Painojen ryskiminen pelottaa

Meille kaikille todennäköisesti sattuu elämän aikana sellaisia juttuja, jotka jättävät ikävän jäljen muistoihin ja seuraa pidemmän aikaa elämässä mukana. Peloiksikin näitä voi sanoa ja ajattelin avata tarkemmin, mikä minua on seurannut viimeiset pari vuotta ja miten huomaan ikävien tapahtumien varjostavan nykyistäkin elämää. Käsittelemättömiä pelkojani siis.

No aloitetaanpa siitä hetkestä, joka aiheutti nämä pelot. Aikalailla kaksi vuotta sitten väänsin olkaluuni katki voimistelurenkailla. Tämä tapahtuma muutti sen hetkisiä suunnitelmia, lähitulevaisuuden suunnitelmia ja kaikista eniten se vaikutti ajatteluuni tulevaisuutta kohtaan. Tulevaisuudella tarkoitan erityisesti liikunnallisia tavoitteita, joihin myös vuorikiipeily kuuluu.

Tapahtuma on edelleen varsin voimakkaana mielessäni, sillä on vaikea parin vuodenkaan takaisesti unohtaa, miltä tuntuu, kun luu kädessä pahmahtaa katki. Eniten harmittaa, että loukkaantuminen tuntuu tänäkin päivänä todella turhalta ja siltä, että olinpa tyhmä, kun väänsin niin pitkään että oma luuni katkeaa.

Käden kuntoutuminen meni oikeastaan paremmin kuin osasin odottaa ja nykyään käsi ei juurikaan minua vaivaa. Kädessä on edelleen koko olkavarren mittainen levy ja se pilkistelee kyynerpäästä esille. Suurin muisto päivittäin on pitkä arpi kädessä ja silloin tällöin vamma muistuttelee olemassaolostaan ranteen hermokipuina.

Olkaluun murtuma

Kyynärpäässä näkyy pilkottava levy ihon läpi

Mitä tuosta loukkaantumisesta on kuitenkin jäänyt käsittelemättä, on ne tunteet, jotka liittyvät siihen kovaan vääntämiseen, joka nyt tässä tapauksessa päättyi luun katkeamisella. Olen törmännyt siihen, että minua on alkanut pelottamaan tietynlainen fyysiselle äärirajalla meneminen sen pelossa, että milloin taas pamahtaa. Kova treenaaminen on asia erikseen, mutta ääriraja on ollut vaikeampi saavuttaa tuon tapahtuman jälkeen.

Tiedän hyvin, että käteni katkeaminen on ääriesimerkki siitä, että mitä voi tapahtua ja tuskin tulen edes koskaan enää saavuttamaan noin kovia voimia, jotka minulla olivat tapahtuma-aikana. Silti huomaan, että suorastaan pelkään melko useinkin, että milloin näin tapahtuu uudestaan. Pelosta johtuen myös esimerkiksi Nuuksio Classicin polkumaraton jäi kesken ja moni muu kova treeni on muuttunut kovasta hiukan kevyemmäksi.

Näin keittiöpsykologina sanoisin, että kyse on siis käsittelemättömästä pelosta ja iso osa loukkaantumista on myös se kolhu, jonka ottaa henkisesti. Fyysisesti olen nyt toipunut aikalailla normaalille tasolla ja pystyn treenaamaan täysin normaalisti ajattelematta käden vammaa.

Henkisesti vamma näkyy siis tänäkin päivänä siten, että minua pelottaa salilla nostaa kovia painoja. Olen ruvennyt nynnyilemään ja näin myös voimatasot ovat tietenkin pysyneet aikalailla samalla tasolla koko ajan eikä kehitys ole ollenkaan niin kovaa kuin se aiemmin oli. Näen vain niin sieluni silmin, kuinka joku jänne, luu tai nivelside paukahtaa kesken raskaimman kyykyn tai välilevy pullahtaa kesken maastavedon.

Uskallusta siis päättömästi uusien haasteiden ja painavampien painojen ryskimiseen on kadonnut entiseen verrattuna roimasti ja nykyään tykkään tehdä jopa pelkästään omalla kehonpainolla treenejä. Toki voimaharjoitteluakin on mukana, mutta sen rooli ei ole tällä hetkellä niin iso kuin vaikkapa pari vuotta sitten oli.

Olkaluun murtuma

Olkaluun murtumasta muistona jäänyt arpi

Olisi kuitenkin kiva, että jokaista lisättyä painoa ei tarvitsisi miettiä sitä kautta, että mitähän seuraavaksi tapahtuu. Todennäköisyys on kuitenkin melko pieni, sillä tekniikka on yhä tärkeämmässä roolissa tämän päivän treenejä. Loukkaantuminen muistutti myös siitä, kuinka tärkeää on osata ensin kaikki tekniikat oikein, ennen kuin aloitetaan lisäämään sinne tangon päihin yhtään mitään.

Painojen ryskiminen on siis alkanut pelottamaan loukkaantumisen jälkeen, mutta toisaalta pelko on tuonut siinä mielessä paljon uusia työkaluja treeneihin. Nimittäin tekniikan pitämisen prioriteettina ja tärkeämpänä kuin lisättyjen painojen määrän. Olen myös ymmärtänyt, että kiivetäkseni vuorelle, minun ei tarvitse olla maailman paras kyykkääjä samaan aikaan.

Pelko ja arkuus näkyy ehkä voimatasojen maltillisempana kasvuna, mutta kehitystä silti tapahtuu koko ajan ja alkuvuoden voimaharjoittelun jäljiltä myös ne kilomäärät ovat viikko viikolta kasvaneet ja pientä itsevarmuutta sitäkin kautta on tullut. Edelleen sarjat ovat pitkiä, joten isoja painoja ei ole tangon päissä ollut, vaan rakennetaan sitä hyvää pohjaa selättää painomöröt pois.

Kiinnostaisi tietää, että te lukijat, jotka käytte salilla, niin onko teillä pelkoja nostaa tosi isoja painoja? Onko se vain loukkaantumisen kokeneiden pelko vai aivan turhaa?

 

Mistä asioista luottamus rakentuu vuorikiipeilyretkikunnassa?

Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi pian kaksi vuotta sitten ja kirjoitin graduni luottamuksesta vuorikiipeilyretkikunnissa ja millaiset eri tekijät vaikuttavat luottamuksen syntymiseen. Pidin graduni empiirisestä osiosta, jossa pääsin haastattelemaan kiipeilyidoleitani eli suomalaisia, jotka ovat kiivenneet Everestille. En ole kauheasti avannut graduani täällä blogin puolella, koska koko gradun kirjoittamisprosessi oli omalta osaltaan aika raskas.

Nyt valmistumisesta ja siitä graduilusta on kulunut tarpeeksi aikaa, jotta pystyn taas ajattelemaan asiaa ilman, että minua hävettää, kuinka nopeasti esimerkiksi kirjoitin työni tai kuinka minulle lopulta oli tärkeämpää oppia haastateltavilta ihmisiltä vuorikiipeilyä varten kuin saada pelkästään tieteelliseen tutkimukseen materiaalia. Haastatteluissa juteltiin paljon myös asioista, jotka eivät graduani varsinaisesti vienyt eteenpäin, mutta opin tulevia koitoksia varten asioita.

Olen kerännyt luottamuksen syntymisen tässä artikkelissa viiteen väittämään, jotka tulevat esille sekä tutkielmassani että ihan omasta kokemuksesta. Luottamuksen syntymiseen vuorilla vaikuttaa erityiset olosuhteet ja se, että ihmisten kanssa vietetään hetkessä todella paljon aikaa. Näitä samoja väittämiä voidaan myös hyödyntää yrityksissä, sillä samoja piirteitä löytyy niin sanotuista väliaikaisista tiimeistä, jotka rakennetaan tavoittelemaan tiettyä tavoitetta.

Väittämä 1: luottamus rakentuu ihmisten välille toiminnan kautta

Ensimmäinen väittämäni ja gradun tutkimustulos oli se, että luottamus syntyy ihmisten välille erilaisten toiminnan kautta. Tämähän on aika itsestään selvää, eikö? Mutta mitä tämä tarkoittaa erityisesti vuorikiipeilyretkikunnassa?

Toimintaa on monta erilaista, mutta olen itse huomannut, että se miten ihmiset käyttäytyvät erilaisissa tilanteissa vaikuttaa luottamuksen syntymiseen. Erityisesti tilanteet, joissa käyttäytyminen tulee hyvin esille, ovat erilaiset yhteiset hetket messiteltassa ja tilanteet, joissa ihmiset alkavat väsyä. Usein mitä korkeammalle myös mennään, sen herkemmin ihmisistä paljastuu kaikenlaisia ikäviäkin puolia esille. Luottamusta herättää ihmisten välinen inhimillinen kanssakäyminen.

luottamus vuorikiipeilyssä

Luottamus syntyy ihmisten välille

Vuorikiipeilyretkikunta on usein niin sanottu väliaikainen tiimi, joka on muodostunut yhteisen tavoitteen eli tietyn vuoren kiipeämistä varten. Ihmiset saattavat olla toisilleen tuntemattomia ja sen vuoksi toiminta ja yhteinen tavoite ovat tärkeimmistä tekijöistä, jotka kasvattavat luottamusta.

Väittämä 2: luottamus rakentuu kokemuksen kautta

Yksi graduni isoimpia teemoja, jotka haastatteluista tuli esille, oli se kuinka luottamus rakentuu kokemuksen kautta ihmisten välille. Haastateltavat kokivat, että aiemmat reissut, yhteiset kokemukset ja erityisesti yhteinen tausta oli yksi merkittävimpiä luottamukseen vaikuttavia tekijöitä

Olen myös itse huomannut, kuinka retkikunnassa luottamus tulee sen kautta, kuinka kokeneita ihmiset ovat. Otetaanpa tästä ihan havainnollistava esimerkki, nimittäin Baruntsella pääsherpamme oli kiivennyt esimerkiksi Everestille, K2:lle ja muille maailman korkeimmille vuorille. Hänestä tuli heti fiilis, että tuo mies tietää, mitä vuorilla tehdään ja miten sieltä tullaan hengissä myös kotiin.

luottamus retkikunnassa

Jangbu-sherpa – kokenut ammattikiipeilijä

Kokemuksen vaikutuksen voin myös allekirjoittaa siinä mielessä, että itse luotan kiipeilijöihin, jotka ovat kokeneita. Kokemus ei kuitenkaan ole välttämättömyys, sillä enemmän luottamuksen rakentumiseen vaikuttaa myös retkikunnan jäsenten asenne.

Väittämä 3: luottamus rakentuu kiipeilijän asenteesta

Tämä on aihe, joka ei noussut esille tutkielmassani erityisen isona esille, vaikka viitteitä yhteisestä kulttuurista ja toimintatavoista nousikin esille. Olen kuitenkin omilla reissuilla huomannut, että minulla luottamuksen syntymiseen retkikunnan jäsenten välillä vaikuttaa vahvasti kiipeilijöiden asenne ja asenne suhteessa omaan näkemykseen.

Tästä hyvä esimerkki on Baruntsen reissulta, jossa eräs erittäin kokenut kiipeilijä alkoi mielestäni käyttäytymään jopa törkeällä tavalla meidän retkikunnan johtajaa Donia kohtaan. Hän kyseenalaisti kaikki päätökset, oli selkeästi pettynyt Donin johtamistyyliin (vaikka hän ei mielestäni tehnyt mitään väärää) ja piti kokemattomampaa retkikunnan johtajaa ihan pilkkanaan. Vaikka kiipeilijällä olisi ollut kokemusta ja osaamista selvitä todennäköisesti todella haastavista tilanteista, ei hänen toiminta juurikaan tuon negatiivisen asenteen vuoksi herättänyt luottamusta minussa.

Luottamus vuorikiipeilyssä

Luottamus syntyy asenteesta

Toisaalta luottamusta on herättänyt taas sellaiset ihmiset, jotka eivät ole välttämättä kokeneita, mutta asenne on täyttä timanttia. Vastoinkäymiset käsitellään järkevästi, on intoa oppia uutta ja valmiita tuomaan ehkä jostain muusta elämän osa-alueesta oppeja myös vuorikiipeilyyn. Tämä jos joku herättää minun luottamuksen.

Väittämä 4: vilpitön toiminta herättää luottamuksen

Vilpittömyys oli yksi tärkeä piirre, joka nousi esille graduni luottamukseen liittyvässä tieteellisessä teoriaosuudessa ja empiirisessä aineistossa. Vilpittömyydellä tarkoitetaan sitä, että luottamus rakentuu ihmisten välille kaikista vahvimmin silloin, kun ihmiset toimivat vilpittömästi ajattelematta omaa etuaan ja tekevät asioita nimenomaan tiimin hyväksi.

Miten mielestäni vilpittömyys on sitten näkynyt omissa vuorikiipeilyretkikunnissa, niin ihmiset ovat auttaneet tilanteissa, jolloin itsellä on ollut vaikeaa. Kova yskä aiheutti harmia minulle Nepalissa ja kysymättä kaveri antoi kurkkupastillin helpottamaan yskää. Toisaalta Jenkeissä kaverit tulivat hakemaan lentokentältä ja valmiita opettamaan minulle tuntemattomia asioita vain siitä syystä, että päästiin yhdessä kiipeilemään.

Väittämä 5: luottamus ja sen syntyminen on aina henkilökohtaista

Viimeinen väittämä perustuu sekä graduuni että ihan elämään yleisesti. Luottamus, sen rakentuminen ja sen kokeminen on aina henkilökohtaista. Meistä jokainen kokee eri tavalla, miten luottamus rakentuu ja erityisesti olosuhteet kuten vuorikiipeilyssä saattaa vaikuttaa luottamuksen syntymiseen.

Henkilökohtainen kokemus tuo myös oman mausteensa koko hommaan, sillä ei ole mitään suoraa kaavaa, jolla esimerkiksi vuorikiipeilyretkikunnan luottamus syntyisi vaan joka kerta porukka ja sen henkilökemioiden sattuminen sopivaksi määrittelee sen, miten hyvin luottamus eri ihmisten välille syntyy.

Mistä tekijöistä sinun mielestä luottamus syntyy?

 

Miten hankin lisätuloja vuorikiipeilyä varten? Laskutuspalvelu kevytyrittäjän tukena

*Yhteistyössä Kassavirtasen kanssa

Vuorikiipeily ei ole halvimmasta päästä oleva harrastus ja olen vuorikiipeilyn kustannuksia avannut täällä blogin puolella teille lukijoille aikaisemmin. Varmaan joku lukija on miettinyt, miten oikein rahoitan vuorikiipeilyn ja ajattelin tänään avata tätä puolta tarkemmin. Tämän artikkelin tavoitteena olisi kertoa teille mahdollisuuksista hankkia lisätuloja ammattitaidosta kuten valokuvaamisesta, sisällöntuotannosta tai vaikkapa käsitöiden tekemisestä. Artikkeli on tehty yhteistyössä Kassavirtasen kanssa.

Olen pitkään haaveillut sellaisesta elämästä, jossa voin joustavasti tehdä töitä ja kiipeillä vuorilla. Toiveissani on ollut elämäntyyli, joka mahdollistaa kiipeilyn eri puolilla maailmaa ja toisaalta sellaisen ansaintalogiikan, joka mahdollistaa järkevän elämäntyylin myös kotona ollessa. Kallis harrastus asettaa omat haasteensa tähän yhtälöön, sillä rahaa pitäisi saada säästettyä reissuja varten aikamoista tahtia ja samaan aikaan olisi hyvä saada lisätuloja normaalin päivätyön palkan lisäksi, joilla rahoittaa harrastamista.

Blogitöitä tekemässä läheisessä kahvilassa

Olen digitaalisen markkinoinnin konsultti ja teen tällä hetkellä 80 % työaikaa normaalisti työnantajan palkkalistoilla. Tämän lisäksi olen ollut vuoden päivät toiminimiyrittäjä. Mietin pitkää, laitanko oman yrityksen pystyyn vai käyttäisinkö erilaisia markkinoilla olevia laskutuspalveluja. Päädyin itse perustamaan toiminimen, mutta yhtä hyvin laskutuspalveluiden käyttö olisi mahdollista. Oman toiminimen perustamisen yhteydessä olen joutunut tutustumaan erilaisiin yrittäjyyteen liittyviin asioihin kuten laskujen maksamiseen, kirjanpitoon ja velvoitteisiin, joita minulla yrittäjänä tulee.

Laskutuspalvelu helpottaa kevytyrittäjän arkea, sillä laskutuspalvelun kautta pystyy pienistä sivutoimisista projekteista laskuttamaan ilman oman yrityksen haasteita kuten esimerkiksi kirjanpitoa. Laskutuspalvelua voi käyttää myös työntekijöiden palkkaamiseen, sillä laskutuspalvelu hoitaa työnantajan ja työntekijän puolesta erilaisista velvoitteista. Sanoisin, että laskutuspalvelun suurin hyöty verrattuna yrittäjyyteen on nimenomaan helppous ja joustavuus. Laskutuspalvelu sopii myös testaamaan omaa yrittäjyyttä ja mahdollisuutta lisätuloihin.

Kevytyrittäjyys ja laskutuspalvelut sopivat erityisesti vuorikiipeilijälle ja muille projektiluontoisia töitä tekeville yrittäjille kuten bloggaajille. Laskutuspalvelu luo mahdollisuuden täydentää tuloja normaalin palkkatulon lisäksi. Kirjoitan itse paljon erilaisista yhteistöistä ja nämä sisällöntuotantoprojektit omaan blogiini ovat yrityksille maksullisia. Näihin palveluihin pystyn käyttämään laskutuspalvelua hyväksi. Tämän lisäksi käyn kertomassa matkoistani erilaisille järjestöille ja yrityksille, jolloin voisin hyvin käyttää laskutuspalvelua palkkioiden laskuttamiseen.

Yrittäjyyden yksi parhaimmista puolista on se, että töitä pystyy tekemään lähes mistä päin tahansa maailmaa. Voin olla Lapissa erämökissä, Norjassa vuoren juurella tai Nepalissa Namche Bazaarissa katselemassa työhuoneen ikkunasta vuoristomaisemia. Oikeastaan ainut iso vaatimus töille on toimiva läppäri ja nettiyhteys. Nykyään lähes kaikki palaverit ja muut työasiat hoituvat etänä ja ainut haaste voisi olla iso aikaero maiden välillä. Myös laskutuspalvelua voi käyttää mistä päin tahansa maailmaa ja esimerkiksi tapaamiset kirjanpitäjän kanssa, jotka yrittäjänä tulisi, jäävät täysin pois.

Töitä voisi tehdä vaikka tuolla pienessä vuoristomökissä

Laskutuspalvelun isoimpia hyötyjä verrattuna esimerkiksi toiminimiyrittäjyyteen ovat sen helppous ja vaivattomuus. Vaivattomuuden ja nopeuden lisäksi laskutuspalvelua on nopeaa käyttää eli tehdyistä sivuprojekteista saa nopeasti lähetettyä laskun asiakkaalle ja työntekijänä saa palkan nopeassa aikataulussa omalle tilille. Arvostan ainakin itse sitä, että laskutuspalvelun kautta laskujen lähettäminen on helppoa ja minulla ei mene laskutuksessa tunteja kerrallaan.

Yksi laskutuspalvelua tarjoava yritys on Kassavirtanen, joka on kevytyrittäjille sopiva laskutuspalvelu. Kassavirtanen on markkinoiden edullisin vaihtoehto, sillä se on ainoa yritys, jossa palvelumaksu on 2 % laskujen hinnasta. Tämän lisäksi Kassavirtasta on helppo käyttää ja käyttöliittymä sopii hyvin vaikka työpaikan sijainti olisi fyysisesti siellä vuorien juurella. Kassavirtasessa on myös mahdollisuus käyttää pikapalkkaa, jolloin palkan saa jo samana päivänä tilille. Pikapalkassa palvelumaksu on hiukan korkeampi, nimittäin 2,5 %:a normaalin palvelumaksun lisäksi. Palvelu sopii niin kevytyrittäjille työstä laskuttamiseen kuin yrittäjille työntekijän palkkaamiseen.

Laskutuspalvelun hyödyntäminen on minulle mahdollisuus toteuttaa omia unelmia ympäri maailmaa ja tehdä elämästäni sen näköistä kuin toivoisin. Me eletään täällä vain kerran ja unelmien täyttymiseksi laskutuspalvelu tuo juuri sellaisen mahdollisuuden, jolla esimerkiksi itse rahoitan paljon tulevia reissujani. Ilman näitä lisätuloja ei kaikki tehdyt reissut toteutuisi, sillä pelkät palkkatulot eivät riitä kattamaan harrastuksen kustannuksia.

Koen, että olen saanut yrittäjänä paljon mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistani siihen suuntaan, jonka näen tärkeäksi. Mutta yrittäjyys on tuonut myös omanlaista stressiä, sillä joka kuukausi täytyy tietyt juoksevat asiat hoitaa ja sen vuoksi laskutuspalvelu sopii monelle kevytyrittäjälle erinomaisesti. Oleellista onkin se, että mietit, mitä sinä voisit tarjota yrityksille ja toivottavasti teet sitä intohimoisesti. Tsemppiä kaikille unelmien jahtaamiseen ja yrittäjyyteen!

 

 

Viikonlopun retkikohteet – suosituksia pääkaupunkiseudulle

Aurinko pilkottaa pilvien välistä ja monen viikon kurja sadekeli näyttäisi tänä viikonloppuna olevan vain muisto. Föhn-tuuli puhaltaa Norjan vuorilta ja jo eilen ilmassa oli tosi keväinen tuulahdus. Ainakin omalla kohdalla viikonloppu on mahdollisuus tehdä päiväretkiä ulos ja tässä on lempparikohteeni pääkaupunkiseudulta.

Sipoonkorvi

Sipoonkorpi on kansallispuisto Sipoossa ja Vantaalla. Autolla tai bussilla pääsee kaikista näppärimmin Kuusijärvelle, josta voi sitten lähteä retkeilemään. Kuusijärvellä on myös mahdollisuus käydä saunassa ja avannossa retken jälkeen. Sipoonkorvesta on tullut yksi lempparipaikkani, koska siellä alkoi esimerkiksi polkujuoksuharrastus.

Sipoonkorpeen juoksemaan

Sipoonkorpeen juoksulenkille

Sipoonkorvessa lenkkejä saa tehtyä muutamasta kilometristä useisiin jopa kolmenkymmenen kilometrin mittaisiin seikkailuihin metsässä. Suosittelen suuntaamaan Bisajärven suuntaan. Sipoonkorvesta löytyy vaihtoehtoja perinteiseen retkeilyyn ja näin talvella myös hiihtolatuverkosto on kattava.

Kopparnäs

Kopparnäs on Helsingistä noin 40 kilometrin päässä sijaitseva merellinen ulkoilualue, jossa pääsee nauttimaan kallioille ulkoilusta. Voin vain uskoa, että näin talvella maisemat ovat todella kauniit ja ainakin syksyllä, kun viimeksi kävin Kopparnäsissä oli kalliot ehdottomasti yksi lempipaikkani.

Kopparnäs retkeily

Syksyllä Kopparnäsissä eväitä syömässä

Jos suuntaat Kopparnäsiin, niin suosittelen olemaan erittäin varovainen rantakallioilla, sillä ne voivat olla todella liukkaassa kunnossa. Osa lumista on sulanut viime viikkojen vesisateiden jälkeen ja sen vuoksi kallioilla todennäköisesti on erilaisia sulamiskohtia, joita kannattaa varoa.

Nuuksio

Nuuksion kansallispuisto on erinomainen ulkoilukohde myös talvella ja viimeksi olen siellä itse käynyt sauvakävelemässä poluilla. Nuuksio on ollut erittäin suosittu kohde ainakin viimeisen parin vuoden aikana ja kannattaa Nuuksioon suunnatessa varautua siihen, että metsässä tulee vastaan muitakin ihmisiä. Sehän ei sinänsä ole ongelma, mutta jos kaipaat metsän rauhaa, niin Nuuksion suosituimmat polut kuten Haukkalammen maasto ei ole siinä tapauksessa suositteluni.

Harjoittelu vuorikiipeilyä varten

Tapaninpäivän pk-lenkki Nuuksiossa

Nuuksiossa tykkään erityisesti heidän luontokeskus Haltian maastoista ja Nuuksiossa on niin ikään näin talvella hyviä mahdollisuuksia myös hiihtämiseen eikä ainoastaan vain retkeilyyn. Näin talvella on hyvä puoli, että Nuuksiossa liikkuu enemmän porukkaa, sillä polut ovat todennäköisesti tallautunut ja liikkuminen onnistuu melko vaivatta ilman, että itse täytyy aurata polkua alusta alkaen.

Hiihtoladut Paloheinässä ja Hakunilassa

Jos retkeily tai ulkoilu ei kiinnosta, vaan olet enemmän hiihtomiehiä tai -naisia, niin suosittelen suuntaamaan Paloheinään tai Hakunilaan. Nämä suositukset toimivat erityisesti vapaan hiihtotavalle, ja perinteisellä Oittaa taitaa olla yksi suosituimpia paikkoja käydä hiihtämässä.

Paloheinässä kymmenen kilometrin mittainen peltolenkki mahdollistaa sen, että vähän kokemattomampikin hiihtäjä pääsee nauttimaan laduista ja hiihtoladulla ei tarvitse mennä verenmaku suussa. Hakunilassa sen sijaan maastot ovat selkeästi jyrkempiä ja maasto sopii erityisesti haasteita kaipaavalle oman elämänsä Krista Pärmäkoskille ja Iivo Niskasille.

Maksimaalinen hapenottokyky

Harjoittelemassa Lahdessa

Itse aion nyt lauantaina suunnata ulos rauhalliselle lenkille ja todennäköisesti käydä ulkoilemassa lähimaastoissa pidemmän pk-lenkin. Huomenna sen sijaan ajatus oli mennä hiihtämään pidempi lenkki, mutta kohde on vielä päättämättä. Lahti on myös yksi vaihtoehto hiihtokohteelle ja Lahteen pääseekin näppärästi hiihtämään myös Helsingistä käsin.

Tärkeintä kuitenkin on, että menee näin upealla kelillä ulos ja nauttimaan keväästä! Aurinkoista viikonloppua!

Ystävien merkitys vuorilla

Ihanaa ystävänpäivää! Tänään ajattelin kertoa teille, miten tärkeitä ystävät ovat vuorilla ja mitä ystävyys merkitsee minulle. Ilman muita ihmisiä en usko, että olisin saavuttanut juuri mitään ja toivon, että pystyn tukemaan ystäviäni samalla tavalla kuin he tukevat minua. Vuorilla tiimipeli on kyllä yksi isoin onnistumisen avain.

Ystävyys vuorilla on siinä mielessä erilaista, sillä toisin kuin arjessa, saattaa vuorilla ystävyys syntyä huomattavasti nopeammassa ajassa. Uskon, että suurin syy tähän on se, että ihmiset viettävät todella intensiivisesti aikaa vuorilla ja retkikunnan jäsenten kanssa jaetaan erilaiset murheet ja ilot. Parin viikon intensiivinen reissu voi vastata vuosien ystävyyssuhdetta toisaalla.

Olen saanut matkojeni aikana sellaisia ystäviä, joita ei oikein muualta ole löytynyt. Vuorilla ystävyys syntyy jotenkin huomaamatta ihmisten välille ja se on kuin liima, joka mahdollistaa yhteisen tavoitteen täyttymisen. Usein uudet ystävät ovat olleet telttakamuja tai Suomessa yksi tärkeä ystäväni vuorilla on ollut Matka-Mikko. 

Uusia ystäviä vuorilla

Vuorilla ystävyys syntyy tekemisen ja yhdessä vietetyn ajan avulla, mutta sanoisin, että ennen kaikkea tekemisen kautta. Yhdessä kävellään, käydää kiven takana pissalla, nauretaan valtaville peruna-annoksille, harmaalle keitolle ja kuivasta ilmasta halkeavalle iholle tai maailmanluokan pahimmalle pandarusketukselle.

Ystävät, joita olen reissuilta löytänyt, on siinä mielessä ainutlaatuisia, että heidän kanssaan ei välttämättä nähdä usein tai edes toista kertaa reissun jälkeen. Silti sanon heitä ystäväksi, sillä tiedän että minulla on majapaikka Jenkeissä, Turkissa tai Hollannissa jos sinne haluan mennä. Vastaavasti ystävät ovat aina tervetulleita Suomeen ja joulukuussa englantilainen ystäväni vierailikin Suomessa vaimonsa kanssa.

Kiipeilykaverit Mera Peakin yläleirissä

Kiipeilykaverit Mera Peakin yläleirissä

Ystävyys on minulle sukupuoleen, ikään tai oikeastaan mistään muusta riippumatonta ja eniten merkkaa se, miten henkilökemiat kohtaavat. Minulle on ollut pienestä asti helppo saada kavereita, mutta sydänystäviä on vähän. Olen potenut huonoa omatuntoa, koska en aina ole kovin hyvä pitämään yhteyttä ja viime aikoina kiire on lisännyt oikeastaan stressiä sosiaalisista tilanteista. En siis ole aina hyvä ystävä, mutta tosipaikan tullen toivottavasti sitäkin luotettavampi.

Ystävyydessä muutenkin uskon siihen, että laatu korvaa määrän. Vuorilla saadut ystävät on sellaisia, että niistä on tullut elämänmittaisia suhteita, joissa jaetaan ystävyyden ja vuorilla olemisen haasteet sekä ilot. Onko sen parempaa kuin viettää myrskyä teltassa ystävän kanssa tai juhlia onnistunutta reissua pizzalla reissun jälkeen tai suunnitella tulevia seikkailuja yhdessä luotettavien reissukumppanien kanssa? Ei ainakaan omasta mielestäni.

Baruntsen ykkösleiri 6100 metrin korkeudessa

Minä ja Don matkalla ykkösleiriin

Vaikka tänään on ystävänpäivä, niin se on vain muistutus ystävyydestä ja toisaalta mahdollisuus antaa kiitosta elämän seikkailukumppaneille! Kiitos ystävät, että olette siellä ja toivottavasti seikkaillaan myös tulevaisuudessa yhdessä!

 

Telttapaikkojen top 5

Katselin tässä Instragramista kuvia eräänä iltana ja jollain telttavalmistajalla oli upea kuva öisestä maisemasta, jossa oli teltta ja teltan lähistöllä ihmisiä otsalamppuineen. En telttaile Suomessa joka viikko, vaikka siitä kovasti pidänkin, mutta vuorilla telttamajoitus on hyvinkin tuttu. Telttapaikkoja on tähän mennessä ollut useita erilaisia ja haluaisin jakaa tässä artikkelissa teidän kanssanne minun tähän mennessä top 5 telttapaikkaa eri puolilta maailmaa.

Top 5: Baruntsen II leiri 6400 metrin korkeudessa

Tämä telttapaikka on pääsee listallani viidenneksi oikeastaan sen vuoksi, että telttapaikka tuli viidessä yössä erityisen tutuksi ja lopulta paikka toimi tukikohtana Baruntsen huiputtamiselle. Telttapaikka sijaitsi keskellä jäätikköä ja siitä oli reilusti matkaa lähimmälle jyrkänteelle. Telttapaikka oli erityisen kaunis vähän kauempaa itse teltalta katseltuna ja pidin erityisesti paikan näkymistä Baruntselle ja muille lumihuippuisille vuorille.

Baruntsen toinen yläleiri

Top 4: Kilimanjaro Mawenzi 4315 metrin korkeudessa

Kilimanjaron vieressä on Mawenzi-niminen vuori, jonka juurella olimme yhden yön ennen Kilimanjaron huiputusta. Vuoren vieressä on pieni vuoristojärvi ja näkymät leiripaikalta on tosi jylhät aivan vuoren juurella. Kävimme myös kävelemässä leirin lähistöllä ja näkymät leiriin olivat todella kauniit vaikka pilvinen sää ei näyttänyt meille koko maisemasta ihan parhaimpia paloja.

Kilimanjaro Mawenzi telttapaikka

Top 3: Utah Canyonlands

Olimme Utahissa kanjoneilla Canyonlands-nimisessä kansallispuistossa. Koska kanjoneilla ei juurikaan sada keväällä, niin emme käyttäneet telttaa vaan nukuimme taivasalla. Olin ensin hiukan skeptinen ilman telttaa nukkumiseen, mutta kaverit olivat niin vahvasti sitä mieltä, että se on täysin turvallista, niin uskalsin nukkua ja hyvin nukuttikin tähtitaivaan alla. Tämä yöpaikka oli todella upealla paikalla ja keitimme illalliseksi riisiä ja mustia papuja ja joimme punaviiniä pimenevässä illassa. Ihan tosi upea ilta ja kanjoneiden kerrostuneisuus teki minuun ison vaikutuksen.

Utah Canyonlands

Top 2: Mera Peak yläleiri 5300 metrin korkeudessa

Yksi Mera Peakin kiipeämisen kohokohdista on mielestäni sen yläleiri, jossa nukutaan yksi yö ennen huipulle lähtemistä. Leiri sijaitsee kallioilla ja kun saavuimme leiriin, oli se niin täynnä telttoja, ettemme enää mahtuneet leiriin. Näin ollen siirryimme hiukan leirin yläpuolelle jäätikölle majoittumaan ja olimme oikeastaan kahden railon välissä yötä. Teltasta ei pimeällä uskaltanut kovin pitkälle lähteä vaikka muuten turvallisessa paikassa olikin. Telttapaikalta ei juuri nähnyt tulevan yön koitoksia, mutta sen sijainti jäätiköllä ja oikean yläleirin kivenlohkareiden välillä teki kyllä minuun ison vaikutuksen.

Mera Peakin yläleiri

Top 1: Baruntsen perusleiri 5400 metrin korkeudessa

Baruntsen perusleiri on kyllä tähän mennessä yksi vaikuttavimpia telttapaikkoja, joissa olen ollut. Sen vuoksi, että teltasta ulos astuessa näkymät ovat henkeäsalpaavat ja Baruntsen huippu on aivan perusleirin edessä. Perusleiristä on hyvä katsella tulevaa koitosta, miettiä asioita ja toisaalta haaveilla vielä tulevista reissuista. Perusleiristä tulee myös omanlainen koti, sillä siellä vietetään yleensä enemmän aikaa kuin muissa leireissä. Baruntsen perusleirin ympäristö on myös hieno, sillä leirin vieressä on pieni sulamisvesistä tullut järvi ja järven ympärillä on kiva käydä ulkoilemassa lepopäivän aikana.

Baruntsen perusleiri 5400 metriä

Nämä telttapaikat pääsevät siis ehdottomasti minun top 5 telttapaikkoihin, mutta näiden lisäksi Suomesta ja ulkomailta löytyy niin upeita paikkoja, että niitä on vaikea edes arvottaa, sillä jokaisessa telttapaikassa ja leiripaikassa on oma tunnelmansa. Oikeastaan leiripaikasta erityisen tekee myös se aika ja ne ihmiset, joiden kanssa telttapaikoilla ollaan. Teltta on vuorikiipeilymatkojen koti ja siinä mielessä jokainen telttapaikka on myös kotipaikka. Missä on teidän lemppari telttapaikat?

 

Kolme hyvää kohdetta aloittaa vuorikiipeily

Yksi yleisimpiä kysymyksiä, joita minulta on kysytty, on miten aloittaa vuorikiipeily ja millaiset kohteet voisivat olla hyviä. Vuorikiipeily tuntuu olevan kovassa nosteessa ja harrastajia löytyy Suomesta jo useita. Tämä on tietty hieno juttu ja vuorilla käy yhä useampi nauttimassa niiden tarjoamista haasteista.

Ensimmäisen vuorikohteen mietinnässä on mielestäni hyvä miettiä omaa nykyistä taitotasoa, omaa seikkailuluonnetta ja toisaalta valmiuksia heittäytyä. Olen omilla reissuilla tavannut ihmisiä, jotka ovat ensimmäisellä reissullaan ja toisaalta ollut mukana myös sellaisten matkassa, jotka ovat minua paljon kokeneempia ja monella osa-alueella taitavampia. Olennaista on, millainen seikkailuasenne on matkalla mukana.

Olen itse kiipeillyt Nepalissa, Patagoniassa, Perussa, Tansaniassa, Jenkeissä ja Norjassa. Näiden reissujen lisäksi tänä vuonna suuntaan ainakin Alaskaan ja vuoden muut reissut ovat vielä hitusen avoinna, mutta ne varmistuneet tässä lähiaikoina.

Omien kokemuksien mukaan suosittelen valitsemaan ensimmäisiksi kohteiksi seuraavia vuoria.

Nepali – vaellusta vuoristossa

Nepali on yksi lempikohteitani kautta aikojen. Siellä yhdistyy kulttuuri, vuoristo ja ystävälliset ihmiset. Nepalista löytyy kaikille jotain, sillä eri tasoisia ja vaatimuksiltaan hyvinkin erilaisia vaelluksia löytynee. Jos et ole ollut aiemmin korkealla, niin ensimmäinen kohde voisi hyvin olla vaellus vuoristoon, jossa itse kiipeily siis ei olisi se juttu vaan pääsisi kokeilemaan omia rajoja korkealla ilman teknistä osaamista.

Vuorikiipeilyä Nepalissa

Kävin itse ensimmäisen kerran 2013 Annapurna Circuit -nimisellä vaelluksella ja kahden viikon vaelluksen aikana opin siitä, mitä korkealla tapahtuu kropassa ja millaista vuoristomaisemissa vaeltaminen on. Reissu myös toimi kipinänä haastavampien reissujen tekemiseen.

Seuraavana keväänä 2014 olin jo uudestaan Nepalissa ja tällä kertaa vaeltamassa Everestin perusleiriin. Samalla reissulla kiivettiin Island Peak -niminen 6189 metriä korkea huippu ja tuolla huipulla avautui täysin uusi maailma itse vuorikiipeilyn pariin. Köysistössä liikkumista, railojen ylittämistä ja kiinteässä köydessä kiipeämistä. Reissu oli rankka, mutta kuitenkin sellainen, josta kuka tahansa oikealla asenteella pystyisi selviytymään.

Viimeisin reissu olisin sitten 7129 metrisen Baruntsen ja siinä samalla matalamman Mera Peak 6476 metrisen vuoren kiipeäminen. Edelleenkin yhtä upeaa, ihanaa ja niin ainutlaatuista maisemaa, mitä vain Nepalissa on.

Norja – jäätikkökurssin kautta omatoimista kiipeilyä

Norja on helposti saavutettava kohde ja suosittelen Jostedalin aluetta erittäin lämpimästi. Kävin itse viime kesänä jäätikkökurssin Norjassa ja se reissu oli askel omatoimiseen kiipeilyyn. Kurssin jälkeen kiipesimme kavereiden kanssa kaksi 2000 metrin huippua Uranostindin ja Store Smortabbtindin.

Vuorikiipeilyä Norjassa

Norjasta löytyy paljon kiivettävää ja vuoret tarjoavat mahdollisuuksia harjoitella jäätiköllä liikkumista. Jos olet kiinnostunut jäättikötouhuilusta, niin suosittelen käymään tähän tarkoitetun kurssin, jossa opetetaan asiat alusta pitäen ja oikeastaan kädestäkin pitäen. Näin takaat turvallisen liikkumisen vuorilla ja jäätiköllä ja toisaalta kasvatat sitä kautta myös omaa mukavuutta liikkua vuorilla.

Kilimanjaro – Afrikan korkein huippu

Kilimanjaron kiipeäminen on minulle yksi mieleenpainuvimmista huipuista tähän mennessä. Ei sen vuoksi, että huippu olisi ollut vaikein tai haastavin, vaan sen vuoksi että huipulla olin voittanut monen monta loukkaantumista ja saanut itseni siihen kuntoon, että huipulle kipuaminen oli edes mahdollista. Olin ollut neljä kertaa leikkauspöydällä vuoden sisään ennen huippua ja itkua väänsin samaa aikaan, kun huipun kyltti alkoi näkymään.

Vuorikiipeilyä Kilimanjarolla

Kilimanjaro ei ole ollenkaan helpoin mahdollinen ensimmäinen vuori kiivettäväksi, sillä sen 5895 metriä korkea huippu voi aiheuttaa omat haasteensa korkeuden puolesta. Vuori ei ole kuitenkaan tekninen, sillä huipulle käytännössä vain kävellään. Haasteet tulevat yleensä kovasta nousunopeudesta, sillä useimmat matkanjärjestäjät kipuavat huipulle viidessä tai kuudessa päivässä ja kaiken on mentävä nappiin, jotta huipulle on mahdollista kiivetä.

Afrikka ja Kilimanjaro on kuitenkin ainutlaatuinen kokemus, jossa laajat näkymät vuorelta alas savannille on aika vaikeata edes kuvailla, sillä ne on päästävä kokemaan itse. Kilimanjaro sopii erityisesti ihmisille, jotka hakevat yhtä huippua kiivettäväksi ja ovat kiinnostuneita uudesta kulttuurista Afrikassa. 

Näillä vinkeillä toivottavasti löydät sinun ensimmäisen vuorikohteen!

Podcast ja äänikirja suosituksia

Vuosi sitten, kun tein Firstbeatin Hyvinvointianalyysin ja kun sain palautteen, palautteen antaja kysyin minulta, että millaiset nukkumaanmenorutiinit minulla on. Vastasin, että menen sänkyyn ja laitan silmät kiinni. Mittauksessa oli havaittu, että alkuyön uni on levotonta lähes jokaisena mittauksen aikana olleessa yössä ja palautteen antaja suositteli nukkumaanmenorutiinien lisäämistä. Ne voivat olla venyttelyä, musiikin kuuntelua tai omalla kohdalla podcastien tai äänikirjojen kuuntelua.

Tämän jälkeen olen lisännyt erilaisten äänikirjojen ja podcastien kuuntelemista jokaiseen iltaan. Olen myös pitkillä lennoilla kuunnellut erilaisia äänikirjoja ja matkoilla olen pyrkinyt pitämään samanlaiset nukkumaanmenorutiinit kuin kotona. Äänikirjoissa on se hyvä puoli, että ne pystyy ajastamaan esimerkiksi 30 minuutiksi ja äänikirja menee automaattisesti silloin kiinni. Näin puhelinta ei tarvitse aukaista enää kirjan käynnistämisen jälkeen.

Kirjojen ja podcastien kuuntelemisen aloittamisen jälkeen unenlaatu alkuyöstä ja erityisesti nukahtaminen on parantunut. Itseasiassa monesti on käynyt niin, että kirjasta on kuullut vain minuutteja ja muuten olenkin sitten nukkunut. Matkoilla olen pitkillä lennoilla kuunnellut muutaman kirjan siten, että kirjan tarinasta on melko vähän edes jäänyt tietooni.

Suositut podcastit

Suosituimmat podcastit Spotifyssä

Olen täällä blogissa kertonut, että viime vuoden aikana olen kärsinyt ajoittain uniongelmista ja erityisesti heräilystä keskellä yötä. Olen saattanut monena yönä putkeen herätä kolmen aikaa aamuyöstä ja valvonut sitten aamuun asti. Olen ottanut tavaksi myös yöllä sen, että jos herään, niin aloitan kirjan tai podcastien kuuntelun. Näin yleensä saan unta uudestaan hetken kuluttua ja valvottavat asiat eivät paina mielessä, kun keskittyy kuuntelemaan kirjaa.

Kirjoja olen kuunnellut Bookbeat-sovelluksesta ja maksanut kuukausimaksua siitä. Podcasteja sen sijaa saa kuunneltua Spotifyn maksullisesta versiosta sekä monet podcastit löytyvät myös maksutta esimerkiksi Soundcloud-nimisestä palvelusta. Tykkään kuunnella yleensä suhteellisen asiapitoisia kirjoja tai podcasteja, mutta välillä kuunneltavaksi on myös valikoitunut erilaisia romaaneja. Mitä podcasteja ja äänikirjoja sitten suosittelen?

Aki Hintsa – Voittamisen anatomia

Tämä kirja on yksi lempikirjoistani sekä luettuna että kuunneltuna. Kirjassa pureudutaan hyvinvointiin ja siihen, miten kuka tahansa pystyisi parantamaan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Olen ollut todella innoissani kirjasta ja lukenut sen pariin otteeseen ja kuunnellut pari kertaa. Taas voisi olla hetki ottaa kirja kuunneltavaksi, sillä sen opit eivät tunnu vanhenevan oikein millään.

Thomas Erikson – Idiootit ympärilläni

Tämä kirja kertoo erilaisista ihmistyypeistä ja olen kirjan nyt kuunnellut pariin kertaan ja aloittanut lukemaan paperisena joululahjaksi saatua kirjaa. Mielestäni tämä avaa hyvin sitä, miten erilaisia ihmistyyppejä on ja miten jokaisessa tyypissä on sekä huonoja että hyviä piirteitä. Suosituksen arvoinen äänikirja!

Tiedeykkönen – Ylen podcast

Tiedeykkönen on yksi lempipodcastejani, sillä se on suomeksi tuotettu Ylen podcast, jossa käsitellään erilaisia tieteellisiä asioita. Olen oppinut muun muassa läskistä, biopankeista ja avaruudesta Tiedeykkösen avulla. Podcastin asiat perustuvat tutkimuksiin ja asiantuntijat eivät vain luule tietävänsä vaan perustelevat näkemykset erilaisilla tutkimuksiin perustuvilla tiedoilla.

Podcast Yle

Tiedeykkönen – Ylen podcast

Trained – Niken podcast

Trained on englanniksi puhuttu Niken erittäin laadukas podcast, jossa haastatellaan erilaisia urheilun asiantuntijoita. Podcastissa on käsitelty harjoittelua, nukkumista, syömistä ja palautumista yleisesti. Podcast on englanniksi puhuttu, todella hyvin ja laadukkaasti toteutettu podcast. Tykkään tästä ja erityisesti sen laadukkuudesta!

Auta Antti! – Antti Holman podcast

Auta Antti! on Antti Holman podcast, jossa hän hauskalla ja irvokkaalla tavalla käsittelee lukijoiden lähettämiä kysymyksiä. Olen vasta aloittanut podcastin kuuntelemisen, mutta se vaikuttaa hulvattomalta heti ensi minuuteista lähtien. Podcast on suomeksi, joten sopii suomalaisia podcasteja kaipaavalle.

W8 Podcast – urheilijoiden tarinoita

W8 Podcast on podcast, jossa olin itsekin Baruntsen reissun jälkeen vieraana. Podcastissa on haastateltu suomalaisia urheilijoita eri aloilta ja podcastiä pitävät miehet Wille ja Robson ovat erityisesti hurahtaneet triathlonin maailmaan. Podcastissa tulee hyvin erilaisia näkökulmia eri lajeista esille.

Jojo Moyes – äänikirjat

Jojo Moyesin äänikirjat ovat olleet sellaisia yön unettomuuden pelastuksia, että! Bookbeatissä äänikirjan lukijalla on minun korvaan sopiva rauhoittava ääni ja sen kautta päädyin kuuntelemaan näitä kirjoja. Kirjat pyörivät paljon rakkauden ympärillä ja niissä on päähenkilönä dramaattinen rakkauden uhri, joka pyrkii löytämään elämässään ratkaisua. Hömppää, mutta juuri sopivaa sellaista rentoutumiseen.

Podcast Suomeksi

Podcasteja puhelimelta

Näiden kirjojen lisäksi olen kuunnellut paljon erilaisia elämäkertoja kuten Maria Veitolan, Kiira Korven, Lauri Markkasen ja Antti Tuiskun kirjat. Erilaisten urheilijoiden tarinat kiinnostavat erityisesti, mutta kaikkien mielenkiintoiselta vaikuttavien ihmisten tarinat inspiroivat ja kirjat sekä podcastit toimivat erittäin hyvänä vaihteluna pelkälle musiikin kuuntelulle. Parasta on se, että näitä kuuntelemalla voi myös oppia paljon uutta ja töihin kävelyn, salilla olemisen ja sohvalla makoilun voi hyvin hyödyntää podcastien ja äänikirjojen parissa.

Podcastit ja äänikirjat ovat myös hyvää viihdettä vuorilla. Vinkkinä tosin sellainen huomio, että varmistakaa että olette ladanneet kirjat offlineen, jolloin teitä ei odota yllätys vuorilla, kun applikaatio pyytää kirjautumaan verkkoyhteyden avulla sisään. Näin nimittäin kävi minulle Nepalissa ja äänikirjoja ei sitten ollutkaan mahdollista kuunnella, vaikka olin ladannut niitä useita erilaisia valmiiksi odottamaan.

Minulla on myös salainen haave, jossa haluaisin pistää pystyyn oman podcastini. Haluaisin haastatella seikkailevia ihmisiä ja kuulla heidän tarinoitaan erilaisilta seikkailuilta. Ehkä jonain päivänä pääsen toteuttamaan tämän haaveen!

Maksimaalinen hapenottokyvyn testi

Kävin pari viikkoa sitten Pajulahdessa tekemässä maksimaalisen hapenottokyvyn testin ja sain eilen vihdoinkin raportin testin tuloksista. Testi järjestettiin siis Pajulahden tiloissa ja testin tavoitteena oli katsoa minulle ajantasaiset sykealueet harjoitteluun ja testata maksimaalinen hapenottokyky.

Testi voidaan suorittaa joko pyöräillen, juosten tai sauvakävellen. Minulle valikoitui lajiksi sauvakävely, sillä ajateltiin sen valmentajani Jussin kanssa olevan näistä lajeista kaikista lähimpänä vuorikiipeilyä. Olen tehnyt vastaavan testin joskus uintiakoina kahdesti ja sen jälkeen soutaen laktaattitestin.

Tällä kertaa testissä mitattiin laktaattien eli elimistön maitohappojen lisäksi myös hengityskaasut. Käytännössä testi eteni niin, että testissä käveltiin kolmen minuutin settejä ja jokaisen setin jälkeen arvioin kuormittavuutta, testaaja otti sormesta verinäytteellä laktaattipitoisuuden ja tämän jälkeen sekä maton nopeutta että kulmaa kasvatettiin. Kasvoilla oli testissä happimaski, joka mittasi hengityskaasuja. Testi loppui siihen, kun koin olevani antaneeni maksimisuoritukseni.

Maksimaalinen hapenottokyky

Harjoittelemassa Lahdessa

Testi kestää 21-30 minuuttia riippuen testattavasta ja minulla testi loppui 27 minuutin jälkeen. Paljon on tullut kyselyitä, että millainen testi oli ja rehellisesti sanottuna viimeisen minuutit ovat aikamoista raastoa, sillä maitohappoja alkaa olemaan kehossa ja samalla pitäisi kuitenkin saada revittyä itsestään kaikki irti. Testi onneksi loppuu aika nopeasti ja pahoja minuutteja on maksimissaan kolmannes testistä. Testi tuntui erityisen pahalta sen vuoksi, että en ole pitkään aikaan tehnyt tuonkaltaista maksimaalista suoritusta.

Testin lisäksi samalla otetaan rasvaprosentti, pituus ja paino sekä perusverenkuva, josta näkee muun muassa hemoglobiinin ja B-Eryt:n eli paljonko punasoluja on litrassa verta. Rasvaprosentti huitelee tällä hetkellä 21 % paikkeilla, hemoglobiini 146 ja muut veriarvot normaalin naisen arvoissa.

Millaiset testitulokset olivat?

Testitulokset eivät olleet kovin yllättävät, sillä olin jo edellisessä laktaattitestissä saanut ohjeeksi lisätä peruskestävyysharjoittelun määrä. Sitten olin toiminut kaikkien ohjeiden vastaisesti ja treenannut paljon vauhtikestävyysalueella, joka piti aikalailla minimissä. Tähän on nyt sitten syksyn ja loppuvuoden aikana tullut kiinnitettyä huomiota ja Jussin tullessa mukaan kuvioihin, on peruskestävyysharjoittelun määrä kasvanut.

Maksimaalinen hapenottokyky testi

Aerobinen kynnys

Tällä kertaa testituloksissa näkyi, että peruskestävyysharjoittelua on lisätty ja testin alussa laktaatit eivät lähteneet heti nousuun. Tämä oli oikeastaan uutinen, jonka halusinkin kuulla. Peruskestävyysharjoittelu on tuottanut edes jotain tuloksia ja olemme oikealla tiellä. Aerobinen alue minulla on 120-152 sykealueella ja sillä alueella pitäisi harjoittelussa keskittyä ja pystyä harjoittelemaan jopa 75 % kaikesta ajasta.

Anaerobinen kynnys minulla asettui testissä sykkeelle 187, jolloin vauhtikestävyysalue on 153-186 sykealueella. Edelleenkin suositus olisi, että näitä vauhtikestävyysharjoitteita tehtäisiin maksimissaan 2-3 kertaa viikossa ja niiden kesto ei tarvitsisi olla tunteja vaan enemmänkin maksimissaan tunnin kestoisia joko tasavauhtisia tai intervallityyppisiä harjoituksia.

maksimaalinen hapenottokyky testi -anaerobinen kynnys

Anaerobinen kynnys

Maksimaalinen hapenottokyky minulla asettui 51,1 ml/kg/min -tasolle ja se on sekä ikäiselleni että painoiselleni naiselle erittäin hyvä tulos. Maksimisyke testissä asettui 202-tasolle. Tämä alue on myös sellainen osa, joka on minulla hyvällä tasolla ja kestävyysominaisuuksien vahva osa.

Maksimi hapenotto

Maksimi hapenotto

Harjoittelussa ja tulosten parantamisessa täytyisi siis keskittyä nimenomaan matalatehoiseen ja pääasiassa peruskestävyysalueella tapahtuvaan harjoitteluun. Tämähän on sinänsä helppoa, sillä alueella harjoittelu on myös tavallaan helppoa vaikka se on ehkä henkisesti vaikeinta. Juoksuvauhti varsinkin on minulla todella hidasta ja välillä on tuntunut jopa epätoivoisen hitaalta saada harjoitukset oikealle sykealueelle.

Tästä on kiva lähteä jatkamaan töitä ja on oikeasti huojentavaa nähdä, että harjoittelu pk-alueella on jo tuottanut tuloksia vaikka toki hommia vielä riittää. Nyt suunta on selvä ja sykealueet sopivat juoksuun, hiihtoon ja sauvakävelyyn. Pyöräilyssä suositeltiin hiukan maltillisempia sykkeitä kuin nämä sykealueet olivat.

Mukavaa treeni-intoa siis näistä ja kohti seuraavia haasteita, tsemppiä kaikille treeneihin!

 

Vuoristotauti – kuka sen voi saada?

Vuoristotauti on yksi potentiaalinen riski, joka korkeassa vuoristossa liikkuessa on. Ihmiset kyselevät paljon, että olenko itse koskaan saanut oireita ja ajattelin avata nyt hiukan tarkemmin, mitä tiedän vuoristotaudista ja millaisia oireita minulla on itselläni ollut matkojen aikoina.

Nämä tiedot ovat opittuja reissujen aikana ja on hyvä ymmärtää, että en ole itse lääkäri tai asiaan erikoistunut asiantuntija. Jos haluat tietää asiasta lisää, niin suosittelen lukemaan erilaisia tieteellisiä julkaisuja aiheeseen liittyen (mm. Lääkäri Heikki Karinen on tutkinut asiaa ja tässä linkki hänen väitöskirjaansa).

Vuoristotauti on siis yksi yleisin sairastumisen syy vuoristossa ja hyvä uutinen on se, että omilla toimilla voi myös pyrkiä ehkäisemään oireita. Yksi oleellisimmista asioista on järkevä etenemisvauhti ja sopiva nousuvauhti, jotta keho tottuu korkeaan ilmanalaa. Mitä vuoristotaudista kannattaa tietää?

Mistä vuoristotauti johtuu?

Vuoristossa liikuttaessa, mitä korkeammalle liikutaan, sen pienemmäksi ilmanpaine laskee. Merenpinnan tasolla ilmanpaine on noin 13,9 kPa ja yli 8000 metrissä ilmanpaine on laskenut noin 3,9 kPa tasolle. Paine siis laskee, mitä korkeammalle noustaan.

Usein kuulee puhuttavan ja olen itsekin varmasti viljellyt, että happea on vähemmän. Ilmassa on 21 % happea ja tämä sama prosentti pysyy vaikka liikuttaisiin merenpinnan tasolla tai sitten yli 8000 metrissä. Laskevan ilmanpaineen takia keuhkot ja keho muutenkin saa vain tästä happimäärästä vähemmän käyttöön ja tunne “vähenevästä” hapesta tulee esille.

Se, mistä vuoristotauti sitten tulee, johtuu siitä että ihmiset eivät ole tottuneet pienempään ilmanpaineeseen ja keho ei ole tottunut siihen, että keho saa käyttöönsä alenevan ilmanpaineen takia vähemmän happea. Hiilidioksidipitoisuus kropassa alkaa nousemaan ja tätä samaa ilmiötä kutsutaan hypoksiaksi eli hapenpuutteeksi.

Vuoristotauti - millaisia eri muotoja on olemassa

Vuoristossa liikkuessa on hyvä ymmärtää, mitä korkeudesta tulevia riskejä on olemassa

Se, millaisessa korkeudessa oireita vuoristotaudista voi tulla, on hyvin yksilöllistä ja esimerkiksi itse olen huomannut 3500 metrin olevan itselleni sellainen korkeus, jossa ensimmäisiä oireita saattaa tulla jos nousutahti korkeuteen on ollut liian kova. Olen lukenut, että ensimmäisiä oireita saattaa tulla jopa 2500 metrin korkeudessa ja yli 3000 metrissä vuoristotauti on jo selkeästi yleisempää.

Tärkeää on ymmärtää, että vuoristotaudin synnyssä yksi merkittävä tekijä on se, kuinka nopeasti korkealle noustaan, sillä liian nopeaa nousua pidetään yhtenä isoimpana syynä vuoristotaudin syntymisessä.

Erilaisia vuoristotauteja?

Yleisin vuorilla liikkuvan vuoristotauti on akuutti vuoristotauti (AMS eli acute mountain sickness) ja sen yleisimpiä oireita ovat päänsärky, ruokahaluttomuus, oksentaminen, huimaus, vetämätön olo ja yleisesti oireet muistuttava kovaa krapulaa.

Jos oireiden tullessa jatkaa vain nousua korkeammalle tai ei huomioi oireita, saattaa akuutti vuoristotauti kehittyä vakavammaksi keuhkoödeemaksi (HAPE eli high altitude pulmonary edema), jossa keuhkoihin alkaa kertymään nestettä ja pahimmillaan tauti voi olla hengenvaarallinen. Tämän lisäksi on mahdollista kehittyä aivoödeeman oireita (HACE eli high altitude cerebral edema), jossa vastaavasti nestettä alkaa kertymään aivoihin ja samaan tapaa nämä oireet on otettava erittäin vakavasti. Vakavissa oireissa on yksi ja ainoa hoitokeino, se on laskeutuminen alemmas korkealta.

Vuoristotauti - missä korkeudessa se tulee

Yläleirissä Amphu Labtsa passin kohdalla Nepalissa

Tärkeintä vuoristotaudin hoidossa on ehkäisy eli lähtökohtaisesti halutaan välttää kaikkia oireita ja sitä kautta pidemmälle kehittyviä vuoristotaudin muotoja.

Millaisia kokemuksia minulla on vuoristotaudista?

Minulla on ollut reissuilla oireita vuoristotaudista ja yleisin oire on ollut päänsärky. Nepalissa nyt syksyllä ensimmäisen yön jälkeen 3200 metrissä huomasin, että kasvoni ovat selvästi turvonneet. Nestettä oli siis kertynyt kroppaan. Turvotus kuitenkin alkoi laskea, sillä vietimme seuraavan yön samassa korkeudessa. Oleellisin asia vuoristotaudin ehkäisyssä on nukkumakorkeuden vähittäinen lisääminen ja suositeltu tahti 300-500 vertikaalimetriä yössä. Välillä nousua joudutaan leiripaikkojen takia ottamaan enemmänkin, jolloin on hyvä tiedostaa, että isoja hyppyjä ei ole mahdollista ottaa joka päivä.

Mera Peakin yläleiriin 5800 metrin korkeuteen saavuttaessa, minulla jyskytti päähän ja otin Panadolin päänsärkyyn. Päänsärky alkoi helpottamaan oloa ja join reilusti vettä leirissä, sillä olin päivän aikana juonut huonosti nesteitä liikuttaessa. Minulla yleisimmät oireet vuoristotaudista ovat olleet päänsärky ja turvotus. Kilimanjarolta alas kävellessä tunsin, kuinka päänsärky oli kuin vasaralla olisi hakattu päätä ja oireet helpottivat alas mennessä.

Nepalissa ensimmäistä kertaa minulla oli oikeasti sellainen tunne, että en saa happea. Olimme kiipeämässä toiseen yläleiriin 6100 metrin korkeudessa ja jouduin pysähtymään ottamaan ja haukkomaan happea noin viiden askeleen välein. Jo pelkästään leirissä teltassa makoilu piti sykkeen 110 tasolla ja syödessä piti myös muistaa pitää hengitystaukoja. Tämä ei varsinaisesti ole vuoristotaudin oire, mutta havaintoja, joita korkealla tein.

Usein retkikunnassa jollain henkilöllä on enemmän oireita kuin toisilla ja syy siihen on niin yksilöllinen, että etukäteen on vaikea edes arvata kuka kärsii oireista ja kuka ei. Hyvä on ymmärtää se, että varsinkaan kunnolla ei ole asian kanssa juurikaan tekemistä ja välillä jopa “parhaimmassa kunnossa” olleet ovat saattaneet olla niitä, jotka saavat ensimmäisenä oireita.

Hyvä indikaattori ihmisten oireista on kokemukseni mukaan myös se, kuinka puheliaina ja virkeän oloisina ihmiset pysyvät. Jos itsellä on tunne, että viisi vasaraa hakkaa päätä, niin samaan aikaan ei tee juurikaan mieli heittää hauskaa läppää vaan oikeastaan ainoa ajatus on itsellä siinä hetkessä vain se, miten päänsäryn saisi pois.

Vuoristotauti - millaisia oireita minulla on ollut

Tältä näyttää pääkipuinen Anni – ei näytä siltä, että hyvä läppä lentäisi

Ruokahalun häviäminen on yksi yleisimmistä ensioireista akuutissa vuoristotaudissa, mutta itse en ole koskaan kokenut ruokahalun menettämistä. Ruoka on aina maistunut hyvin ja hyvältä, mutta reissukavereista on joskus nähnyt, miten inhottavaa syöminen voi olla jos voi huonosti. Edelleen jos haluat samaistua tilanteeseen ja mietit elämän pahinta krapulaa ja heti ensimmäisenä sinulle tarjottaisiin siinä tilanteessa esimerkiksi kaurapuuroa, niin mikä olisi reaktiosi?

Oleellista on mielestäni olla rehellinen omista oireita. Ei ole heikkoutta myöntää, että päätä särkee tai ruoka ei maistu. Tärkeintä on, että kaverit retkikunnassa tietää missä mennään jos oireet pahentuvat tai muuttuvat vaarallisiksi ja erityisesti vaara piilee jos oireita piilottelee muilta. Tiedän itsekin, että voi olla vaikea myöntää, että nyt muuten on korkeudesta johtuvia oireita, mutta en usko kenenkään ajattelevan asiaa negatiivisesti, itse en ainakaan niin tee. Vuoristotauti on inhimillistä eikä kukaan sitä halua niin kuin mitään muutakaan sairautta, tärkeintä on vain tiedostaa oireet ja tehdä oikeanlaisia päätöksiä, jotta hölmöilystä ei koidu ikäviä seuraamuksia. Rehellisyys siis maanperii – vuorillakin.

Tämä artikkeli ei ole pelotteluksi vaan lisäinformaatiota niille, jotka ovat miettineet vuoristotautia ja jotka ovat minulta kysyneet, miltä se tuntuu tai olenko koskaan itse saanut oireita. Toivottavasti tästä ja Heikki Karisen väitöskirjasta on helppo aloittaa vuoristotaudista lukeminen!