Uudenvuoden aattona tänä vuonna kolme kuukautta oikean polveni eturistisideleikkauksesta edessä oli crossfitin kulttitreeni ”Murph”.
Salilla, jossa käyn, on siis tapana aina vuoden viimeisenä päivänä tehdä kyseinen treeni. Crossfitissä on tiettyjä ”kulttitreenejä”, jotka usein on nimetty jonkun henkilön mukaan tai muistolle. Murph on kunniaa amerikkalaiselle sotilaalle, joka kuoli Afganistanissa 2005. Treeni sisältää seuraavaa:
1 maili juoksua
100 leukaa
200 punnerrusta
300 ilmakyykkyä
1 maili juoksua
Treenissä tarkoituksena olisi vielä pitää koko ajan päällä 10kg painoliiviä.
Kuulostaa aika pahalta? Kyllä! Salimme sijaitsee vielä toistaiseksi Bunkkeri-nimisessä rakennuksessa ja sali on kuudennessa kerroksessa. Meidän versio Murphistä tarkoittaa 4 kerrosta portaita, välihässäkkä alkuperäisen Murphin tavalla ja lopuksi vielä 4 kerrosta portaita. Leuat, punnerrukset ja kyykyt saa jaotella miten haluaa sekä painoliivin käyttö on vapaaehtoista.
Olin valmentajani kanssa puhunut Murphin tekemisestä jo hyvissä ajoin. Oikeastaan se oli vain tavoite ja haave, jonka täyttyminen kohdallani tarkoittaisi sitä, että jalan kuntoutuminen on mennyt putkeen. Treenasin etenkin joulukuun Murphiä silmällä pitäen. Alkuperäinen suunnitelma oli se, että en kävelisi portaita vaan polkisin portaisiin menevän ajan Assault Bike -nimistä pyörää, jossa jalat polkee ja kädet veivaa pyörän kahvoista.
Kuitenkin muutamaa viikko ennen vuoden viimeistä päivää ehdotin valmentajalle, että mitä jos kuitenkin kävelisin portaat. Testattiin portaita osittain eräissä treeneissä viime viikolla ja polvi turposi heti näiden jälkeen hieman. Tarkoituksena oli ollut ottaa minkäänlaisia riskejä vaan tehdä tänä vuonna Murph skaalattuna omaan tilanteeseeni sopivaksi.
Lauantaina oli sitten tapahtumapäivä. Melkein kaikki salin tyypit olivat tekemässä Murphiä ja salilla oli ihan urheilutapahtuman tuntua. Itseä vähän jopa jännitti suorituksen tekeminen. Taktiikkana oli siis polkea 80 kaloria Assault Bikea, johon menee reilu 8 minuuttia aikaa, sen jälkeen tehdä 25 kierrosta: 2+2 leukaa, 4+4 punnerrusta ja 12 ilmakyykkyä rauhallisesti ja viimeisenä hypätä vielä pyörän selkään 80 kalorin ajaksi. Kalorit kuulostaa hassuilta, mutta usein soutaessa tai Assault Bikea pyöräillessä käytetään kaloreita mittarina.
Kaikki kyykkyni eivät vielä ole riittävän matalia, mutta pyrin tekemään parhaani tämän hetkisellä tasollani. Taktiikka toimi hyvin ja sain nakuteltua kierrokset suhteellisen hyvällä vauhdilla alusta loppuun. Syke huiteli koko treenin 190 paikkeilla eli aikalailla maksimisuoritus oli kyseessä. Viimeiset kalorit pyörällä olivat kamalia, syke miljoona ja väsymys alkoi painaa päälle. Valmiina tästä treenistä olin reilussa 47 minuutissa ja aikatavoite alittaa tunti täyttyi siis hienosti.
Aikatavoitetta isompi onnistuminen mielestäni oli erityisesti se, että pystyi tekemään treenin itselleni skaalattuna ja vielä siten, että olin lopussa tyytyväinen. Kaikki nämä jalkojen ongelmat, leikkaukset ja pitkä kuntoutuminen tuottaa siis jonkinlaista tulostakin. Maltillisesti ollaan koko ajan progressiivisesti lisätty treeneihin juttuja, joita jalat kestävät koko ajan paremmin ja paremmin.
Vaikka vuosi 2016 oli vaikea kiipeilysuunnitelmien muuttuessa loukkaantumiseen ja kuntoutupotilaana olemiseen, olen silti oppinut paljon uutta. Ehkä siisteintä on ollut se, että olen löytänyt Helsingistä paikan, missä tykkään viettää aikaani. Salilta on löytynyt uusia ystäviä, valmentaja ja ilmapiiri, jossa kehittyminen on mahdollista. Nämä jutut lämmittävät mieltä, vaikka moni juttu pieleen menikin viime vuoden aikana.
Elämäni ensimmäinen Murph on siis nyt takana ja tästä oli hyvä aloittaa uusi vuosi sekä uudet tavoitteet.
