Polkujuoksua Nuuksiossa

Käytiin pari viikkoa sitten pitkällä polkujuoksulenkillä Lotan ja soutokaverini Kaisan kanssa Nuuksiossa. Tavoitteena oli mennä juoksemaan pitkä 30 kilometrin lenkki.

Nuuksio on yksi pk-seudun kansallispuistoista ja sinne on helppo päästä autolla tai julkisilla kulkuneuvoilla. Tällä kertaa saatiin Lotalta kyyti ja suuntasimme sunnuntaina heti aamusta Haltia-luontokeskuksen parkkipaikalle.

Olin piirtänyt meille reittiä valmiiksi. Jos teillä löytyy Suunnon kello, niin suosittelen kokeilemaan reittien käyttämistä. Movescountissa pystyy siis piirtämään hiihto-, juoksu-, pyöräily- ja esimerkiksi vaellusreittejä sen mukaan, millainen kartta on ja toisaalta näet myös reittejä, joissa ihmiset ovat aiemmin käyneet.

Olen ihan koukussa muuten noiden reittien piirtelyyn. Tuli piirrettyä reittejä Levillä, sen jälkeen Helsingin Keskuspuistoon, Sipoonkorpeen ja nyt Nuuksioon. Tulevana viikonloppuna testataan meikäläisen reittisuunnitelmia Repovedellä.

Piirsin kartalle reilun 30 kilometrin lenkin ja sunnuntaina lähdettiin sitten matkaan. Tuo sunnuntai oli yksi tämän kevään ensimmäisiä lämpimiä päiviä ja päivä oli myös ensimmäinen, jolloin pystyi viilettämään metsässä shortsit jalassa. Ja oli muuten paahtavan kuuma muutenkin.

Matka lähti mukavasti käyntiin ja kiersimme käytännössä Nuuksion monet eri polut läpi. Kävimme Haukkalammella, Holma-Saarijärvellä, Solvallassa, Suolikas-järven, Iso-Antiaksen rannalta ja käytännössä kuljimme osan Nuuksio Classic polkumaratonin maastoja.

Lähdimme juoksemaan pitkää lenkkiä ja lopulta etenimme alkumatkan melko vauhdikkaasti. Vauhti oli siinä mielessä haastavaa, että 20 kilometrin kohdalla vauhti alkoi hidastumaan. Pidimme usein taukoja ja välillä juokseminen muistutti enemmän kävelyä ja vesilammikoiden yli kahlaamista.

Tykkäsin Nuuksion reitistä kyllä tosi paljon. Se on juostavaa polkua ja melko leppoista ja helppoa polkua. Mielestäni esimerkiksi Sipoonkorvessa on paljon haastavammat maastot ja esimerkiksi nousua tulee enemmän. Nuuksiossa erityisen kauniita on vesistöjen lähellä olevat pätkät ja niistä päästiin kyllä nauttimaan useaan otteeseen.

Suunnistamisen kanssa oli välillä haasteita ja kartturin paikalla ollessa kellon ja reitin tuijottelu samaan aikaan, kun pitäisi keskittyä juoksemiseen on välillä haastavaa. Tämän vuoksi muutaman kerran eksytin porukan oikealta reitiltä ja juoksimme varmaankin reilun kilometrin verran extramatkaa.

Muutama asia tuli taas kerran lenkiltä opittua:

• lämpimällä säällä litra vettä on liian vähän. Vähintään pari litraa olisi pitänyt olla mukana.
• energian tankkaaminen on tärkeää. Enemmän teki mieli suolaista kuin makeita geelejä. Cliffin blokit toimii myös.
• näimme muutaman kyyn reitillä, josta tuli mieleen, että kyypakkauksen kantaminen mukana ei varmaan olisi yhtään hullumpi idea.
• minulle ei sovi juoksutapana monien pysähdyksien tekeminen. Tauon jälkeen oli todella haastavaa päästä taas liikenteeseen ja viimeisen tauon kohdalla reilun 30 kilometrin kohdilla luulin, että en pääse takaisin parkkipaikalla, koska jalkoihin sattui todella paljon. Selkeästi pidempi tauko ja niitä tietyn väliajoin sopii itselleni paremmin.

Maalissa kello näytti 33 kilometriä ja aikaa meni noin kuusi tuntia. Ihan tovi siis vietettiin jaloillamme ja autolle päästessä suurin helpotus oli auton jemmaan jätetty urheilujuomapullo. Nestehukka oli meinaan aikamoinen kuuman päivän, hikoilun ja liian vähäisen juomisen vuoksi.

Tykkään kyllä muuten ihan valtavasti juosta poluilla. Se on samaan aikaan todella rentouttavaa ja haastavaa. Toisin kuin asfaltilla, niin poluilla ei ainakaan toistaiseksi oli sattunut mihinkään ja paikat tuntuu kestävän juoksemisen melko hyvin.

Lenkistä huumaatuneena ja hulluuntuneena ilmottauduin vielä Nuuksio Classicin maratonille. Kaisa lähtee myös juoksemaan maratonia ja on ihan tosi siistiä päästä jakamaan ensimmäinen maratonkokemus ystävän kanssa.

Lenkin jälkeen oli kyllä sellainen olo, että pattereita on tyhjennetty. Käytiin tankkaamassa pizzat naamaan ja illalla söin vielä purkillisen lempparijätskiä. Palautuminen alkoikin sitten heti käyntiin ja seuraavana päivänä pidin hyvällä omalla tunnolla ihan lepopäivän.

Se, missä toivoisin kesän aikana kehittyväni ennen syyskuun maratonia on sykkeiden heitteleminen. Edelleen juoksun aika sykkeet lähtevät karkailemaan yllättävänkin korkeaksi ja seuraava tavoite olisi saada sykkeitä laskettua vielä entisestään. Uskon, että tässä on sama mahdollisuus kuin hiihtämisen kanssa kävi, kilsojen myötä ne sykkeet myös lähtivät laskuun.

Parasta kuitenkin koko Nuuksion päivässä oli se, että oli hauskaa ja seura oli mainiota. Kaikki pääsivät maaliin pitkältä lenkiltä ja lopulta oli ihan sairaan hyvä fiilis. Minulla oli hyvä juoksupäivä, joka tietysti motivoi juoksemaan lisää poluilla.