Lajivoima tarkoittaa tuntien viettämistä rinkan kanssa mäkitreeneissä. Lajivoiman avulla rakennetaan fyysiseen kuntoon vielä viimeinen terä, jotta kroppa kestää rasitusta vuorilla. Minulla lajivoimakausi on tarkoittanut treenitunteja Malminkartanolla. Tällä hetkellä vähintään kaksi kertaa viikossa.
Olen käynyt tekemässä mäkitreeni ympäri vuoden ja erityisesti kesällä tuli kerättyä paljon nousumetrejä Norjan reissulla. Ensimmäinen haaste oli se, että pystyn tekemään mäkitreenejä peruskestävyysalueelle. Sen jälkeen mukaan on pikku hiljaa lisätty painavampaa ja painavampaa reppua lisäpainoksi.
Everestillä tulen kantamaan omat tavarani ja sen vuoksi lisäpainon kantamista on ollut hyvä harjoitella. Olen oppinut tämän vähän kantapään kautta, sillä pari vuotta sitten Alaskassa Denalilla ollessani meni ensimmäiset päivät shokissa, kuinka painava iso rinkka ja ahkio olikaan. Tällä kertaa ei pitäisi tulla yllätyksenä rinkka, paino tai sen tuntuminen.
Malminkartanosta on tullut vähän samanlainen treenipaikka kuin kuntosali, kiipeilyhalli tai lenkkipolku – sinne on helppo mennä, tietää miten treeni etenee ja en ole ainakaan vielä toistaiseksi kyllästynyt. Toki ajatuksissa on todella vahvasti tuleva tavoite. Joka tapauksessa Malminkartanolle on aina kiva mennä ja tykkään tehdä siellä kevyemmät ja kovemmat treenit.
Ensimmäinen vaihe oli siis opetella tekemään mäkitreeniä peruskestävyysalueella. Tämä vaihe jo itsessään kesti todella pitkää ja on ollut yksi isoin oivallus vuorikiipeilyyn valmistautumisessa. Sen jälkeen treeneihin on lisätty reppu ja repun painona pidettiin alkuun viittä kiloa. Sitten pikku hiljaa painoa on nostettu kahdeksaan kiloon, kymmeneen kiloon, kolmeentoista kiloon ja nyt teen treenit 15 kilon repun kanssa. Painona repussa on kirjoja, vettä erilaisissa pulloissa ja kauratyyny. Kahvakuula teki repun oudon tuntuiseksi ja sen vuoksi päädyin kasaamaan painoa tasaisemmin repun sisälle.
Treenini kestävät Malminkartanolla usein 1,5-2,5 tuntia eli mitään älyttömiä tuntimääriä ei tule kerralla. Tämän pituisista kovistakin treeneistä tuntuu, että palaudun melko hyvin ja seuraavana päivänä pystyy jatkamaan normaalisti harjoittelua. Pääasiassa harjoittelu tapahtuu peruskestävyysalueella tai aerobisen kynnyksen tuntumassa (minulla syke 155). Tämän lisäksi kerran viikossa on kovempi treeni, joka sisältää useamman nousun kuten viisi tai kuusi nousua lähellä maksimialuetta (minulla syke 202). Tässä kohtaa tekisi mieli testata pidempiäkin treenejä, mutta nyt harjoitellaan reissua varten, jossa sitten ulosmitataan kunto.
Seuraava vaihe on testata ylävuoristokenkiä treeneissä. Kengät eivät ole uudet, mutta niiden käyttämisestä on toki taas kulunut tovi aikaa. Muistan, kun treenasin Aconcagualle 2015, niin kengät painoivat testeissä jalkoihin ja ongelmiin pystyi reagoimaan jo ennen reissua. Sen jälkeen olen vähemmän ajanut kenkiä sisään kotona ennen reissua, mutta nyt valmentajani ehdotti sitä ja ajattelin ottaa kengät mukaan treeneihin.
Vaikka kaipuu vuorille on ollut viimeisen vuoden aikana todella kova, niin pakko sanoa, että tämän talven aikana Malminkartanolla on ollut todella hienoja auringonnousuja. Kova pakkanen ja auringonnousu on mielestäni ihan yhtä hieno Malminkartanolla kuin lähes missä tahansa päin maailmaa – olen ollut siis tosi iloinen jokaisesta treenistä, joka on ajoittunut hienoihin aamuihin. Toivottavasti tämä lajivoimakausi päättyy auringonnousuun vuorilla.
