Artikkelit

Mitä vuorilla syödään? Lue makumuistojani eri puolilta maailmaa

Ensinnäkin kiitos kaikille, jotka kommentoi viimeisintä artikkelia tavoitteistani vuodelle 2019. Olen saanut monta uutta inspiraation lähdettä näistä ja pää tuntuu olevan uusia ideoita. Sain myös muutama viikko sitten kysymyksen lukijalta, joka kysyi, että mitä ruokaa vuorilla syödään ja mitä siellä juodaan?

Tämä on muuten yksi kysytyimpiä kysymyksiä, enkä ole sitä koskaan täysin täällä blogin puolella teille lukijoille avannut. Instagramissa olen jakanut kuvia eväistä ja kertonut erityisesti, millaisilla ruuilla olen kerännyt energiaa kiipeilyn aikana.

Alkuun on hyvä kertoa siitä, että vuorille lähtiessä ruokavalio muuttuu melko yksipuoliseksi ja ainakin omassa arjessa vahvasti mukana olevat vihannekset ja hedelmät poistuvat lähes kokonaan ruokavaliosta jopa useiden viikkojen ajaksi. Nämä ovat myös niitä asioita, joita reissulla usein tulee kaivattua.

Nepalin riisi, pasta, nuudeli ja peruna

Nepalissa vuoriruoka perustuu hyvin pitkälti erilaisten hiilihydraattien ympärille. Ruokana on pastaa, nuudeleita, riisiä ja perunaa. Eri muodoissa eli paistettuna, keitettynä, haudutettuna, uppopaistettuna tai kaikkien näiden sekoituksena. Hiilivarastot pysyvät täytenä varmasti, mutta viikkojen aikana joku näistä yleensä alkaa tökkimään.

makaronia nepalissa

Ensimmäinen teahouse-ateria Baruntsen jälkeen

Hämmentävintä ruokaa, jota olen Nepalissa Baruntsen perusleirissä syönyt, on nuudeleista tehty pizza. Nuudelit oli keitetty ja paistettu ja sen jälkeen päälle oli laitettu pizzan lailla tomaattikastiketta ja juustoa. Minulla oli tuona iltana erittäin hyvä ruokahalu ja söin näitä pizzoja useamman.

Hiilareiden lisäksi lautaselle päätyy usein myös kananmunia eri muodoissa ja säilöttyjä lihoja. Itse olen hygieniasyistä jättänyt liharuuat syömättä, mutta kananmunia olen kyllä syönyt. Niissäkin olen tosin tarkkaillut, että muna on kypsä ja välttänyt näin epämukavat fiilikset vatsassa.

Liha nepalissa

Tämän vuoksi en syö lihaa Nepalissa, milloin viimeksi veitsi on tiskattu? Tai kuinka monta päivää liha on ollut pois kylmästä?

Kasviksia on tarjolla rajallisesti ja useimmiten Nepalissa tarjotaan porkkanaa, sipulia, erilaisia kaaleja ja pinaatin näköistä, mutta jotain muuta, olevaa “pinaattia”. Kasviksia on usein lusikallisen verran jokaisella aterialla, joten päiväsuosituksista jäädään kauaksi.

Tämän lisäksi jokaisella aterialla tarjotaan alkukeitto, joka on sellainen harmahtava valmis pussikeitto, jonka maku vaihtelee sienikeitosta kasviskeittoon. Keiton lisukkeena tuli usein popkornia ja katkarapukakkuja. Jälkiruuaksi tarjoiltiin erilaisia säilykehedelmiä kuten ananasta tai mangoa.

nuudeleita nepalissa

Nuudelit maistui aina Nepalissa

Yläleiressä alkaakin sitten kuivaruokien syöminen. Minulla oli Nepalissa mukana Real Turmat -nimisiä kuivaruokia ja ne maistuivat viikkojen hiilarimättöjen jälkeen todella hyviltä, sillä pusseissa oli selkeästi eri mausteita kuin muissa ruuissa. Söin limekanaa, hapanimeläpossua ja kebabpataa yläleireissä. Hassua näiden pussien välillä oli se, että ruuan ulkonäön perusteella aterian makua ei olisi voinut arvata, vaan kaikki näyttivät täysin identtisiltä.

USA: Mt. Rainierilla & Coloradossa wrappeja eri täytteillä

Jenkkien reissuilla ruokavalioon ja sen sisältöön olen päässyt vaikuttamaan kaikista eniten itse. Se, mitä olen reissussa syönyt, on oikeastaan määräytynyt omien mieltymysten mukaisesti. Vein Mt. Rainierin reissulle Suomesta erilaisia kuivattuja pussiruokia, mutta lopulta päädyin syömään aika paljon muutakin.

Real Turnmat

Onnellinen pussiruuan syöjä, kuva Nepalista 6100 metrin korkeudesta

Ostimme ruokaa paikallisista ruokakaupoista ja mukaani tarttui erilaisia kovia juustoja ja makkaraa. Aamupalaksi söin puuroa pähkinöillä ja kuivatuilla hedelmillä. Napostelin karkkia lounaaksi ja illalla tein Suomesta tuotuun kuivatusta pussiruuasta illallisen. Tämä kaava oikeastaan toistui Mt. Rainierin reissulla joka päivä.

Coloradossa sen sijaan söimme todella paljon wrappeja. Se on muuten ihan maailman helpoin retkieväs, sillä tortillojen sisään voi laittaa lähes mitä vain ja ne maistuvat aina todella hyviltä. Teimme aamupalaksi wrappeja, joissa oli lehtikaalia, kananmunia ja chilikastiketta. Lounaaksi söimme wrappeja, joissa oli cranolaa, maapähkinävoita ja hunajaa. Dippailimme myös porkkanoita maapähkinävoihin. Illalliseksi keittelimme usein papukvinoapataa.

Makumuisto jenkeistä

Ruokakaupasta tulossa, ostokset paperipussissa

Jenkkien reissun jälkeen onkin tullut tehtyä aktiivisemmin reissuissa wrappeja ja se sopii ihan täydellisesti retkievääksi myös Suomessa retkeillessä.

Kilimanjarolla karibukeittoa ja sopulia

Kilimanjarolla ruokavalio muistuttaa hyvin paljon Nepalin ruokaa. Näiden lisäksi pääruokiin tuli mukaan erilaiset säilykelihasta tehnyt kastikkeet, jotka muistuttivat jauhelihakastiketta. Retkikunnasta Aku keksi sanoa keittoa ja kastiketta karibukeitoksi ja liha oli sopulin lihaa. Tosiasiassa liha oli peräisin säilyketölkistä ja oli todennäköisesti possua.

Vuorilla juotavaksi saa loputtomasti juoda kahvia, teetä ja kaakaota. Näihin juomiin usein tuleekin täydellinen yliannostus reissun aikana ja kotona lähinnä kahvi omasta tutusta aamukahvimukista maistuu hyvältä. Nestettä juodaa osittain vuoristotaudin ehkäisemiseksi ja sen takia ne usein eivät maistu vuorilta paluun jälkeen.

popkornia vuorilla

Alkupalat Kilimanjarolla

Kilimanjarolla meille tarjoiltiin aamupalaksi aina puuroa, paahtoleipää ja kananmunia. Näiden päälle pystyi laittamaan esimerkiksi hilloa tai maapähkinävoita tai hunajaa. Aamupalasta saa korkeaenergisen lisäämällä erilaisia lisukkeita ja päivä on takuuvarmasti onnistunut näiden eväiden avulla.

Aconcaguan sokeriöverit ja maailman paras lasagne

Aconcagualla toistuu Nepalin ja Kilimanjaron tavoin hyvin samankaltainen ruokavalikoima. Aconcagualta on kuitenkin perusleiristä erittäin hyviä muistoja, sillä edelleen elämäni paras kasvislasagne löytyy Acon perusleiristä. Lasagnessa oli kesäkurpitsaa, bataattia, valkokastiketta, tomaattikastiketta ja juustoa. Taivaallista ja keittiöpoika Pablo oli imarreltu kehuista, jotka hän sai ruuasta.

Herkkuani Dulce de Lecheä Aconcagualla

Acolla valitsimme itse, mitä ottaisimme eläleiriin mukaan aamupalaksi. Retkikunta tarjosi seuraavanlaisia vaihtoehtoja: keksejä, dulce de lecheä eli kinuskikastiketta, sokerihuurrutettuja muroja, kaakaota, kahvia, teetä ja suolakeksejä. Hyvin hiilaripitoista ja minulla on videopäiväkirja, jossa esittelen kuinka olen tehnyt aamiaismuroni siten, että olen tehnyt kulhoon ensin kaakaon ja kaatanut sitten sokeriset murot kulhoon. Sokeria oli varmasti enemmän kuin laki sallii.

Muuten yläleireissä syötiin hyvin yksinkertaista ruokaa, kuten kuivaruokaa, mutta näistä mieleen on jäänyt maailman paras pussissa oleva kanarisotto, jossa kana oli oikeata kanaa eikä mitään korvikkeen kaltaista lihaa. Vastapainona on myös jäänyt traumat lihakastikkeesta pussissa, joka toi lähinnä mieleen ala-asteen traumat läskisestä lihakastikkeesta.

Tulee maku mieleen tätä kuvaa katsoessakin, pahaa lihapataa

Ruokamuistojakin alkaa olla vuorilta aikalailla ja näitä ajatellessa tuli oikeasti tosi hyvä fiilis. No minkä ihmeen takia? Ei ehkä sen vuoksi, että ruoka olisi ollut aina maailman parasta, mutta vuorilla eläminen pyörii paljon sen ympärillä, mitä seuraavaksi syödään. Syöminen on myös yhteinen hetki retkikunnassa ja se on myös hetki, jolloin jaetaan päivän tapahtumat, mietitään seuraavaa päivää ja fiilistellään tulevaa. Sanoisin, että syöminen on paljon isompi kokemus kuin vain itse ruoka ja makumuistoja on tullut kerättyä jokaiselta reissulta.

Kokoontuminen ruokatelttaan

Syöminen vuorilla on siis paljon muutakin kuin vain hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiinia. Se on sosiaalinen tapahtuma, joka parhaimmillaan synnyttää uusia ystävyyssuhteita.

Viikonlopun retkieväät

Ruoka maistuu niin paljon paremmalta ulkona, tulella kokattuna ja omasta retkikulhosta sporkilla nautittuna. Retkieväät ja viikonloppuvaelluksen aikana yksi tärkeimpiä ja kivoimpia juttuja on mielestäni retkeillä, mutta tietenkin myös syödä.

Millaisia eväitä pakkaan retkille?

Ruuan tekeminen ja nauttiminen luonnon helmassa on aisteja terävöittävää. Retkieväiden suunnittelu ja kokkaaminen on oma projektinsa, mutta onneksi ulkona vietetty päivä on yksi retkeilijän parhaimpia mausteita. Kyllä maistuu nuudelit ja makaronit vaan niin paljon paremmalta kuin kotona nautittuna.

Aamiainen

En ole mikään puuron suurkuluttaja. Vuosia sitten söin joka aamu kaurapuuron ja sain siitä tarpeekseni. Puurot alkoivat maistumaan pahalta ja aamiainen oli vaikea saada alas. Oli aika vaihtaa aamiaista.

Retkellä puuro on helppo aamiainen, jonka voi pakata valmiiksi pieniin annospusseihin, joihin keitetään vain vesi mukaan. Puuroa voi höystää pähkinöillä, siemenillä, suklaalla, kuivatuilla hedelmillä tai vaikkapa hunajalla. Kaiken voi pakata jo kotona valmiiksi.

aamiainen retkieväät

Aamiainen retkellä

Puuro sopii mielestäni erityisesti talviretkeilyn evääksi, sillä lämmin kulho puuroa lämmittää aamutuimaan, varsinkin jos on viileämpi aamu. Mitä sitten puurovammainen kantaa aamiaiseksi retkelle mukaan?

Jälkiuuni ruisleipää, juustoa, metukkaa ja kurkkua. Siis samaat leiväntekotarvikkeet kuin kotona. Jos on oikein näppärä ja valveutunut retkeilijä, teet nämä leipäset valmiiksi jo kotona.

Eli retkellä tulee syötyä samoja leipiä kuin kotona aamiaisella. Tämän lisäksi tarvitaan rutkasti energiaa, joten muromysli maidolla tai vesi sekoitettuna maitojauheeseen passaa myös. Nopeaa energiaa, maistuu hyvältä ja aamu lähtee käyntiin. Poluilla jaksaa kävellä ja juosta, kun on tankannut heti aamulla energiapitoisia eväitä.

Tämän lisäksi tulee tietysti keiteltyä kahvia tai teetä. Mikä sen rentouttavampaa kuin nauttia aamukahvia järvelle katsoessa ja haaveillessa.

Lounas

Lounaalla tulee syötyä helppoja ja nopeita retkiruokia. Tälläisiä on esimerkiksi valmiit retkiruokapussit, joiden hinta tosin huitelee melko suolaisissa numeroissa. Näitä pussukoita on kuitenkin mahdollista tehdä jo kotona valmiiksi.

Pussiin voi heittää makaronit, nuudelit, quinoan, coscousin ja mausteet. Kuivattuja kasviksia, suolaa, vähän tulisuutta ja muita mausteita mielen mukaan. Pussin kanssa sitten purkkitonnikalaa, kuivattua lihaa, tölkkikanaa tai kunnon retkeilijä kuivaa lihoja itse hiilareiden sekaan.

Usein tulee syötyä nopeampi lounas joten kotona valmiiksi pakatut eväät toimivat kaikista parhaiten. Puolimatkaa on itse matkan valmistelu ja suunnittelu kotona ja valmiiksi pakatut eväät on yksi helpoimmista tavoista välttää nälkäraivon yllättämistä poluilla.

Ilallinen

Mikäs sen ihanampaa kuin pystyttää leiri ja istua iltaa nuotion äärellä? Illallinen valmistuu kuin itsestään ja sen tekeminen on itseasiassa osa retkielämän yksi hauskimpia hetkiä. Saa keitellä, olla luova ja ideoida uusia mahdollisuuksia eri aterioille.

Repovedellä kannettiin ensimmäisen illan evääksi mausteisia makkaroita, jotka grillattiin nuotiolla ja makkaroiden seuraksi tehtiin perunamuusijauheesta muussit. Tähän paistettiin vielä pekonit kylkeen. Kyllä maistui ja energiaa oli varmasti tarpeeksi.

retkieväät illallinen

Lettuja paistamassa

Toisena iltana sitten tehtiin nuudelit ja kanaa. Tölkistä kanat ja nuudelit omaan retkikulhoon kiehuvan veden kanssa. Valmista tulee ihan muutamissa minuuteissa ja parhaimpana mausteena on ulkona vietetty päivä.

Illalliseksi kannattaa varata tarpeeksi sapuskaa ja esimerkiksi pienen lettupannun kantaminen on ihan hyvä idea. Ilta kuluu mukavasti nuotion äärellä lettuja paistaessa ja bonuksena on tietenkin erittäin maistuva jälkiruoka.

Snacksit

Yksi tärkeä osa retkieväitä on myös snacksit ja välipalat, joita nautitaan päivän aikana aina pienen nälän yllättäessä. Itse tykkään pitää mukana pähkinöitä, patukoita, geelejä, blokkeja ja karkkia. Irttarit maistuu aika paljon paremmalta kun on ensin juossut useamman kilometrin.

retkieväät välipala

Lenkin lomassa maistuu välipalat

Saatan rakennella pieniin minicrip-pusseihin valmiiksi eväät siten, että pussukasta löytyy kaikkia edellä mainittuja osia. Näin saa jokaisella tauolla napsittua vähän sellaista evästä, mitä tekee sillä hetkellä mieli.

Yksi ihan tosi hyvä vinkki retkieväitä varten on myös suolaiset naposteltavat. Sipsit, suolapähkinät ja minisalamit maistuu yllättävän hyvältä siinä kohtaa, kun makeat eväät alkavat tökkiä tai olet hikoillut useamman tunnin.

Varmista energian riittävyys

Retkieväissä tärkein asia on se, että varmistat eväiden riittävän ja että eväistä saa tarpeeksi energiaa retkeä varten. Oli kyseessä sitten päiväretki tai useamman yön vaellus, niin lasken ainakin itse hyvin tarkkaan sen, että kuinka paljon tarvitsen retkellä kaloreita.

Laskemisen jälkeen sitten yleensä varaan vielä hiukan lisää energiaa jos nälkä pääsee yllättämään. Näin ei poluilla tule reissu- tai nälkäraivoa ja kanssamatkaajillakin on huomattavasti paljon mukavampaa.

Koska liikkuminen on kivaa ja syöminen on kivaa, niin ainakin itse kannan aina mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi pienen maitotetran mukana, josta saa lorautettua sitten aamukahviin maidot mukaan. Ainahan tämä ei tietenkään ole mahdollista, mutta aina mahdollisuuksien mukaan valitsen panostamisen kuin pihistämisen.

Tulevana viikonloppuna retkeillään maantiepyörillä Lahteen ja takaisin. Ihanaa aurinkoista retkeilyviikonloppua!

Retkieväitä

Tulevalla jäätikkökurssilla kannetaan omat tavarat ja kokataan ruuat. Tämähän tarkoittaa sitä, että kurssilla syödään sellaista ruokaa, mitä sinne itse kannetaan.

Ruoka puhututtaa aina. Kaikkien meidän täytyy syödä ja usein minulta on kysytty, että mitkä ovat luottoevääsi vuorilla. Tähän on helppo vastata, sillä on muutama asia, mistä en vuorilla luopuisi. Eväät ovat yksi tärkeä elementti, joiden avulla porskutetaan pitkiä päiviä eteenpäin.

Mukaan lähteviä ruokia

Aamiainen

Aamiaiseksi mukaan lähtee pikapuuroa. Elovenaa ja sellaista puuroa, joka on helppo valmistaa ilman keittämistä. Otin tällä kertaa mukaan uutuusmakua valkosuklaa-vadelma ja sitten ihan perinteistä omena-kaneli makua.

Puuron sekaan tulee heitettyä kuivahedelmiä, sillä ne tekee puurosta entistä parempaa leirioloissa. Suomessa retkeillessä tulee usein poimittua marjoja ja lisättyä niitä myös puuron sekaan. Jäätiköllä ei taida kuitenkaan marjoja olla, joten puuron höysteenä on kuivahedelmät. Ajattelin ostaa vielä perille saapuessani kaupasta maapähkinävoita, jota on kiva lisätä puuron sekaan.

Kahvia en juo vuorilla. Tähän on oikeastaan pari syytä. En pidä pikakahvista, sillä juon kahvini maidon kera ja jotenkin maitojauheella lantrattu pikakahvi ei vain maistu hyvältä. Toiseksi olen usein jättänyt kahvin pois siitä syystä, että vuorilla on helpompaa olla, kun ei ole pakko saada sitä aamun pakollista kahvikuppia. Aina kahvin keittäminen ei nimittäin ole vain mahdollista.

Lounas ja päivällinen

Lounaaksi ja päivälliseksi olen varannut erilaisia pussiruokia. Retkiruoka valmiiksi annosteltuna on melko kallista, mutta en ehtinyt miettimään tähän kohtaan esimerkiksi ruuan kuivaamista, joka alentaa kummasti retkiruoan hintaa. Maksoin siis mieelusti tällä kertaa helppoudesta ja siitä, että minulla on monipuolisesti erilaisia makuja mukana.

Tikka masala, pasta bolognese, lapkaus ja meksikolaista riisimuhennosta. Näitä eri makuja tulee sitten maisteltua jäätiköllä. Voisin jälkeen päin kertoa, mikä noista pusseista mielestäni toimi parhaiten. Otin mukaan hieman uusia makuja, joita voi testata valmiiksi seuraavia reissuja varten.

Tämän lisäksi on kuivalihaa pussissa, jonka avulla ruokaan voi lisätä vähän makua ja proteiinia. En kauheasti tykkää kuivalihasta sellaisenaan, mutta tuollaisen valmiin pussin seassa kuivalihakin menee alas ihan mukisematta.

Retkiruokaa

Snacksit

Reissun kuin reissun ehdottomasti tärkeimmät herkut löytyy snacksiosastolta. Reissuihin saa hyvällä omalla tunnolla ottaa mukaan erilaisia herkkuja, jotka varmasti maistuvat pitkänkin päivän aikana ja jälkeen. Erityisesti vuorille kannattaa varata sellaista karkkia, herkkua ja naposteltavaa, joka maistuu ihan missä tilanteessa tahansa.

Minun lemppareita on karkit: salmiakkia, kovia imeskeltäviä salmiakkeja, merkkareita ja mahdollisesti myös irtokarkkeja. Karkkien lisäksi mukaan lähtee usein myös Snickersejä. Ne maistuu ihan taivaalliselta ulkona.

Tällä kertaa otan mukaan myös muutaman energiageelin. Olen viime aikoina käyttänyt geelejä pitkillä polkujuoksulenkeillä ja kauheasta mauasta huolimatta, niistä saa nopeasti hyvää energiaa pienellä vaivalla. Makuina geeleistä lähtee mukaan lime ja marjasekoitus.

Näiden lisäksi mukana on energia- ja proteiinipatukoita muutamassa eri maussa. Nämä ovat hyviä siinä kohtaa, kun tuntuu että energia alkaa loppumaan esimerkiksi ennen ruuan laittamista tai välipalana ruokien välissä.

Tämänkaltaisia eväitä olisi siis tarkoitus syödä ensi viikolla. Onko teillä jotain erityisiä herkkuja, joita tykkäätte nauttia reissuilla? Ilmiantakaa herkkuja tai hyväksi todettuja ruokia!