retkikunta | Vuorenvarma Suunnitelma

Artikkelit

Mistä asioista luottamus rakentuu vuorikiipeilyretkikunnassa?

20/02/2019/0 Comments/in Blogi, Vuorikiipeily /by vuorenvarma

Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi pian kaksi vuotta sitten ja kirjoitin graduni luottamuksesta vuorikiipeilyretkikunnissa ja millaiset eri tekijät vaikuttavat luottamuksen syntymiseen. Pidin graduni empiirisestä osiosta, jossa pääsin haastattelemaan kiipeilyidoleitani eli suomalaisia, jotka ovat kiivenneet Everestille. En ole kauheasti avannut graduani täällä blogin puolella, koska koko gradun kirjoittamisprosessi oli omalta osaltaan aika raskas.

Nyt valmistumisesta ja siitä graduilusta on kulunut tarpeeksi aikaa, jotta pystyn taas ajattelemaan asiaa ilman, että minua hävettää, kuinka nopeasti esimerkiksi kirjoitin työni tai kuinka minulle lopulta oli tärkeämpää oppia haastateltavilta ihmisiltä vuorikiipeilyä varten kuin saada pelkästään tieteelliseen tutkimukseen materiaalia. Haastatteluissa juteltiin paljon myös asioista, jotka eivät graduani varsinaisesti vienyt eteenpäin, mutta opin tulevia koitoksia varten asioita.

Olen kerännyt luottamuksen syntymisen tässä artikkelissa viiteen väittämään, jotka tulevat esille sekä tutkielmassani että ihan omasta kokemuksesta. Luottamuksen syntymiseen vuorilla vaikuttaa erityiset olosuhteet ja se, että ihmisten kanssa vietetään hetkessä todella paljon aikaa. Näitä samoja väittämiä voidaan myös hyödyntää yrityksissä, sillä samoja piirteitä löytyy niin sanotuista väliaikaisista tiimeistä, jotka rakennetaan tavoittelemaan tiettyä tavoitetta.

Väittämä 1: luottamus rakentuu ihmisten välille toiminnan kautta

Ensimmäinen väittämäni ja gradun tutkimustulos oli se, että luottamus syntyy ihmisten välille erilaisten toiminnan kautta. Tämähän on aika itsestään selvää, eikö? Mutta mitä tämä tarkoittaa erityisesti vuorikiipeilyretkikunnassa?

Toimintaa on monta erilaista, mutta olen itse huomannut, että se miten ihmiset käyttäytyvät erilaisissa tilanteissa vaikuttaa luottamuksen syntymiseen. Erityisesti tilanteet, joissa käyttäytyminen tulee hyvin esille, ovat erilaiset yhteiset hetket messiteltassa ja tilanteet, joissa ihmiset alkavat väsyä. Usein mitä korkeammalle myös mennään, sen herkemmin ihmisistä paljastuu kaikenlaisia ikäviäkin puolia esille. Luottamusta herättää ihmisten välinen inhimillinen kanssakäyminen.

Luottamus syntyy ihmisten välille

Vuorikiipeilyretkikunta on usein niin sanottu väliaikainen tiimi, joka on muodostunut yhteisen tavoitteen eli tietyn vuoren kiipeämistä varten. Ihmiset saattavat olla toisilleen tuntemattomia ja sen vuoksi toiminta ja yhteinen tavoite ovat tärkeimmistä tekijöistä, jotka kasvattavat luottamusta.

Väittämä 2: luottamus rakentuu kokemuksen kautta

Yksi graduni isoimpia teemoja, jotka haastatteluista tuli esille, oli se kuinka luottamus rakentuu kokemuksen kautta ihmisten välille. Haastateltavat kokivat, että aiemmat reissut, yhteiset kokemukset ja erityisesti yhteinen tausta oli yksi merkittävimpiä luottamukseen vaikuttavia tekijöitä

Olen myös itse huomannut, kuinka retkikunnassa luottamus tulee sen kautta, kuinka kokeneita ihmiset ovat. Otetaanpa tästä ihan havainnollistava esimerkki, nimittäin Baruntsella pääsherpamme oli kiivennyt esimerkiksi Everestille, K2:lle ja muille maailman korkeimmille vuorille. Hänestä tuli heti fiilis, että tuo mies tietää, mitä vuorilla tehdään ja miten sieltä tullaan hengissä myös kotiin.

Jangbu-sherpa – kokenut ammattikiipeilijä

Kokemuksen vaikutuksen voin myös allekirjoittaa siinä mielessä, että itse luotan kiipeilijöihin, jotka ovat kokeneita. Kokemus ei kuitenkaan ole välttämättömyys, sillä enemmän luottamuksen rakentumiseen vaikuttaa myös retkikunnan jäsenten asenne.

Väittämä 3: luottamus rakentuu kiipeilijän asenteesta

Tämä on aihe, joka ei noussut esille tutkielmassani erityisen isona esille, vaikka viitteitä yhteisestä kulttuurista ja toimintatavoista nousikin esille. Olen kuitenkin omilla reissuilla huomannut, että minulla luottamuksen syntymiseen retkikunnan jäsenten välillä vaikuttaa vahvasti kiipeilijöiden asenne ja asenne suhteessa omaan näkemykseen.

Tästä hyvä esimerkki on Baruntsen reissulta, jossa eräs erittäin kokenut kiipeilijä alkoi mielestäni käyttäytymään jopa törkeällä tavalla meidän retkikunnan johtajaa Donia kohtaan. Hän kyseenalaisti kaikki päätökset, oli selkeästi pettynyt Donin johtamistyyliin (vaikka hän ei mielestäni tehnyt mitään väärää) ja piti kokemattomampaa retkikunnan johtajaa ihan pilkkanaan. Vaikka kiipeilijällä olisi ollut kokemusta ja osaamista selvitä todennäköisesti todella haastavista tilanteista, ei hänen toiminta juurikaan tuon negatiivisen asenteen vuoksi herättänyt luottamusta minussa.

Luottamus syntyy asenteesta

Toisaalta luottamusta on herättänyt taas sellaiset ihmiset, jotka eivät ole välttämättä kokeneita, mutta asenne on täyttä timanttia. Vastoinkäymiset käsitellään järkevästi, on intoa oppia uutta ja valmiita tuomaan ehkä jostain muusta elämän osa-alueesta oppeja myös vuorikiipeilyyn. Tämä jos joku herättää minun luottamuksen.

Väittämä 4: vilpitön toiminta herättää luottamuksen

Vilpittömyys oli yksi tärkeä piirre, joka nousi esille graduni luottamukseen liittyvässä tieteellisessä teoriaosuudessa ja empiirisessä aineistossa. Vilpittömyydellä tarkoitetaan sitä, että luottamus rakentuu ihmisten välille kaikista vahvimmin silloin, kun ihmiset toimivat vilpittömästi ajattelematta omaa etuaan ja tekevät asioita nimenomaan tiimin hyväksi.

Miten mielestäni vilpittömyys on sitten näkynyt omissa vuorikiipeilyretkikunnissa, niin ihmiset ovat auttaneet tilanteissa, jolloin itsellä on ollut vaikeaa. Kova yskä aiheutti harmia minulle Nepalissa ja kysymättä kaveri antoi kurkkupastillin helpottamaan yskää. Toisaalta Jenkeissä kaverit tulivat hakemaan lentokentältä ja valmiita opettamaan minulle tuntemattomia asioita vain siitä syystä, että päästiin yhdessä kiipeilemään.

Väittämä 5: luottamus ja sen syntyminen on aina henkilökohtaista

Viimeinen väittämä perustuu sekä graduuni että ihan elämään yleisesti. Luottamus, sen rakentuminen ja sen kokeminen on aina henkilökohtaista. Meistä jokainen kokee eri tavalla, miten luottamus rakentuu ja erityisesti olosuhteet kuten vuorikiipeilyssä saattaa vaikuttaa luottamuksen syntymiseen.

Henkilökohtainen kokemus tuo myös oman mausteensa koko hommaan, sillä ei ole mitään suoraa kaavaa, jolla esimerkiksi vuorikiipeilyretkikunnan luottamus syntyisi vaan joka kerta porukka ja sen henkilökemioiden sattuminen sopivaksi määrittelee sen, miten hyvin luottamus eri ihmisten välille syntyy.

Mistä tekijöistä sinun mielestä luottamus syntyy?

Naisena vuorikiipeilyretkikunnassa

09/03/2018/2 Comments/in Blogi /by vuorenvarma

Kukaan ei varmaan eilen missannut, mutta toivottelen näin jälkikäteen oikein ihanaa, pinkkiä, suukkojen täyteistä naistenpäivää kaikille naisille! Toivottavasti teitä on siellä ruudun toisella puolella sankoin joukoin.

Vuorikiipeilyssä naisiin törmää harvemmin. Olen kuitenkin tavannut jo useamman suomalaisen sekä ulkomaalaisen supernaisen, jotka ovat erityisen vahvoja ja todella kovia kiipeilijöitä. Ehdottomasti mun idoleita ja esikuvia.

Vuorikiipeily on hyvin maskuliininen maailma ja valtaosa harrastajista ja kiipeilijöistä on miehiä. Se onkin hyvä kysymys, miksi näin on ja minulla on monta hyvää arvausta.

Naiset saattavat lopettaa kiipeilyn siinä vaiheessa, kun perustetaan perhettä. Harva pienten lasten äiti kiipeilee kasitonnisilla ympäri maailmaa ja vaarantaa oman henkensä ja riskeeraa sitä, että lapset jäävät ilman äitiä.

Hyvää naistenpäivää!

Toisaalta laji on fyysinen ja vaatii monia muitakin uhrauksia, joten ehkä monet naiset sitten haaveilevat jostain toisenlaisista asioita. Monilla naisilla myös riskinottoalttius tuntuu olevan selkeästi pienempi kuin miehillä. Tämä ei sinänsä ole huono asia, sillä riskejä täytyykin punnita todella tarkkaa ja niiden kanssa täytyy olla mahdollisimman rehellinen itselleen.

No, nyt on paasattu, että me naiset ollaan vähemmistöä vuorikiipeilyretkikunnissa. Mutta millaista on olla nainen retkikunnan mukana? Tässä seuraa muutama asia, jotka olen itse huomannut.

Poikien jutut

Juu, reissuilla pitää kestää poikien juttuja. Tiedättekö niitä juttuja, joista välillä ainakin minulla punastuu kasvot ja mietin, että huhhu. Vitsien laatu on myös välillä aika erikoista ja ihan kaikkea ei ehkä kannata ottaa tosissaan.

Poikien juttuihin myös kuuluu mielestäni se, että miesten kanssa on mielestäni jollain tavalla rennompaa toimia. Ei välttämättä ollenkaan stressata siitä, miltä näytetään aamulla, missä käydään vessassa tai onko nyt viikon päällä ollut haiseva paita päällä vai ei. Ei niillä oikeasti ole väliä vuorilla.

Eikä siinä mitään, poikien jutut on mielestäni myös hauskoja. Oikeasti meillä naisilla olisi paljon opittavaa siitä rentoudesta ja rempseydestä, mitä monilla miehillä on.

Vessahommat

Yksi asia, jota miesten voi olla vaikea ymmärtää (ja naisten miesten juttuja), on se millaista on käydä naisena vessassa vuorilla. Se ei olekaan ihan yhtä yksinkertaista kuin miehillä.

Tämä tuntuu hassulta jutulta, mutta välillä se on säätämistä. Aika monet ovat kysyneet, miten köysistössä käydään vessassa ja kyllä, silloin pyydetään muiden köysistön jäseniä kääntämään päätä ja käydään siinä paikassa asioilla. Köydestähän ei meinaa lähdetä yhtään mihinkään, koska aina on riski, että jotain sattuu.

Sinua pidetään kovana naisena

Olen melkein kaikilla retkillä törmännyt erityisen positiiviseen asiaan ja se on ollut se, että minua on pidetty kiipeilevänä naisena erityisen kovana mimminä. Ei sillä, ettenkö olisi, mutta mielestäni retkikunnassa oleminen on täysin normaalia ja sitähän tekee tosi moni muukin.

Naisena minut on otettu huomioon esimerkiksi silloin, kun painavia varusteita on jaettu porukan kesken, olemme istuneet messiteltassa viettämässä aikaa tai ruokaillessa minulle on tarjottu ensimmäisenä ateria. Siis ihan luksusta ja miehet ovat olleet super huomioonottavia. Sehän jos jokin on imartelevaa!

Toisin sanoen, minut on aina otettu huomioon erityisellä lämmöllä ja olen todella otettu siitä.

Lopulta kaikki ovat tasa-arvoisia

Olkookin kiipeilijä nainen tai mies, lopulta vuorilla ollaan tasa-arvoisia. Ja se on aivan mahtavaa. Oikeasti aika nopeasti unohtuu, mitä sukupuolta olet ja kaikkein eniten sillä on merkitystä, miten kohtelet kanssakiipeilijöitä.

En ole kertaakaan kohdannut vähättelyä tai ala-arvoista käytöstä keneltäkään mieheltä tai naiselta retkikunnassani. Tämä kokemus saattaa toki olla vielä edessä päin, mutta toivottavasti ei.

Yhteenvetona: te kaikki ihanat naiset ja miehet, kiitos että olette jakaneet kokemukset vuorikiipeilyretkikunnassa. Ne ovat olleet ja tulevat olemaan erityisen ainutlaatuisia myös seuraavien reissujen aikana

Naistenpäivä

ps. Jos ruudun takana on kiipeileviä naisia tai miehiä, saa ilmoittautua!

Vuorikiipeilyn retkikunnat

10/02/2018/0 Comments/in Blogi, Colorado, Kiipeily, Kilimanjaro, Matkustaminen, Seattle /by vuorenvarma

Tiedättekö monta tilannetta, jolloin tuntemattomat ihmiset ystävystyvät viikossa siten, että vielä monta kuukautta myöhemminkin muistellaan hymy huulilla yhteisiä hetkiä?

Retkikunta Kilimanjaro

Ryhmiä, joissa tuntemattomat ihmiset ystävystyvät nopeasti, on mielestäni vuorikiipeilyn retkikunnat ja toki erilaiset harrastusporukat muutenkin. Mutta erityisesti vuorikiipeilyssä olen huomannut tämän piirteen.

Minä tiedän, sillä näimme eilen Kilimanjaron porukan kanssa ja kävimme yhdessä syömässä etiopialaisessa ravintolassa Helsingissä. Siinä illallisen lomassa ja kotiin kävellessä tuli pohdiskeltua sitä, että on se aika ainutlaatuista, että 11 täysin tuntematonta ihmistä tapaa uudelleen vielä monta kuukautta reissun jälkeen.

Retkikunta Aconcagua

Muistelimme tietysti reissua ja sen kaikkia käänteitä. Huiputuspäivän hidas kävely ja alamäet puhuttivat ainakin. Toisilla oli fiilis, että ei enää ikinä telttaan ja toiset olivat jo varanneet seuraavat reissut. Tuntui, että reissukärpänen oli puraissut kaikkia.

Jotenkin eniten minua ilahduttaa kuitenkin se, kuinka tuo upea Kilin reissu mahdollisti taas kerran sen, että tutustuin 14 muuhun vuorista kiinnostuneeseen ihmiseen ja kuinka nopeasti meistä hitsaantui noin hyvä jengi.

Omat sisäpiirivitsit, epämukavat tuntemukset huiputuspäivän aikana ja ennen kaikkea me jaettiin yhteinen tavoite eli vuoren huippu ja ryhmänä se myös saavutettiin turvallisesti ja onnistuneesti. Kaikki noi jutut on sellaista, mitä on vaikea edes selittää ihmisille, jotka eivät olleet mukana reissussa.

Retkikunta Peru

Olen ainakin itse ihan todella kiitollinen kaikista näistä uusista ihmisistä, joihin olen tutustunut viimeisten muutaman vuoden aikana reissatessa. Näistä ihmisistä on jäänyt monen monta hauskaa muistoa, uutta ystävää ja tulevia matkakumppaneita. Seuraava seikkailu on Coloradossa juurikin Seattlessa tapaamieni ihmisten kanssa.

Jotenkin koen, että olen myös saanut aivan valtavasti näiltä kaikilta ihmisiltä, jotka ovat olleet reissuilla mukana. He ovat tulleet erilaisista työpaikoista, elämäntilanteista, paikkakunnilta ja maista, mutta kaikilla on ollut oma uniikki tarina kerrottavana.

Ennen kaikkea nämä ihmiset ovat opettaneet minulle elämästä ja ihmissuhteista. Hymyilyttää, koska olen tosi kiitollinen kaikista kohtaamisista ja miten onkaan mahdollista, että toistaiseksi reissuilla on ollut vain ja ainoastaan ihan super mukavia tyyppejä.

Retkikunta Seattle

Retkikunnat ovat mielestäni siinä mielessä suuri vahvuus, että ne tarjoavat aina mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Ja toistaiseksi minulla on todella positiiviset kokemukset retkikunnista.

Suosittelenkin kaikkia kokeilemaan. Ja retkikuntaan voi liittyä ilman läheistä kaveria, sillä avoimen mielen avulla, meillä kaikilla on mahdollisuus löytää uusia ystäviä.

Millaiset asiat jännittää tulevassa reissussa?

12/09/2017/0 Comments/in Blogi, Kilimanjaro /by vuorenvarma

Eilen tavattiin vihdoinkin Kilimanjaron retkiporukka. Reissuun lähtee suhteellisen iso porukka, meinaa 14 ihmistä yhteensä. Porukassa on sekä naisia että miehiä noin puolet ja puolet. Keski-ikä luulisin olevan jossain noin 50 vuoden luokassa eli kannan reissun juniorin viittaa. Jäi tosi hyvä fiilis porukan tapaamisesta ja hiukan, jos vähän enemmänkin tuli kovaa matkakuumetta. Reissu onkin jo ihan pian, itseasiassa viiden viikon kuluttua.

Retkifiilistä melontaretkeltä

Helsingin edustalla melomassa

Infossa käytiin läpi, millaisia varusteita tarvitaan, rokotteita, malarialääkettä ja niin edelleen. Kyseessä on mielestäni retkiporukka, koska kyseessähän on vaellusmatka eikä ollenkaan mikään tekninen kiipeilymatka. Olen aiemminkin kirjoitellut,mitä retkikunta minulle merkkaa ja tälläkin kertaa odotan todella innolla uusien ihmisten tapaamista ja mahdollisesti uusien elinikäisten ystävien saamista.

Millaiset asiat jännittää tulevassa reissussa?

Ainakin itselläni aina reissua varten on käynnissä kunnon latautuminen. Suunnittelu, valmistautuminen ja kaiken sen yhteen kokoaminen sekä jännittäminen siihen asti, että päästään oikeasti reissuun. Tälläkin kertaa jännittää, mutta ehkä hiukan erilaiset asiat kuin aiemmin.

Pysyykö paikat kasassa?

Tämä jännittää tietysti eniten, sillä onhan aikamoinen kevät kaikkine isoine tapahtumineen olkakuun katkeamisesta viidenteen polvileikkaukseen. Pikku hiljaa kuitenkin toiveet terveistä päivistä on alkanut kasvaa ja onnistumisia on alkanut tapahtumaan. Kuitenkin aina takaraivossa vähän kolkuttelee huoli, että pysyyhän paikat kasassa. Pitää olla tarkka ja jaksaa keskittyä koko ajan ja erityisesti väsyneenä.

Kestääkö pääkoppa korkeutta?

Suurin riski mielestäni huiputuksella Kilimanjarolla on mahdollisuus vuoristotautiin. Akuutin vuoristotaudin iskiessä myös mahdollisuudet huiputukseen pienentyvät. Matkan jatkaminen ylös on vaarallista ja vuoristotaudissa on yksi tie ja se on aina alas. Kilimanjarolla vaelletaan viikossa lähes 6000 metrin korkeuteen eli nousunopeus on kova ja jotain tuntemuksia ohuesta ilmasta on varmasti tiedossa. Vaikka minulla ei ikinä ole ollut mitään ongelmia korkeuden kanssa, se ei valitettavasti takaa ongelmien puuttumista tällä kertaa. Olen kuullut kokeneilta kiipeilijöiltä, että kroppa muistaisi korkeuden ja siellä olemisen, mutta siitä ei tietääkseni ole mitään tieteellisempää näyttöä.

Keinot, joilla voi vuoristotautia pyrkiä välttämään on aika yksinkertaista: paljon nestettä, jolloin saadaan vuorilla aikaiseksi luonollinen diureesi kroppaan käyntiin. Tämähän tarkoittaa sitä, että vessassa täytyy käydä useasti, mutta vuorilla tämä on hyvä merkki. Muuten keinot vaikuttaa vuoristotautiin on melko huonot, täytyy vain pyrkiä pitämään hyvää huolta itsestä juomalla ja syömällä ja pitämällä itsensä lämpimänä ja yrittää nukkua yöt mahdollisimman hyvin.

Kestääkö kunto?

Tällä hetkellä pienin huolenaiheeni on kunnon kestäminen. Uskoisin, että olen kevään ja kesän aikana kaikesta huolimatta pystynyt pitämään hyvää huolta peruskunnostani ja reissun onnistuminen ei tule jäämään tästä riippuvaiseksi. Kunnon nousemisesta kertoo ihan konkreettisesti esimerkiksi se, että pystyin soutamaan sisäsoutulaitteella uuden 10 000 metrin ennätyksen. Rikoin jopa keväällä sisäsoudun sm-kisoissa tekemäni ennätyksen, vaikka luulin olleeni tuolloin elämäni parhaimmassa kunnossa. Merkkejä on siis siitä olemassa, että kunto tullee olemaan kohdillaan myös Kilimanjaroa varten.

Millainen tunnemyrky matka tulee olemaan?

Edelleen mietin lähes päivittäin Baruntsen reissua. Olihan päätös siirtää reissua vuodella kuitenkin todella iso pettymys. Reilun vuoden olimme suunnitelleet Nepalin matkaa, selvittänyt todella paljon eri retkikuntia, listannut tavaroita ylös ja ennen kaikkea valmistautunut henkisesti Nepalin vuoriin. Henkisen jaksamisen rakentaminen lähti kuitenkin liikenteeseen todella heikosta tilanteesta ja prosessi taitaa vielä vähän olla keskenkin, vaikka suhtautuminen vastoinkäymisiin on jo selkeästi parempaa kuin aiemmin.

Nyt edessä on kuitenkin upea reissu ja toivottavasti kaikki heikot hetket palkitaan Kilimanjaron onnistuneella huiputuksella. Fiilis huipulla voi olla aika mahtava. Kuitenkin täytyy olla realistinen, sillä aina korkealla liikuttaessa on myös riski epäonnistumiselle. Sen jos minkä olen oppinut, niin hommat eivät aina välttämättä mene täysin sillä tavalla kuin on itse asioiden toivovan menevän. Kaikkeni olen kuitenkin valmis antamaan ja yrittämään ennen kuin on myönnettävä, ettei huippu välttämättä olisikaan saavutettavissa.

Sadekaan ei hymyä hyydyttänyt

Fiilis on kyllä eilisen jälkeen tosi hyvä, vaikka aina on asioita, jotka jännittää. Porukka on nyt kasassa ja seuraavaksi onkin edessä vielä puuttuvien tavaroiden kasaan haaliminen. Jännittää, mutta sopivasti ja ainakin reissua varten on käynnissä vihdoinkin hyvä latautuminen.