Kaksi viikkoa ja lähden vuorikiipeilemaan Nepaliin. Tätä Baruntsen reissua on odotettu viimeiset kaksi vuotta ja on todella upeaa, että odottaminen alkaa pikku hiljaa muuttumaan pakkaamiseksi, viimeisiin valmisteluihin ja matkan jännittämiseen. On ollut jotenkin sellainen olo kuin ei olisi lähdössä, kiireinen syksy on meinannut ajoittain viedä voimat ja keskittyminen on ollut lähinnä päivästä toiseen selviytymisessä. Nyt kuitenkin reissu lähestyy ja oikeasti lähtö on ihan pian.
Kuten sanottu, takana on pitkä valmistautuminen ja yli kaksi vuotta on enemmän tai vähemmän odotettu tätä reissua. Pakkaaminen on ollut jo jonkin aikaa käynnissä ja nyt viimeiset tavarat on tullut hankittua ja saatua The North Facelta.
Vuorikiipeilyyn kuuluu läheisesti pitkä valmistautuminen reissuun ja yleensä matkat ovat hyvissä ajoin tiedossa. Ei tule yllätyksenä, että mitä kaikkea täytyy hankkia ja useimmiten tähän on varattu riittävästi aikaa ja paljon ehtii miettimään reissulle tulevia asioita.
Baruntsen reissusta moni on viime aikoina alkanut kyselemään tarkempiä tietoja ja sen takia avaan tässä artikkelissa hieman tarkemmin tulevaa reissuohjelmaa. Ohjelma tuskin tulee pysymään juuri sellaisena kuin se on suunniteltu, mutta jota kuinkin reissuohjelma tullee menemään näin.
Lähtö ja saapuminen Nepaliin
Lähdemme Suomesta iltapäivästä 11.10 kahden viikon päästä. Lennämme Kathmanduhun Dohan kautta ja olemme perillä Nepalissa 12.10. Siirrymme suoraan lentokentältä viisumirumban jälkeen hotelliin ja seuraavana päivänä tapaamme retkikuntaporukan kanssa.
Saapumisen jälkeen meillä on yksi päivä aikaa Kathmandussa hoitaa puuttuvia varusteita, vaihtaa rahaa, pakata tavaroita uudestaan ja levätä ennen siirtymistä vuorille. 13.10. Lähdemme pois Kathmandusta ja siirrymme pienillä lentokoneilla Luklaan, joka on yksi ikonisimpia lentokenttiä keskellä vuoria. Luklasta oikeastaan kaikki sitten alkaakin ja tässä kohtaa siirrymme huonompien yhteyksien ääreen.
Trekkaaminen kohti Mera Peakin perusleiriä
Vaikka reissun pääkohde on 7129 metriä korkea Baruntse, niin pyrimme kiipeämään 6476 metriä korkean Mera Peak -vuoren aklimatisoitumishuippuna ennen Baruntsea. Luklasta lähdemme siis trekkaamaan kohti Mera Peakin perusleiriä.
Matka perusleiriin kestää kahdeksan päivää ja Mera Peakin perusleiri on 5100 metrin korkeudessa eli puhutaan jo hyvistä korkeuksista, joissa pääsee nukkumaan tottumaan ohueeseen ilmaan. Tässä kohtaa liikkuminen on siis pelkästään trekkaamista eikä mitään teknisiä taitoja tarvita. Lähinnä liikutaan hitaasti ja nautitaan vain maisemista.
Mera Peak 6476 metriä
Mera Peakin perusleirin jälkeen aloitamme kiipeämisen kohti Mera Peakin High Campiä, joka on 5768 metrin korkeudessa. Tämä on viimeinen leiri ennen huipulle kiipeämistä ja maisemat tulevat varmasti olemaan omaa luokkaansa. Tässä kohtaa reissussa ollaan oltu 12 päivää ja suunnitelmien mukaisesti seuraavana päivänä yritämme ensimmäisen kerran Mera Peakin huipulle.
24.10. on siis suunnitelmien mukaan se päivä, jolloin yritämme Mera Peakin huipulle. Tähän tulee kuitenkin varmasti vaikuttamaan moni asia, kuten sääolosuhteet, retkikunnan vointi ja muut muuttuvat tekijät. Teille, jotka seurailette blogia, niin on varmasti kiva tietää, missä milloinkin mennään.
Siirtyminen Baruntsen leireihin
Mera Peakin kiipeämisen jälkeen laskeudumme alas 4683 metrin korkeuteen, josta lähdemme sitten trekkaamaan kohti Baruntsen perusleiriä. Tämä matka perusleiriin kestää kolme päivää ja sen jälkeen lepäämme perusleirissä pari päivää ja keräämme voimia tulevaa koitosta kohti.
Perusleirin jälkeen on vielä kaksi leiriä: Camp 1 6120 metrin korkeudessa ja Camp 2 6400 metrin korkeudessa. Näihin leirihin kannetaan omat tavarat ja muuten matkassa kulkee oikeastaan pelkän päivärepun tavarat. Camp 1 vietämme yhden lepopäivän ja sitten lähdemme taas liikkeelle kohti Camp 2:sta. Tämä varmasti on myös sellainen kohta reissusta, jossa mennään paljon olosuhteiden mukaan ja erityisesti sää tulee vaikuttamaan etenemiseen erittäin paljon. Tässä kohtaa reissussa ollaan alkuperäisen suunnitelman mukaan oltu 22 päivää eli reilu kolme viikkoa.
Baruntsen huippu
Meillä on suunnitelman mukaisesti varattu ensimmäinen mahdollinen huiputuspäivä Baruntselle 23. reissupäivän kohdalla, joka käytännössä tarkoittaa päivämäärässä marraskuun kolmatta päivää. Tämä tarkoittaa, että mahdollinen Baruntsen huiputus tulee tapahtumaan marraskuun ensimmäisten päivien aikana, sillä huiputukselle on myös varattu kaksi extrapäivää sopivan sääikkunan odotteluun.
Baruntse on 7129 metriä korkea vuori ja tähän mennessä korkein vuori, jolle yritän kiivetä. Isoin haaste tulee olemaan ohut ilmanala, kylmä sää ja pitkä reissu, joka varmasti haastaa sekä fyysisesti että henkisesti.
Baruntselta palataan sitten alas ja aikaa Kathmanduuhun jää parista päivästä päivään, riippuen aikataulusta, jolla päästään yrittämään huipulle. Kotiin palataan 15.11 torstaina.
Reissussa ollaan siis viisi viikkoa ja kyllä alkaa jännitys pikku hiljaa nousemaan. Olen tosi innoissani lähdössä reissuun ja palan halusta päästä vuorille!
Paljonko Baruntsen kokonaiskustannukset tulee olemaan? Lennot, SummitClimbin puolesta tulevat kulut eli opastus, safkat, perus- ja yläleirihommat, hankinnat varustepuolelle. Ihan jokaista suklaapatukkaa nyt tuskin kukaan jaksaa laskea, mut kiinnostaisi tietää onko toi 5k vai 10 k. 🙂
Moikka!
Kirjoitan tästä tarkemmin seuraavaksi, mutta Baruntsen reissu on lähempänä 10k kuin 5k. Olen saanut yhteistyökumppaneiden kautta käytännössä kaikki varusteet, joten todelliset kulut koostuvat seuraavista jutuista:
-lennot 600e
– retkikuntamaksu 6700e
-lääkkeet, eväät, ruuat, sälät 500e
– matkalle 700e tippeihin, ruokaan jne.
-varusteisiin 0e, mutta tämähän riippuu pitkälti myös siitä, millaisia kamoja löytyy jo kaapista. 🙂 Mulla mm. oli jo ylävuoristokengät, makuupussit, alustat jne. Isoimmat varustepuolen jutut, mitä reissuun on tullut hankittua/saatua olivat tässäkin postauksessa näkyvä takki (saatu The North Facelta), merinokerrastot (saatu Mons Royalelta) ja tietty lääkkeet/ruuat.
Moikka!
Kirjoitan tästä tarkemmin seuraavaksi, mutta Baruntsen reissu on lähempänä 10k kuin 5k. Olen saanut yhteistyökumppaneiden kautta käytännössä kaikki varusteet, joten todelliset kulut koostuvat seuraavista jutuista:
-lennot 600e
– retkikuntamaksu 6700e
-lääkkeet, eväät, ruuat, sälät 500e
– matkalle 700e tippeihin, ruokaan jne.
-varusteisiin 0e, mutta tämähän riippuu pitkälti myös siitä, millaisia kamoja löytyy jo kaapista. 🙂 Mulla mm. oli jo ylävuoristokengät, makuupussit, alustat jne. Isoimmat varustepuolen jutut, mitä reissuun on tullut hankittua/saatua olivat tässäkin postauksessa näkyvä takki (saatu The North Facelta), merinokerrastot (saatu Mons Royalelta) ja tietty lääkkeet/ruuat.
Joo, mä arvelinkin, että SummitClimbille ei varmaan 5k riitä ja lennot on sen 550-700. Kun ehidt kirjoitella, niin avaa meille vähän tuota retkikuntamaksun sisältöä, saattaa kiinnostaa muitakin. 700 e Nepalin hintatasolla on ruokaan ihan helvetisti, niin safkat maksat ilmeisesti perusleireissäkin erikseen?
Mä koitan omilla reissuilla aina sivuuttaa kokonaan noi suklaapatukoiden hintojen laskemiset, mut kyl sitä vuosien mittaan on mennyt pitkä penni myös eväisiin, rokotuksiin, lääkekuureihin, käsidesiin, urheiluteippiin ja kaikkeen muuhun pikkusälään. Myös varusteet kaipaavat aina päivittämistä ja hyvät sukatkin on ns. kuluvaa materiaalia ja niitä tarvitsee päivittää useammin kuin vaikka valjaita.
Omaksi onnekseni mulla on treenimaksut varsin kohtuulliset, kun salimaksu on alle 50 e kuukaudessa ja kiipeilytreeniäkin teen aina mahdollisuuksien salliessa ulkona. Sit voidaan tietty miettiä kuinka ilmaista se on kiivetä ulkona, kun taas tarvii ajaa kallioille ja autoilu maksaa, kun sisäseinälle pääsisi kertamaksulla polkupyörällä. 🙂
Ei tää halpaa oo, mutta harvasta harrastuksesta varsinaisesti tienaa.
Moikka! Sori, kommenttiisi on tainnut jäädä vastaus kokonaan uupumaan.
Retkikuntamaksu sisältää: sisäiset lennot, ruuat, kantajat, sherpat (tipit maksetaan erikseen, 250+300 huiputusyrityksestä tai 500 huipusta), teltat, keittimet, kaasut… Käytännössä mitä tähän maksuun ei kuulu ovat lennot Nepaliin, vakuutukset, eväät, henkilökohtaiset varusteet ja omat lääkkeet (joihin menee yllättävänkin paljon rahaa).
Näinhän se tosiaan on, kallis harrastus ja tienaaminen on erittäin haastavaa. 🙂
Anni