Eilen oli Crossfit Central Helsingin vuosittainen soudun puolimaraton. Tapahtuma järjestettiin viime vuonna ensimmäisen kerran ja silloin soudin myös ensimmäisen puolimaratonini. Eilen sitten soudettiin tämä aika rajukin matka uudestaan.
Olen tässä kesän aikana soutanut vesillä ja fiilistellyt upeaa kesää olympiasoutuveneen kyydissä. Tämän lisäksi soudin soutuergolla laktaattitestin ja olen muutenkin soudellut aika paljon tässä kuntoutusprojektien aikana. Osittain siksi, että soutaminen on ollut todella hyvää kuntoutusta, mutta osittain myös siksi, että tykkään kovasti soutamisesta.
Eiliseen puolimaratoniin olin harjoitellut sillä tavalla, että olimme etsineet sopivaa vauhtia pidemmällä soututreenillä ja muutenkin muokannut ohjelmointia siten, että eiliseen päivään treenejä kevennettiin reilusti ja kovat treenit olivat tehty jo muutama viikko sitten. Kun soutumaraton tapahtumasta tuli ilmoitus, alkuperäinen tarkoitus oli vain päästä sellaiseen kuntoon, että pystyn soutamaan. En oikeastaan uskonut, että pystyisin parantamaan viime vuoden tulosta, koska ajattelin sen olleen jo sen verran kova veto.
Kuitenkin tässä syksyn aikana soudin ensin uuden 10 kilometrin ennätyksen, vaikka tarkoituksena ei ollut kokeilla ennätystä. Sen jälkeen pystyin parantamaan pitkässä vauhdin hakemisen soututreenissä keskivauhtia. Laktaattitesti antoi myös vähän suuntaa siitä, millaisella vauhdilla minun pitäisi pystyä soutamaan. Merkit siis parantuneesta kunnosta oli olemassa ja näin ollen myös mahdollisuudet parantaa viime vuoden tulosta.
Nähtiin eilen valmentaja Aleksin kanssa aamulla ja käytiin vielä viime hetken fiilikset läpi. Aleksin viimeiset sanat taisi olla jotain sinne päin, että nyt vain luotat itseesi ja teet sen, minkä pystyt. Siitä sitten lähdin lämmittelemään ja valmistautumaan suoritukseen muuten. Olin saanut suorituksen vauhdin jakamiseen myös vinkkejä Eliakselta, joka teki laktaattitestin. Tarkoitus oli lähteä pitämään yllä 2.08/500m vauhtia ja siitä puolessa välin lähteä kiristämään vauhtia aina kahden kilometrin välein koko ajan kovemmaksi.
Miten vauhdinjaossa sitten kävi? Lähdin kovempaa liikenteeseen ja huomasin, että 2.06/vauhdin ylläpitäminen tuntui alusta alkaen hyvältä suhteessa tahtiin eli tuossa yllä olevien kuvien s/m-lukuun. Pidin koko ajan mielessä, että matka on pitkä ja yritin kuulostella oloa, etten lähtisi liian aikaisin kiristämään vauhtia. Ensimmäinen puolikas menikin aika mukavasti ja vaikeimmat hetken sijoittuivat 10-15 kilometrin kohdille.
Pystyin loppua kohden kiristämään, mutta en ihan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Kuitenkin jo alusta asti tahti oli ollut kovempaa ja tavoitteeni alittaa 90 minuuttia pysyi koko ajan haarukassa. Vauhdin jakaminen onnistui mielestäni aika hyvin ja itselle sopivalla tavalla. Vaikeaa oli etenkin viimeisillä kolmella kilometrillä, mutta se kuuluu asiaan jos tekee maksimisuoritusta.
Loppuaikani 1:28,35 oli siis uusi ennätykseni. Viime vuonna soudin 1:31,49 eli parannusta tuli reilusti. Keskivauhtini laski neljällä sekunnilla per jokainen 500 metriä. Olen tulokseen todella tyytyväinen. Tyytyväinen siksi, että tavoitteena oli myös näyttää, että täältä tullaan takaisin loukkaantumisten jälkeen ja vieläpä paremmassa kunnossa.
Puolimaraton meni siis juurikin niin, kun olin sen suunnitellut menevän. En tosiaan uskonut toukokuussa pyörätuolissa istuessa, että koko soutaminen tulisi olemaan nyt syyskuussa mahdollista. Hommat on kuitenkin edennyt järkevästi koko ajan eteenpäin ja onneksi kaikki ne kuntoutumiseen käytetyt minuutit tulivat takaisin onnistuneena soutuna.
Nyt on yksi tavoite tältä syksyltä urheilullisessa mielessä täytetty. Seuraavaksi alkaakin valmistautuminen Kilimanjarolle eli ensimmäisenä palautuminen ja sitten valmistelu reissua varten. Aikaa on nyt kaksi viikkoa lähtöön, joten paljon ei ole tehtävissä sinänsä. Ensi viikon alku menee ihan palauttelussa ja sitten onkin muutamat kovat treenit edessä ja toisaalta lepäämistä ja pakkaamista Kilimanjaroa varten.
