Malminkartano 8848 -haaste

Viikko on nyt kulunut Malminkartano 8848 -haasteesta. Mistä on kyse? Tänä keväänä koronaviruksen vuoksi oikean Everestin kiipeäminen peruuntui ja matkustaminen on ollut jo hetken kiellettyjen asioiden listalla. Reissu peruuntui ja pettymys valmisteluista seurasi perässä. Hetken aikaa piti miettiä, että mitä nyt ja voisiko keksiä jonkun hyvän haasteen, jonka voisi toteuttaa kotona.

Malminkartanon fasaaninousu

Olen syksyn ja tämän kevään aikana käynyt säännöllisesti tekemässä mäkitreenejä Malminkartanolla eli Helsingin korkeimmalla mäellä, joka kohoaa huimaan 91 metrin korkeuteen merenpinnasta. Malminkartano on kasattu ylijäämämassoista eli se on kirjaimellisesti jätemäki, monet puhuvatkin Malminkartanon mäestä Jättärinä.

Malminkartanon mäessä on useita eri reittejä ylös ja alas. Olen tehnyt paljon sauvarinneharjoittelua loivimmassa hiekkarinteessä, joka kulkee portailta vasemmalle ja lopulta huipulle saakka. Tämän lisäksi Malminkartanolta löytyy portaat alhaalta huipulle. Viimeiset kuukaudet olen viettänyt aikaa fasaaninousussa eli portaista oikealle katsottuna löytyvästä jyrkässä hiekkarinteessä.

Fasaaninousu on edestakaisin noin 300 metriä pitkä pätkä ja nousua tulee yhdestä kerrasta 66,4 metriä. Karkeasti siis 15 nousua on 1000 metriä nousumetrejä. Eri urheilukellot saattavat näyttää hiukan erilaisia lukuja johtuen GPS-mittauksesta ja barometrien tarkkuuksista. 

Malminkartano 8848 -haaste

Everest-reissun peruuntumisen jälkeen meni muutama viikko miettiessä, että mikä voisi olla sopiva haaste tähän kevääseen. Olin kuitenkin intensiivisesti harjoitellut ja valmistautunut reissua varten. Uskoin, että kunto olisi ainakin riittänyt itse vuorelle, mutta halusin kuitenkin päästä testaamaan kuntoani.

Siinä hetken mietittiin ja ehdotin valmentajalleni Simo-Viljami Ojaselle, että voisiko haaste olla kerätä Everestin verran nousumetrejä Malminkartanon fasaaninousua pitkin. Olin ehdotuksen aikaa ihan varma, että lupaa ei tulisi, mutta Simohan innostui haasteesta ja suunnittelimme päivän heti kalenteriin.

Everest on 8848 metriä korkea eli fasaaninousua pitäisi kulkea 133 kertaa ylös ja alas, jotta saa tarpeeksi nousumetrejä. Olimme kuitenkin varautuneet, että nousukertoja voi tulla enemmänkin kellon mittausvirheiden vuoksi.

Matkalle aamuyöllä 2:00

Päätimme lähteä haasteeseen liikkeelle aamuyöllä – samalla tavalla kuin vuorikiipeilyssä lähdetään huiputusyritykseen keskellä yötä. Optimistinen aika-arvio haasteen suorittamisesta oli 20 tuntia ja tavoitteena oli alittaa 24 tuntia.

Ensimmäinen 3000 nousumetriä meni alle kuuteen tuntiin ja olimme aikataulusta selkeästi edellä. Tuntui, että aika menee nopeasti ja jalka nousi hyvin ylämäkeen ja toisaalta pystyimme tulemaan melko reippaasti alas myös jyrkkää alamäkeä.

Olimme arvioineet, että haastavinta koko suorituksessa tulisi olemaan alamäki, sillä jyrkässä alamäessä jalat joutuvat todella kovaan rasitukseen ja etureidet todellisesti hommiin. Tämä arvio osoittautui täysin oikeaksi ja 3000 metrin jälkeen alkoi tulemaan ensimmäisiä tuntemuksia jalkoihin.

Taukoja 1000 metrin välein

Pidimme matkan aikana taukoja aina 1000 metrin välein. Meillä oli pieni puutarhapöytä fasaaninousun alla ja siellä oli odottamassa laatikossa juomaa ja ruokaa, jota pystyi täydentämään tarvittaessa myös useammin. 4500 metrin ja 7000 metrin kohdalla pidimme pidemmät tauot, jonka aikana saimme pizzaa sekä burgerit toimitettuna huoltopisteelle. Kiitos huoltajille!

Minulla oli todella vaikeaa 6000-7000 metrin välillä, sillä vasen jalkani alkoi ensin kipeytyä polvesta, sitten takareidestä, etureidestä ja viimeisenä pohkeesta. Sellaista kipua, että teki mieli vain lopettaa ja käydä istumaan. Vauhti alkoi myös hidastumaan ja erityisesti alamäen kävely tuntui välillä todella pahalta.

Perillä juuri ennen päivän vaihtumista

Matka eteni siten, että emme pysyneet optimaalisessa aika-arviossa, mutta tavoitteessa kyllä. Kello näytti 8848 nousumetriä 23:30 eli olimme olleet liikkeellä 21,5 tuntia aloituksen jälkeen. 

Lopulta nousumäärä oli 137,5 kertaa fasaaninousu ylös ja alas. 66,4 metrin nousulla nousumetrejä kertyi 9130 metriä, mutta kello näytti lopulta 8860 metriä. GPS ja barometri ei pysynyt täysin mukana todellisessa nousumäärässä. 

Matkaa päivän aikana kertyi 58 kilometriä eli tästä tuli samalla myös ensimmäinen ultramatkani päivän aikana. Vuorilla matkat ovat paljon lyhyempiä johtuen ohuesta ilmanalasta ja paljon hitaammasta tahdista liikkua.

Kun saimme nousumetrit tehtyä, oli tunne lähinnä todella helpottunut. Päivä oli ollut pitkä ja useita tunteja oli ehtinyt mennä siten, että niistä ei näin viikonkaan jälkeen ole suuria muistikuvia. Jalat olivat kipeät ja turvonneet, mutta pääasiassa onnistumisesta tuli myös hyvä olo. Tärkeää onnistuminen oli erityisesti sen vuoksi, että tämän suorituksen perusteella uskoisin, että oikealla Everestillä huiputtaminen ei olisi ainakaan kunnosta jäänyt kiinni.

Mielestäni Malminkartano 8848 -haaste oli kovempaa touhua kuin vuorikiipeily. Johtuen vauhdista, jolla etenimme ja iskutuksesta, joka jalkoihin kohdistui päivän aikana. Vaikka ajallisesti päivä olisi voinut vastata vuorikiipeilypäivää, niin fyysinen rasitus oli selkeästi kovempi. Vuorilla toisaalta tulee korkeudesta ja itse kiipeilystä toisenlaisia haasteita, joita ei Malminkartanolla tullut.

Kova päivä, mutta iloisena voi todeta, että pääsimme tavoitteeseen. Kiitos erityisesti Simolle, joka oli koko päivän mukana ja tsemppaamassa! Kiitos myös kaikille, jotka kävivät huoltamassa tai moikkaamassa päivän aikana!