Eilen tavattiin vihdoinkin Kilimanjaron retkiporukka. Reissuun lähtee suhteellisen iso porukka, meinaa 14 ihmistä yhteensä. Porukassa on sekä naisia että miehiä noin puolet ja puolet. Keski-ikä luulisin olevan jossain noin 50 vuoden luokassa eli kannan reissun juniorin viittaa. Jäi tosi hyvä fiilis porukan tapaamisesta ja hiukan, jos vähän enemmänkin tuli kovaa matkakuumetta. Reissu onkin jo ihan pian, itseasiassa viiden viikon kuluttua.
Infossa käytiin läpi, millaisia varusteita tarvitaan, rokotteita, malarialääkettä ja niin edelleen. Kyseessä on mielestäni retkiporukka, koska kyseessähän on vaellusmatka eikä ollenkaan mikään tekninen kiipeilymatka. Olen aiemminkin kirjoitellut,mitä retkikunta minulle merkkaa ja tälläkin kertaa odotan todella innolla uusien ihmisten tapaamista ja mahdollisesti uusien elinikäisten ystävien saamista.
Millaiset asiat jännittää tulevassa reissussa?
Ainakin itselläni aina reissua varten on käynnissä kunnon latautuminen. Suunnittelu, valmistautuminen ja kaiken sen yhteen kokoaminen sekä jännittäminen siihen asti, että päästään oikeasti reissuun. Tälläkin kertaa jännittää, mutta ehkä hiukan erilaiset asiat kuin aiemmin.
Pysyykö paikat kasassa?
Tämä jännittää tietysti eniten, sillä onhan aikamoinen kevät kaikkine isoine tapahtumineen olkakuun katkeamisesta viidenteen polvileikkaukseen. Pikku hiljaa kuitenkin toiveet terveistä päivistä on alkanut kasvaa ja onnistumisia on alkanut tapahtumaan. Kuitenkin aina takaraivossa vähän kolkuttelee huoli, että pysyyhän paikat kasassa. Pitää olla tarkka ja jaksaa keskittyä koko ajan ja erityisesti väsyneenä.
Kestääkö pääkoppa korkeutta?
Suurin riski mielestäni huiputuksella Kilimanjarolla on mahdollisuus vuoristotautiin. Akuutin vuoristotaudin iskiessä myös mahdollisuudet huiputukseen pienentyvät. Matkan jatkaminen ylös on vaarallista ja vuoristotaudissa on yksi tie ja se on aina alas. Kilimanjarolla vaelletaan viikossa lähes 6000 metrin korkeuteen eli nousunopeus on kova ja jotain tuntemuksia ohuesta ilmasta on varmasti tiedossa. Vaikka minulla ei ikinä ole ollut mitään ongelmia korkeuden kanssa, se ei valitettavasti takaa ongelmien puuttumista tällä kertaa. Olen kuullut kokeneilta kiipeilijöiltä, että kroppa muistaisi korkeuden ja siellä olemisen, mutta siitä ei tietääkseni ole mitään tieteellisempää näyttöä.
Keinot, joilla voi vuoristotautia pyrkiä välttämään on aika yksinkertaista: paljon nestettä, jolloin saadaan vuorilla aikaiseksi luonollinen diureesi kroppaan käyntiin. Tämähän tarkoittaa sitä, että vessassa täytyy käydä useasti, mutta vuorilla tämä on hyvä merkki. Muuten keinot vaikuttaa vuoristotautiin on melko huonot, täytyy vain pyrkiä pitämään hyvää huolta itsestä juomalla ja syömällä ja pitämällä itsensä lämpimänä ja yrittää nukkua yöt mahdollisimman hyvin.
Kestääkö kunto?
Tällä hetkellä pienin huolenaiheeni on kunnon kestäminen. Uskoisin, että olen kevään ja kesän aikana kaikesta huolimatta pystynyt pitämään hyvää huolta peruskunnostani ja reissun onnistuminen ei tule jäämään tästä riippuvaiseksi. Kunnon nousemisesta kertoo ihan konkreettisesti esimerkiksi se, että pystyin soutamaan sisäsoutulaitteella uuden 10 000 metrin ennätyksen. Rikoin jopa keväällä sisäsoudun sm-kisoissa tekemäni ennätyksen, vaikka luulin olleeni tuolloin elämäni parhaimmassa kunnossa. Merkkejä on siis siitä olemassa, että kunto tullee olemaan kohdillaan myös Kilimanjaroa varten.
Millainen tunnemyrky matka tulee olemaan?
Edelleen mietin lähes päivittäin Baruntsen reissua. Olihan päätös siirtää reissua vuodella kuitenkin todella iso pettymys. Reilun vuoden olimme suunnitelleet Nepalin matkaa, selvittänyt todella paljon eri retkikuntia, listannut tavaroita ylös ja ennen kaikkea valmistautunut henkisesti Nepalin vuoriin. Henkisen jaksamisen rakentaminen lähti kuitenkin liikenteeseen todella heikosta tilanteesta ja prosessi taitaa vielä vähän olla keskenkin, vaikka suhtautuminen vastoinkäymisiin on jo selkeästi parempaa kuin aiemmin.
Nyt edessä on kuitenkin upea reissu ja toivottavasti kaikki heikot hetket palkitaan Kilimanjaron onnistuneella huiputuksella. Fiilis huipulla voi olla aika mahtava. Kuitenkin täytyy olla realistinen, sillä aina korkealla liikuttaessa on myös riski epäonnistumiselle. Sen jos minkä olen oppinut, niin hommat eivät aina välttämättä mene täysin sillä tavalla kuin on itse asioiden toivovan menevän. Kaikkeni olen kuitenkin valmis antamaan ja yrittämään ennen kuin on myönnettävä, ettei huippu välttämättä olisikaan saavutettavissa.
Fiilis on kyllä eilisen jälkeen tosi hyvä, vaikka aina on asioita, jotka jännittää. Porukka on nyt kasassa ja seuraavaksi onkin edessä vielä puuttuvien tavaroiden kasaan haaliminen. Jännittää, mutta sopivasti ja ainakin reissua varten on käynnissä vihdoinkin hyvä latautuminen.
