Olin viimeisen viikon nautiskelemassa keväthangista Ylläksellä. Tarkoituksena oli tehdä muutama pidempi mäkiharjoitus, hiihtää, liukulumikenkäillä ja nauttia keväisestä säästä Lapissa. Tämä oli myös yksi kovemmista treeniviikoista ennen Everestin reissua ja seuraavaksi on tarkoitus levätä sekä keskittyä reissuun.
Kävin parina aamuna tekemässä mäkitreenit Ylläksen laskettelurinteessä ennen hissien aukaisua. Olipa luksusta, sillä Malminkartanon neljä minuuttia kestävän mäen sijasta olikin tiedossa 40 minuuttia yhtämittaista ylämäkeä. Sain tehtyä hyvät ja laadukkaat treenit sekä kannettua painavinta rinkkaa, millä olen tähän mennessä harjoitellut. Mukana oli 19 kiloa erilaisia vesipulloja ja termospulloja – vettä janoisille.
Mäkitreenien lisäksi kävimme liukulumikenkäilemässä Keskinenlaella ja Kellostapulilla. Tuo reissu kesti reilu pari tuntia ja lasku Keskinenlaelta kohti Kellostapulia olikin liukulumikengillä melko haastava. Tuuli oli tehnyt tunturista jäisen ja liukulumikengän laskuominaisuudet eivät todellakaan pääse oikeuksiin jäisellä alustalla. Ne toimivat parhaiten puuterissa ja melko loivassa rinteessä.
Seuraavana päivänä teimme pidemmän retken liukulumikengillä ja nousimme Kesänkijärven parkkipaikalta Pirunkurua ylös Kesängin huipulle, sieltä laskimme Kesängiltä alas kohti Lainiota, nousimme Lainion huipulle, laskimme Kotamajalle ja Kotamajalla söimme ruokatermoksessa mukana olleen lounaan ja nousimme Kukastunturin huipulle ja laskimme alas. Kokonaisuudessaan päivä kesti kuusi tuntia ja matkaa kertyi 22 kilometriä. Kunnon skinnauspäivä aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä.
Ylläs on tunnettu maastohiihtoladuistaan ja olen tämän talven aikana viettänyt useamman viikon Ylläksellä. Sekä lomaillen että etätöitä tehden ja yhdyn kyllä tähän mielipiteeseen. Ylläksellä on Suomen parhaat ladut ja erityisesti näin keväällä, kun koko latuverkosto on auki, riittää hiihtämistä useaksi viikoksi. Vieläkään en ole kaikkia latuja ehtinyt hiihtämään, vaikka yritys on ollut kova.
Liukulukenkäilyn jälkeen keskityin hiihtämiseen ja laduista nauttimiseen. Kolmosluokan eli Aakenustunturin läheisyydessä olevien latujen kunto oli kyllä erinomainen, kun ladut oli ajettu. Ladut ajetaan ymmärtääkseni aina torstaisin ja sen mukaan kannattaa ajoittaa omat lenkit. Kannattaa kantaa paperista latukarttaa mukana, jonka saa ostettua esimerkiksi kaupoilta sillä Aakenustunturin maastossa ei puhelimessa ole kuuluvuutta.
Tästä talvesta tuli vahingossa paras hiihtokauteni. Innostuin neljä vuotta sitten hiihdosta uudestaan ja sen jälkeen on tullut talvien aikana hiihdettyä pääasiallisena treenimuotona. Olen monena talvena havitellut tuhannen kilometrin rajaa, mutta en ole siihen päässyt vaikka olen aika tosissani sitä yrittänyt. Tämä talvi on ollut erinomainen monestakin syystä: paljon lunta Helsingissä, monta viikkoa Ylläksellä ja ei loukkaantumisia. Lähes 1300 kilometriä on jo mittarissa ja ilman suurempaa kilometrien keräämistä.
Ensisijaisesti viikko oli onnistunut harjoituksellisesti. Se toimi ikään kuin viimeistelevänä leirinä Everestin reissua varten. Seuraavaksi edessä on lepäämistä, harjoittelun keventämistä ja keskittymistä reissuun. Toki tulen myös olemaan pari viikkoa karanteenissa ennen matkaa, joten sekin vaikuttaa omalta osaltaan harjoitteluun ja viime hetken valmisteluihin.
