Reissasin Etelä-Amerikassa 2015, kun olin vaihto-opiskelemassa Buenos Airesissa. Puolen vuoden aikana tuli koluttua Argentiinasta monen monta paikkaa, Chilen eri osia, seikkailtua Perussa ja Brasiliassakin. Kuitenkin yksi kauneimpia paikkoja oli Patagonia.
Patagonialla tarkoitetaan Chilen ja Argentiinan eteläosassa olevaa aluetta, jossa on paljon erilaisia isoja kansallispuistoja. Puistoissa on vuoria, jäätiköitä ja aivan upeaa luontoa. Patagonia on edelleen yksi suosikkipaikoistani ja useasti ihmiset kyselevätkin, mitä Patagoniassa kannattaa tehdä.
Jos menet Patagoniaan, niin suosittelen ehdottomasti suuntaamaan Torres del Painen kansallispuistoon ja W-trekille.
Torres del Paine
Torres del Paine sijaitsee siis Chilen puolella. Menimme kansallispuistoon siten, että lensimme Buenos Airesista Punta Arenasiin eli Chilen ihan eteläkärkeen ja otimme sieltä bussin kohti Puerto Natalesia. Siellä majoituimme ystäväni isän hostellissa, vuokrasimme teltat, keittimet ja makuupussit sekä täydensimme ruokavarastot.
Puerto Natalesista jatkoimme sitten kohti Torres del Painen kansallispuiston porttia, johon pääsee siis vajaassa tunnissa bussilla. Portilta lähdimme sitten neljän päivän W-trekille.
W-trek
W-trek on siis W-kirjaimen muotoinen reitti, joka kuljetaan neljässä päivässä. Vaellus on suhteellisen helppo kulkea ja vaikka ympärillä on koko ajan vuoristoa, korkeutta ei kuitenkaan ole eli liikkuminen on omasta nopeudesta riippuvaista.
Reitin aikana näkee kansallispuiston kauneimmat osat: Cordillera del Paine eli kauniit vuorimassiivit ja Glacier Grey eli massiivisen jäätikön.
Trekki on siitä upea, että se on todella monipuolinen. Ensimmäisenä päivänä kävellään pitkään ylämäkeen ja kipuaminen Cordillera del Painelle on melko jyrkkää polkua. Toinen päivä on puolestaan melko pitkä ja matkaa tulee yllättävän paljon. Lähdimme katsomaan auringonnousua Cordilleraan ja saavuimme seuraavaan leiriin juuri pimeän tullen. Kolmantena päivänä kivutaan taas jyrkkään ylämäkeen ja kävimme katsomassa upeita maisemia mäkien huipulla ja juoksimme huipulta alas. Neljäntenä päivänä kävellään reilut 20 kilometriä katsomaan jäätikköä. Viimeinen päivä on siitä raskas, että puistosta lähtee lautta, johon on ehdittävä mikäli mielii puistosta pois.
Selailin vanhoja kuvia puhelimelta ja muistui tämäkin reissu mieleen. En ole tästä aiemmin kirjoittanut, koska reissut olivat jo reissattu ennen tämän blogin olemassaoloa. Ihmiset kuitenkin usein kyselevät, että missä olen tykännyt käydä ja Torres del Paine on edelleen listani kärkipäässä.
Kannoimme mukanamme tosiaan kaikki varusteet ja ruuat. Yövyimme teltoissa ja vuokratut tavarat toimivat tässä kohtaa aivan hyvin. En ollut ajatellut vaihtoon lähtiessäni, että tarvitsisin kaikkien tavaroiden lisäksi myös vaellustarvikkeita vaan lähdimme reissuun niillä varusteilla, mitä sillä hetkellä löytyi.
Kansallispuistossa pystyy juomaan vettä käytännössä mistä tahansa purosta, joten veden hankkiminen oli myös helppoa eikä meidän tarvinnut keittää tai puhdistaa vettä millään tavalla. Tämä helpotti tavaramäärän jakamista seurueemme kolmen hengen kesken.
Pääsimme puistoon helposti bussilla ja puistosta pois lautan ja bussin avulla. Näin suurin osa ihmisistä tekee ja puistoon on järjestetty tarpeeksi kuljetuksia, jotta halukkaat pääsevät vaeltamaan. Vaikka bussiin mennessä näytti siltä, että väkeä on ruuhkaksi asti, sai puistossa vaeltaa hyvinkin rauhassa oman porukan kesken.
Vaellus oli todella kaunis ja nostattaa edelleenkin hymyn huulille. Lähtisin minä hetkenä tahansa uudestaan!
