Onnistunut huiputus

Huh! Terveisiä Tansaniasta! Tänään saavuttu takaisin Suomeen ja aikamoinen lämpötilaero oli edessä: melkeinpä 30 astetta eiliseen verrattuna tuli laskua.

Nyt pikaisesti pyykkään huomisen aikana vaatteet puhtaaksi ja suuntaan keskiviikkoaamuna Leville loppuviikoksi lomailemaan.

Miten Afrikan reissu meni?

Kilimanjaro

Kilimanjaron vaellus meni aivan nappiin. Koko viikon ajan kaikki sujui hyvällä fiiliksellä ja korkeus tai nopea nousutahti ei aiheuttanut suurempia ongelmia. Fiilis oli ihan super katossa koko ajan ja se näkyi myös siitä, millaisella energiatasolla pääsi lähtemään kokeilemaan Kilimanjaron huippua.

Huiputuspäivä Kilimanjarolla on suhteellisen pitkä, koska nousu aloitetaan 12 aikaa yöllä ja hitaalla, tasaisella tahdilla ollaan katsomassa auringonnousua huipulla ja tässä kohtaa kävelyä oli takana seitsemän tuntia. Aurinkoa katseltiin Gilman’s Point -nimisellä kohdalla 5685 metrissä. Tämä on myös kohta, joka katsotaan yhdeksi Kilimanjaron huipuksi.

Gilman’s Point 5685 metriä

Tämän jälkeen matka jatkui vielä pari tuntia ylämäkeen Uhuru Peakille eli Kilimanjaron korkeimmalle kohdalle 5895 metriin. Siellä oltiin noin yhdeksän aikaan aamulla. Otettiin kuvia huipusta ja lähettiin melko nopeasti jo takaisin alas päin.

Uhuru Peak 5895 metriä

Huiputuspäivä kesti yhteensä lähes 15 tuntia ja pituus ainakin yllätti itseni: huippupäivänä pääsi todella testaamaan sekä fyysisiä että henkisiä rajoja. Oli aika hienoa huomata, että viime aikojen vaikeuksista huolimatta molemmat puolet pysyi kasassa.

Mahtavaa oli taas huomata se, että kun tuntemattomia ihmisiä laitetaan yhdessä tekemään jotain tämän kaltaista, syntyy ihan mahtavia uusia ystävyyksiä ja tuttavuuksia. Tuli naurettua ja itkettyä uusien ystävien kanssa ja mikä mahtavinta, saimme jakaa yhdessä tämän ihan huikean vaelluksen.

Nyt tosiaan nopea pyykkishow käyntiin ja keskiviikkona lennetään Kittilään. Kirjoittelen ensi viikolla hieman tarkemmin koko lomasta ja erityisesti, millaisia vaelluspäivät olivat.

 

Kaikki valmiina Kilimanjarolle

Nyt on kaikki valmiina. Iso kassi täynnä vaatetta Kilimanjarolle, safarille ja Sansibarin rannoille. Kaikki lääkkeet pakattuna ja malarian estolääkitys aloitettu jo tänään. Kaikki ladattavat laitteet kuten kamerat, kello ja kuulokkeet ladattuna ja pakattuna mukaan.

Valmiina lähtöön

Nyt vain lomamoodi käyntiin ja sitten mennään. On jotenkin sellainen olo, ettei vielä ole edes tajunnut lähdön olevan edessä, vaikka loma alkoi jo perjantaina.

Viikonloppu on vierähtänyt lähinnä laukkuja pakatessa, tavaroita järjestellessä ja syödessä. Ainakin on nyt levätty ja tankattu, että siitä ei ainakaan pitäisi jäädä reissussa mikään kiinni.

Huomenna sitten suunnataan aamuyöstä kentälle ja lennetään Amsterdamin kautta Nairobiin, josta matka jatkuu sitten Tanzanian puolelle heti seuraavana päivänä. Päästään siis aikalailla heti ihan tosi toimiin ja laitettua vaelluskamppeet niskaan.

Viimeistelylenkillä Seurasaaressa

Seuraavat kolme viikkoa onkin varmaan aika hiljaista täällä blogin puolella. Päivittelen matkakuulumiset sitten marraskuun puolella. Sosiaalisen median kautta varmasti jo aiemmin. Jatkan Afrikasta lähes suoraan vielä Lappiin, joten sen takia blogihiljaisuus todennäköisesti hiukan venyy.

Palataan, mukavaa sunnuntaita kamut!

Viimeinen voitelu

Tänään oli vihdoinkin sen päivä, kun kävelin Ilkka Tulikouran vastaanotolle toivottavasti viimeistä kertaa ihan vähän aikaan. Fiilis on aika huikea, sillä olimme sopineet viime kerralla, että tulen ennen Kilimanjaron reissua ”viimeiseen voiteluun” hakemaan varmistuksen, että kaikki on hyvin ja olen valmis reissuun.

Millainen polku tässä on takana?

Keväällä kaikki alkoi, kun polveni jäi salilla lukkoon. Enpä olisi uskonut, millainen tie silloin oli edessä. Ja ehkä hyvä niin. Keväällä 2016 polveni tosiaan leikattiin Tulikouran toimesta ensimmäisen kerran. Silloin paikattiin molemmat repeytyneet kierukat, poistettiin ohut repaleinen acl ja täytettiin aiemmat ruuvien reiät biopankista otetulla luumassalla.

Ensimmäinen polvileikkaus

Siitä alkoi sitten kova kuntoutus neljän kuukauden päähän, johon odotettiin, että biomassa luutuu ja uusi acl voidaan ruuvata polveen. Jänne otettiin tällä kertaa vasemman jalan takareiden jänteestä eli tiedossa oli molempien jalkojen leikkaus.

Polvileikkaus 2

Vuosi sitten tehtiin toinen polvileikkaus, josta toipuminen lähti hyvin liikenteeseen ja pian olinkin jo täydessä treenivauhdissa. Kunto kasvoi ja voimatasot nousivat koko ajan. Kaikki menikin todella hyvin, kunnes toukokuussa polvi jäi useamman kerran loppuun ja viimeinen kerta päätyikin sitten Töölön sairaalaan ambulanssilla, kun lukko ei lähtenyt itsestään auki.

Polvileikkaus 3

Magneettikuvassa nähtiin, että polven sisäkierukka oli haljennut täysin uudesta kohtaan ja toinen puolikas oli nivelen välissä. Edessä oli taas kerran tähystys, kierukan kiinnitys ja kuukausi kävelemättä. Tämän jälkeen jalan hermottaminen ja kuntoutus edessä kolmatta kertaa vuoden sisään.

Mitä tänään tapahtui?

Näiden reilun puolentoista vuoden aikana olen käynyt noin 20 kertaa Tulikouran vastaanotolla. Olemme jokaisen kerran jälkeen sopineet aina seuraavan kontrollin ja toipuminen on ollut koko ajan kontrolloitua myös lääkärin puolelta. Tänään tiedossa oli viimeinen kontrolli.

Viimeinen kontrolli, eikä seuraavaa kontrollia toistaiseksi sovittu. Kaikki on mennyt hyvin ja nyt näyttää siltä, että toipuminen on onnistunut ja perustan rakentaminen on myös toiminut todella hyvin kuntoutumisen kannalta. Iso kiitos tästä kuuluu maailman ammattitaitoisimmalle luotto-osteopaatille ja valmentajalle Aleksille.

Tämän hoitojakson aikana minulla on kehittynyt Tulikouran kanssa aikamoinen suhde. Hän on kohdannut minut ennen kaikkea ihmisenä. Kuunnellut, tsempannut, auttanut, neuvonut, mentoroinut ja tarjonnut asiantuntemuksensa polven hoitamiseksi. Olen itkenyt vastaanotolla ja silti hän on jaksanut luoda uskoa, että jalasta tulee hyvä.

Olen ollut todella tyytyväinen saamaani hoitoon ja tänään on muutaman kerran tullut kyynelehdittyä, kun miettii millainen tie on takana.

Miten viimeinen voitelu meni?

Tulikoura on tyytyväinen siihen, millaisessa tilanteessa jalan kuntoutuminen on. Tästä eteenpäin jatketaan edelleen kovalla tsempillä ja nyt kaikista tärkeintä tulee olemaan vammojen ennaltaehkäisy.

Hän toivotti kovasti tsemppiä reissuun ja toivoi postikorttia matkalta. Viimeinen voitelu on nyt sitten tehty ja olen siltäkin osin valmis reissuun.

Olen myös kuulemma tervetullut vastaanotolle, mikäli tarvitsen vielä apua. Toivottavasti näiltä kerroilta vältytään, vaikka kovasti Tulikourasta pidänkin.

Korvapuusteja kiitokseksi

Mietin kovasti, miten voisin edes vähän kiittää häntä tehdystä työstä. Olenhan sen tietenkin hänelle sanonut, mutta halusin myös jotain kiitoksen lisäksi. Näin viime kerralla vastaanotolla hänen pöydällään pullan ja siitä se ajatus sitten lähti: jos kaikki menisi hyvin ja tämä kerta jäisi toistaiseksi viimeiseksi kontrolliksi, söisimme yhdessä korvapuustit.

Vaikka fiilis on nyt todella mahtava, niin silti takaraivossa kolkuttelee koko ajan pelko. Mitä jos vielä jotain sattuu? Miten voin välttyä vammoilta? Mitä voin tehdä oikein, jottei mitään tälläistä enää tapahtuisi? Paljon avoimia kysymyksiä, joihin vastausten etsiminen täytyy löytyä yhä järkevämmästä tekemisestä. Perustan rakentamisesta, paljon kehonhuoltoa ja oman kropan kuuntelusta.

Mitä kaikkea tarvitsee ottaa mukaan?

Pakkaaminenhan on yksi matkustamisen kivoja puolia ja vuorille lähtiessä se on ainakin itselleni osa matkaa ja valmistautumista. Reissuja on usein suunniteltu pitkään ja piinaavaltakin tuntunut odotus alkaa palkit itseään jo pakkaamisvaiheessa.

Tänään päästiin jo vähän asiaan, sillä olen alkanut kokoamaan pikkuhiljaa kamppeita kasaan ensi viikon lähtöä varten. Osittain sen takia, että ehtii varmistamaan, että kaikki on ensinnäkin mukana ja kaikki tarvittavat vaatteet ovat puhtaina.

Mitä varusteita otan mukaan Kilimanjarolle?

On mielestäni muutama asia, jotka pitää olla ehdottoman kunnossa ja ne ovat: hyvät vaelluskengät ja kunnon päiväreppu. Kenkiä käytetään reissussa käytännössä melkein koko ajan ja reppu on selässä suurimman osan ajasta.

Sitten pakkaaminen lähtee liikkeelle aluskerrastoista, jotka ovat tietenkin merinovillaa. Sitten mukaan lähtee pari North Facen teknistä t-paitaa ja pitkähihainen tekninen paita. Seuraava kerros onkin sitten fleece-paita, joka sekin on North Facen.

Jalkoihin tulee merinosukat, vaelluskengät, merinohousut ja lopulta vaellushousut. Mukaan lähtee tietenkin myös kuorihousut.

Takkeja reissuun lähtee muutama: ohut tuulitakkia alkumatkaan suojaamaan ihoa auringolta ja tuulelta, kuoritakki sekä tietenkin paksu North Facen untuvatakki.

Pakkaamista

Päähän tulee tietty lippis, pipo korkeammalle ja kaulaan puffi suojaamaan tuulelta ja kylmyydeltä. Käsien lämpimänä pitämiseksi tulee mukaan sormikkaat, hanskat ja paksummat rukkaset.

Nukkumista varten mukana on kolmen vuodenajan makuupussi ja kunnon makuualusta. Lisänä mukaan lähtee silkkipussi, joka lisää vielä entisestään nukkumislämpötilaa makuupussissa.

Sälää eli kaikenlaista elektroniikkaa ja pientä kivaa lähtee mukaan ihan tosi paljon: otsalamppu, varavirtalähde, aurinkokennolaturi, aurinkolasit, juomapullot, urheiluteippiä, kaikki lääkkeet, lukemista, kuulokkeet, eväät, kameraa, latureita ja niin edelleen.

Tuohon yllä olevaan kuvaan ei ihan kaikki varusteet mahtuneet, mutta tärkeimmät nyt kuitenkin. Ai vitsit, kuinka ihanaa lähteä reissuun! Ja pakkaaminen on ihan super mukavaa sekin.

 

Hankintoja reissuun

Viikon päästä ollaan jo lähtökuopissa ja laukut on valmiina lähtöön. Tänään olikin hyvä hetki tehdä vielä pieniä viime hetken hankintoja matkaa varten. Apteekissa on tullut käytyä jo jonkin aikaa sitten ja apteekista reissuun lähtee aikamoinen paketti kaikenlaista.

Mitä kaupungilta tarttui siis mukaan reissuun?

Hankintoja reissuun

Lukemista

Tällä kertaa reissuun lähtee kaksi kirjaa: Rauli Virtasen Reissukirja ja Oskari Saaren Aki Hintsa: Voittamisen anatomia. Jälkimmäistä aloitin lukemaan jo tänään, saa nähdä jääkö reissuun luettavaa, mutta siinä tapauksessa täytyy etsiä uutta lukemista vielä ennen lähtöä. Kirja vaikuttaa nyt ensimmäisen 60 sivun jälkeen todella hyvältä! Sen perusteella jo isot suositukset kirjalle.

Nykyään tulee luettua harmittavan vähän, mutta reissussa on aina kiva rentoutua lukemalla. Edessä on pitkä lento ja lennolla tulee usein luettua. Vuorilla myös on usein kuitenkin aika paljon aikaa ja esimerkiksi iltaisin on kiva lukea muutama sivu teltassa oman otsalampun valossa ennen nukkumista.

Pelejä

Yleensä reissussa on mukana pelikortit ja tällä kertaa lähtee reissulle myös mukaan Yatz, sillä sehän on ihan maailman pienimpään tilaan ja kevyin kantaa ihan mihin ties maailman kolkkaan. Pelejä on kiva pelata retkikunnan jäsenten kesken ja tällä tavoin on helppo myös tutustua uusiin ihmisiin. Mikäs sen parempaa kuin hörppiä messiteltassa teetä ja heitellä noppaa uusien kavereiden kanssa?

Eväät

Olen ehkä joskus täällä bloginkin puolella maininnut, mutta mainittakoon viimeistään nyt, että mielestäni yksi parhaimpia eväitä vuorilla on Snickersit. Niitä tulee syötyä muuten todella todella harvoin, mutta jostain syystä ne maistuvat vuorilla/retkillä aivan törkeän hyvältä. Siitä syystä myös tälläkin kertaa eväissä tullee olemaan Snickersejä.

Tämän lisäksi mukaan lähtee urheilujuomajauhenappeja, koska vettähän tulee juoda todella runsaasti ja nuo tuovat hieman vaihtelua pelkän veden juomiseen. Yleisesti tulee käytettyä jauheita aika harvoin, mutta vuorilla ne ajaa asiansa tosi hyvin.

Aurinkorasva ja lääkkeet

Naama ja erityisesti nenäni on vaarassa palaa ja sen takia reissulle lähtee aina myös isolla suojakertoimella oleva aurinkorasva mukaan. Tuo kuvassa näkyvä aurinkorasva on ehdottomasti paras kaikista testaamistani, sillä se pysyy iholla vaikka hikoilisi ja on helppo levittää. Kaiken lisäksi yhden pullon kuluttaminen kestää muutaman vuoden.

Vatsan suojaksi tulee syötyä reissussa myös Precosaa eli maitohappobakteereja, jotka suojaavat vatsaa erilaisilta ongelmilta. Nämä ovat melko hintavia, mutta sitäkin parempia.

Kosteuspyyhkeet

Puhutaan usein ”savettisuihkusta” eli vuorilla, kun suihkuun ei ole mahdollista päästä, käydään ”suihkussa” kosteuspyyhkeiden avulla. Eli käytännössä noiden kosteusliinojen avulla putsataan kriittisimmät paikat päivittäin ja muuten pidetään hygieniasta huolta käsidesin ja käsien pesun avulla.

Kuulokkeet

Olen pitkään miettinyt järkevien, urheiluun sopivien kuulokkeiden ostamista ja vihdoinkin sain ostettua nuo kuulokkeet. Eli mukaan lähtee myös pieneen tilaan menevät kuulokkeet, joiden avulla voi kuunnella musiikkia. Musaa on kiva kuunnella matkustaessa, mutta myös aamulla ja illalla teltassa. Päivä lähtee kivasti tsemppibiisien soidessa käyntiin ja toisaalta uni tulee nopeammin illalla.

Näitä tarvikkeita siis tarttui tänään matkavarustukseen mukaan. Esittelen vielä tarkemmin, mitä kaikkea pakkauslistaani kuuluu, kun teen lopullista pakkaamista.

 

 

Miksi valitsin Kilimanjaron?

Olin ensi viikolla lähdössä kiipeilemään Nepaliin, mutta loukkaannuin ja suunnitelmat vaihtuivat Kilimanjaron vaellukseen. Miksi sitten valitsin Kilimanjaron?

Kilimanjaroa odotellessa

Seven Summits

Kilimanjaro kuuluu Seven Summitsiin eli maailman jokaisen mantereen korkeimpaan huippuun. Kyseinen huippuhan on Afrikan korkein huippu ja osasyy Kilimanjaron vaelluksen suosioon onkin varmasti se, että vuori nimenomaan kuuluu näiden huippujen joukkoon.

Seven Summits on sen vuoksi tärkeä juttu, että tietysti Everestin haaveen lisäksi haaveilen paljon muistakin vuorista kuten eri 8000 metrin huipuista ja myös tästä seitsemän korkeimman huipun vallottamisesta. En ole aiemmin muita näihin huippuihin kuuluvia huippuja käynyt läpi, joten Kilimanjarosta on hyvä aloittaa.

Haastavuus

Kilimanjarolla ei tosiaan ole teknistä kiipeilyä, mutta haasteet tulevat varmastikin suurimmalta osin ohuesta ilma-alasta. Vuoristotaudin riski on kuitenkin aika merkittävä, koska nousunopeus on kuitenkin todella kova.

Vuori tulee olemaan myös tämän hetkiseen tilanteeseen tarpeeksi haastava, sillä minulla vielä on kuitenkin kuntoutukset kesken ja reissulla pitää olla tosi tarkkana myös sen suhteen, ettei tule mitään harha-askelia tai kaatumisia. Vaelluksella on kuitenkin muutama hyvinkin pitkä päivä tiedossa, joten myös fyysistä haastetta on tiedossa.

Haasteita kohti hymy huulilla

Matkan luonne

Kuten kirjoittelin, matkalla tulee myös olemaan safaria ja viimeiset päivät vietetään rannalla Sansibarilla. Parissa viikossa on siis tiedossa hyvinkin monipuolinen reissu ja ennen kaikkea pääsen vuorille, mutta myös rentoutumaan rannalle ja nauttimaan myös lämmöstä.

Nepalin reissu olisi ollut selkeästi pidempi ja haastavampi ja koin, että en vielä ole valmis moiseen koitokseen fyysisesti enkä henkisesti. Matkalla pääsee kuitenkin nyt testaamaan omaa kuntoaan ja muistelemaan, että miltä oheneva ilma tuntuu kropassa, miltä tuntuu tallustella etanan vauhtia eteenpäin ja miten kroppa taas kerran sopeutuu vuorilla noustessa. Matka on siis erinomaista harjoittelua myös tulevia haasteita varten.

Uusi The North Facen takki testissä

Sopiva ajankohta

Vietän siis kesälomaani nyt lokakuussa ja olimme sopineet töissä lomista jo alkuvuodesta. Kun päätin, etten lähde Nepaliin, oli tiedossa, että lomat on silti lokakuussa. Täytyi ensimmäisenä miettiä, että minne olisi mukava matkustaa tähän aikaa vuodesta, sillä selvää oli, että reissuun tulee lähdettyä.

Tähän aikaa vuodesta on monia kivoja matkakohteita, mutta loman pituus ja vaatimukset sopivat ihan täydellisesti Kilimanjaron reissua varten. Valinta oli siis aikalailla helppo, kun sen aika tuli. Ja tällä hetkellä tuntuu, että valinta oli myös ihan oikea, vaikka lähtöpäiväänkin on vielä reilusti aikaa.

Nämä tekijät siis johtivat siihen, miksi valitsin Kilimanjaron seuraavaksi vuorikohteeksi. Ihan mahtavaa, että reissu on ihan pian täällä!

 

Kilimanjaron reitti

Tosiaan nyt on jo alle pari viikkoa siihen, että suuntaan kohti Kilimanjaroa. Reissu on tullut tässä syksyn tohinassa todella nopeasti ja siihen valmistautuminen on mennyt aikalailla samassa, kun valmistauduin soudun puolimaratonille. Nyt sitten olen pari päivää palautellut kroppaa tuosta koitoksesta ja huomenna olisi tarkoitus sitten palata taas treenien ääreen. Aikaa on toki enää melko vähän, joten nyt vaan pidetään kuntoa yllä reissua varten.

Kilimanjaron reissua odotellessa

Nyt olisikin hyvä hetki kertoa hiukan retkiporukasta ja reitistä, joka Kilimanjarolla tullaan vaeltamaan. Tosiaan meitä lähtee reissuun peräti 14 henkilöä. On naisia ja miehiä. Suurin osa oli reilusti minua vanhempia tyyppejä, mutta reissussa varmasti tulee  taas kerran tutustuttua aivan uusiin ihmisiin ja todennäköisesti ja toivottavasti myös uusia ystävyyksiä löytyy myös. Se, millaisia ihmisiä on lähdössä mukaan, selviää vasta reissussa, mutta todennäköisesti hyvinkin samanhenkistä porukkaa.

Matkaohjelma

16.10 Helsinki-Nairobi: lennot Amsterdamin kautta Nairobiin kestävät koko päivän ja siitä sitten suunnataan heti 17.10 Tansanian ja Kenian rajalle, josta aloitetaan seitsemän päivän vaellus kohti Kilimanjaron huippua.

17.10. | Sekimba Camp 2 650 m: ensimmäinen yö teltassa ja nousua tulee jo melkoisen paljon.

18.10. | Second Cave 3 450 m: toisena päivänä sitten nousua tulee taas reilusti ja iltapäivällä olisi tarkoitus vielä nousta aklimatisoitumisvaellukselle leiristä ylöspäin. Tämä on tärkeä korkeus myös sen vuoksi, että tässä kohtaa aklimatisoituminen on vielä kesken ja on tosi tärkeää, että seuraavana päivänä nukutaan vielä melko samoissa korkeuksissa.

19.10. | Kikelewa Caves 3 600 m: tänä päivänä noustaan sitten Kikelewa-luolille ja nukutaan vielä alle neljän kilometrin korkeudessa.

20.10. | Mawenzi Tarn Huts 4 330 m: vaellus jatkuu yhä vaan korkeammalle ja tämä leiri onkin jo tuossa neljän kilometrin yläpuolella.

21.10. | School Hut 4 750 m: tämä vaelluspäivä tullee olemaan jo selkeästi pidempi ja nyt jo noustaan kasvillisuuden yläpuolelle. Tämä on myös viimeinen leiri ennen huipulle nousua.

22.10. | Uhuru Peak 5 895 m, Horombo Hut 3 719 m: vaelluksen pisin päivä eli huiputuspäivä, jolloin nousu huipulle aloitetaan puolen yön aikaan ja tavoitteena olisi päästä ihailemaan auringon nousua Afrikan korkeimman huipun eli Uhuru Peakin huipulta. Tästä sitten laskeudutaan Marungu-reittiä pitkin alas ja seuraava yö ollaankin jo hotellissa.

Tämän jälkeen jatketaan sitten Safarille ja Sansibarille ja kotiin palataan 30.10.

Sää

Millaista säätä Kilimanjarolla on sitten odotettavissa? Alkumatka tullee olemaan shortsit ja t-paita -keliä, mutta huipulla on jo viileää. Alla olevassa kuvassa on huipun säätä tuleville päiville.

Lähde: mountain forecast.com

Pakkasta, mutta ei puhuta ollenkaan mistään jäätävän kylmistä lämpötiloista. Näin äskettäin Instagramissa myös kuvia, jossa huipulla on lunta, joten mahdollisesti sellaista on myös luvassa. Vaatetusta tulee siis olemaan ihan laidasta laitaan ja tulenkin käymään tarkemmin myös pakkauslistan läpi. Untuvat, pipot ja lämpimät kerrastot lähtevät mukaan, mutta toisaalta bikinit, shortsit ja topit, koska Kilimanjaron jälkeen suunnataan Safarille ja Sansibarille.

 

Millaiset asiat jännittää tulevassa reissussa?

Eilen tavattiin vihdoinkin Kilimanjaron retkiporukka. Reissuun lähtee suhteellisen iso porukka, meinaa 14 ihmistä yhteensä. Porukassa on sekä naisia että miehiä noin puolet ja puolet. Keski-ikä luulisin olevan jossain noin 50 vuoden luokassa eli kannan reissun juniorin viittaa. Jäi tosi hyvä fiilis porukan tapaamisesta ja hiukan, jos vähän enemmänkin tuli kovaa matkakuumetta. Reissu onkin jo ihan pian, itseasiassa viiden viikon kuluttua.

Retkifiilistä melontaretkeltä

Helsingin edustalla melomassa

Infossa käytiin läpi, millaisia varusteita tarvitaan, rokotteita, malarialääkettä ja niin edelleen. Kyseessä on mielestäni retkiporukka, koska kyseessähän on vaellusmatka eikä ollenkaan mikään tekninen kiipeilymatka. Olen aiemminkin kirjoitellut,mitä retkikunta minulle merkkaa ja tälläkin kertaa odotan todella innolla uusien ihmisten tapaamista ja mahdollisesti uusien elinikäisten ystävien saamista.

Millaiset asiat jännittää tulevassa reissussa?

Ainakin itselläni aina reissua varten on käynnissä kunnon latautuminen. Suunnittelu, valmistautuminen ja kaiken sen yhteen kokoaminen sekä jännittäminen siihen asti, että päästään oikeasti reissuun. Tälläkin kertaa jännittää, mutta ehkä hiukan erilaiset asiat kuin aiemmin.

Pysyykö paikat kasassa?

Tämä jännittää tietysti eniten, sillä onhan aikamoinen kevät kaikkine isoine tapahtumineen olkakuun katkeamisesta viidenteen polvileikkaukseen. Pikku hiljaa kuitenkin toiveet terveistä päivistä on alkanut kasvaa ja onnistumisia on alkanut tapahtumaan. Kuitenkin aina takaraivossa vähän kolkuttelee huoli, että pysyyhän paikat kasassa. Pitää olla tarkka ja jaksaa keskittyä koko ajan ja erityisesti väsyneenä.

Kestääkö pääkoppa korkeutta?

Suurin riski mielestäni huiputuksella Kilimanjarolla on mahdollisuus vuoristotautiin. Akuutin vuoristotaudin iskiessä myös mahdollisuudet huiputukseen pienentyvät. Matkan jatkaminen ylös on vaarallista ja vuoristotaudissa on yksi tie ja se on aina alas. Kilimanjarolla vaelletaan viikossa lähes 6000 metrin korkeuteen eli nousunopeus on kova ja jotain tuntemuksia ohuesta ilmasta on varmasti tiedossa. Vaikka minulla ei ikinä ole ollut mitään ongelmia korkeuden kanssa, se ei valitettavasti takaa ongelmien puuttumista tällä kertaa. Olen kuullut kokeneilta kiipeilijöiltä, että kroppa muistaisi korkeuden ja siellä olemisen, mutta siitä ei tietääkseni ole mitään tieteellisempää näyttöä.

Keinot, joilla voi vuoristotautia pyrkiä välttämään on aika yksinkertaista: paljon nestettä, jolloin saadaan vuorilla aikaiseksi luonollinen diureesi kroppaan käyntiin. Tämähän tarkoittaa sitä, että vessassa täytyy käydä useasti, mutta vuorilla tämä on hyvä merkki. Muuten keinot vaikuttaa vuoristotautiin on melko huonot, täytyy vain pyrkiä pitämään hyvää huolta itsestä juomalla ja syömällä ja pitämällä itsensä lämpimänä ja yrittää nukkua yöt mahdollisimman hyvin.

Kestääkö kunto?

Tällä hetkellä pienin huolenaiheeni on kunnon kestäminen. Uskoisin, että olen kevään ja kesän aikana kaikesta huolimatta pystynyt pitämään hyvää huolta peruskunnostani ja reissun onnistuminen ei tule jäämään tästä riippuvaiseksi. Kunnon nousemisesta kertoo ihan konkreettisesti esimerkiksi se, että pystyin soutamaan sisäsoutulaitteella uuden 10 000 metrin ennätyksen. Rikoin jopa keväällä sisäsoudun sm-kisoissa tekemäni ennätyksen, vaikka luulin olleeni tuolloin elämäni parhaimmassa kunnossa. Merkkejä on siis siitä olemassa, että kunto tullee olemaan kohdillaan myös Kilimanjaroa varten.

Millainen tunnemyrky matka tulee olemaan?

Edelleen mietin lähes päivittäin Baruntsen reissua. Olihan päätös siirtää reissua vuodella kuitenkin todella iso pettymys. Reilun vuoden olimme suunnitelleet Nepalin matkaa, selvittänyt todella paljon eri retkikuntia, listannut tavaroita ylös ja ennen kaikkea valmistautunut henkisesti Nepalin vuoriin. Henkisen jaksamisen rakentaminen lähti kuitenkin liikenteeseen todella heikosta tilanteesta ja prosessi taitaa vielä vähän olla keskenkin, vaikka suhtautuminen vastoinkäymisiin on jo selkeästi parempaa kuin aiemmin.

Nyt edessä on kuitenkin upea reissu ja toivottavasti kaikki heikot hetket palkitaan Kilimanjaron onnistuneella huiputuksella. Fiilis huipulla voi olla aika mahtava. Kuitenkin täytyy olla realistinen, sillä aina korkealla liikuttaessa on myös riski epäonnistumiselle. Sen jos minkä olen oppinut, niin hommat eivät aina välttämättä mene täysin sillä tavalla kuin on itse asioiden toivovan menevän. Kaikkeni olen kuitenkin valmis antamaan ja yrittämään ennen kuin on myönnettävä, ettei huippu välttämättä olisikaan saavutettavissa.

Sadekaan ei hymyä hyydyttänyt

Fiilis on kyllä eilisen jälkeen tosi hyvä, vaikka aina on asioita, jotka jännittää. Porukka on nyt kasassa ja seuraavaksi onkin edessä vielä puuttuvien tavaroiden kasaan haaliminen. Jännittää, mutta sopivasti ja ainakin reissua varten on käynnissä vihdoinkin hyvä latautuminen.

Portaita pitkin Kilimanjarolle

Jonkun verran viime päivinä minulta on kyselty, että miten aion treenata Kilimanjaroa varten. Nyt olisi siis tarkoitus hiukan avata tuota puolta eli treenejä Kiliä varten.

Viikko sitten aloitettiin taas tarkempi ja systemaattisempi ohjelmointi ja kerroinkin jo aiemmin tulevan syksyn urheilullisista tavoitteistani. Tämän jälkeen saatiin ohjelmointi käyntiin ja nyt viikon jälkeen tuntuu aika hyvältä. Treeni on selkeästi mennyt perille, koska lihaksissa tuntuu ja huominen lepopäivä on ansaittu viikon treeneillä.

No, miten sitten Kiliä kohden? Nyt tarkoitus on rakentaa vieläkin peruskuntoa ja sitähän tarvitaan myös Kilimanjarolla. Peruskunnon parantamiseksi soudan, pyöräilen, uin ja teen porrastreenejä. Tämän lisäksi viikossa on myös ihan perus saliharjoittelua. Pääfokus on kuitenkin edelleen polven kuntouttamisessa ja siinä, että koko ajan tehdään hommia ajatellen sitä, missä tilanteessa kuntoutus etenee.

Kohti Lahden hyppyrimäen portaita

Ennen Aconcaguaa tein ihan mielettömän määrän boksiaskelluksia. Nyt kuitenkin jalan kuntoutuksen ollessa kesken ohjelmointiini kuuluu boksiaskellusten sijaan porrasnousuja. Koska olin viikonlopun vietossa Lahdessa, suuntasin tietenkin Lahden parhaimpiin ja mäkisimpiin maastoihin eli urheilukeskukselle ja hyppyrimäen portaisiin. Tarkoitus oli siis tehdä pitempi, pk-tasoinen porrastreeni tuossa suurmäen vasemmassa sivussa olevissa portaissa.

Hyvällä fiiliksellä portaisiin

Kymmenen kertaa portaita alas ja ylös ja siihen päälle vielä loikkia. Syke oli korkealla, mutta laski aina portaita alas tullessa. Pitkäkestoinen, happoja keräävä intervallitreeni, jossa sai viimeisillä kierroksilla jo painaa ihan tosissaan maitohappoja vastaan. Ihan täydellistä treeniä siis Kilimanjaroa varten. Pitää jaksaa tasaista tahtia tarpeeksi pitkään ja myös väsymystä vastaan.

Keräilemässä happea portaiden yläpäässä

Portaat on ihan todella mieluisaa treeniä ja sitä ne ovat olleet oikeastaan aina. Muistan, että joskus uintiaikoina Lahdessa juostiin noita samoja portaita ja se oli jo silloin kivaa. Niin oli tänäänkin. Ja siisteintä on se, että jalka kestää jo tuollaista portaiden tamppaamista tosi hyvin. Lihakset ovat kipeänä, mutta polvessa ei mitään kipuja.

Eli Kilimanjaroa kohti jatketaan siten, että viikottaisessa ohjelmassa on noin kolme salitreeniä, jossa keskitytään ihan todella perusliikkeisiin ja perustan rakentamiseen. Tämän lisäksi siis noita peruskuntotreenejä ja kerran pari viikossa hiukan kovempivauhtiset treenit. Minun vastuulla on pitää lajirepertuaari mahdollisimman kattavana ja ohjelmassa sitten lukee, kuinka kauan minäkin päivänä on tarkoitus treenata. Vastuuta siis treenien toteuttamisesta on tullut selkeästi myös minulle ja sehän sopii.

Portaita pitkin siis kiivetään kohti Kilimanjaroa ja fiilis on tällä hetkellä aika mahtava!

Seuraavat urheilulliset tavoitteet

Paljon on tullut mietittyä urheilullisia tavoitteita nyt tulevalle syksylle. Kun päätin, etten lähde olympiasoudun sm-sprintteihin, en tietenkään tarkoittanut, etteikö minulla olisi urheilullisia tavoitteita nyt tulevan syksyn suhteen. Tietysti on ja pikku hiljaa on alkanut selvitä suuntaviivat, mitä tulen tekemään.

Ensimmäinen selkeä tavoite on tietysti pitää paikat kasassa nyt ja tulevaisuudessa. Tämä käytännössä tarkoittaa enemmän kehonhuoltoa ja edelleen niiden oman kehon signaalien kuuntelemista ja tottelemista. Toisena tavoitteena sitten tuleekin seuraava tapahtuma, johon osallistun ja se on sisäsoudun puolimaraton syyskuun lopussa.

Puolimaratonille tarkoitus olisi lähteä tavoittelemaan suhteellisen rentoa suoritusta. Tietysti siistiä olisi, että kesällä vesillä vietetyt kilometrit näkyisivät ergotuloksissa, mutta olen joutunut muuttamaan hieman tekniikkaani ja täten myös ergotulokset on mennyt selkeesti  huonommaksi. Tässähän on nyt toki reilu kuukausi aikaa vielä treenata, joten sinällään mahdollisuudet hyvään soutuun on varmasti olemassa.

Olympiakaksikon soutua vesillä

Kilimanjarolle lähdenkin sitten lokakuun puolessa välissä. Eli käytännössä matka on kolmas syksyn urheilullinen selkeä tavoite. Uskon, että kunnon puolesta ollaan aika hyvässä tilanteessa ja nyt kesällä olen päässyt tekemään melko hyvin rauhallisia, selkeästi pidempiä ja peruskuntoon keskittyviä treenejä. Nyt ennen reissua tarkoituksena on vielä käydä kipuamassa Malminkartanon portaita reppu selässä ja metsässä retkeilemässä. Näillä eväillä uskon, että kunto kyllä kestää Kilin huipulle. Huipuutukseenhan kuitenkin liittyy muitakin epävarmuustekijöitä, joita käyn myöhemmin läpi.

Kilin jälkeen käynkin sitten pyörähtämässä kotona päivän ajan ja sitten suuntaan Lappiin. Varattiin viime viikolla crossfit-kaverini Lotan kanssa lennot Kittilään marraskuun alkuun. Ei olla vielä sen suuremmin suunniteltu reissua, mutta ajatuksissani oli mennä ajelemaan fatbikea ja retkeilemään lyhyempiä päiväreissuja luontoon. Afrikan pölyt on varmasti vielä sen verran muistissa, että mitään raskasta suorituslomaa tuskin on tiedossa. Sellaista mukavaa retkeilyä Suomessa. Toivottavasti tänä syksynä Lapissa olisi jo lunta marraskuun alussa, jotta pääsisimme hieman talvifiiliksiin.

Syksy saapuu ja sen mukana uudet tavoitteet

Marraskuun reissun jälkeen olisi sitten tarkoitus vetää muutama päivä ihan vain happea ja aloittaa keskittymään seuraaviin tavoitteisiin. Pitkällä tähtäimellä ajatukset ovat jo ensi syksyssä ja Baruntsen reissussa lokakuulle. Sitä ennen täytyy tietysti olla pieniä välitavoitteita, jotta homma pysyy mielenkiintoisena.

Tarkoituksena on aloittaa taas kunnon fysiikkaohjelmointi. Minulle räätälöity, terveys edellä menevä ohjelmointi, jossa tavoitteet otetaan selkeästi huomioon. Ohjelmointi ei tule olemaan crossfit-ohjelmointi, vaan perustuu enemmän peruskunnon kasvattamiseen ja parantamiseen. Tietty mukaan tulee kovia viikkoja ja treenejä, mutta nyt ei haeta voimaa samalla tavalla kuin aiemmin. Ohjelmointi tulee kuitenkin sisältämään myös salitreenejä, koska en tällä hetkellä vielä halua kokonaan luopua voimaharjoittelusta. Tavoitteena olisi päästä kuntoon, jolla pystyisi talvella kilpailemaan sisäsoudun sm-kisoissa ja harjoitella ensi kesää varten soutua ja mahdollisesti triathlonia ja/tai swimrunia varten. Kuitenkin järki päässä ja Baruntse mielessä.

Eli tämän kaltaisia urheilullisia tavoitteita nyt syksylle. Tapahtumaa, reissua ja sitten ihan peruskuntoa kasvattavaa treeniä. Ei mitään sen kummallisempaa, mutta nyt tällä hetkellä suunnitelmat tuntuu tosi hyviltä ja olen oikeastaan jopa hieman helpottunut, että nyt on taas selkeästi tiedossa, mitä kohti mennään ja mitä pieniä välitavoitteita matkalla tulee olemaan.