hanhipirtti

Levin hiihtoladut ja -reitit

Vaikka tuntuu, että Levin hiihtolomasta on ikuisuus, niin eihän siitä oikeasti ole kuin pari viikkoa. Parissa viikossa on kuitenkin ehtinyt tapahtumaan niin valtavasti kaikkea.

Nyt on kuitenkin aika vielä palata hiihtoladuille ja niihin fiiliksiin, joita upea keväinen Lappi tarjosi.

Ensinnäkin maaliskuun loppu tuntui olevan hyvä aika olla Levillä, sillä säät olivat aivan mahtavat. Aurinko helotti joka päivä ja päivällä keli oli jo mukavan lämmin. Öiden aikana kuitenkin vielä mentiin pakkasasteille ja muutamana aamuna ja iltana oli vielä todella viileää.

Pääasiassa kuitenkin hiihtämään pääsi erittäin kevyellä varustuksella, mistä ainakin itse tykkään. En voi sietää mitään enempää kuin pakkautua useaan eri kerrokseen hiihtoladulle. Käytännössä päälläni olivat ohut kerrasto, hiihtoasu, hanskat ja päässäni panta, koska ei ollut edes niin kylmä, että pipoa olisi tarvinnut. Tämän lisäksi suksi luisti aika paljon paremmin kuin kovilla pakkasilla. Aivan mahtavaa siis.

Viikon aikana tuli hiihdettyä yhteensä 310 kilometriä. Millaisia reittejä tähän kilometrimäärään sisältyi? Näitä reittejä tuli itse hiihdettyä, mutta vaihtoehtoja ja reittivariaatioitahan on mahdollista löytää useampia erilaisia. Alla on myös Levin sivuilta lainattu kuva latukartasta, josta löytyy vielä paremmin tietoa kaikista reiteistä.

Levin latukartta

Aakenuskierros

Aakenuskierros lähtee Levin kylältä kohti Pyhä-tunturia. Menimme reitin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla lähdimme kiertämään reittiä oikealta vasemmalle. Kyseessähän on nimensäkin mukaisesti kierros eli sama latu hiihdetään vain kerran.

Kuten kartastakin huomaa, niin ensimmäinen kuusi kilometriä on punaista latua. Tämän käytännössä tarkoittaa siitä, että nämä ensimmäiset kilometrit hiihdetään myös loivaan ylämäkeen. Ylämäki toki palkitaan sitten pitkällä laskulla ja tämän vuoksi eka kymppi sujahtaa melkoisen nopeaa.

Aakenuskierroksen ensimmäinen ja erittäin ihana taukopaikka on Hanhipirtti. Sieltä saa munkkeja, vohveleita ja esimerkiksi päivän kasvissosekeitto poronlihalla oli erinomaisen hyvää. Hanhipirttiä pitää vanhempi pariskunta ja vastaanotto oli erityisen ihastuttava ja lämmin. Suosittelen pysähtymään täällä, jos vain hiihdätte lähelle.

hanhipirtti

Hanhipirtillä tauolla

Hanhipirtin jälkeen lähdetään sitten kohti mustia nousuja ja ne kyllä tuntuvat. Noustaan aika jyrkkiä mäkiä ja melko pitkään. Eteen tulee myös jyrkkä lasku, joka tuntuu kyllä erityisen palkitsevalta nousujen jälkeen.

Nousujen jälkeen loppumatka onkin melko tasaista reittiä ja sen aikana pääsin itse moneen otteeseen ihan todelliseen hiihtoflowhun, jossa pääse eteenpäin Wassberg-tyylillä eli potkuttelemaan vauhtia molemmille suksille.

Kierros päättyy Immeljärven ylitykseen ja mittarissa on kierroksen jälkeen reilut 40 kilometriä.

Rautuskylä

Useampana päivänä lähdimme sitten kohti Rautuskylää ja sen latukahvilaa. Tätä reittiä pitkin saa useamman eri mutkan ja reitin kautta kerättyä joko reilut 60 kilometriä mittariin, mutta lyhyempiäkin reittejä saa Rautuskylään hiihtämällä.

Rautuskylän reitti on siitä mukava, että Levin keskuksesta lähdettäessä on muutama ensimmäinen kilometri mäkistä maastoa, mutta sitten hiihdetään useita kilometrejä aivan tasaisella maastolla. Erityisesti, mikäli haluat mennä hiihtämään tasaisia latuja, niin suosittelen suuntaamaan tänne päin.

rautuskylä

Rautukylän tasaisia maastoja

Rautuskylän latukahvilassa oli erityisen hyvät munkit, joten suosittelen pysähtymään munkille reitin varrella.

Loukisenvaara

Rautuskylältä jos haluaa lähteä sitten pidemmälle reitille, niin suosittelen suuntaamaan kohti Loukisenvaaraa.

Loukisenvaaran reitillä on pitkiä, siis todella pitkiä ja tasaisia suoria, jossa pääsee nauttimaan auringonpaisteesta. Nimensä mukaisesti edessä on kuitenkin vaaran päälle nousu, joten reitillä on myös nousua, mutta selkeästi vähemmän kuin esimerkiksi Aakenuskierroksella.

Loukisenvaaran päälle päästyä alkaa loiva ja pitkä melkein neljän kilometrin alamäki, joka menee ihan hujauksessa, kun olet vaaran päälle kerta jo kiivennyt. Tämän mäen alapuolella on myös Sammun Tupa -niminen latukahvila, jonne pääsee sitten palkintomunkille.

sammun tupa

Sammun Tupa

Loukisenvaarasta tuli yksi suosikkireittejäni ja se taidettiin hiihtää jopa kolmesti eri variaatioilla, mistä tultiin vaaran nousuun ja minne jatkettiin laskun jälkeen. Kahdesti syötiin kuitenkin munkit myös Sammun Tuvalla.

Kätkätunturi

Yksi vaihtoehto on sitten lähteä Leviltä kohti Kätkätunturia. Kätkä on samaan suuntaan kuin Aakenuskierros eli tiedossa on jonkun verran nousua. Kätkän reiteille pääsee joko suoraan Leviltä tai sitten hiukan kiertämällä reittejä siten, että ensin menee Levin etelärinteille ja sieltä kiertää sitten Kätkäjärven kautta Kätkän laavulle.

Kätkän laavulla emme pysähtyneet kertaakaan sen pidempään kuin juomaan, mutta joka kerta kun olimme päässeet laavulla, tiesi että alamme olemaan jo lähellä Leviä. Kätkän laavulta alkaa pidempi nousu, joka päättyy todella pitkään laskuun ennen Immeljärveä.

Pari kertaa hiihdimme lenkkiä myös siten, että kiersimme Kätkäjärven laavun kautta, joka on myös todella kiva paikka. Ennen Kätkäjärven laavua on todella mukavaa, tasaista maastoa ja laavu on todella kauniilla paikalla. Kevätaurinko lämmitti jo sillä tavalla, että ihmiset istuivat ulkona pitämässä taukoa kesken hiihtolenkin.

kätkäjräven laavu

Kätkäjärven laavulle menossa

Näitä eri reittejä pitkin tuli siis hiihdettyä eri variaatioilla tuo reilut 300 kilometriä. Ja voi vitsit, että oli hyvä hiihtoloma. Toki tämä oli fyysisesti ja välillä myös henkisesti kova puristus. Olin aiemmin hiihtänyt vain muutaman kerran yli 40 kilometriä kerrallaan ja nyt viikon aikana teimme sen käytännössä joka päivä.

Lihashuollon ja tankkaamisen merkitys siis korostui ja joka päivä tuli kyllä tankattua sellainen määrä jäätelöä, karkkia, pastaa, pizzaa ja muita herkkuja, että seuraavana päivänä kykeni liikkumaan. Lihaskivut tulivat minulla oikeastaan vasta siinä kohtaa, kun pidimme lepopäivän keskellä hiihtoviikkoa ja seuraavan päivän kilometrit olivat kyllä erittäin tervaisia.

Ensi vuoden hiihtolomaa suunnitellessa tekisin muutaman muutokset tämän vuoden lomaan: en yhdistäisi etätyöviikkoa ja hiihtolomaa. Töiden tekeminen ja tuollaisen hiihtomäärän hiihtäminen on kova puristus. En myöskään varaa toista fyysisesti haastavaa lomaa heti perään, vaan annan kropan palautua hiihtämisestä ensin. Tuli nyt sekin kokeiltua, miltä tuntuu lentää 15 tuntia erittäin väsyneellä kropalla ja hypätä 9 aikavyöhykettä eri aikaan.

Levi on kuitenkin todella upea hiihtokohde ja kylästä löytyy hiihtämisen lisäksi paljon muutakin tekemistä kuten laskettelua, ravintoloita, pulkkamäkeä ja muita talviaktiviteetteja. Leville pääsee myös näppärästi lentokoneella, joten matkustamiseen ei tarvitse käyttää tuhottomasti myöskään aikaa. Erittäin iso suositus siis Leville.

 

Ps. Myös tänä vuonna vielä ehtii hiihtämään Lapissa!

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *