Riisitunturilta matka jatkui kohti Kilpisjärveä ja Norjaa. Pysähdyimme Kilpisjärvellä kauppaan, mutta suuri ihmismäärä sai kääntymään nopeasti ajatukset suoraan Norjaan ajamisesta. Olimme ajatelleet, että käymme nopeasti Saana-tunturin huipulla, mutta päätös ajaa suoraan Lyngeniin, oli onnistunut päätös.
Lyngen on tunnettu erityisesti vapaalaskupaikoista ja tiedän paljon ihmisiä, jotka käyvät useita kertoja vuodessa Lyngenissä nimenomaan talvella. Eikä ihme – suoraan merestä nousevat lumihuiput ovat maagisen näköisiä ja laskettavaa löytyy varmasti eri tasoisille laskijoille.
Nyt kesälläkin vuorilla näkyi reilusti lunta ja on helppo kuvitella, miltä huiput näyttävät talvella. Suuntasimme kohti suhteellisen suosittua retkikohdetta Blåvatnetia kohti.
Ajoimme ensin Olderdaleniin ja sieltä otimme lautan Yykeänmuotkalle. Tästä ajoimme Blåvatnetin parkkipaikalle, jossa yövyimme seuraavan yön. Parkkipaikalla oli muitakin ihmisiä, mutta auto mahtui hyvin pienen tien varrelle ja saimme teltan melko lähelle autoa pystytettyä.
Vielä myöhään illalla polkua pitkin tuli ihmisiä alas Blåvatnetilta, jonne meidän oli tarkoitus mennä päiväretkelle seuraavana päivänä. Blåvatnet on jäätiköistä sulanut jäätikköjärvi, jonka vesi on todella sinisen turkoosin väristä ja erityisen kirkasta. Patikointi järvelle kulkee hyvin merkattua reittiä pitkin ja kestää yhteen suuntaan pari tuntia. Reitti ei mielestäni ole erityisen haastava ja sopii hyvin kaikenkuntoisille liikkujille.
Jos Blåvatnetin päiväretkelle lähtee aamulla, niin ainakin me saimme kulkea todella rauhassa ja alas tullessa vastaan alkoi tulla enemmän ihmisiä. Reitillä täytyy ylittää pari puroa, mutta kengät eivät kastuneet vaan reitille on rakennettu puista pitkospuut ja kivillä pääsi hyppimään siten, että jalat säilyivät kuivana.
Reitti on helppo löytää ja seurata. Osittain reitti on merkattu punaisilla reittimerkeillä ja cairn-kivikasoilla. Määränpää eli Blåvatnetin järvi näkyy vasta ihan viimeisillä metreillä. Sen sijaan Lenangsbreen-jäätikkö näkyy hyvin järven yläpuolella jo polun aikaisesta vaiheessa, löydät järvelle kun pidät suunnan kohti jäätikköä.
Päästyämme järvelle kävimme siellä uimassa. Kannattaa varata uikkarit siis mukaan, sillä järvellä ei todennäköisesti pääse yksityisesti uimaan ja toisaalta uimareiden kannattaa muistaa, että järvi on jäätikön sulamisvettä eli todella kylmää. Hyvä virkistävä pulahdus kuuman päivän aikana.
Matka järvelle on suhteellisen tasainen ja selkeästi merkattu. Noin parin kilometrin verran kuljetaan rakkakivikkoa pitkin, joten jos olet yhtään epävarma jaloistasi, niin suosittelen ottamaan nilkkaa tukevat kengät jalkaan. Olin itse matkassa Hoka One Onen Challenger ATR5 polkujuoksulenkkareilla.
Kiipesimme järveltä vielä ylöspäin ja kävimme koskettamassa jäätikköä. Matkalla oli kivoja bouldereita ja jo vähän kiipeilyllisempää maastoa, missä pääsi vuorimaisemien ja kiipeilyn makuun.
Kokonaisuudessaan retkeen meni viisi tuntia ja se oli oikein sopiva päiväretkikohde. Jatkoimme ajomatkaa Lyngenistä kohti Tromssaa.
Suosittelen vierailemaan Blåvatnetilla ja Lyngenissä – uskon paikan olevan myös talvella upea, joten todennäköisesti palaan Lyngeniin vielä jonain talvena.
