Ostin kesää varten kevyen kahden hengen teltan, jotta pystyn tekemään kesäretkiä pyörällä ja vaeltaen. Teltta saapui pari viikkoa sitten ja sitähän piti päästä heti testaamaan arkiretken merkeissä. Olin jo hetken suunnitellut, että ajan juhannukseksi mökille pyörällä ja samalla pystyin testaamaan pyörälaukkujen toimintaa oman pyöräni kanssa.
Päätin ajaa pyörällä Kirkkonummelle Meikon ulkoiualueelle yöksi ja herätä aikaisin aamulla, jotta ehdin takaisin kotiin aamulla alkavaan palaveriin – harmikseni palaveri peruttiin viime hetkillä ja olisin tämän tietäessäni ajanut myös pyörällä kotiin.
Ostin keväällä uuden gravel-pyörän, jolla olen ajanut useita pidempiä lenkkejä sekä soratiellä että asfaltilla. Pyörä on maantiepyörääni verrattuna todella paljon mukavampi ajaa ja ajoasento ei ole niin sporttinen kuin maantiepyörässäni. Runkokoko on myös selkeästi pienempi, joka selkeästi sopii minulle. Ostin pyörän hetken mielijohteesta (osittain sen vuoksi, että runko oli niin kauniin värinen) ja ostos on osottautunut onnistuneeksi.
Pyörä on sen tyyppinen, että sillä pystyy tekemään pitkiä retkiä ja toisaalta ajamaan kevyempiä lenkkejä myös kaupungissa. Ostin pyörän pääosin työmatkapyöräilyä varten, mutta olen huomannut ajavani sillä enemmän kuin maantiepyörällä.
Ostin pyörään myös pyörälaukut, joiden avulla pystyn pakkaamaan mukaani yöpymistavarat ja retkeilemään kesän aikana ympäri Suomea. Vertailin pitkään laukkuja ja päädyin ostamaan XXL:stä halvimmat mahdolliset laukut, sillä en ollut täysin varma saisiko rahalla oikeasti ostettua paremmat laukut. Päädyin ostamaan satula-, runko- ja tankolaukun.
Meikon ulkoilualue on Kirkkonummella sijaitseva ulkoilupaikka, jossa pääsee nauttimaan kirkasvetisestä järvestä. Meikonjärven ympäri kulkee noin seitsemän kilometrin mittainen polku, jossa näkyy usein myös polkujuoksijoita lenkillä. Meiko on mielestäni ihana paikka sen takia, että järven vesi on usein lämmintä, siellä on kirkasta vettä ja päivää voi viettää rantakalliolla, josta pääsee suoraan pulahtamaan uimaan. Matka on myös todella siedettävän pyöräilymatkan päässä eli kohde on helposti saavutettavissa.
Ajoin Helsingistä Espoon rantareittejä ja hiekkateitä pitkin kohti Kirkkonummea ja 50 kilometrin mittainen lenkki taittui yllättävän nopeasti vaikka mukana oli yöpymistavarat. Pyörälaukut toimivat hyvin, mutta kiinnitin teltan ohjaustankoon ja jouduin alkumatkasta pitämään teltasta kiinni, koska se meinasi valua etupyörään kiinni ja kangas meinasi hankautua puhki. Kävin sitten Kirkkonummella ostamassa kiinnitysmustekaloja, joilla sain teltan napakammin kiinni.
Päivä oli kuuma ja helteinen, joten heti Meikkoon päästyäni pulahdin uimaan ja vietin järvessä useamman hetken uiden ja katsellen muita rannalla olijoita. Illan mittaan luin kirjaani ja söin retkiruokapussin, jonka olin ottanut mukaan.
Illalla minua väsytti, mutta telttaan kömpiessäni uni ei meinannutkaan tulla silmään. En ollut retkeillyt pitkään aikaan yksin ja nukkumaan mennessä päässä alkoi pyörimään kaikenlaiset ajatukset sarjamurhaajista pedofiileihin ja stalkkaajiin – tietysti ymmärtäen, että ne eivät ole tavallisena torstaina Meikossa puskassa vaanimassa minun perässä. Katselin sitten teltasta auringonlaskua ja kuuden aikaa heräsin siihen, että kelloni soi.
Ajoin aamupalalle Kirkkonummen juna-aseman R-kioskille ja hyppäsin 7:27 junaan kohti Helsinkiä. Kotona olin hieman yli kahdeksan ja samalla huomasin saaneeni viestin, että palaveri jonka piti alkaa yhdeksältä olikin peruttu. Harmitti, sillä olisin tämän tiedessäni voinut hyvin ajaa pyörällä myös kotiin Meikosta, mutta näin arkiretkeksi junakin toimi oikein hyvin.
Tajusin reissulla sen, että kesästä voi todella nauttia myös arkiretkien muodossa ja yöksi voi lähteä lähiluontoon vaikka seuraavana päivänä olisikin töitä. Oikeasti kyse oli ainakin omalla kohdalla vain pienestä vaivannäöstä ja siitä, että lähti matkaan työpäivän jälkeen.
Suosittelen vastaavia mikroseikkailuja ja tällä viikolla tarkoitus on suunnata seuraavalle matkalle!
