Millettiä mä metsästän

… Tahdon saada lämpimät.

Kenkä on vuorikiipeilijän tärkein väline. Väitän minä, kun kyseessä on vaeltaminen tai kiipeäminen. Tänään tein elämäni kalleimman, pisimpään harkitun ja odotetun kenkähankinnan tulevaa Aconcaguan matkaani varten.

Millet kuvailee kenkiä: ”…Has played a major role in the history of mountaineering – and maybe in your story too…” Upeaa myyntipuhetta, toimii ainakin minuun!

Nämä kenkien tärkein fuktio on suojata varpaita kylmiltä olosuhteilta sekä näihin on mahdollista kiinnittää jääraudat, joita jäätiköllä liikkuessa tarvitsee. Olen testannut kenkiä nyt muutaman kerran, ja voin kertoa, että ovat lämpimät! Niiden pitäisi suojata varpaita jopa -60 asteen pakkaselta. Huh!

No, mitä seuraavaksi? Tietenkin rinkka selkään, kengät jalkaan ja kävelemään. Olen törmännyt lähes kaikkien kenkieni kanssa ongelmaan, että ne hiertävät. Epäilen vahvasti, että nämä kengät eivät ole poikkeus, mutta onneksi minulla on myös aikaa ratkoa näitä ongelmia ennen kenkien todellista käyttöä. Tavoitteena onkin ensin testailla kenkiä kotona ja säiden kylmetessä siirtyä ulkoiluttamaan kenkiä toden teolla. Alla olevassa kuvassa oleva Puppy jää kuitenkin kotiin.
 

Olen lukuisien muuttojeni myötä alkanut ajattelemaan, ettei materiaali tee minua onnelliseksi. Näitä kenkiä hypistellessäni mietin kuitenkin, onkohan asia sittenkään niin? Annan itselleni kuitenkin nyt pienen onnen hetken näistä kengistä, onhan ne vaan makeat! Uskottavuuteni vuorikiipeilijänä varmasti kasvoi tämän hankinnan myötä.

Tuletko sinä materiaalista onnelliseksi?

 

Aconcagua

Se nimihirviö, joka on työkaveiretteni keskuudessa saanut lempinimen Guacamole. Tämä onkin mielestäni hyvä lempinimi, se on huomattavasti helpompi muistaa kuin vuoren oikea nimi. Se myös muistuttaa minua toisesta rakkaasta harrastuksestani kokkailusta ja näin ollen onkin saatu taiottua lempinimei vuorelle, joka tuo samalla mieleen tuon syntisen hyvän herkun.

Se on seuraava kohteeni. Aconcagua tai Guacamole, päätä sinä kummaksi haluat sitä kutsua.

Aconcagua sijaitsee Chilen ja Argentiinan rajalla ja onkin korkeudeltaan Etelä-Amerikan korkein vuori. Tällä saavutuksellaan Aconcagua pääseekin ” Seven Summits” vuorien joukkoon, johon kuuluu jokaisen mantereen korkein huippu. Korkeudeltaan tämä vuori onkin jo huikeat 6962 metriä. Huipulla korkeusennätykseni tulisi menemään rikki reilusti edellisestä 6189 metristä.

Kuulin ensimmäisen kerran Aconcaguasta ensimmäisellä Nepalin matkallani. Vielä silloin pidin vuorta liian korkeana ja todella kaukaiselta haaveelta. Olin myös aloitettuani opiskelut päättänyt, että haen varmasti opiskelijavaihtoon. Sain tietää koulullamme olevan vaihtopaikkoja Buenos Airesissa. Päätökseni hakea Buenos Airesiin vaihtoon perustui pitkälti Aconcaguan olemassa oloon samassa maassa. Tässä vaiheessa minulla ei käytännössä ollut mitään muuta faktatietoa, vain mielikuvia siitä kaikesta, mitä Aconcagua on tai missä se on.

Harmikseni vaihtohakemuksessani kävi huonosti, en saanut paikkaa Argentiinaan. Kieltävä päätös oli iso takaisku ja vuorihaave tuntui olevan vain taakse jäänyt haave. Missattuani tämän kohteen hain vaihto-ohjelmaan Thaimaahan. Olin saanut paikan, ostanut lennot ja aloittanut henkisen valmistautumisen… Kunnes eräänä syyskuun iltana aikalailla vuosi sitten yksi viesti muutti suunnitelmat täysin. Eräs Argentiinaan lähtevistä opiskelijoista perui paikkansa ja minä olin ensimmäinen jonossa oleva opiskelija tähän paikkaan. Päätös oli helppo, olinhan haaveillut Aconcaguasta ja Argentiinasta. Peruin lentoni Thaimaahan ja ostin uudet Buenos Airesiin. Tämän jälkeen iski todellisuus.

Aikatauluni tässä kohtaa alkoi olla todella tiukka, budjetti liian tiukka ja suomalaisten matkatoimistojen tarjoamat retkikunnat eivät sopineet omaan aikatauluuni. Hautasin Aconcagualle kiipeämisen haaveet, mutta asetin vaihdolleni kolme tavoitetta: oppia mahdollisimman paljon espanjaa, nähdä Aconcagua ja saada yksi paikallinen ystävä.

 

Aconcagua sijaitsee Mendozan maakunnassa 16 tunnin bussimatkan päässä Buenos Airesista. Monet olivat suositelleet käymään Mendozassa ja mekin vaihtokavereiden kanssa päätimme suunnata melko alkuvaiheessa vaihtoamme tähän erityisesti hyvistä punaviineistä tunnettuun maakuntaan. Matka Mendozaan, josta tuleva kiipeilymatkanikin alkaa oli todella upea. Nautimme Mendozan viineistä, upeista vuorimaisemista, laskimme koskea, trekkasimme ja kävimme kylpylässä. Parhaiten mieleeni kuitenkin jäi tämän Aconcaguapäivän kokemukset.

Päätin, että tämän vuoren huipulla minä haluan seisoa. En olisi kuitenkaan arvannut sen mahdollisuuden tulevan näin pian. Tästä kiitos kuuluukin joulukuussa matkalle kanssani lähtevälle kiipeilykaverilleni, jonka kanssa tulen jakamaan teltan ja varmasti monen monta upeaa maisemaa, hetkiä ja epätoivon ajatuksia. Lopullinen päätös matkasta syntyi huhtikuussa, jolloin varasin lennot Mendozaan ja takaisin sekä varasin retkikuntapaikan kansainvälisestä retkikunnasta. Lähtölaskenta alkoi ja tänään tajusin, että jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin kolmen kuukauden päästä olemme Mendozassa.

Olen yhdellä sanalla innoissani.

MIKSI?

Istuimme Buenos Airesissa bussiin edessä 20 tunnin matka Iguazun vesiputouksille, jotka ovat muuten jollain luokituksella yksi maailman seitsemästä ihmeestä, ja puheeksi tuli tämä Vuorenvarma Suunnitelmani. Ystäväni kysyin fiksuna, että miksi? Ja aina seuraavaa miksi – kysymystä seurasi seuraava miksi? Keskustelu päättyi siihen, kuinka ihmiseltä täytyy kysyä viisi kertaa miksi, jotta pääsee jo melko syvälle siihen, miksi ihminen haluaa toteuttaa elämässään erilaisia haaveita.

Tässä viisi minun vastaustani siihen, miksi Everest.

Miksi?

 
Idea tähän suunnitelmaan sai sysäyksen ensimmäisellä Nepalin matkallani. Vuorilla on hyvä olla. Elämä on hyvin yksinkertaista, sillä vaelluksen aikana tarvitsee nukkua hyvin, syödä paljon ja kävellä. Elämä ja vaelluksella selviäminen perustuu oman kokemukseni mukaan siihen, kuinka hyvin näistä kolmesta asiasta selviytyy. Ja olen selvinnyt näistä tilanteista ilman suuria ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Miksi?

 
Everest on maailman korkein paikka, minne ihmisen on mahdollista kiivetä. Se on mielestäni erittäin kiehtova ajatus: ihastella nyt maailman yhtä suurimmista vuoristoa Himalajaa paraatipaikalta ja vain nauttia sen sanoinkuvailettomasta kauneudesta.

Miksi?

 
Tämä projekti mahdollistaa minulle mielekkään matkustelun ennen itse päätavoitetta. Koen, että vuoret eivät kiipeämällä lopu ja nämä vuoret ennen Everestiä on myös itsessään yhtä tärkeitä välietappeja kuin tämä lopullinen tavoite. Tämä on hyvä syy matkustella, nähdä maailmaa hieman erilaisesta näkökulmasta. Vuorimatkojen jälkeen olen aina kokenut mieleni tulleen ravituksi uusilla maisemilla ja kokemuksilla.

Miksi?

 
Koen tarvitsevani tavoitteen. Mielestäni on helpompi toimia, kun minulla on selkeä tavoite. Nyt mieleni onkin vallannut vuoret ja asiat, jotka liittyvät siihen. Suhtaudun asiaan intohimoisesti ja koen saavani paljon myös henkisiä voimavaroja haaveilemalla vuorista ja Everestistä. Jo pelkän Everestin ajattelu aiheuttaa minulle sen ”kutkuttavan” tunteen vatsaan… Vähän samanlainen tunne kuin olisi ihastunut. Nämä haaveet ovat kasvattaneet henkisiä voimavarojani.

Miksi?

 
Yksi perimmäinen syy on se, että haluan näyttää itselleni ja muille, että minusta on tähän. Tämä ei ole mahdoton unelma, mutta todella kunnianhimoinen ja ymmärrän realiteetit siitä, että unelma tulee myös vaatimaan joitakin uhrauksia. Paljon asioita liittyy myös omaan motivaatioon. Motivaatio harjoitella, syödä terveellisesti ja hankkia tarvittavat taidot ja tiedot, joilla pärjätä vuorilla on erittäin kova. Motivaationi tehdä tätä projekti rakentuu näiden mainitsemieni tekijöiden varaan ja se rakentuu vahvasti halulle ylittää itseni.

Oletko ikinä itse miettinyt, mitkä ovat sinun viisi vastausta kysymykseen – miksi?