On tullut viime viikot vietettyä aikaa enemmän tai vähemmän vesillä. Miksi oikein nautin niin suunnattomasti soutamisesta? Oikein harmittaa, että en ole aiemmin tajunnut koko lajia.
Tällä hetkellä soutaminen on enemmän aivojumppaa kuin fyysistä jumppaa. Sen vuoksi, että opettelen vasta tekniikkaa. Youtube-videoita katsoessa soutu näyttää todella helpolta, mutta ainakin omalla kohdallani todellisuus on jotain aivan muuta. Olen pystynyt sisäsoutulaitteella kompensoimaan selällä voimaa soutuuni, mutta veneessä tämä ei oikein enää toimi. Vene on myös super kiikkerä ja tällä hetkellä en ole päässyt vielä edes oikeastaan soutamaan täysiä vetoja, vaan vedot ovat lyhyitä ja vajaita. Ensimmäistä kertaa yksiköllä laiturista lähtiessäni pelkäsin kuollakseni, että kaadun ja syke kohosi jo pelkästä paikalla olemisesta todella korkealle.
Viimeisimmät vesillä käynnit ovat menneet ”pelkät jalat”-harjoituksiin, joissa olen siis pyrkinyt opettelemaan liikkeen aloittamista jaloista, sitten lantion lisäämistä vetoon ja vasta viimeisenä kädet mukaan. Palautus taas toimii kädet, lantio ja jalat -järjestyksessä. Kuulostaa helpolta, mutta kun tähän lisätään vielä ryhdikäs istuminen, kiikkerä vene, olosuhteet vesillä ja rentous, niin ainakin minun aivot on sekaisin, että mikä tuli ensin ja mikä sen jälkeen.
Ensimmäistä kertaa yksikköveneessä
Nyt onkin oikeasti hyvä hetki opetella tekniikkaa, koska kroppa ei ole vielä kovien soutujen kunnossa. Veneessä minulla on vielä vajaa liikelaajuus jaloissa polven vuoksi, mutta soutu on täysin kivutonta ja jokaisen kerran jälkeen vesiltä tullessa olo on todella hyvä eikä jalka kipuile soutamisen jälkeenkään. Käsi ei ole ilmoitellut soutaessa itsestään enää ollenkaan.
Miksi sitten nautin, vaikken pääse haastamaan itseäni vielä fyysisesti täysillä? Tekniikan opettelen haastavuus on todella kiehtovaa ja sen opetteleminen, että täytyy oppia tuntemaan vesi ja se, miltä oikeanlainen liikemalli kropassa tuntuu. Silloin kun veto menee hyvin, tunne on todella hieno. Airolla saa vedestä kiinni ja vene ei tunnu kiikkerältä, vaan kaikki tuntuu toimivan.
Vesillä olo muistuttaa oloa vuorilla: täytyy tunnustella omaa oloa, keskittyä miltä tuntuu. On opeteltava menemään mahdollisimman taloudellisesti ja ilman suuria virheitä. Vuorilla virheet voivat olla köyden irtoaminen, tavaran tippuminen ja vesillä veneen kaatuminen. Välillä ehtii kuitenkin nostaa katseen ylös ja tajuta, että kuinka upeat maisemat on! Viime viikot iltaisin on ollut todella upeat säät ja kesäilloista on tullut aivan uusi puoli esiin. Myös Helsinki näyttää aivan erilaiselta vesiltä käsin. Miinuspuoli on se, että illat venyy ja useimpina aamuina on kellon soidessa tehnyt mieli jäädä nukkumaan.
Soutustadion auringon laskiessa
Olen ehkä hetkittäin hukannut muistot siitä, kuinka hienoa ulkona on olla. Soutu on muistuttanut, kuinka siistiä on harrastaa ulkona. Jokaisen soutukerran jälkeen lähden entistä innokkaampana kotiin, odottaen jo seuraavaa kertaa. Toivoen, että seuraavalla kerralla vene ei tuntuisi enää niin kiikkerältä ja edessä olisi vieläkin parempia vetoja.
On ollut siistiä opetella taas kuuntelemaan tarkemmin omaa kehoa, miltä se liike tuntuu ja miltä oikeanlainen liike tuntuu. Fyysisesti kovat treenit on tietysti aivan omaa luokkaansa omalla mahtavuudellaan, mutta nyt tämä aivojumppa on kyllä ollut hyvää vaihtelua.
Soutaminen on saanut minut odottamaan vuorille pääsyä entistä enemmän. Haluan päästä kokemaan tuon saman fiiliksen ohueeseen ilmaan ja muistaa fyysisen tekemisen lomassa nostaa katseen ja tajuta, kuinka siistiä vuorilla oleminen on.
