Nyt leikkauksesta on tasan kaksi viikkoa. Aika tuntuu menneen nopeasti, mutta toisaalta hitaasti. Varsinkin ensimmäinen viikko meni aivan pöllyssä erilaisten kipulääkkeiden takia ja nyt aika on alkanut hidastua kun voimat ovat alkaneet ehtyä. Pariin otteeseen on jo tullut fiilis, että seinät kaatuu päälle. Ikävintä tässä hommassa mielestäni on se, että jalalle ei vielä kahteen viikkoon saa astua. Tämä taas puolestaan tarkoittaa, että keppien kanssa on sähellettävä joka paikkaan ja pidemmät matk ...
