Kehitys tapahtuu levossa superkompensaation kautta, niin sanoi jo keväällä Firstbeatin hyvinvointianalyysin palautteen antanut hyvinvointikonsultti. Treenimäärät ovat olleet ainakin tarpeeksi kovia, mutta olen laiminlyönyt lepoa, sitä oleellisinta osaa, jolla kehitys tapahtuisi. Kummasti kasetti on ollut jumissa ja treenit ovat takunneet. Volyymi ja teho on ollut ajoittain liian kovaa suhteessa levon määrään.
Lepo on ollut itselleni aina haastavaa. Olen lepäämisestä täällä blogin puolella kertonut useasti ja erityisesti sen haasteista. On aika vaikea selittää, miksi lepoa on tullut laiminlyötyä. Ainoa hyvä selitys on vain se, että tekeminen on ollut niin mahtavaa. Oli pari vuotta, jolloin olin loukkaantunut ja käytännössä kuukaudesta toiseen vain kuntouttamassa eri vammoja. Nyt viimeinen vuosi on mennyt ilman vammoja ja on ollut ihan mahtavaa toteuttaa omia haaveita ja kiipeillä ympäri maailmaa.
Olen toteuttanut treeniohjelmaani pilkulleen oikein ja tehnyt kaiken niin kuin olen suunnitellut. Sama pitäisi tehdä lepäämisen puolella. Viimeisen viikon aikana olen levännyt ja nyt onkin aika tehdä lepäämisen “ohjelmointi”. Tämä tarkoittaa, että unelle täytyy varata aikaa, toteuttaa suunnitelmaa nukkua hyvin ja tehdä lepäämisestä ruutinia eikä vain jatkuvasti kuvitella, että kyllä selviän lyhyillä yöunilla.
Lepo tekee ihmeitä, sehän on ihan selvää ja tuntuu, että ihmevoimia tulee joka lepopäivän jälkeen lisää. Huomaan itse, että lepääminen tuo itselleni lisää luovuutta, innostun asioista helpommin ja keksin uusia ideoita. Pää ei ole jumissa ja ennen kaikkea reidet eivät tunnu tyhjiltä. Sumu hälvenee ja mieli on kirkas. Aamulla ei tarvitse kolmea kuppia kahvia, jotta tuntuu heräävän vaan aamulla on levännyt olo herätessä.
Nukkumaanmenoaika
Oleellisin asia nukkuminen ohjelmassa on itselläni se, että pidän nukkumaanmenoajasta kiinni. Se on todella yksinkertaista, mutta miksi välillä niin vaikeaa. Olen huomannut, että minun pitää olla kotona viimeistään 20:30, jotta ehdin rauhottua ja sänkyyn minun täytyy mennä viimeistään 21:30. Näin olen unessa jo 22 aikaan.
Tärkeää on myös se, että laitan puhelimen ajoissa pois. Vaikka näytössä on sinisen valon vähennys, niin silti tuntuu, että aivot pysyy virittyneessä tilassa ja tämän saa katkaistua vain yksinkertaisesti sillä, että puhelin ei ole enää kädessä juuri ennen nukkumista.
Olen puhelimen kanssa myös tehnyt niin, että jätän puhelimen ihan eri paikkaan kuin sängyn viereen yöksi. Herätyskello on erikseen ja yöllä herätessä ei tule pienintäkään houkutusta katsoa, olisiko jotain “tärkeää” tapahtunut yön aikana.
Kuinka saada unta?
Minulla nukahtaminen on aina ollut helppoa. Nukahdan autoon, lentokoneeseen, päiväunille, yöunille ja jopa lattialle ihan sekunneissa. Ongelmia on tullut yöheräilystä aamuyön aikaan ja siitä, etten ole saanut kunnolla unta sen jälkeen. Välillä olen siirtynyt sohvalle, kääntänyt tyynyn jalkopäähän, juonut, noussut ylös ja niin edelleen.
Firstbeatin hyvinvointikonsultti kysyi minulta, että minkälaisia nukkumaanmenorutiineja minulla on. Vastasin, että menen sänkyyn ja laitan silmät kiinni. Tämän jälkeen hän suositteli, että ottaisi rutiinit osaksi joka iltaa. Se voi olla venyttelyä, kirjan lukemista, musiikin kuuntelua tai mikä parhaiten toimii itsellä.
Tämän jälkeen aloin testaamaan äänikirjoja iltasatuina, ja sehän on toiminut. Äänikirjoista pystyy ajastamaan kirjan esimerkiksi 15 minuutiksi tai 30 minuutiksi ja sen jälkeen kirja loppuu automaattisesti. Kirjan kuuntelusta on tullut oma nukkumaanmenorutiinini ja se toimii hyvin. Alkuyön heräily on loppunut ja nukahdan yleensä parin ensimmäisen minuutin aikana, kun kirja käynnistyy. Olen kuunnellut lukemattomia kirjoja ilman, että tiedän, mitä niissä on tapahtunut.
Lepo
Nukkumisen lisäksi olen lukenut viimeisen viikon aikana paljon kirjoja, lehtiä ja blogeja, joiden seuraaminen on kiireessä jäänyt vähemmälle. Olen joka kuukausi skipannut lauantaiaamun Kuukausiliitteen lukemisen, mutta nyt olen lukenut monta rästissä ollutta lehteä.
Lepo on vaikeaa, mutta tekee hyvää. Oleellisinta on ollut kropalle ja mielelle lupa levätä. Ne hankaavat vastaan, mutta luvan kanssa mieli on rentoutunut, päivisin on pystynyt nukkumaan päiväunet ja iltaisin on silti nukuttanut kunnolla jo ennen kymmentä.
Rentoutuminen on tärkeä osa lepäämistä ja aivot sekä kroppa pitäisi saada hälytystilasta pois. Kroppa alkaa ymmärtämään, ettei leijonaa tarvitse juosta karkuun koko ajan ja nyt voi relaata.
Kyllähän lepäämisestä tulee niin hyvä olo, että sitä miettii, miksi ei ole vaalinut tätä oloa koko ajan. Sitä varten on treeniohjelma nukkumista varten.
