silti hyvä motivaatio on pysynyt yllä.

Comments are closed.