Tasan kolme kuukautta lähtöön Everestille. Miltä oikein tuntuu? Olen törmännyt tähän kysymykseen useamman kerran viime aikoina. Jännittää, ei voi uskoa todeksi, hermostuttaa, innostuttaa, kauhistuttaa, kihelmöi ja niin edelleen. Fiilikset sahaavat laidasta toiseen ja päätä on välillä vaikea pitää kylmänä ja se näkyy erityisesti treenipuolella erilaisena hermoiluna milloin mistäkin.
Valmistautuminen Everestille on ollut omalla kohdallani todella pitkä projekti. Se alkoi 2013 Annapurna Circuitilla ja sen jälkeen olen vuosi kerrallaan pyrkinyt reissaamaan ja kiipeilemään mahdollisimman paljon. Alkuperäinen tavoitteeni oli, että kiipeän Everestille ennen kuin täytän 30-vuotta ja pyrin kiipeämään yhden vuoren vuodessa. Ajatukseni tämän aikataulun taustalla on ollut se, että olen halunnut olla mahdollisimman kokenut ja toisaalta hyvin valmistautunut siinä vaiheessa, kun lähden Everestille.
Vuodet ovat sitten 2013 jälkeen tuonut mukanaan useita kiipeilyreissuja ja olen onnekkaasti pystynyt tekemään kiipeilyreissuja useammin kuin yhden vuodessa. Näin ollen olen päässyt myös välitavoitteisiin nopeammin kuin kuvittelin. Välitavoitteita ennen Everestiä minulla oli seuraavanlaiset reissut: yksi onnistunut yli 6000 metrin vuori, onnistunut yli 7000 metrin vuori, omatoimista kiipeilyä ja reissu, jossa kannetaan kaikki tavarat itsenäisesti.
Ensimmäinen yli 6000 metrin vuori tuli Island Peakillä 2014 ja sen jälkeen olen kiivennyt useamman yli 6000 metrin vuoren. Yli 7000 metrin vuori täyttyi 2018 Baruntsella. Omatoimisia reissuja on tullut tehtyä useampia Norjassa sekä Yhdysvalloissa. Viime kesänä olin myös reissussa Alaskassa Denalilla, jossa kannettiin omat tavarat. Vuosien aikana on siis kertynyt tietoa, taitoja ja kokemusta, joita toivoin omaavani kun varaan paikkani Everestin retkikuntaan. Toki paljon lisää on mahdollista vielä oppia ja se on tämän harrastuksen ja työn paras puoli.
Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan, että lähtöön on vain kuukausia ja se jos joku tuntuu epätodelliselta. Matka on tähän mennessä sisältänyt aika paljon turbulenssia ja yllätyksiltä niin positiivisessa kuin negatiivisessa ei ole pystynyt välttymään. Olen kuitenkin koko ajan ihan yhtä innoissani siitä, että voin sanoa kiipeäväni tänä keväänä. Siihen ei ole enää vuosia, vaan nyt lasketaan kuukausia ja pian ne ovat päiviä.
Toisaalta fiilikset ovat rauhallisemmat kuin olin ehkä kuvitellut. Aiempien reissujen tuoma kokemus myös rauhoittaa. Tiedän, mitä tarvitsen mukaan ja minne olen menossa. Tiedän myös valmistautuneeni intensiivisesti ja tiedän olevani paremmassa kunnossa kuin aiemmin. Vaikka kuoppia ja töyssyjä on matkalla ollut, niin silti fiilikset ovat lähinnä todella odottavaiset.
Vihdoinkin se kevät on täällä ja matka on edessä päin. Kolme kuukautta kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta todellisuudessa aika tulee menemään nopeasti ja pian on jo lähtöpäivä. Lähtöpäiväni aikaistui hiukan ja lähden 18.4. aamulennolla kohti Nepalia. Haemme Kathmandussa viisumit ja lähdemme siitä kohti Tiibetiä ja Everestin pohjoispuolen perusleiriä.
Olen myös vahvasti tajunnut se, että tämä on ainutlaatuinen hetki omassa elämässä. Valmistaudun vain kerran ensimmäistä kertaa Everestille ja on äärimmäisen tärkeää, että nautin myös tästä hetkestä. Vaikka minua vaivaakin kyltymätön reissukuume, niin silti rauhassa kotona valmistautuminen on ollut antoisaa ja samalla nautin myös kotona treenaamisesta.
Olen huomenna Matkamessuilla Aventuran pisteellä, joten jos poikkeat messuille, niin tule moikkaamaan!
