Vapautta oli valita eväät. Eväät on tärkeä osa vuorilla oloa, sillä niiden merkitys korostuu, mitä korkeammalle mennään. Ensimmäisiä korkeudesta tulevia oireita on ruokahalun menettäminen ja jos perinteiset riisihässäkät eivät maistu on hyvä varautua omin eväin ja herkuin.
Minulla on ollut tapana ottaa aika paljon eväitä mukaan ja olen syönyt herkkuja aina vuorilla todella huoletta ja lätrännyt hunajalla ja sokerilla joka tilanteessa, jossa se on ollut mahdollista. Sitä huolta ei ikinä ole ollut, että pääseekö paino nousemaan. Herkuista huolimatta paino on aina laskenut vuorimatkojen aikana ja nyt tavoitteena olisi, ettei se enää yhtään laskisi.
Miten olen sitten painon laskua ja erityisen tärkeää, hyvää mieltä tuottaviin eväisiin varautunut?
Mukaani Suomesta lähtee 9 erilaista proteiini- ja energiapatukkaa, kaksi karkkipussia: erityisen tärkeät ovat merkkarit ja muut salmiakit. Tämän lisäksi hain kunnon herkkusäkit Punnitse ja Säästästä; valkosuklaalakuja, pähkinöitä, salmiakkimanteleita, tummaa suklaata ja jogurttipähkinöitä. Evääni painoivat yhteensä reilut pari kiloa ja niiden lisäksi tulen ostamaan vielä Argentiinasta Snickersejä ja ehkä sipsejä. Mies kassalla katsoi säkkejä oudoksuen ja antoi jopa ylimääräisen leiman keräilypassiin… Ilmeisesti ostokset herättivät sen verran huomiota.
Olen pitkään ajatellut myös selfietikun ostamista, mutta en ole sen hankkimiseen sen enempään paneutunut. Eilen kuitenkin törmäsin 10e bluetooth selfietikkuun, niin olihan se pakko ostaa! Kestääkin sitten päivän tai kaksi, niin luulen, että sillä saa ihan hienoja vuorikuvia myös reissusta.
Näillä eväin ja herkuin minä lähden reissuun.
