Ikävuoden 23 tilinpäätös

Eilen oli syntymäpäiväni ja täytin siis 24-vuotta. Tämä tarkoittaa montaa asiaa, mutta ajattelin hieman tehdä tilinpäätöstä ikävuodesta 23.

Olin aina ajatellut, että haluan olla 23-vuotias. Silloinhan ihminen on aikuinen, mutta kuitenkin nuori. Mahdollisuudet elämässä täysin avoinna ja niin edelleen. Silleen sopivan naiivilla tavalla ajattelin, että tuosta samasta vuodesta tulisi elämäni paras.

Vuosi oli kuitenkin aikalailla suurta vuoristorataa eikä se mennyt tähän mennessä eletystä elämästä ykköspaikalle.

Ikävuoteni 23 alkoi muutolla Helsinkiin. Sen jälkeen oltiin sohvakaupoilla ja sisustettiin kotia ja heitettiin turhia tavaroita pois. Aloitin myös kesätyöni golftapahtumien järjestelyn parissa. Pian töiden aloittamisen jälkeen alkoi selvitä, millainen polviprojekti minulla olisi edessäni jos se tultaisiin toteuttamaan nyt heti. Päätin, että polvi korjataan nyt, jotta pääsen tulevaisuudessa kiipeilemään ehjillä jaloilla. Kesälle varattu reissu Alpeille peruuntui, mutta ajattelin, että korjaukset tehdään Everestiä varten.

Ennen leikkauksia olin ehtinyt jatkamaan crossfitin harrastamista Crossfit Central Helsingin -salilla. Minut toivotettiin tervetulleeksi tähän uuteen yhteisöön. Polvi leikattiin ja kuntoutuminen alkoi salilla. Pian aloitin valmennuksen ja hommia aloitettiin tekemään entistä systemaattisemmin ja suunnitellusti. Tuloksiakin alkoi tulla mukavasti.

Syksyn alussa soudin ensimmäisen puolimaratonin sisäsoutulaitteella ennen polven toista leikkausta. Hommat meni nappiin ja aikatavoitteet täyttyivät. Ennätyksiä tuli uusissa ja vanhoissa liikkeissä treenien puolella ja olin valmis seuraavaan polvileikkaukseen. Samaan aikaan aloitin kirjoittamaan graduani luottamuksesta vuorikiipeilyretkikunnissa. Aikaa kului mukavasti sairaslomalla gradun tekemiseen ja gradun tekeminen jatkui sitten talvella ja alkukeväästä.

Marraskuussa aloitin uuden työn digitaalisen markkinoinnin parissa ja viimeinen puoli vuotta onkin sujunut uusien haasteiden parissa myös työrintamalla.

Polvi leikattiin lokakuussa toisen kerran ja taas aloitin kuntoutuminen. Hitaasti ja maltilla. Yläkroppa pumpissa ja kädet tuntui räjähtävän melko useasti. Vuoden vaihteessa pääsin tekemään Murp-nimisen treenin, jossa täyttyi lyhyen ajan tavoite päästä takaisin normaaliin treeniin ja ehjiin jalkoihin.

Maaliskuun alkua odotin kuin kuuta nousevaa, sillä silloin sain kiipeilyluvan jalat leikanneelta ortopedilta. Tätä hetkeä oli suunniteltu jo pitkään ja samaan aikaan alkoi toden teolla retkikuntapaikan varaaminen. Suunnitelmia Baruntsea varten oltiin tehty jo noin vuosi ennen itse tämän vuoden maaliskuuta.

Sen jälkeen kävin soutelemassa sisäsoudun sm-kisoissa ja osallistuin Crossfit Open -nimiseen crossfit-kilpailuun, jossa viiden viikon julkaistaan laji, joka täytyy suorittaa julkaisusta seuraavan neljän päivän sisään. Minulta jäi Openeista viimeinen laji kuitenkin tekemättä.

Kuukausi sitten, itseasiassa samana päivänä kun olin varaamassa retkikuntapaikkaa, väänsin sitten olkaluun katki yrittäessäni muscle uppia. Mentiin nopeasti ja syvälle takaisin pohjamutiin. Päivystyksessä itkin ja myös sen jälkeen on tullut vollotettua tätä surkeaa kohtaloa ja sitä, että onko tämä joku enne, ettei minun tulisi lähteä enää vuorille? Käsi meni poikki, mutta viikkoa myöhemmin valmistuin yliopistosta. Marraskuussa alkanut määräaikainen työ myös sovittiin jatkuvan vakituisena.

Käden kuntoutumisennuste on hyvä, joten päätin tehdä ehkä hieman pähkähullun päätöksen. Varasin matkan Baruntselle ja ostin lennot. Päätös lähtemisestä täytyy tehdä 1.8.2017, mutta sitä ennen ehtii näkemään, millainen kädestä on tullut.

Lyhyesti, mitä tänä vuonna tapahtui. Vuosi on ollut loukkaantumisten vuoksi yksi elämäni raskaimmista. Vaaka on kuitenkin pysynyt tasapainossa, sillä sain kauppatieteiden maisterin tittelin, elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan ja viimein varasin seuraavan vuorimatkan.

Eilen kävelin salille ja mietin tätä tilinpäätöstä ikävuodelle 23. Arvosanana vuosi saa 6+, sillä moni suunnitelma meni pieleen. Sisua nyt ainakin testataan ja sitä, mistä kaikesta sitä jaksaa parantua. Hyviäkin juttuja kävi, joten ei vuosi ihan onneton ollut.

Eilen myös hymyilytti kävellessä, sillä ikävuosi 24 toivottavasti tuo tullessaan uusia ja ehkä hieman parempia tuulia.

 

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *