sipoonkorpi trail

Sipoonkorpi Trail 21 km

Viime lauantaina juostiin Sipoonkorpi Trail Sipoonkorven kansallispuistossa. Matkoina oli 10, 21 ja 30 kilometriä. Olin syntymäpäivien kunniaksi menossa juoksemaan 21 kilometrin matkan. Elämäni ensimmäinen polkujuoksutapahtuma oli edessäni.

Pari viikkoa ennen juoksua alkoi jännittämään, sillä talven juoksukilometrit ovat olleet todella vähissä. Käytännössä olin käynyt koko talven aikana pari kertaa juoksemassa matolla ja Coloradon reissun jälkeen pari kertaa poluilla.

Juoksemisen jännittämisen lisäksi minua alkoi myös jännittämään, sillä kevät on ollut melkoisen kylmä ja viimeiseen asti jännitettiin, että sulaako lumet ja pääseekö poluilla juoksemaan. Viikko ennen tapahtumaa polut olivat jäässä ja liukastelimme reitillä peruskestävyyslenkin läpi.

Minulla ei ole nastalenkkareita, mutta arvoin viimeiseen asti, että pitäisikö minun ostaa sellaiset. Suolainen hinta ja kesän tulo kuitenkin sai minut odottelemaan sopivien kenkien ostamista. Varsinkin kun olin juuri ostanut kesäksi uudet polkujuoksuun sopivat kengät.

Viime viikko oli sen verran lämmin, että lumet ja jäät sulivat hyvää vauhtia ja perjantaina illalla tuli viestiä, että Sipoonkorvessa on reitillä ihan muutamassa kohdassa lunta ja jäätä. Illalla hurrattiin kotona, sillä rahat olivat säästyneet toistaiseksi ja pääsisin juoksemaan omilla hyvillä sisäänajetuilla maastojuoksukengillä.

Lauantaina suunnattiin jännittyneenä Sipoonkorpeen ja pian oltiinkin jo lähtöviivalla. Millaisia asioita opin ensimmäisen polkujuoksukilpailun aikana?

sipoonkorpi trail

Maalissa aikaan 2:25

  1. Aloita rauhassa

Rauhassa aloittamisen taito on kyllä jalo taito juoksutapahtumassa. Varsinkin, jos sinulla ei ole mitään hajua, millaista vauhtia pystyt tai kykenet juoksemaan.

Katsoin, että ensimmäisten kolmen kilometrin aikana vauhtini heilui 5-6 minuutin kieppeillä ja tiesin, että jos jatkan tätä vauhtia, niin seinä tulee nopeasti vastaan. Olin pitkillä lenkeillä pystynyt juoksemaan märissä olosuhteissa ihan maksimissaan reilun kahdeksan minuutin kilometrejä.

Hidastin vauhtia ja keskiarvollisesti kilometrit alkoivat heilua 7 minuutin kieppeillä. Olin tyytyväinen, sillä vauhti oli haastavaa, mutta pystyin juoksemaan sitä useamman kilometrin putkeen.

Tavoitteeni oli panostaa toiselle kympille ja tulla maaliin väsyneenä ja kaikkensa antaneena. Tämä tavoite toteutui täysin, sillä maalissa kello näytti 2:25. Olin alkuun arvioinut, että alle kolme tuntia olisi hyvä aika ja alitin oman tavoitteeni siis aika reilusti.

  1. Älä laita liikaa päälle

Aamulla oli todella kalsea tuuli ja tuntui, että paleltaa olla hetkenkin verran ulkona. Olin lähdössä juoksemaan takki päällä, lämmin panta päässä ja melkeinpä hanskat kädessä.

sipoonkorpi trail

Maalissa hymyilyttää

Vartin lämmittelyn aikana kuitenkin tuli hiki ja vähensin vaatetta. Matkan varrella huomasi, että vaatetta olisi voinut olla huomattavasti vähemmänkin. Esimerkiksi ohuempi paita tai caprit olisivat olleet sopiva varustus reilun 10 asteen lämmössä. Olen joskus kuullut vinkin, että lenkille pitäisi pukeutua kuin ulkona olisi 10 astetta lämpimämpää kuin todellisuudessa on. Tämä neuvo varmaankin pätee aika hyvin.

  1. Älä pelästy, jos väsyttää

Puolimaraton ja puolimaraton maastossa on jo sen verran pitkä matka, ettei kannata pelästyä, vaikka jossain kohtaa tulisi hetki, jolloin tuntuu seinän tulevan vastaan.

Itselläni matka sujui mukavasti ensimmäisen 10 kilometrin matkan ja kympin jälkee alkoi muutama musta kilometri. 13-15 kilometrin aikana tuntui, että nyt loppuu meikäläiseltä lihaksista bensa. Syötiin kavereiden kanssa geelit ja hörpättiin juotavaa. Seuraavat kilometrit eivät olleet ihan niin tuskaisia.

Tämä on myös sellaista henkistä taistelua ja huomaan usein vaipuvani säälittävään ajatteluun, jossa kovalta tuntuva treeni aiheuttaa tunteen, jossa rupean säälimään itseäni. Ai ai kun sattuu, varmaan kannattaisi hidastaa ja niin edelleen. EI!!! Lopeta ne sellaiset rumat puheet pään sisällä ja tsemppaa itseäsi jatkamaan. Me ihmiset ollaan ihan käsittämättömän kestäviä, kun vain halutaan olla.

Polkujuoksu on myös siitä kivaa, että koska ainakin itselläni matka taittuu selkeästi hitaammin kuin tasaisella, niin pieniä taukojen tai ylämäen käveleminen ei käytännössä vaikuta loppuaikaan mitenkään dramaattisesti. Kävelin jyrkimmät mäet ja pidin muutaman nopean tauon, jolloin söin tai join jotain.

  1. Älä välitä

Juoksun aikana tipahdin virtaavaan ojaan, kengät kastuivat, pari rakkoa tuli jalkaan ja ajoittain oli kuuma. Nämä tuntemukset kuuluvat prosessiin ja oleellista on olla vain välittämättä.

Nämä ovat ongelmia, jotka kyllä selviävät ja todennäköisesti unohdat suurimman osan kun et vain anna ajatuksissasi tilaa ajatella niitä. Ja tämän tekeminen voi olla ajoittain hankalaa, mutta onnistut ihan varmasti myös tässäkin.

  1. Nauti ja pidä hauskaa

Tämä on oikeasti sääntö numero yksi: pidä hauskaa ja nauti. Kyse on vain polkujuoksemisesta tai urheilemisesta yleisesti. Jos et tee sitä ammatiksesi, niin pääasia on, että pidät hauskaa. Ja vaikka tekisitkin ammatiksi juuri tätä, niin nauti silti.

Meillä oli hauskaa ja kyllä porukalla tekeminen on mukavaa. Yhdessä mentiin kisapaikalle, juostiin samaa vauhtia (ei sovittu tätä etukäteen) ja maalissa hurrattiin yhdessä suoritukselle. Olin niin ylpeä, että kaikki meidän neljän hengen porukasta pääsi maaliin tosi kovilla ajoilla ja kukaan ei loukkaantunut tai mitään muutakaan suurempia ongelmia ei tullut eteen.

Sipoonkorven reitti oli tänä vuonna kuulemma melko hitaassa kunnossa, sillä välillä matkalla oli todella mutaisaa ja märkää. Myöhäinen kevät ja sen aiheuttamat haasteet näkyivät myös matkalla. Välillä kahlattiin mutavellissä, mutta pääasiassa reitillä pääsi juoksemaan kuivaa polkua pitkin.

sipoonkorpi trail

Maalissa laskemassa sykettä alas

Tykkään itse Sipoonkorvesta tosi paljon, sillä reitti on selkeä, sitä on helppo juosta ja vaikka välillä onkin nousua, niin silti reitti ei ole mahdoton. Vaikka kisajärjestäjän ohjeissa lukee, että 21 ja 30 kilometrin matka on tarkoitettu kokeneille polkujuoksioille, niin sanoisin silti osallistumisen olevan täysin mahdollista myös ilman suurempaa kokemusta.

Voin siis suositella Sipoonkorven reitin juoksemista, seuraava tapahtuma on syksyllä ja sitä ennen reitin voi hyvin käydä itsenäisesti juoksemassa. Seuraavaksi suunnataan polkujuoksemaan Lahden Salpausselkä Trailille ja sitten mietitään, että voisiko tänä vuonna vielä juosta jopa maratonin.

Polkujuoksu on muuten myös ihan yksi parhaimpia tapoja viettää aikaa ulkona ja harjoitella vuorikiipeilyä varten. Pitkäkestoisia treenejä ja jaloille tulee iskutusta, jota tarvitaan myös vuorilla. Välillä täytyy myös kestää epämukavaa tunnetta ja voittaa niitä mustiltakin tuntuvia kilometrejä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *