Kuinka suhtaudun tähän polviprojektiin.
Keskitynkö kaikkeen siihen, mitä en pysty tekemään. Lista on melkoisen pitkä nimittäin tällä hetkellä. Valitettavaa on helppo löytää ja moni asia on huonosti ihan vain sen takia, että jalka ei vain ole vielä sellainen kuin se tulee täysin parantuneena olemaan.
Voin myös valita, keskitynkö kaikkeen siihen, mitä pystyn jo tekemään. Eilen kävelin 1,5 kilometrin ”lenkin” ensimmäistä kertaa ilman keppejä. Jaksan joka päivä pyöräillä hetken pidempää ja hieman kovempaa. Salillakin olen pystynyt treenaamaan aika mukavasti.
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan elämässäni minulla on aikaa kesällä tehdä muutakin kuin töitä. No sairaslomahan ei tietysti ole samaa kuin kesäloma, koska en tosiaan jumppaisi kesälomalla jalkaa joka toinen tunti ja murehtisi näin paljon. Olen kuitenkin pystynyt syömään aamupalat rauhassa, lukemaan Hesarin rauhassa ja laiskotella sadepäivänä sohvalla ihan niin kauan kuin on huvittanut. Olen nähnyt kavereita ja kiireitä ei varsinaisesti ole myöskään ollut. Eikö myös tästä voisi nauttia?
Takaraivossa kolkuttelee kuitenkin kaikki tuleva, monet avoimet kysymykset ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jalkaa ei varmasti olisi suositeltu leikattavaksi ellei tulevaisuuden näkymät olisivat hyvät ja kyllähän ne on.
Erityisesti urheilu tuo tällä hetkellä tosi hyvän mielen. Olen pystynyt tekemään jo muutaman vähän kovemman sykettä nostavan treenin ja fiilis on ollut ihan mahtava niiden jälkeen. Olen samaan aikaan joutunut vähän potkimaan itseäni liikkeelle, sillä liikkuminen on hidasta vielä ja välillä ei oikein ole ollut fiilistä liikkua. Joka kerta ylös lähteminen on kuitenkin palkinnut rutkasti suuremmin takaisin. Tuntuu myös, että rauhallinen liike kuten pyöräily auttaa polveen ja etenkin kävely on pyöräilyn jälkeen helpompaa. Liikunta on kyllä parasta lääkettä mielelle, mutta myös polvelle.
Jännää on myös se, kuinka aika kuluu yllättävän nopeasti. Varmaan osittain sen takia, että liikkumiseen menee enemmän aikaa kuin aikasemmin ja kaikki pienet askareetkin on hitaampia. Helposti huomaan päivällä, että onpa kello paljon.
Minähän sen päätän onko tämä kaikki aivan hanurista vai elänkö tämän vaiheen nyt sisukkaana ja yritän nauttia niistä pienistä asioista, joita en muuten tekisi.
