Tämä viikko on ollut hankala, olen epäonnistunut usemminkin. Miten?
– Sain sen yskän maanantain treenien päätteeksi
– Kaaduin pyörällä
– Olkapää pomppasi sijoiltaan
– Olen yskinyt niin paljon, että kurkkuun sattuu
Eilen illalla tuntui, että eihän tästä mitään tule!! Olen ollut surkea kaikessa, mitä olen tällä viikolla tehnyt. Ongelmasta vaan toiseen ja tuntuu, ettei loppua näy. Tuntuu, että täysin nappiin mennyt syksy tulee nyt yhtenä epäonnistumisien hyökyaaltona vastaani.
Miksi epäonnistuminen sitten tuntuu niin pahalta? Sehän kuuluu elämään?
– Mutta haluan niin kovasti olla hyvä; siinä mitä ikinä teenkin, miten teen ja millä asenteella
– Tuntuu, että yrittämistä ei palkita kuin epäonnistumisella
– Omat odotukseni omista voimistani ja taidoistani on paljon korkeammalla (liian epärealistiset?)
– Minulla on olo, että petän nekin ihmiset, jotka minuun uskovat
– Hävettää, masentaa, suututtaa, kiukuttaa, itkettää
Elän elämääni täydellä teholla ja tunteella. Ylä- ja alamäet tuntuvat oikein syvällä tunteissa ja pelkkä tasainen arki tuntuu tylsältä. Haluan tuntea, että onnistun, mutta vastapuolena onnistumisiin kuuluu myös epäonnistumisia.
Mietin epäonnistumista yhden yön ja tuloksena on vahvemmat vuorisuunnitelmat. Taistelufiilis, että siinäpä yrität keho pistää vastaan, minähän tappelen vastaan vaan kovemmin. Ja näytän myös niille, jotka eivät usko onnistumiseeni.
Aconcagualla Rouva eli hollantilainen Everestin kiivennyt nainen sanoi minulle ohjeeksi: ”pidä vahva mieli, sillä korvaat fyysisiä puutteitasi”. Nyt on se hetki, jolloin mieli täytyy pitää vahvana eikä antaa lannistumisten ottaa liian suurta valtaa.
Ei varmaan yksikään urheilija, kiipeilijä, oman alansa ammattilainen ole kivunnut huipulle ilman epäonnistumisia. Everestin huippu ei selkeästikään ole helppo tavoite, ja sen eteen tulee vielä moneen monta epätoivon hetkeä. Huipulle pääsee ne, jotka eivät luovuta!
