Portaita pitkin Kilimanjarolle

Jonkun verran viime päivinä minulta on kyselty, että miten aion treenata Kilimanjaroa varten. Nyt olisi siis tarkoitus hiukan avata tuota puolta eli treenejä Kiliä varten.

Viikko sitten aloitettiin taas tarkempi ja systemaattisempi ohjelmointi ja kerroinkin jo aiemmin tulevan syksyn urheilullisista tavoitteistani. Tämän jälkeen saatiin ohjelmointi käyntiin ja nyt viikon jälkeen tuntuu aika hyvältä. Treeni on selkeästi mennyt perille, koska lihaksissa tuntuu ja huominen lepopäivä on ansaittu viikon treeneillä.

No, miten sitten Kiliä kohden? Nyt tarkoitus on rakentaa vieläkin peruskuntoa ja sitähän tarvitaan myös Kilimanjarolla. Peruskunnon parantamiseksi soudan, pyöräilen, uin ja teen porrastreenejä. Tämän lisäksi viikossa on myös ihan perus saliharjoittelua. Pääfokus on kuitenkin edelleen polven kuntouttamisessa ja siinä, että koko ajan tehdään hommia ajatellen sitä, missä tilanteessa kuntoutus etenee.

Kohti Lahden hyppyrimäen portaita

Ennen Aconcaguaa tein ihan mielettömän määrän boksiaskelluksia. Nyt kuitenkin jalan kuntoutuksen ollessa kesken ohjelmointiini kuuluu boksiaskellusten sijaan porrasnousuja. Koska olin viikonlopun vietossa Lahdessa, suuntasin tietenkin Lahden parhaimpiin ja mäkisimpiin maastoihin eli urheilukeskukselle ja hyppyrimäen portaisiin. Tarkoitus oli siis tehdä pitempi, pk-tasoinen porrastreeni tuossa suurmäen vasemmassa sivussa olevissa portaissa.

Hyvällä fiiliksellä portaisiin

Kymmenen kertaa portaita alas ja ylös ja siihen päälle vielä loikkia. Syke oli korkealla, mutta laski aina portaita alas tullessa. Pitkäkestoinen, happoja keräävä intervallitreeni, jossa sai viimeisillä kierroksilla jo painaa ihan tosissaan maitohappoja vastaan. Ihan täydellistä treeniä siis Kilimanjaroa varten. Pitää jaksaa tasaista tahtia tarpeeksi pitkään ja myös väsymystä vastaan.

Keräilemässä happea portaiden yläpäässä

Portaat on ihan todella mieluisaa treeniä ja sitä ne ovat olleet oikeastaan aina. Muistan, että joskus uintiaikoina Lahdessa juostiin noita samoja portaita ja se oli jo silloin kivaa. Niin oli tänäänkin. Ja siisteintä on se, että jalka kestää jo tuollaista portaiden tamppaamista tosi hyvin. Lihakset ovat kipeänä, mutta polvessa ei mitään kipuja.

Eli Kilimanjaroa kohti jatketaan siten, että viikottaisessa ohjelmassa on noin kolme salitreeniä, jossa keskitytään ihan todella perusliikkeisiin ja perustan rakentamiseen. Tämän lisäksi siis noita peruskuntotreenejä ja kerran pari viikossa hiukan kovempivauhtiset treenit. Minun vastuulla on pitää lajirepertuaari mahdollisimman kattavana ja ohjelmassa sitten lukee, kuinka kauan minäkin päivänä on tarkoitus treenata. Vastuuta siis treenien toteuttamisesta on tullut selkeästi myös minulle ja sehän sopii.

Portaita pitkin siis kiivetään kohti Kilimanjaroa ja fiilis on tällä hetkellä aika mahtava!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *