Artikkelit

Vaikeuksien kautta voittoon

Te blogia pidempää seuranneet tiedättekin, millainen parin viime vuoden matka on ollut. Matkaan on mahtunut todella paljon vaikeuksia ja erilaisia huonoja vaiheita. Viimeinen vuosi on ollut kuitenkin kuin nousukiitoa, sillä kroppa on pysynyt ehjänä ja olen päässyt tekemään upeita reissuja ympäri maailmaa. Tällä hetkellä valmistaudun pitkäaikaiseen haaveeseen eli ensimmäiselle 7000 metrin vuorelle kiipeämiseen.

Viimeinen vuosi on ollut yhdellä sanalla: upea. Miksi? Olen vihdoin päässyt tekemään niitä asioita, joista olen haaveillut ja joita olen halunnut tehdä. Vaikeuden ovat kääntyneet voitoiksi yksi askel kerrallaan.

Vaikeuksien kautta voittoon

Vaikeuksien kautta voittoon

Tosi usein ihmiset ovat kyselleet, että miten oikein jaksoit silloin, kun oli kaikkein vaikeinta. No, vaikeaa se olikin, mutta omalla kohdallani selviytymistä on helpottanut se, että minulla on koko ajan ollut selkeät tavoitteet ja toiveet, mihin haluan pyrkiä.

Oikeasti vaikeimpina hetkinä tuntui, että haluan vaan olla neljän seinän sisällä kotona ja ahdistuneena katsoin, kuinka “kaikki muut” tekivät juuri niitä asioita, joita toivoin itsekin tekeväni. Eli edes selkeät tavoitteet eivät vaikeimpina hetkinä lohduttaneet.

Vaikeuksien kautta voittoon

Hymyä – se on ilmaista

Olen kuitenkin aina loukkaantumisten hetkellä päättänyt, että hitto vieköön, tulen tekemään kaikkeni, että täältä palataan kovempana takaisin kuin mistä lähdettiin. Nämä ajatukset ovat antaneet voimaa ja energiaa.

Voimaa on myös antanut koko prosessi tähän pisteeseen, sillä vaikeuksien jälkeen alkaa aina vaiheet, joissa koko ajan tulee pieniä voittoja eli joku asia alkaa sujumaan paremmin, seuraavaksi prosessi kehittyy seuraavaan vaiheeseen ja siitä seuraavaan.

Paljon omassa prosessissa on auttanut se, että on jaksanut hymyillä, myös niille huonoille hetkille. Itseironia ja musta huumori on kyllä auttanut silloin kun on ärsyttänyt. Välillä on mietitty, että mitähän nyt vielä.

Vaikeuksien kautta voittoon

Kyllä on hauska fiilis

Tällä hetkellä tilanne on se, että kaikki paikat on kunnossa ja olen pystynyt treenaamaan täydellä teholla jo useamman kuukauden miettimättä loukkaantumisia. Ja tämä on todella voimaannuttavaa. Askeleita kohti Everestin huippua on tullut otettua ihan eri tavalla kuin parin viime vuoden aikana.

Viime kuukaudet on ollut monella tavalla kiireisiä ja on joutunut optimoimaan levon määrää eri tavalla. Edelleen suurin haaste on levätä tarpeeksi ja pitää volyymit sopivalla tasolla työn, vapaa-ajan, urheilun ja muun elämän kanssa. Tämä on varmaankin loppuelämän prosessi.

Kovat treenit eivät aina tunnu ihan mahtavalta, mutta jaksan aina siinä kohtaa muistutella itselleni, kuinka liikunnan riemua kaikki urheileminen on silti. Vuosi sitten istuin pyörätuolissa enkä liikkunut yhtään mihinkään. Hymy on siis aina huulilla, koska liikkuminen on vain niin mahtavaa ja liike on lääkettä lähes kaikkeen.

On ollut tosi hienoa huomata, että tuntemattomatkin ihmiset ovat olleet tässä projektissa mukana ja he ovat laittaneet viestiä, kuinka inspiroituneita ovat olleet ja fiiliksissä siitä, että hommat ovat edenneet vuoden aikana tähän pisteeseen.

Matka kohti vuoria jatkukoon, hymy huulilla tietenkin.

 

Onnistuminen on avain motivaatioon

Kirjoitin eilen Sportspotin blogiin toisen opin, jonka olen vuorilla oppinut. Se on motivaation merkitys tavoitteen toteuttamisen kannalta. Mikä toisaalta sitten motivoi minua?

Yksi suurin asia motivaation kannalta on onnistuminen. Onnistuminen ruokkii motivaatio, sillä me kaikkihan tiedetään, että miltä onnistuminen tuntuu. Se on koukuttava, huumaava ja innostusta herättävä tunne, joka ruokkii ennen kaikkea itseluottamusta ja uskoa siihen, että piru vie, minähän pääsen asettamaani tavoitteeseen.

Motivaatio

Motivaatio on siitä mielenkiintoinen juttu, että sen saattaa polveilla. Motivaatio välttämättä aina ole kaveri, vaan se saattaa häipyä ja toisaalta toisessa hetkessä olla elämässä läsnä ihan joka hetki. Miksi motivaatio aaltoilee ja välillä näyttäytyy vahvempana?

Ainakin itselleni motivaatio tulee aika sisäsyntyisesti asioihin, joista oikeasti välitän. Jos haluan tosissani jotain, löydän useimmiten myös motivaation toteuttaa asioita. Tähän avain on se, että olen jo tehnyt pohdinnan, että haluanko todella sitä, mitä tavoittelen. Jos vastaus on kyllä, niin motivaatiota on yleensä helppo löytää.

No, asiahan ei aina tietenkään mene vain niin, että päätän haluavani jotain ja sitten olen hamaan tappiin asti motivoitunut. On ollut tilanteita, jolloin tuntuu, että motivaatio esimerkiksi treenaamiseen tai kuntoutumista kohtaan on rakoillut.

Motivaation heikot hetket ovat tulleet silloin, kun tuntuu ettei mikään onnistu. En ole kokenut onnistumisen tunteita, vaan tuntuu, että hommat junnaa paikallaan. Perusduuni eli kaiken sen puurtamisen keskellä saattaa unohtaa muistaa, että jokainen treeni esimerkiksi terveenä on myös onnistuminen.

Onnistumisia

Eli miten yritän sitten motivoida itseni päivittäin ja puurtamisen keskellä? Yritän miettiä, että missä tänään onnistuin. Eilen onnistuin, kun sain tehtyä kovan salitreenin. Tänään olen jo onnistunut, sillä nukuin ihan mahtavat yöunet ja sain nauttia rauhassa aamiaisen. Pian lähden hiihtämään ja illalla menen illalliselle perheen kanssa.

Motivaation avain on siis onnistuminen. Yritän etsiä onnistumisia joka päivä. Teen sitä töissä ja vapaa-ajalla. Jokainen päivä on siis mahdollisuus kokea niitä huumaavia tunteita, että minä tein tämän ja onnistuin vielä siinä.

Oletko ikinä miettinyt, että etsitkö sinä päivittäin onnistumisia? Mitä mahdollisuuksia sinulla on tänään? Käytä ne mahdollisuudet ja motivoidu tavoitettasi varten!

Kuka on Anni Penttilä?

Olen törmännyt tähän kysymykseen useasti, kuka on Anni Penttilä? Tänään minun profiilini on julkaistu Sporspot-nimisen yrityksen sivuilla, joiden kautta yritykset voivat tilata minut tapahtumiinsa puhumaan tai vaikkapa harjoittelemaan Malminkartanolle samalla tavalla kuin harjoiteltaisiin vuoria varten.

Jos olet uusi lukija, niin ihan ensimmäisenä tervetuloa Vuorenvarma Suunnitelma -sivustolle! Tätä kautta pääset seuraamaan matkaani Mt. Everestin huipulle. Tavoitteeni on kiivetä nuorimpana suomalaisena naisena maailman katolle ja saavuttaa huippu ennen kuin täytän 30-vuotta. Tämän lisäksi tavoitteeni on seitsemän maailman mantereen korkeimman huipun eli 7 Summits-haasteen täyttäminen.

Aconcaguan eteläseinämä 2015

Kuka on Anni?

Olen 24-vuotias helsinkiläinen kauppatieteiden maisteri, vuorikiipeilijä, hakusanamainonnan konsultti, urheiluhullu ja räiskyvä tyyppi. Minut tunnistaa erityisesti syvistä naururypyistä ja leveästä hymystä. Ja asenteesta, että minähän en anna periksi.

Innostun lähes kaikesta ja aina täysillä. Joku on kutsunut minua intensiiviseksi ja ryhdyn asioihin aina antaen kaikkeni. Teen oikeasti kaikkeni asioiden eteen ja etenkin silloin, kun haluan jotakin kovasti. Olen myös nöyrä, sillä tiedän, kuinka asioiden eteen täytyy tehdä töitä ja unelmat eivät täyty vain toivomalla.

Rakastan ihmisiä ja heihin tutustumista. Minusta tulee kyselijä ja haluan ymmärtää, miksi ihmiset ovat sellaisia kuin he ovat. Miksi yksi harrastaa metsästystä, toinen taidetta ja kolmas on kiinnostunut purjehtimisesta? Miksi ihmiset ovat löytäneet oman intohimonsa? Ja mikä inspiroi heitä?

Leirielämää Aconcagualla

Vuoret?

Olen reissannut eri maihin vuorien perässä ja päässyt kokemaan vuorien kauneuden, lumoavat maisemat ja toisaalta karvaan pettymyksen huipun jäädessä huonon kelin vuoksi huiputtamatta. Vuoret ovat vieneet minut matkalle, jolla tässä ollaan tälläkin hetkellä.

Vuorilla nautin erityisesti elämän yksinkertaisuudesta. Tykkään siitä, että moni asia kulminoituu ihan perusasioihin: miten hyvin syön, nukun ja liikun. Nämä asiat ratkaisevat huipulle lähestymisen.

Toisaalta olen oppinut hallitsemaan mieltäni ihan uudella tavalla vuorilla. Kun on tuntunut epämukavalta, tylsältä tai on epäilyttänyt, olen oppinut vuorilla olemisen avulla hallitsemaan näitä tunteita ja käsittelemään myös niitä. En kuole, vaikka vähän tuntuisi pahalta.

Lähellä Kilimanjaron huippua 2017

Tavoitteeni on tosiaan seisoa Everestin huipulla vuonna 2020 ja nyt pyörät ovat pyörähtäneet siihen suuntaan, että joka päivä teen töitä sen eteen, että olisin yhden askeleen kerrallaan lähempänä tavoitetta. Etsin tällä hetkellä yhteistyökumppaneita ja tapoja toteuttaa unelmiani.

Vahvuuteni?

En pelkää heittäytyä. Uskon, että yrittänyttä ei laiteta ja mahdolliset epäonnistumiset ovat suurimpia opin paikkoja. Olen aina valmiina kokeilemaan uutta ja pelle pelottoman elkein ensimmäisten joukossa myös tekemässä sen.

Vahva digimarkkinoinnin osaaminen ja erityisesti Googlen hakusanamainonnan tuntemus ovat työelämän vahvuuksiani. Usean asian hallintaa ja jopa pienen kaaoksen hallitseminen on taas tuttua tapahtumien järjestämisestä. Koordinointi, suunnittelu ja suunnitelman toteuttaminen ovat vahvuuksiani.

Oikeasti minulla tärkeää on myös se, että hommia tehdään asiakaslähtöisesti. Mietin aina, että saadaanhan me näillä toimilla nyt ratkaisu, missä hyötyy asiakas ja siinä sivussa myös asiakas maksaa laskunsa mieelusti. Tätä voisi kutsua myös avoimuudeksi.

 

Fiksuilla on suunnitelma, haaveilijalla pelkkiä tarinoita

Fiksut ihmiset suunnittelevat tulevaa, haaveilijoilla on pelkkiä tarinoita siitä, mitä he haluaisivat tehdä. Suunnitelma on kaikki kaikessa. Siihen perustuu myös minun matkani Mt. Everestin huipulle. Ja vitsit, suunnitelma toteutuu, se on varmaa.

Everest vasemmalla

Olen viime viikkoina suunnitellut tätä ja tulevia vuosia. Tällä hetkellä suunnitelma minun suunnitelma vuodelle 2018 on aikalailla valmis. Tänä vuonna siis olen ehtinyt jo olemaan Seattlessa kiipeilemässä, lähden maaliskuussa Leville ja Coloradoon, heinäkuussa Norjaan ja lokakuussa Nepaliin Baruntselle tavoittelemaan ensimmäistä 7000 metrin huippua.

Matkojen lisäksi on täytynyt suunnitella sitä, miten saavutan nämä tavoitteet. Olen yrittänyt kaikin voimin keskittää energiani siihen, että pysyn jatkossa terveenä ja huolehdin siitä, että työ sekä lepo ovat tasapainossa. Tavoitteen lisäksi olen suunnitellut sitä, miten minun täytyy harjoitella fyysisiä koitoksia varten.

Nepalissa 2014

Suunnitelmaa suunnitelman perään ja näiden suunnitelmien lisäksi olen suunnitellut, miten lähden viemään elämäni muita haaveita eteenpäin kuten uraan tai asuinpaikkaan liittyviä haaveita.

Miksi fiksuilla sitten on suunnitelma? Sen vuoksi, että fiksu pysyy myös suunnitelman avulla kärryillä, missä mennään ja sadan pallon ollessa ilmassa, on vielä mahdollisesti todennäköistä, että korttipakka ei kaadu ihan niin helposti.

Rakastan myös suunnitelmien tekemistä, mikäli ette ole huomanneet. Ja yhden suunnitelman tullessa valmiiksi, yleensä tulilla on jo seuraava suunnitelma. Tämä on vain minun luontoni ja sen kanssa joudun välillä kamppailemaan itse, mutta tästä välillä kärsivät myös elämässäni mukana olevat ihmiset. Tiedättekö sen, jolla on aina uusi idea? Täältä niitä meinaa löytyy.

Suunnitelmat ovat saaneet vauhtia Nepalin maisemista

Olen myös tehnyt monta virhettä, koska minulla ei ole ollut suunnitelmaa. Perustin oman sivuston ilman minkäänlaista kokemusta ja tietoa asiasta. Aikaa on mennyt ihan valtavasti asioiden opetteluun ja virheiden korjaamiseen. Toisaalta olen joutunut oppimaan kantapään kautta, miten oman kropan tunteminen olisi voinut auttaa loukkaantumisten välttämisessä. No, tälläistä elämä myös on. Asioiden oppimista ja opettelua.

Tarinatätejä ja -setiä tässä maailmassa riittää. Tiedätte niitä tyyppejä, jotka kertoo tekevänsä ja yhtä ja toista. Ikinä mitään ei kuitenkaan tapahdu, mutta silti tuntuu, että suurin meteli syntyy sieltä suunnalta. Tämä on myös varmaankin luonnekysymys, sillä toisilla asioiden julkistaminen on toisille motivaattori, kun taas toisille se ei välttämättä tarkoita yhtään mitään.

Ainakin itse ihailen suuresti ihmisiä, joilla on suunnitelma ja he kertovat siitä. Me kaikki tiedetään, että aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Tässä kohtaa tuleekin sitten tärkeä kohta, sillä suurimman arvostuksen saavat ainakin minun silmissäni ne ihmiset, jotka yrittävät silti. Mitä sitten vaikka tulee turpiin? Ylös vaan ja uusi yritys. 

Minulta kysyttiin hiljattain, että minkä ohjeen antaisit ihmiselle, joka haaveilee vuorille lähtemisestä. Selkein ohjeeni on se, että tee suunnitelma. Milloin haluat lähteä? Kenen kanssa? Mitä vaaditaan, että pääset reissuun? Listaa nämä asiat ylös ja pilko suunnitelma pieniksi paloiksi. Sellaisiksi, että sinun on mahdollista saavuttaa ne.

Everest Base Camp trekking varrelta 2014

Tämä sama neuvo muuten pätee ihan mihin tahansa muuhunkin projektiin. Töissä on iso projekti edessä, jolla on yleensä deadline. Pilko projektia ja suunnittele, mitkä asiat sinun täytyy hoitaa, jotta pääset tavoitteeseen eli projekti valmistuu. Suunnitelman toteuttaminen vaatii ihan varmasti energiaa ja puskemista tylsienkin tilanteiden läpi. Varaudu myös niihin, mutta muista nauttia. Näitä asioita muistuttelen itsekin mieleen ihan viikottain.

Ja muista, fiksu suunnittelee ja haaveilijalla on pelkästään tarinoita. Suunnitelman avulla haaveilu konkretisoituu pieneksi askeleiksi yhdestä asiasta toiseen. Tsemppiä kaikille suunnitelmien tekemiseen!

 

Jalkojen vahvistamista

Seattlen jäätikkökurssi lähenee kovaa vauhtia ja lähtöön on enää pari viikkoa. Tämä käytännössä myös tarkoittaa sitä, että reissuun lähdetään sillä kunnolla, mikä tällä hetkellä vallitsee.

Kilimanjarolla huomasin suurimmaksi haasteeksi koko reissulla alamäkeen kävelyn. Olimme huiputuspäivänä kävelleet työpäivän verran ylämäkeen ja huipun jälkeen matkaa alas oli vielä toisen työpäivän verran.

Useasti kuulee sanottavaksi, että alamäki on monta kertaa rankempaa kuin ylämäki. Tähän samaan mantraan voisin yhtyä, sillä ylämäki tuntui alkaneen alamäen jälkeen lähestulkoon helpolta. Alamäessä jalkojen lihakset saavat olla töissä aktiivisesti lähes koko ajan ja jalat väsyvät nopeammin. Me kaikki ollaan varmasti tunnettu se spagettifiilis jaloissa, jolloin tuntuu, että jalkojen liikuttaminenkin vie jalat alta ja jokaiseen pieneenkin lihakseen särkee.

Hiihtopuuhat

Kilimanjaron alamäessä tajusin myös sen tosiasian, että vastikään moneen kertaan leikattu polvi ei vielä olisi ollut valmis vieläkin kovempaan rääkkiin vaan Kilin alamäki tarjosi sopivasti haastetta. Huiputuspäivän jälkeen paikkoja kolotti: molempia polvia ja etureisiä hapotti ja kivisti. Päivä oli siis ollut raskas ja siltä se myös paikoissa tuntui.

No, saapuessani reissusta Suomeen, otin asian puheeksi Aleksin kanssa ja Aleksi laati suunnitelman, jolla pureudutaan tähän ongelmaan. Pyrittäisiin vahvistamaan jalkoja siten, että ne kestäisivät entistä paremmin ylämäet, mutta ennen kaikkea alamäet.

Ensimmäinen tavoite olisi selvitä kunnialla Seattlen jäätikkökurssilta ja vahvistaa reilussa kuukaudessa lihaksia ja kestävyyttä sen verran, mitä ehtii. Vielä tärkeämpänä tavoitteena on ensi syksyn Baruntsen reissu ja reissua varten valmistautuminen.

Vierumäellä hiihtämässä

Perusvoimaa: eli ihan perusvoimaa harjoittavia liikkeitä. Olen puhunut, että käyn bodailemassa. Olen siis kyykännyt, tehnyt maastavetoja ja paljon askelkyykkyjä. Tämän lisäksi edelleen kuntoutetaan oikeaa kättä ja yritetään elvyttää kadonneita voimatasoja takaisin.

Salitreeni on kuitenkin ollut vain alle 50 % viikon treeneistä ja suurin aika on tullut vietettyä ulkona. Sauvakävelyä poluilla, ylämäkitreenejä, maastojuoksulenkkejä ja hiihtolenkkejä. Olen todellakin päässyt tekemään pitkäkestoisia peruskestävyystreenejä.

Viime viikolla kävin Vierumäellä hiihtämässä pari tuntia. Voi vitsit, miten hyvää liikuntaa tuo hiihtäminen on. Minulla oli jotenkin tosi pahat traumat yläasteelta, jolloin koululiikunnassa pakotettuna täytyi hiihtää. Kuitenkin nyt marraskuussa Levillä ollessa, pääsin vuosien tauon jälkeen ladulla ja olin hetkessä innoissani.

Hiihtopuuhissa

Koko talven on sitten tullut toivottua lunta myös tänne Helsinkiin, mutta toistaiseksi lumisaldo on ollut melko kehno. Tänään onkin ollut kunnon mörköpilvi taivaalla, mutta lumi ei taida ainakaan toistaiseksi jäädä pysyvästi maahan.

Matkasin nyt sitten kuitenkin äitini luo Lahteen ja sieltä Vierumäelle hiihtämään, jossa oli ajettu tykkilumesta 1,2 kilometrin latu. Sitä tuli sitten hiihdeltyä ympäri 20 kilometrin verran.

Hiihtäminen on ihan mahtavaa

Nyt tulevana viikonloppuna olen menossa hiihtoleirille Lahteen. Eli hiihtämään koko viikonlopuksi, toivottavasti tällä kertaa vähän pidempää lenkkiä kuin tuo 1,2 kilometriä.

Hiihto on myös erittäin hyvä harjoittelumuoto peruskestävyyttä silmällä pitäen sekä jalkojen voimantuottoa ajatellen. Ja olen oikeasti nauttinut ladulla olemisesta sen verran paljon, että tekisi mieli heti buukata lennot pohjoiseen hiihtolomaa varten.

Jalkoja siis vahvistetaan tällä hetkellä perus bodaamisen ja pitkien lenkkien avulla. Kasvatetaan jalkojen voimatasoja ja ennen kaikkea valmistellaan niitä Baruntsen kaltaista koitosta varten.

Miksi kannattaa lähteä vuorille?

Tämän päivän joulukalenterin luukussa on juoksuvideo Seurasaaresta. Sen innoittamana olen tänään miettinyt, että miksi kannattaa lähteä vuorille.

Haasteet

Ainakin itselleni vuorille lähteminen on iso haaste. Se on haaste fyysisesti, mutta myös henkisesti. Vuorille lähtemisessä ja vuorilla olemisessa on oikeasti minun mielestäni omien rajojen venyttämisestä ja niiden rajojen voittamisesta.

Haasteiden myötä olen myös oppinut itsestäni todella paljon. Tiedän, miltä tuntuu tehdä oikeasti jonkin asian eteen kovasti töitä. Näitä taitoja voi muuten hyödyntää ihan kaikessa elämässä.

Vuorilla Kilimanjarolla

Oikeasti Everestin valloittamisessa on kyse pohjimmiltaan haasteiden voittamisesta ja kokonaisvaltaisen suunnitelman sekä projektin toteuttamisesta alusta loppuun. Matka on ollut tähän mennessä hyvinkin erilainen, mitä kuvittelin ja erityisesti matka on ollut täynnä erilaisia haasteita, jotka minun on täytynyt keinolla tai toisella voittaa.

Motivaatio

Olen todella tavoiteorientoitunut ihminen oikeastaan lähes kaikessa, mitä teen. Niin töissä kuin vapaa-ajalla. Tavoitteiden ollessa kohdillaan, on minulla myös motivaatiota toteuttaa haaveitani.

Minulle vuoret ovat yksi isoimmista motivaation lähteistä. Vuoret ovat motivoinut minua kuntoutumaan loukkaantumisista, treenaamaan silloinkin kuin ei olisi huvittanut tai motivoinut nipistämään joistain arjen mukavuuksista ajatellen, että rahat ovat sitten käytettävissä vuorilla.

Vuoret ovat motivaationi

Minulta on joskus kysytty, että miten oikein olen jaksanut jatkaa kaikista vaikeuksista huolimatta. No ihan siitä syystä, että motivaatio on ollut kohdillaan ja halu toteuttaa omia haaveita, on ollut todella kova.

Vuorille kannattaa lähteä siitäkin syystä, että silloin sinulla on selkeä tavoite ja todennäköisesti myös motivaatiota tehdä töitä asioiden eteen. Tiedät, että kannattaa treenata, harjoitella henkisesti ja valmistautua muuten vuorilla kohdattaviin haasteisiin.

Uudet ystävät

Retkikunnat tarjoavat yhden otollisimmista hetkistä tutustua todella samanhenkisiin, mutta usein hyvinkin eri lähtökohdista tuleviin ihmisiin. Olen solminut vuorilla niin monta elinikäistä ystävyyssuhdetta, että en olisi ikinä uskaltanut toivoa näinkään montaa uutta ystävää.

Uusia ystäviä

Parasta on tietää, että todennäköisesti tulen tulevien vuosien aikana saamaan entistä enemmän samanhenkisiä uusia ystäviä. Oikeasti odotan joka kerta entistä enemmän vain sitä hetkeä, että tapaan täysin tuntemattoman retkikunnan ja pääsen tutustumaan uusiin tyyppeihin. Osaan ärsyttävällä tavalla olla välillä vähän liiankin innostunut tästä.

Loputon luonnon kauneus

Kuitenkin lopulta vuorilla nauttii siitä loputtomasta kauneudesta, jonka luonto meille tarjoilee.

Nepalin maisemat 2014

Minä en ainakaan kyllästy näihin maisemiin, en sitten ollenkaan. Joka kerta, kun katson kuvia, palaan näihin hetkiin ja siihen tunteeseen, minkä sielu saa täyteen vuorimaisemista. Sitä on jopa hiukan vaikeaa kuvailla, mutta uskokaa pois: luonto on aivan häkellyttävän kaunista. Ja se on paljon kauniimpaa omin silmin kuin näissä kuvissa.

Kannattaako siis lähteä vuorille? Ehdottomasti! Syysi voivat olla mitä tahansa, mutta suosittelen kokeilemaan.

 

Voittamisen anatomia

Tämän päivän joulukalenterin luukussa numero kolme kerron, mikä on mielestäni erittäin hyvä lahjaidea tälle vuodelle. Mikäli lahjan saaja tykkää lukea, suosittelen ostamaan pukin konttiin Aki Hintsan Voittamisen Anatomia -kirjan.

Kirja on tämän syksyn yksi inspiroivin lukukokemus. Mitkä asiat olivat mielestäni erityisen oivaltavia kirjassa?

1. Hyvinvointi

Kirja kertoo kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnin mallista. Tätä mallia ovat noudattaneet Aki Hintsan avulla useat eri F1-tallien kuljettajat sekä isojen yritysten toimitusjohtajat. Kirja tarjoaa kuitenkin meille kaikille, riippumatta olemmeko huippu-urheilijoita vai mitä, mahdollisuuden parantaa hyvinvointiamme kokonaisvaltaisesti. Tavoite on niinkin vaatimaton kuin parempi elämä.

”… hyvinvointi –, joka pilkottiin kuuteen osa-alueeseen: yleiseen terveyteen, biomekaniikkaan, fyysiseen aktiivisuuteen, ravintoon, lepoon ja henkiseen energiaan.”

Mielestäni iso oivallus, minkä Hintsan hyvinvoinnin ympyrä eli noiden kuuden osa-alueen kokonaisuus, tarjoaa on se, että kaikkien osa-alueiden täytyy toimia jotta voimme hyvin. Kirjassa sanotaan, että hyvinvointi on näiden asioiden tulo eikä summa. Ei siis riitä, että 4/6 tai 5/6 on kunnossa vaan kaikkien hyvinvoinnin osa-alueiden täytyisi olla kunnossa.

Nauttimassa Safarista Tansaniassa

2. Core

Jotta urheilijat ja ihmiset voisivat olla hyvinvoivia, meidän tulisi tunnistaa oma coremme eli ydin. Hintsa esittää, että coren voi saada selville seuraavien kysymysten avulla:

  • Tiedätkö, kuka olet?
  • Tiedätkö, mitä haluat?
  • Hallitsetko omaa elämääsi?

Näiden kysymysten avulla selvitetään oma identiteetti, oman elämän tarkoitus ja mahdollisia esteitä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kuka minä olen?

Olen puhunut kesän aikana, kuinka loukkaantumiset ovat pakottaneet minut pohtimaan, kukan oikein olen ja mitä haluaisin olla. Nämä Hintsan esittämät kysymykset myös helpottivat minua hahmottamaan vielä syvemmin, että mitä minun täytyisi laittaa kuntoon, jotta omat tavoitteet olisivat mahdollista täyttää. Noihin kysymyksiin voi myös olla yllättävän vaikea vastata ja olen joutunut itse palaamaan näihin useaan otteeseen uudestaan.

3. Sitoutuminen ja motivaatio

Kirjassa kerrotaan coresta ja yksi oleellinen osa menestymisen kannalta on sitoutuminen ja motivaatio. Vaikka hyvinvoinnin kaikki osa-alueet olisivat kunnossa, ilman sitoutumista ei välttämättä tule kovin hyviä tuloksia.

Hintsa esittääkin, että yksi oleellinen ero menestyneen ja ei-menestyneen ihmisen välillä on sitoutumisen aste. Esimerkkeinä kirjassa käytetään F1-kuskia Sebastian Vetteliä ja kestävyysjuoksia Haile Gebrselassieta.

”Jos urheilijan motivaatiota ja sitoutumista omaan tekemiseen mitattaisiin asteikolla 0-100, Hintsa sanoo sekä Gebrselassien että Vettelin olevan hyvin lähellä sataa.”

Sitoutumista kuvataan sitoutumisena ja motivaationa toteuttaa niitä asioita, joita olet määrittänyt omassa coressa. Mielestäni kirjassa kuvaillaan osuvasti sitä, kuinka esimerkiksi osa urheilijoista haluaa elää myös ns. normaalin ihmisen elämää kaikkine mukavuuksineen, mutta he eivät ymmärrä sen vaikutusta sitoutumiseen.

Sitoutuminen ja motivaatio

Motivaation ja sitoutumisen tärkeyttä osana menestymistä siis korostetaan kirjassa ja tämä on varmasti totta. Tuloksia usein syntyy juurikin sitoutumisella ja kovalla työllä kohti tiettyä tavoitetta. Tästä meillä kaikilla on varmasti kokemusta, jos olemme tehneet kovasti töitä ihan minkä tahansa tavoitteen eteen.

4. Konkreettiset toimet

Kirja tarjoaa konkreettisia toimia, miten me kaikki voisimme optimoida hyvinvointiamme. Nämä kaikki keinot ovat varmastikin meillä tiedossa, mutta Hintsa korostaakin kirjassaan, että liian monen suuren muutoksen samanaikainen integrointi saattaa aiheuttaa ongelmia. Hintsan malli suositteleekin juuruttamaan maksimissaan muutaman muutoksen kerrallaan tavaksi.

Nuku vähintään 7,5 tuntia yössä, kävele vähintään 7500 askelta päivässä, syö sateenkaari päivässä, pidä huolta ystävyys- ja perhesuhteista ja ole tuijottamatta näyttöjä kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa. Tässä vain muutama mainitakseni.

Aki Hintsa: Voittamisen anatomia

Olen itse yrittänyt ottaa näistä yllä olevat toimet käyttöön omaan arkeeni: edelleen kehitettävää on nukkumisen ja näyttöjen tuijottelun kanssa. Arkiaktiivisuus ja syömisen järkevöittäminen on toistaiseksi ollut helpoimpia toimia ottaa käyttöön. Seuraavaksi ajattelin ottaa haasteeksi kokeilla vähintäänkin viikon ajan, että onko näyttöjen sulkemisella vaikutusta unenlaatuun.

Kirja on kaikin puolin aivan loistava ja tässä oli mainittu vain muutama oivallus, jota kirja mahdollistaa. Kirja tarjoaa kurkistuksen huippu-urheilijoiden menetykseen, mutta antaa jokaiselle lukijalle mahdollisuuden parantaa omaa hyvinvointiaan. Menestyksen ja erityisesti hyvinvoinnin avaimet ovat yllättävänkin yksikertaisia Hintsan mallin mukaan. Meidän täytyy vain saada muutokset tehtyä.

Vahva suositus tälle kirjalle, lainatkaa sitä lahjan saajalta nyt vähintäänkin!

Keskittymistä tärkeisiin asioihin

Olen joutunut miettimään syvällisesti sitä, että mitkä asiat ovat minulle tärkeitä tässä elämässä. Iso tekijä tähän on ollut se, että olin pitkään telakalla niin kovasti pitämästäni asiasta eli liikkumisesta. Reissussa tuli mietittyä näitä asioita, mutta etenkin kotiin palaamisen jälkeen.

Keskittyminen oikeisiin asioihin tuntuu olevan aika tärkeä osa onnistumista. Täytyisi koko ajan pitää mielessä, miksi teen tiettyjä asioita ja viekö kaikki toimet eteenpäin suhteessa tavoitteisiin.

En ole mikään keskittymisen mestari, sillä innostun aikalailla kaikesta uudesta ja uusista ihmisistä. Tuntuu, että adrenaliini ja endorfiini virtaa, kun pääsen tutustumaan johonkin uuteen asiaan tai ihmiseen. Ja aina tietysti täytyy panostaa ihan sata lasissa meneillä oleviin juttuihin ja ihmissuhteisiin. Kyllästyn myös suhteellisen nopeasti, mikäli homma menee tylsäksi.

Ongelma taitaa joskus olla myös se, että niin moni asia on todella kivaa. Crossfit, soutaminen, retkeily ja kilpaileminen. Nämä kaikki asiat ovat tuoneet elämääni paljon uusia onnen hetkiä, oppimisen hetkiä, elämyksiä, ystäviä, muistoja ja myös toisaalta pettymyksiä. Ovatko nämä kaikki asiat kuitenkaan vieneet minua kohti tavoitetta eli Everestin huippua?

Omalta osaltaan kyllä, mutta jossain kohtaa olisi pystynyt tekemään fiksumpia asioita. Keskittymään tärkeisiin asioihin eli palautumiseen, terveenä pysymiseen ja tavoitteen saavuttamiseen.

Päätin Kilimanjaron vaelluksen aikana, että jatkossa minun täytyy pystyä keskittymään paremmin tärkeisiin asioihin. Tärkeät asiat ovat siis kaikki niitä toimia, jotka vievät kohti Everestin huippua.

Missä asioissa minun pitäisi olla parempi?

Minun täytyy tulla paremmaksi kulkemaan alamäkeen maastossa, minun täytyy kantaa painavaa rinkkaa useammin, minun täytyy opetella teknisiä kiipeilytaitoja lisää ja minun täytyy kehittyä sekä fyysisesti että henkisesti vielä vahvemmaksi. Montaa asiaa täytyy siis vielä kehittää.

Rinkan kantamista

Mitä aion tehdä näiden asioiden eteen?

Monestihan me sorrutaan siihen, että jaaritellaan kun täytyisi tehdä sitä ja tätä. Mitään toimia ei kuitenkaan ikänä välttämättä tapahdu. Nyt kuitenkin alkaa tapahtumaan. Jos minun täytyy olla noin monessa asiassa parempi, niitä täytyy harjoitella aktiivisesti. Etsiä koko ajan mahdollisuuksia kehittyä näissä taidoissa. Kertoohan tämä blogikin myös matkastani paremmaksi kiipeilijäksi.

Vuorimaisemaa Perusta 2015

Miten aion kehittyä?

Treenikuviot ovat kehittymässä siten, että tulen kehittämään näitä heikkouksia. Ja koska nautin monipuolisesti kaikenlaisesta urheilusta, sallin myös niiden harrastamisen. Suunnitelmana on koostaa ohjelma crossfitistä, soutamisesta ja pitkistä pk-lenkeistä, pyöräilystä ja uinnista. Kuitenkin siten, että kaikki treenit veisivät eteenpäin kohti tavoitetta eivätkä syö pohjaa niiltä.

Kiipeilytaitojen kehittämiseksi minulla on jo muutama hyvä suunnitelma valmiiksi. Kirjoitan näistä, kun ne varmistuvat. Suunnitelmat kuitenkin kehittävät teknisten taitojen osaamista.

Pitkä pk-lenkki Lapissa

Haasteita tulee etsittyä joka päivä ihan monipuolisesti ja usein huomaan olevani uuden haasteen edessä. Nämäkin taidot kehittyvät toivottavasti joka ikinen päivä. Täytyy vain muistaa pitää nimenomaan se tavoite mielessä.

Keskittyminen nimenomaan tavoitteiden saavuttamiseen toivottavasti tuottaa myös tulosta jatkossa. Onhan se jo nähty: tulokset kyllä parantuvat, kun keskittyy kehittymään oikeanlaisissa taidoissa. Tämä pätee sekä töissä, kotona että urheilussa.

 

 

Miten valmistaudun?

Tällä ja viime viikolla on ollut aivan upeaa syksykeliä. Viime viikko oli vielä kova treeniviikko ja tällä viikolla on lepoviikon aika. Viime viikolla tulikin ulkoiltua ahkerasti ja ai että, miten paljon olen fiilistellyt tätä syksyä. Tämä on myös se viikko, jolloin soudetaan puolimaraton. Miten valmistaudun tähän tapahtumaan tai yleisesti koviin fyysisiin suorituksiin?

Lenkillä Seurasaaressa

No valmistautuminen lähtee aina liikenteeseen siitä, että hoidetaan lepääminen ja palautuminen kuntoon. Sitten alkaakin henkinen valmistautuminen. Henkinen valmistautuminen lähtee liikenteeseen suunnittelusta ja sellaisesta hyvän fiiliksen hakemisesta. Makustelen oikein kunnolla tulevaa: olipa kyseessä päivän kova treeni, tuleva reissu tai nyt tuo soutuhomma. Reissua varten tulee hypisteltyä tavaroita, treenejä varten tulee suunniteltua miten treenit menee ja soutua varten mietittyä soutuvauhteja ja taktiikkaa.

Seurasaari

Henkinen valmistautuminen onkin mielestäni aika oleellinen osa itse suoritusta. Sanonta: ”hyvin suunniteltu, on puoliksi tehty”, pitää mielestäni todella hyvin paikkaansa. Sama pätee myös Vuorenvarmaa Suunnitelmaa eli suunnitelmaani kiivetä Everestille. Koko ajan päässä pyörii, että miten valmistaudun ja miten pääsen tuohon tavoitteeseen. Sama pätee vähän kaikkeen tässä elämässä. Kuulostaa varmaankin siltä, että suunnittelen kaiken valmiiksi, mutta onneksi osaan elää myös extempore-elämää ja täysin suunnittelematta.

Seurasaaressa lenkillä

Tsemppaan itseäni, kerron että selviän tästä ja tästä, suunnittelen tulevaa ja yritän arvioida omia taitoja ja tasoa kriittisesti, kun valmistaudun. Tiedättekö sellaisia ohjeita, jossa peilin edessä tulisi kertoa joka aamu itselle, kuinka hyvä tyyppi olet? En yhtään usko sellaiseen peilille puhumiseen, mutta pään sisällä tulee kyllä puhuttua itselle myös niitä kauniita asioita itsestä. Jotenkin tosi usein kuulee, valitettavasti naisilta, sellaista itsensä ruoskimista ja olen sortunut tähän tietysti itsekin, mutta yritän nykyään puhua itse itselleni kauniimmin ja vähemmän syyllistävästi. Hyvä fiilis toimii oikeasti ihan lähtökohtana omille, hyville suorituksille niin töissä, urheilussa kuin ihmissuhteissa.

Puhu säkin nätisti itsellesi

Tosi tärkeää on myös se, että valmistautuu kaikenlaisiin haasteisiin. Haasteita meinaa tuntuu aina riittävän ja hyvällä valmistautumisella voi mahdollisesti välttyä ehkä joltain haasteelta tai ainakin olen valmistautuneena valmiimpi ottamaan haasteita vastaan.

Upea, ihana syksy

Muista sinäkin tsempata ja puhua itselleni nätisti, kun valmistaudut ihan mihin tahansa haasteeseen. Ja nauti, nauti vaikka tästä ihanasta syksystä jos et muuta keksi!

Kaikkein vaikeinta on levätä

Ollaan nostettu nyt hiukan treenivolyymia ja viime viikkojen treenit ovatkin ollut jo aika haastavia. On ollut kivaa ja todella siistiä taas päästä tekemään kovia treenejä. Oli laktaattitesti ja ensi viikolla sitten jo soudetaankin puolimaraton sisäsoutulaitteella. Tällä viikolla käytiin soutukaverin kanssa tekemässä myös kovempi, pitkä intervallitreeni, jossa tarkoituksena oli hiukan etsiä vauhtia ensi viikon puolimaratonia varten. Nyt sitten loppuviikko onkin kevyitä treenejä edessä.

Kaikkein vaikeinta on levätä. Lepääminen ei ole koskaan ollut mikään vahvuuteni ja tuntuu, että viime vuosina nuo taidoit eivät ainakaan ole parantunut. Suorittajaluonne ja kova intohimo treenaamista kohtaan ovat usein ajaneet siihen tilanteeseen, että tuntuu, että lepääminen on turhaa ja tylsää.

Lepopäivän kehonhuoltoa

Kuitenkin viimeisen vuoden tapahtumat ovat aiheuttaneet sen, että olen käynyt kovan tien lepäämisen tärkeyden opettelussa. Joudun lähes päivittäin keskustelemaan itseni kanssa siitä, että miltä kropassa tuntuu ja ovatko tuntemukset aitoja fiiliksiä vai vain esimerkiksi mielen tapa huijata. Harvoinhan mieli oikeasti huijaa ja sellaisina päivinä, kun kroppa ilmoittelee lepäämisen tarvetta, ovat tunteet myös ihan aitoja.

Lepopäivän fiilikset sohvalla makoilun jälkeen

Mistä sitten tunnistan, että kroppa vaatii lepopäivää? 

  1. Tukkoisuus: lihakset ilmoittelee koko ajan itsestään ja olo saattaa olla vähän tukela, saattaa särkeä ja jo rappusien kävely hapottaa. Tuntuu, että lihakset ovat tukossa. Tukossa siinä mielessä, ettei edes lämmittely vetreytä tukossa olevia lihaksia.
  2. Ei huvita: kärsin nykyisin aika harvoin motivaatioongelmista tai yleisesti fiiliksistä, etten jaksaisi treenata. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun ei huvita liikuttaa kroppaa, on aika varmasti lepopäivän paikka kohdillaan. Tällöin usein huvittaa enemmän sohvalla makoilu, Fafasissa bataattiranskalaisten syöminen ja Kolmen Kaverin vadelmavalkosuklaa -jäätelöpurkin tyhjentäminen sohvalla.
  3. Treenit eivät kulje: vaikka motivaatio, edellisen yön unet ja päivän syömiset on mennyt putkeen ja siltikään treenit eivät kulje, on tämä vahva signaali siitä, että extralepoa on tiedossa. Painot eivät nouse salilla tai ergovauhdit laskevat normaalista, aika usein kyseessä on ei-optimaalinen palautuminen kuin esimerkiksi kunnon laskeminen.
  4. Yöunet kärsii: teen pääsääntöisesti kovat treenit aina illalla. Usein kovien treenien jälkeen käy myös niin, että illalla uni ei meinaa tulla ja tuntuu, että kroppa käy vielä illalla kovilla kierroksilla. Unet saattaa olla normaalin pituiset, mutta saatan heräillä normaalia useammin tai aamulla on unista huolimatta väsynyt olo. Jos tätä jatkuisi useampi päivä, viestii se aika usein siitä, että tarvitaan taas kerran lisää lepoa.

Nämä viestit nyt ainakin kertoo minulle, milloin pitäisi levätä. Se, osaanko aina täysin näitä kuunnella, onkin sitten toinen kysymys. Ainakin parhaani yritän ja pyrin välttämään keväällä tehtyjä virheitä, jolloin menin selkeästi alipalautuneena tekemään kovia treenejä ja nyt jo tiedetään, miten siinä tarinassa kävi.

Vaikka minullakin alkaa olemaan mielestäni aika hyvä näkemys siitä, että milloin kroppa kaipaa lepoa, niin silti lepopäivän pitäminen on vaikeinta. Ymmärrän täysin syyt, miksi kroppa vaatii lepoa, mutta tuo lepopäivän pitämisen vaikeus varmasti johtuu osittain ainakin siitä, että minusta tuntuu, ettei lepäämiseen käytetty aika ole yhtä tehokasta kuin treenaamiseen käytetty aika. Oikeastihan tilanne on varmasti usein täysin päinvastainen.

Tällä viikolla on edessä kevyitä, pidempiä pk-treenejä ja sitten ensi viikolla varmasti hiukan jo kevennetään puolimaratonia varten. Pääsen taas harjoittelemaan lepäämisen jaloa taitoa tulevien päivien aikana.