Pidin Everestin reissulla Garminilta lainassa ollutta Fenix 6 Pro Solar -kelloa ja aina, kun liikuimme niin minulla oli kello käynnissä ja sykevyö päällä. Näin jälkeen päin on ollut mielenkiintoista katsoa, että millaista dataa kello koko matkasta on antanut.
Matkan kesto
Matka kesti yhteensä 46 päivää. Matkustamiseen käytimme 4 päivää, tämä sisälsi siis matkat Suomesta Nepaliin ja takaisin. Tämän lisäksi matkustimme Kathmandusta Namche Bazaariin 3400 metrin korkeuteen ja lopulta perusleiristä Luklan kautta Kathmanduhun.
Matkan aikana lepäsimme ja odotimme niin monta kuin 23 päivää. Siis puolet koko matkan ajasta. Ei mikään ihme, että monta kertaa mietin matkan olevan pelkkää odottelua. Kasitonnisten kiipeily on sääikkunan odottelua ja akklimatisoitumista – näköjään meidän Everestin reissulla sitä tehtiin puolet ajasta. Odottelun aikana ehdin lukea muun muassa kuusi kirjaa ja nukkua päiväunia enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä.
Liikkuminen
Koko 46 päivän aikana liikuimme eli vaelsimme ja kiipeilimme yhteensä 82,5 tuntia. Tämä tietenkin jakautui siten, että 46-4-23=19 päivän aikana keskimäärin liikuttiin 4,3 tuntia jokaisena päivänä. Matkan aikana paloi kiipeilyn aikana 36 047 kaloria eli keskimäärin 1897 kaloria jokaisena päivänä. Tähän päälle vielä peruskulutus.
Kilometrejä liikuimme 121,7 ja se on mielestäni kaikista luvuista pienin. Vuorilla aina puhutaan tunneista, että kauan joku siirtymä leiristä toiseen kestää. Kilometrejä ei pitkälläkään reissulla kerry kovinkaan paljon ja meillä siirtymät perusleiristä ylöspäin kestivät:
- Perusleiristä ykkösleiriin 5-6 tuntia
- Perusleiristä suoraan kakkosleiriin 7-9 tuntia
- Ykkösleiristä kakkosleiriin 3-4 tuntia
- Kakkosleiristä kolmosleiriin 4-5 tuntia
- Kolmosleiristä Nelosleiriin 6-7 tuntia
- Nelosleiristä huipulle 7 tuntia
- Huipulta nelosleiriin 3 tuntia
- Nelosleiristä kakkosleiriin 5 tuntia
- Kakkosleiristä laskeutuminen perusleiriin 5 tuntia
Matkan aikana kiivettyjä nousumetrejä kertyi 13 403 metriä. Eli vaikka kilometrejä ei kertynyt kovinkaan paljon, niin nousumetrejä kertyi mukavasti ja erityisesti siirtymät perusleiristä yläleireihin tietenkin kerryttivät tätä dataa.
Syke
Sykkeet pysyivät minulla koko matkan ajan peruskestävyysalueella, joka on minulla 100-162. Tämä on mieleenkiintoinen havainto, sillä todella monta kertaa minulla oli tuntemus, että liikkuminen oli todella raskasta ja välillä joutui pakottamaan jokaisen askeleen ottamista. Tunne korkealla oli sellainen, että jokaista lihasta hapottaa ja hengittäminen on raskasta.
Kerroin tätä tarinaa valmentajalle ja tuli ilmi, että todennäköisesti ohuessa ilmanalassa sykerajat ovat matalammat kuin merenpinnan tasolla. Tuntemus raskaammasta tahdista on siis pitänyt paikkaansa, sillä maitohappoja on saattanut kertyä tavallista enemmän lihaksiin vaikka syke ei kovin korkea ole ollutkaan.
Lepo
Mielestäni pystyin lepäämään perusleirissä yllättävän hyvin. Perusleiri on 5400 metrin korkeudessa ja korkeus aiheuttaa omat haasteensa. Toki tunsin koko matkan ajan, että korkealla ollaan ja vielä viimeisinä päivinä tunsin, kuinka hengästyin noustessani ruokateltalta omaan telttaani. Garminin kello mittaa palautumista ja stressiä ja datasta voi hyvin nähdä, kuinka olin stressaantunut ensimmäisen kerran kakkosleiriin saapuessa ja toisaalta, kuinka pystyin lepäämään perusleirissä.
