Viisi viikkoa lähtöön Everestille ja valmistautuminen reissuun on viimeisillään. Ajattelin hiukan avata tilannetta paremmin, missä nyt mennään niin treenien, pakkaamisen kuin mahdollisesti muuttuvien suunnitelmien kanssa.
Kilimanjarolta palattuani olen keskittynyt palautumaan työmatkasta. Oli kuitenkin ihan eri asia olla töissä kuin toteuttaa omaa kiipeilyä. Töissä vastuualue on isompi ja toisaalta aistit olivat selkeästi virittyneemmät aistimaan esimerkiksi asiakkaiden tuntemuksia. Omilla reissuilla päävastuu on kuitenkin vain itsestä.
Lepo on tehnyt hyvää ja olen saanut nukuttua pitkiä yöunia ja tämä viikko on mennyt selkeästi kevyempien treenien parissa. Ennen kaikkea lepo on tehnyt hyvää henkisellä puolella ja vapauttanut ajatuksia Everestille valmistautumiseen ja minulla on ollut energiaa miettiä viimeisiä yksityiskohtia kuten eväitä reissuun ja pienien puuttuvien varusteiden hankkimista.
Nyt lepoviikon jälkeen edessä on vielä pari kovempaa treeniviikkoa ja hiihtoviikko Ylläksellä. Sen jälkeen on pari viikkoa ennen reissua ja loppu aika menee pakkaamisen, viimeisten asioiden hoitamisen ja kavereiden näkemiseen. Treenien puolesta on sitten kaikki tehty, mitä tehtävissä on. Olen kyllä tosi hyvillä fiiliksillä sen suhteen, sillä Kilimanjaro oli hyvä testi myös fyysiseen kuntoon ja tuntui, että toimintakyky vuorilla on kasvanut treenaamisen myötä.
Pakkaamisen suhteen menee myös hyvin ja olen aloittanut keräämään puuttuvia tavaroita yhteen. Isoin haaste on erilaisten välipalojen ja juomien ottaminen mukaan ja aion vielä Ylläksellä testata, mikä toimii urheilun yhteydessä. Huomasin Kilimanjarolla taas kerran, kuinka tärkeää juuri oikeanlaisten eväiden ottaminen mukaan on ja kuinka paljon minulla on vielä tsempattavaa tankkaamisen suhteen.
Everestille aion ottaa laajasti erilaisia eväitä: suolaisia ja makeita. Sen takia, että siinä vaiheessa, kun makea alkaa tökkimään voi vaihtaa suolaiseen ja toisin päin. Olen makean ystävä, mutta vuorilla himoitsen yleensä suolaista. Kerään tällä hetkellä pikku hiljaa erilaisia eväitä, joista voin sitten mielitekojen mukaan valita sopivaa syötävää. Varmasti mukaan lähtee karkkia, Nosht energiakarkkeja, sipsiä, kuivattua juustoa ja kuivalihaa.
No sitten se asia, joka vielä aiheuttaa melko isoa epävarmuutta koko retkikunnan ja reissun toteutumiseen, nimittäin koronavirus. Kaikkien puheissa on viimeiset kuukaudet ollut se, miten paljon virus tulee vaikuttamaan reissun toteutumiseen. Retkikunnan tarkoitus on ollut siis kiivetä Tiibetin puolesta ja yksi haaste Tiibetissä on se, että koronavirus vaikuttaa Kiinaan tällä hetkellä monella eri tavalla.
Päätös siitä, että onko Tiibetin raja auki, tulee Pekingistä ja virallista päätöstä ei ole vielä tehty. Odotamme siis edelleen uutisia siitä, pääsemmekö kiipeämään Everestin pohjoispuolelta vai ei. Jos Kiina päättää, että raja on kiinni, meillä ei käytännössä ole vaihtoehtoja ja reissu ei toteudu Tiibetistä.
Meillä on vaihtoehtona siirtyä Nepalin puolelle. Tämä on ollut asia, mistä en ole ollut kovin innoissani ja olen kirjoittanut syistä aiemmin ja yksi isoin tekijä on ollut kokemattomien kiipeilijöiden aiheuttamat ruuhkat vuorella. Ajatukseni mahdollisesta siirtymisestä on kuitenkin hiukan muuttunut.
Ensinnäkin Altitude Junkies eli operaattori, jota käytän on yksi harvoista operaattoreista joka pystyy tekemään nopealla aikataululla mahdollisen siirtymisen vuoren eteläreitille. Phil Crampton eli retkikunnan johtaja ja hänen tiiminsä pystyy tämän siirron kuitenkin tarvittaessa tarjoamaan retkikunnan kiipeilijöille. Koen tämän olevan todella iso plussa kyseisessä operaattorissa ja olen ollut tyytyväinen valintaani jo tässä kohtaa.
Toinen merkittävä tekijä on kiinalaiset kiipeilijät, joille myönnettiin viime vuonna 100/350 eteläpuolen kiipeilyluvista ja näin ollen he olivat isoin ryhmä Everestillä. Tänä vuonna koronaviruksen vuoksi kiinalaisilta on evätty mahdollisuus saada Nepalin viisumi, joka käytännössä on peruuttanut kiinalaisten kiipeilijöiden retkikunnat. Näin ollen ihmisiä tulee olemaan huomattavasti vähemmän eteläpuolella.
Kolmas ja edelleen yksi iso epävarmuustekijä on se, mitä koronavirus tuo seuraavien viikkojen aikana eteen ja onko meillä mahdollisuutta päästä Tiibetiin tai edes Nepaliin. Mitään virallisia päätöksiä ei siis ole vielä tehty Tiibetin tai Nepalin suhteen ja olemme edelleen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti lähdössä Tiibetin puolelta kiipeämään, mutta olemme tarvittaessa valmiita vaihtamaan Nepaliin.
Nämä ovat todella yllättäviä epävarmuustekijöitä koko reissun toteutumisen suhteen ja en olisi itse uskonut, että matkaani ja sen toteutumiseen voisi vaikuttaa näin isosti yksittäinen virus. Toki tämä kuvaa hyvin vuorikiipeilyä myös lajina: melkein kaikki on epävarmaa, kunnes asiat ovat täysin selvinneet.
Näin ollen valmistautuminen jatkuu edelleen suunnitelmien mukaisesti ja päätöksiä kiivettävästä reitistä tulee tulevien viikkojen aikana. Tärkeää on pystyä mukautumaan muuttuviin tilanteisiin ja olla turhaan stressaamasta asioista, joihin ei pysty itse vaikuttamaan.
