Olin pari viikkoa Ylläksellä etätöissä ja treenaamassa sekä ennen kaikkea nauttimassa talvesta. Raskas syksy kaikkine isoine muutoksineen ja menetyksineen on vienyt voimia ja maiseman vaihtaminen teki kyllä tässä kohtaa todella hyvää. Oikea ja erityisesti luminen talvi kaikkine talvilajeineen on todella tärkeä ja Helsingissä asumisen yksi isoimpia harmeja on ollut kunnollisten talvien puuttuminen.
Aika kului todella nopeasti ja vielä pari viikkoa sitten Ylläksellä oli kolme kilometriä latuja auki. Myös siis siellä suunnalla oli vähän lunta, mutta kahden viikon aikana latuja saatiin 34 kilometrin verran auki ja pääsimme nauttimaan kunnon talvimaisemista.
Tässä muutamia vinkkejä, mitä Ylläksellä voi tehdä.
Maastohiihto
Ylläs on yksi hienoimpia paikkoja hiihtää. Latuverkostoa löytyy yli 230 kilometrin verran ja useimmat mökit sijaitsevat aivan latujen vieressä. Mökkimme sijaitsi Ylläsjärvellä ja aivan mökin pihasta lähti ladut, joita myös jo tässä kohtaa hoidettiin. Y1-hissiaseman vieressä oleva Lämpökolmosen lenkki oli ensimmäinen hoidettu kolmen kilometrin latupätkä.
Vähäisen lumimäärän vuoksi latuja ei alkuun ajettu tampparilla, vaan moottorikelkoilla. Viikkojen edetessä ja lumitilanteen parantuessa myös tamppari pääsi laduille ja latujen kunto parani huomattavasti.
Tasaisimmat maastot löytyvät Ylläsjärven, Aurinkotuvan ja Ylläs-rinteen suunnilta. Ylläsjärveltä Lämpökolmoselle on tasainen, pitkä nousu ja nousua kestää reilun kymmenen kilometrin verran. Toki nousun jälkeen paluu Ylläsjärvelle palkitaan pitkällä laskulla.
Sauvarinne
Kävin tekemässä useamman sauvarinneharjoituksen. Etsin Googlesta tietoa ja kysyin tutulta, että missä saisi parhaimman mäkitreenin Ylläksellä. Päädyin kulkemaan Y1-hissiasemalta huoltotietä pitkin Ylläksen huipulle. Nousu vallitsevissa lumiolosuhteissa kesti noin 50 minuuttia ja takaisin alas tuli 10 minuutin verran.
Parina aamuna olin ennen valoisaa aikaa liikkeellä ja todella rinteessä sai mennä hyvin rauhassa. Pari kertaa huoltoautot tulivat vastaan rinteessä, mutta muita ihmisiä ei näkynyt.
Ylläksellä tuuli useampana päivänä melko navakasti ja nousu huoltotietä pitkin oli välillä kylmä sekä näkyvyys oli todella heikkoa. Koin ensimmäistä kestää Suomessa whiteout-ilmiön, joka on tutumpi vuorilta. Tuossa tilanteessa ei näy kuin valkoista ympärillä ja suuntavaisto sekä tasapainoaisti menee melko sekaisin. Pahimmillaan tämä tilanne voi aiheuttaa eksymistä.
Liukulumikenkäily
Lunta oli tarpeeksi, jotta pääsi liukulumikenkäilemään. Teimme pitkän itsenäisyyspäivän retken Aakenustunturille. Nousimme tunturiin ja yritimme lähteä tunturia pitkin kulkemaan, mutta jouduimme kääntymään melko nopeasti takaisin vähemmän rakkakivikkoiseen paikkaan, sillä kivet pilkistivät vielä lumen seasta raapien lumikengän pohjaa. Vaihdoimme suuntaa ja pidimme tauon Porokämpällä pienessä ja idyllisessä autiotuvassa.
Täältä lähdimme takaisin tunturin päälle ja laskimme alas kohti parkkipaikkaa. Yhteensä retkemme kesti viisi tuntia ja se oli kyllä yksi reissun kohokohdista. Emme nähneet koko päivänä ketään muita, oli todella kaunista kaikkialla, näkyvyys oli kohtalainen ja retki oli ennen kaikkea onnistunut.
Huomaa, että Aakenustunturin parkkipaikalle Totovaaraan vievä tie oli huonosti aurattu ja pääsimme juuri ja juuri autolla parkkipaikalle. Myöskään viikko sitten lumitilanne ei olisi vielä riittänyt lasketteluun, vaan nimenomaan liukulumikengillä pärjäsi juuri ja juuri. Suksien pohjat olisivat menneet piloille pilkistävien kivien vuoksi.
Reissu oli onnistunut ja onneksi pääsemme vielä pariksi viikoksi takaisin Ylläkselle heti joulun jälkeen. Silloin otan mukaan untuvapuvun ja ylävuoristokengät, joita aion käydä testaamassa rinteessä Everestiä varten.
