Miten treenata ilman jalkoja?

Edellisen kirjoituksen jälkeen olen harkinnut:

– lopettavani urheilun
– urheilupsykologia
– tukihenkilön etsimistä
– tajunnut ettei se nyt niin vakavaa ehkä olekaan

Minua on nyt, syystäkin, neuvottu tekemään asioita rauhallisesti. Tämä tarkoittaa siis kaikkea jaloilla tehtäviä juttuja. Sain tiistaina ortopedi Ilkka Tulikouran tekemän sanelun ja kertomuksessa toistui sana rauhallisesti. Tarmoa saa kertomuksen mukaan purkaa ylävartalon treenaamiseen ja vartaloliikkeisiin. Vartaloliikkeet ovat kaikkia inhottavia syviä keskivartalon pitoja, mitä Tulikoura on minut laittanut tekemään myös vastaanotolla. Mukavaa sinänsä, että hän tuntuu ymmärtävän tarpeen päästä hikoilemaan.

Polven jumppaaminen on jatkunut fysioterapeutin ohjeiden mukaan ja tällä hetkellä liikkeet ovat varovaisia ja todella rauhallisia. Aliarvioin kylläkin näinkin yksinkertaisten liikkeiden tehokkuuden, sillä olen saanut jalkojen lihakset liikkeillä kipeäksi. Nyt keskitytään oikeastaan polven liikkuvuuteen, reisilihasten ylläpitämiseen ja rauhallisiin lonkan liikkeisiin. Yritetään myös korjata hieman mun alaselän asentoa paremmaksi, jolloin tämä työ tulee näkymään, kun kuntoutuksessa edetään pidemmälle.

Murhe oli iso alkuviikosta, siitä etten saa. Mutta jo nyt valmentajani on keksinyt minulle tapoja purkaa energiaa järkevästi, jalkoja rikkomatta ja vahingoittamatta työtä, joka leikkaussalissa on tehty.

Mitä olen sitten saanut tehdä? Tiedättekö sellaisen sisähiihtolaitteen? Sitäkin voi hiihtää istuen, ilman jalkoja. Entäs Assault biken? Sitäkin voi tehdä pelkästään käsillä. Ja yläkropan progressiota jatketaan samalla tavalla kuin ennen leikkausta. Leukoja, penkkipunnerrusta, selkäjuttuja jne. Olen siis saanut jo vähän fiilistä, miltä hikoilu taas tuntuu. Mukavaa ja jo se, että näkee päivän aikana ihmisiä salille tekee mielen virkeämmäksi.

Treenimäärät on tietysti maltillisia, ja nyt alkuun lihakset hyvinkin kipeänä muutaman viikon tekemättömyyden vuoksi. Pienin askelin, ilman hölmöilyjä on tavoite ja se on hyvä pitää mielessä koko ajan.

Olen nyt kirjoittanut graduani eteenpäin ja olen päässytkin mukavasti sen kanssa eteenpäin. Ensimmäiset haastattelutkin olen jo sopinut marraskuulle, joten olen todella tyytyväinen tähän tilanteeseen. Kerron tulevassa hieman enemmän, mistä on oikein kyse, sillä aiheeni on lähellä myös tämän blogin kirjoittamista ja tutkielmani tekemisestä tulee varmasti olemaan minulle paljon hyötyä tulevaisuudessa monestakin näkökulmasta ajatellen.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *