Palasin pari päivää sitten Seattlesta ja Mt. Rainierilta. Lupasin kirjoittaa tarkemmin siitä, millaisia taitoja opin reissullani ja millaisia uusia asioita tuli taas kerran opittua kantapään kautta.
Solmut
Ihanat, vaikeat ja haastavat solmut, mutta kuitenkin niin tärkeät jos haluat tehdä jotain kiipeilyyn liittyvää. Aloitettiin solmujen kertaaminen ja uusien opettelu jo ennen itse jäätikölle siirtymistä. Tämä oli hyvä idea, sillä päästiin heti toimiin jäätiköllä ja aikaa ei mennyt kuin solmujen kertaamiseen.
Ensimmäisenä kerrattiin tuplakasisolmu, jonka avulla liitytään köysistöön. Toisin kuin esimerkiksi seinäkiipeilyssä, vuorikiipeilyssä kasia ei sidota suoraan valjaisiin kiinni vaan solmu tehdään ja siihen jätetään ”luuppi”, joka sitten kiinnitetään sulkurenkaaseen, joka on taas kiinni valjaissa.
Jos köysistössä on esimerkiksi neljä jäsentä, voi köysistön keskellä olevat jäsenet liittyä köyteen perhossolmulla. Perhossolmun tekemiseen eräs nainen antoi aivan mahtavat vinkit ja voisin näistä jossain kohtaa kirjoitella enemmän.
Tupla merimiessolmu taas sopii siihen, kun sidotaan turvanaru eli safety rope valjaisiin.
Solmuja kertaamassa
Köysistössä liikkuminen
Harjoittelimme köysistössä liikkumista ja jäätiköllä kommunikointia. Tärkeää on koko ajan pitää hyvä keskusteluyhteys köysistön muiden jäsenten kanssa ja kommunikoida maaston vaihteluista. Railoista ja muista tulevista maaston vaihteluista kerrotaan köysistössä aina sinun takana tulevalle henkilölle.
Harjoittelimme myös, miten pelastetaan kaveri railosta jos köysistössä on useampi henkilö.
Köysistössä liikkumista harjoiteltiin jäätiköllä
Kiinteässä köydessä kiipeäminen
Harjoittelimme kiinteässä köydessä kiipeämistä. Useilla vuorilla kuten esimerkiksi Everestillä kiivetään kiinteissä köysissä ylös. Tämä tarkoittaa sitä, että köydet ovat asetettu sinne useimmiten sherpojen toimesta ja kiipeilijät sitten käyttävät köysiä hyväksi kiipeilyssä.
Kiinteää köyttä kiivetään nousukahvan avulla, joka liikkuu köydessä ylöspäin ja mahdollistaa etenemisen ylöspäin sekä estää valumisen alaspäin. Nousukahva kiinnitetään valjaisiin slingin avulla ja se on hyvä pitää maksimissaan käden mittaisena.
Jääkiipeily
Pelastautuminen
Jos vuorilla putoaa, on hyvä osata self-arrest -tekniikka, jossa jäähakun avulla nopeasti pyritään pysäyttämään tippumisesta aiheutuva vauhti. Harjoittelimme tätä juoksemalla loivaan alamäkeen ja ottamalla vauhtia ihan kunnolla ja sitten oikeaa tekniikkaa käyttäen pyrimme pysäyttämään vauhdin. Tekniikka on hyvä osata, sillä tosipaikan tullen aikaa pelastautumiseen ei ole kovinkaan kauan.
Railopelastautumista harjoittelimme myös ja sitä, miten pelastaa kaveri railosta. Tätä varten rakentelimme Z-taljan ja nostimme ensin painavaa kassia ja sen jälkeen toisiamme railosta. Tämä railopelastautuminen on myös sellainen asia, jota minun todella täytyy kerrata, sillä se on haastava ja vaatii oikeasti asian syvällistä ymmärtämistä.
Menossa seuraavalle rastille opettelemaan uusia taitoja
Lumivyöryt ja lumiluola
Kurssilla opeteltiin myös lumivyöryjen anatomiaa ja sitä, mistä tunnistaa vyöryvaaran. Tämä on myös aihe, johon minun täytyy vielä tutustua syvällisemmin lisää. Aihe on todella kiinnostava, mutta samaan aikaan monimutkainen ja haastava. Vyöryjen syntymisessä on tärkeä ymmärtää se, että millainen lumikerrostuma on ja milloin on suurin vaara vyöryn syntymiseen.
Kaivoimme myös ison lumiluolan, jossa oli mahdollista nukkua. Lumiluolan rakentamisessa on oleellista se, että sen rakentaa ensinnäkin tarpeeksi isoksi. Aukko luolaan ei saisi olla liian iso ja oviaukon kohdalle kaivetaan hiukan syvempi kuoppa, jotta kylmä ilma jää kuoppaan ja nukkumispaikka jätetään hiukan korkeammalle, jotta lämmin ilma nousee nukkuessa lumiluolan ”yläkerrokseen”.
Rakentamassa lumiluolaa
Opin aivan valtavasti siihen nähden, että olin reissussa kymmenen päivää. Osa taidoista oli kertausta aiemmilta jääkiipeilykursseilta, osa oli täysin uutta ja esimerkiksi juuri tuo lumiluolan rakentaminen ja sisällä nukkuminen oli aivan uusi kokemus.
PS. Opin, että passi kannattaa aina pakata vesitiiviiseen pakkaukseen. Kosteutta oli teltassamme sen verran, että passi oli aivan läpimärkä ja viimeisen päivän vesisade kasteli sen entisestään. Hetken jo luulin, etten pääse maasta pois repaleisen passini kanssa.
