Olisin kuin kahden vuoren välissä ja ihan hiljaa

Ja olisi vähän kuin vaikea hahmottaa, mennäkö oikeaa vai vasenta vuorta kohti vai mitä jos katsoisi eteenpäin?

Mietin eilen pitkään kilpaurheilua. En olisi aktiivisen uintiurani jälkeen ikinä uskonut sanovani tai miettiväni tätä, mutta tässä tilanteessa sitä nyt ollaan. Haluaisin taas kilpaurheilijaksi, tosi kovasti, niin kovasti, että olisin valmis uhraamaan vaikka ja mitä.

Kriteerini urheilu-uralle olisivat seuraavat: täytyy olla mahdollisuus menestyä ja menestymisellä tässä tapauksessa tarkoitan sitä, että mahdollisuudet tulisivat olla sellaiset, että voisin joskus olla parempi kuin kaikista huonoin. Täytyy päästä kilpailemaan, siis oikeasti kisoihin, sillä tavalla, että niihin valmistaudutaan ja aamulla kisa-aamuna herätessä vähän jännittää. Ja tämä kriteeri on oikeastaan kaikkein tärkein, sillä lajin tulisi kulkea käsi kädessä vuoritouhujen kanssa. Lajin tulisi tukea Everest – tavoitettani ja olla väline saavuttaa vuoret. Aika monta vaatimusta, mutta ei kuitenkaan mielestäni mahdottomia.

Huomaan eläväni ”hiljaista” aikaa, sillä vaikka suunnitelmia seuraavien vuorien suhteen on ja suunnitelmat ovat koko ajan hioutumassa tarkemmiksi, ovat ne silti todella kaukaisia. Ehkä suurin ongelma onkin se, etten tällä hetkellä pysty elämään elämääni tietyn vuoren kautta. Olo on tyhjä, sillä Aconcagua on nyt hetkeksi aikaa taputeltu projekti. Sen ääreen tulen todennäköisesti joskus vielä palaamaan, mutta se on sitten joskus.

Hiljaisuus ei tietenkään tarkoita tekemättömyyttä. Päin vastoin, sillä hommia ja suunnittelemista riittää kyllä. Kaikkihetimullenyt – elämänasenteeni aiheuttaa vain sen, että olen ihan hädissäni, sillä suunnitelmien selkeentyminen ei ole ainoastaan itsestäni kiinni, vaan liikkuvia osia on useita.

Olen jopa pohtinut vakavasti ottaen treenimäärien lisäämistä, siten että minulla olisi useampana päivänä parit treenit päivässä. Viime viikolla kokeilin parin treenin päiviä ja nehän oli mukavia, oikeasti nautin! Saa treenata, syödä, levätä ja treenata. Siksi ehkä olenkin päätynyt vuorien väliin hiljaisena, vielä hakien todella suuntaan johon olen menossa.

Add a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.