Tuntuu, että itselle sattuu ja tapahtuu koko ajan. Etenkin sählääminen johtaa usein siihen, että vahingossa sattuu johonkin paikkaan. Urheilija ei tervettä päivää näe, mutta tämäkin sanonta tuntuu vähän epäreilulta… Eikös urheilijan tulisi olla hyvässä kunnossa ja voimakas treenatussa kropassa ja ennen kaikkea terve?
Pari viimeistä päivää olen pyöriskellyt näiden tunteiden vallassa. Olenko vaan niin kova sähläämään, että polven kanssa tilanne on nyt mikä on? Toinen näkökulma tähän sähläämiseen on se, että haluan vain niin kovasti monia asioita ja sitten tapahtuu kun yritys on niin kova.
Viimeisin sähläys on perjantailta: harjoiteltiin muscle-upeja crossfitissä ja testasin näitä todella todella paksulla kuminauhalla avustettuna, joka tuntui ponkasevan koko naisen katosta läpi. Siinähän minä sitten latasin kaikki voimani ja kuminauhan avustuksella voimani ohjautuvat suoraan rinta edellä tankoa päin. Nyt sitten rintakehä kipeänä olen irvistellyt pari päivää, mutta onneksi urheileminen onnistuu ja mitään sen vakavampaa kuin kova tälliä tullut rintakehään. Päässäni onkin soinut viime päivien aikana biisi: ”ettei nyt vaan sattuis mitään”.
Sählääminen kuuluu vähän luonteeseeni. Hermostuneena aloitan sähläämään, tiedättekö sellaista päätöntä sähläämistä edes takaisin ilman oikeaa ajatusta. Onneksi tiedostan tämän sähläämisen ja tiedän, että heti sen aloitettuani pitää vetää henkeä ja rauhoittua. Tässäpä oikein elävä esimerkki sähläämisestä vuorilla: 2013 Nepalissa viimeisenä iltana ennen huiputusta mahassa alkoi vääntämään. Pelkäsin mahavaivoja niin paljon, että paniikissa vetäsin kaikki mahdolliset ripulilääkkeet (vaikkei minulla ollut siis ripulia) ja niin kovalla vauhdilla, että meinasin vetää jauhemaisen ripulilääkkeen väärään kurkkuun ja seuraavaksi yskittikin niin kovasti, että meinasin oksentaa.. Jepjep! Ettei nyt vaan sattuis mitään. Mitä sitten tapahtui?
No mahatautia ei tässä vaiheessa vielä tullut, ja maha oli täysin normaali. Eli olisi ehkä kannattanut illalla mahan vääntäessä odottaa hetki ennen sähläämistä lääkkeiden kanssa. No tulipa sählättyä ja kaikki loppu lopun peleissä hyvin!
Tekevälle sattuu, no niinpä tuntuu sattuvan! Onneksi elämästä selviää kun yrittää ottaa asiat vastaan mahdollisimman hyvin. Myönnän, että polven tilanne on harmittanut… Voi että, se onkin harmittanut ihan tosi paljon! Itkuja on tullut väännettyä, mutta samalla olen kuitenkin päättänyt, että jos polvi leikataan siitä tulee polvi, jolla kiipeän Everestille. Jos ryhdyn projektiin, ryhdyn siihen täysillä ja täysin sitoutuneena. Nyt tilanne on polven suhteen siinä, että vakuutusyhtiöllä on päätettävänä maksusitoomuspäätös. Mutta katsellaan, mitä sieltä suunnalta tulee päätökseksi.
Tänään on muuten niin jännittävä päivä, toivotaan ettei Leijonat sählää vaan voitto tulee kotiin niin kuin pitää!
