Nyt kevään aikana eräs nainen kysyi minulta: ”montako vuorikiipeilyn harrastajaa Suomessa on?”. Todellisuudessa, en osannut vastata tähän kysymykseen edes minkäänlaista arviota. Tästä sitten päädyin pohtimaan, kuka saa kutsua itseään vuorikiipeilijäksi.
Pohdinnoissani olen päätynyt siihen, että kuka vain vuorilla kävijähän saa kutsua itseään vuorikiipeilijäksi. Voihan lukemista, jalkapalloa tai elokuviakin harrastaa kuka vain ja sanoa, että minä harrastan kyseistä hommaa. Vuorikiipeilyhän on harrastus muiden joukossa, vaikka toki vuorikiipeilyn myötä ainakin omaan elämääni paljon muutakin kuin vuoret.
Vuorikiipeilijälle ominaista on se, että hän käy vuorilla. Usein tai harvoin, mutta käy kuitenkin. Ajattelee paljon vuoria, haaveilee niistä. Toivoo valloittavansa vuoria ja ymmärtää, että vuorien eteen täytyy tehdä uhrauksia. Uhraukset voivat olla rahallisia, mutta myös henkisiä uhrauksia. Vuorikiipeilyn harrastajat innostuvat vuorien ajattelusta ja fiilistelee varusteista, joita hankkii vuorien valloittamista varten. Treeneissä on vuoret mielessä ja niistä saa paljon motivaatiota.
Sunnuntaina kolmoselta alkoi uusi ohjelma Huippujengi, joka on jo ennen aloitusjaksoa puhuttanut mediassa paljon. Osa ihmisistä on arvostellut ohjelmaa etukäteen harhaanjohtavaksi ja vääristeleväksi, mutta puolestapuhujat ovat vastaavasti nähneet Huippujengin mahtavana tilaisuutena tuoda näinkin upean lajin kaikkien näytille. Itse kuulun ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään, sillä mielestäni vuorien mahtavuutta ei voi tarpeeksi hehkuttaa ja on todella siistiä, että tämä ohjelma on tehty ja vieläpä tyylikkäästi.
Ensimmäinen jakso oli jo loistava ja nauroimme aivan kippurassa moneen otteeseen. Mielestäni ensimmäisen jakson hauskin kohta oli ehdottomasti, kun Huippujengi kävi läpi varusteita ja varusteiden esittelijä kertoi vetoketjullisten kuorihousujen olevan todella näppärät jos haluaa käydä vessassa ja joku tokaisi: ”niin siis se (tuotos) tulee niistä merinoista kuitenkin läpi”, kun juuri muutamaa minuuttia aiemmin oli esitelty merinokerrastot. No oikeastihan myös ne merinot taidetaan kuitenkin laskea myös alas. Katsokaa jakso Katsomosta, niin ymmärrätte tämän vitsin huomattavasti paremmin!
Saavatko nämä Huippujengiläiset kutsua itseään vuorikiipeilijöiksi? Tietysti, ovathan he olleet vuorilla ja ilmeisesti harjoitelleet ihan tosissaan myös kiipeilyä. Se, mikä jo nyt ohjelmassa tuli esille, oli myös rankkuus, mitä vuorilla kohtaa. Mielestäni on reilua kaikkia katsojia kohtaan, että hommasta pyritään antamaan mahdollisimman realistinen kuva. Vuorilla kun aina kaikki ei mene a) suunnitelmien tai b) oman tahdon mukaisesti, vaan vaihteleviin tilanteisiin pitää aina olla valmis mukautumaan.
Vuorikiipeily harrastuksena sisältää paljon muutakin kuin vain vuoria, sillä harrastus sisältää paljon oheistoimintaa. Treenaamista, varusteiden testaamista, asioiden tutkiskelua, suunnittelua, omien tunteiden kohtaamista ja etenkin pitkäjänteistä työtä, joka palkitaan sitten vuorilla.
Huippujengi ja myös oma blogini toivottavasti on väylä yhä useammille ihmisille vuorikiipeilyn saloihin. Ne ovat yksittäisiä kuvauksia, miten vuorilla voisi toimia ja toivottavasti nämä ovat ihmisille inspiroivia. Toivoisin, että kaikki pääsisivät joskus kokemaan yhtä upeita kokemuksia, joita olen itse vuorilla saanut. Siksi vuorikiipeily on maailman paras harrastus, ja koen voivani itse kutsua itseäni vuorikiipeilyn harrastajaksi.
