Elämä alkaa voittamaan

Maanantain jälkeen päivät ovat menneet aikamoisessa sumussa polvileikkauksen jälkimeiningeissä. Kovat kipulääkkeet ovat tehneet päästä hieman tokkuraisen oloisen ja päivät ovet kuluneet ihan omalla painollaan.

Kivut ovat olleet yllättävän kovia ja kävin torstaina lääkärissä vielä säätämässä kipulääkitystä sopivammaksi, jotta ei tarvitsisi kärsiä kotona ja yöt tulisi nukuttua paremmin. Öisin olen nukkunut hyvin pätkittäistä unta ja milloin kivut ja milloin mikäkin on herättänyt noin tunnin välein katsomaan kelloa.

Kävimme hakemassa minulle myös pyörätuolin, jonka avulla olen nyt parina päivänä päässyt hetkeksi ulkoilemaan. Nuo 15 minuutin ulkoilut tekevät kyllä hyvää, sillä mieli pysyy selkeästi virkeämpänä kun pääsee neljän seinän sisältä myös ulos. Kököintähän polven kanssa liikkuessa tällä hetkellä on se, ettei polveen saa varata seuraavaan neljään viikkoon vaan keppien kanssa on kynkättävä pienetkin liikkumiset kotona ja ulkona. Pitemmät matkat taittuu sitten tuolla pyörätuolilla.

Polven kipujen lisäksi toissayönä kärsin todella kovasta pahoinvoinnista ja tuskaisena keskellä yötä valvoin muutaman tunnin. Tuo pahoinvointi on ehkä kaikista ikävintä, sillä sille ei oikein voi tehdä mitään ja ainoa asia joka auttaa on uni. Tällä hetkellä pystyssä istuminen aiheuttaa pahoinvointia ja pystyn olemaan vain lyhyempiä aikoja aivan pystyssä.

Ongelma ehkä on se, että kun on hyvä hetki niin olo on todella mainio. Polvi on kivuton ja paha olo on tipo tiessään ja tämä kostautuu helposti omien voimien yliarvioimisella ja seuraavassa hetkessä onkin jo huonompi olo. Nyt pitää vain malttaa olla vähän kerrallaan pystyssä ja levätä mahdollisimman paljon.

 

Se, mistä olen todella ylpeä, on polven liikkuvuuden lisääntyminen. Olen ahkerasti tehnyt ohjeiden mukaan liikkuvuusharjoittelua ja polvi liikkuu jo melko mukavasti. Tiedän, että ortopedi tulee olemaan tyytyväinen parin viikon päästä tikkien pois ottamisen yhteydessä jos ja kun jatkan liikkuvuuden parantamista koko ajan.

 

Vaikka kivut ja pahoinvointi onkin vaivannut, on minulla silti tosi hyvät fiilikset. Jokainen päivä on hieman parempi kuin edellinen ja levolla sekä kipulääkkeillä saa hallittua vaivoja hyvin. Haaveilen jo salille menemisestä parin viikonpäästä ja yläkropan treenaamisesta. Toivotaan, että tämä haave toteutuu!Olen myös onnellinen, että ryhdyin tähän projektiin. Nyt nivelpinnat oli vielä kunnossa ja tämän polven ennuste on erittäin hyvä. Kuntouttaminen tulee olemaan pitkä projekti, mutta varmasti vaivan arvoinen.

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.