Viimeisten muutaman kuukauden on saanut eri lehdistä ja lööpeistä lukea kaikenlaisia artikkeleita ensinnäkin lääkäreiden palkoista ja sitten hoitovirheistä ja niin edelleen.
Vaikken ole hoitoalalla töissä, niin nämä artikkelit saa minut suuttumaan. Mielestäni on todella järkyttävää, kuinka terveydenhuoltoamme ja sen ammattilaisia haukutaan mediassa tuolla tavalla.
Pakko kertoa tähän pohjustuksena myös omista ennakkoluuloistani, kun käden tapaturma sattui. Ensimmäinen ajatus oli, että apua, joudunko julkiselle puolelle hoitoon. Minua on polvien osalta kuitenkin hoidettu yksityisellä ja jotenkin käsitykseni oli todella vääristynyt siitä, että vain yksityisellä puolella saa hyvää hoitoa. Nämä on typeriä ennakkoluuloja ja hävettää hieman jopa myöntää ne ääneen, mutta todella ajatukseni oli, että apua älkää antako ”kenen vaan hoitaa minua”!
Minut vietiin julkiselle puolelle hoitoon ja pakko sanoa, että sain elämäni parasta hoitoa ollessani sairaalassa. Kipua ei vähätelty, hoitajat olivat ystävällisiä sekä minulle että omaisille, koko ajan olin ajan tasalla siitä, mitä tapahtuu ja sain apua pyydettäessä. Sain myös tsemppejä hoitajilta ja esimerkiksi eräs hoitaja letitti hiukseni suihkun jälkeen. Kuulostaa pieneltä asialta, mutta tuossa kohtaa se tuntui erityisen luksukselta.
Juttelin erään hoitajan kanssa käydessäni suihkussa ja kysyin, että saatteko usein kiitosta. Olin ihan järkyttynyt, sillä hoitaja vastasi, että he saavat hyvin harvoin hyvää palautetta. Siis mitä? Tästä hyvästä hoidosta saa vain huonoa palautetta. Ymmärrän, että omaiset ovat läheisistään huolissaan ja niin edelleen, mutta vain huonoa palautetta? Kaikki ei ehkä koe asioita samalla tavalla, mutta olin vähän harmissani hoitajien puolesta.
Jatkettiin sitten jutustelua ja kysyin, että mitä hoitajat yleensä haluaisivat kiitokseksi hyvästä hoidosta. Hoitaja vastasi, että karkki on aika kiva yllätys.
Perjantaina kun hakaset poistettiin kädestä, niin kävelin osastojen kautta viemässä hoitajille karkkia. Eikä tästä kuulu yhden ainoatakaan pistettä minulle, vaan kaikki pisteet kuuluu hoitajille ja lääkäreille, jotka hoitivat minua mielestäni todella hyvin.
Olen iloinen, että huonot ennakkoluuloni julkisen puolen hoidosta on nyt kumottu ja voin käsi sydämellä sanoa, että sain elämäni parasta hoitoa ollessani sairaalassa. Valitettavan paljon on viimeisen vuoden ajalta myös kokemuksia kaikenlaisista paikoista, joten ainakin vertailukohtaa löytyy. Enkä nyt tarkoita, että olisin saanut missään huonoa hoitoa vaan sitä, että jotenkin tuolla se oli vain erityisen hyvää.
Tämän vuoksi minua todella suututtaa nuo kaikki ikävät uutiset hoitohenkilökunnan virheistä. Hehän ovat ihmisiä siinä, missä me muutkin. Kukaan, ei edes ikävin asiakas tule minulle markkinointialalla tekemään yhtä kovia syytöksiä, vaikka olisinkin tehnyt virheitä. Toki virheillämme on erilaiset seuraukset, mutta jotenkin jaksaisin silti uskoa, että me kaikki pyrimme tekemään parhaamme.
Jäin miettimään tässä kirjoituksessa sitä, että miksi suutut kun mediassa käsitellään hoitovirheitä. Ihmisillä pitää kuitenkin olla oikeus tuoda esiin silloin kun heitä tai heidän (pahimmassa tapauksessa hoitovirheeseen kuolleita) omaisiaan on kohdeltu väärin, eikö?
Ymmärrän pointtisi siitä, että hoitohenkilökuntaa pitää kiittää silloin kun he tekevät työnsä hyvin. Niin kaikkia ihmisiä pitäisi, olivat he töissä missä tahansa alalla. Itse viimeksi kiitin hoitajaa kun sain koronarokotuksen, tosin en tiedä oliko lausuttu ”kiitos” hänen mielestään tarpeeksi vai olisiko pitänyt sinun tapaasi vielä lähteä ostamaan lahjoja… Työstä maksetun palkan pitäisi kuitenkin pitää sisällään se oletus, että ihminen tekee ja osaa tehdä työn sisältämät perusasiat.
Itse olen päässyt valitettavan harvoin kiittämään lääkäreitä ja hoitajia HYVIN tehdystä työstä. Kohdalleni on osunut kaksi vakavaa hoitovirhettä ja on ollut hilkulla ettei niiden takia ole lähtenyt henki. Niiden seurauksena kärsin mm. kroonisesta kivusta enkä tule koskaan saamaan lapsia. Ko. vaivat eivät ole olleet mitään superharvinaisia sairauksia vaan ihan lääketieteen peruskauraa, mutta hoitohenkilökuntaa ”ei ole jaksanut kiinnostaa”. Entä oletko perehtynyt, kuinka hankalaa ja aikaavievää on saada korvauksia hoitovirheistä? Entä tiesitkö, että hoitovirheen sattuessa kukaan ei ole velvollinen pyytämään anteeksi aiheutettua tuskaa tai jopa kuolemaa? Minusta yhtä lailla kun potilaiden pitäisi sanoa useammin ”kiitos”, pitäisi myös lääkärien ja hoitajien oppia sanomaan ”anteeksi”.
Minä en usko että kaikki pyrkivät aina parhaimpaansa. Hoitoalalla on valitettavasti myös henkilöitä, jotka eivät sinne millään lailla kuulu tai sovellu. Vai mitä mieltä olet vaikkapa sairaanhoitajasta, joka haukkuu ja huorittelee potilaita? Tai lääkäreistä, jotka käyttävät huumeita ja vaarantavat pöllyssä potilaidensa terveyden? Suurissa kaupungeissa ehkä on varaa heittää tällaiset henkilöt pihalle, mutta syrjemmässä olevilla seuduilla lääkäri- ja hoitajapulatilanteessa nämäkin ihmiset pidetään töissä.
Minun huonot kokemukseni ei kumoa sinun hyvää kokemustasi tai päinvastoin, ne ovat totta yhtä aikaa. Toivon sinulle terveyttä ja pitkää ikää!
Moikka!
Todella harmillista, että kohdallasi on käynyt näin! Kyseessä on todella vanha artikkeli ja olen itsekin yhden hoitovirheen, valitusprosessin ja siitä seuranneet ylimääräiset leikkaukset käynyt läpi eli uskoisin vähän tietäväni, miltä myös se tuntuu.
Minulla on siis hyviä ja huonoja kokemuksia, mutta olen kuitenkin sitä mieltä että ilman hoitohenkilökuntaa ei ole hoitoa.
Enkä todellakaan ole tarkoittanut, että jonkun huono kokemus korvaantuisi minun hyvällä kokemuksella. Tämä, kuten moni muu asia on mielipide ja kokemukseen perustuva asia eikä siitä voi kiistellä, keskustella voi ja rakentavasti.
Hyvää kesää!