Tänään, tasan kahdeksan viikkoa eturistisiteen laittamisesta. Aika on mennyt nopean hitaasti, joka päivä edelleen kriiseilen raaaauhallisesti ja rauhallisesti tekemisen kanssa.
Viime viikko oli aikamoinen hulabaloo Lappeenrannan käynnin, flunssan ja viikonlopun Riikan matkan kanssa. Kerkesin välissä käymään myös fysioterapiassa ja käynti oli kolmas sitten toisen leikkauksen.
Edelleen suunta on oikea: hitaasti ja varmasti eteenpäin. Jalka taipuu lähes koko liikkuvuuden mukaisesti 146 astetta ja pienen jumppailun jälkeen liikkuvuus on 152 astetta. Tämän suhteen siis ollaan hyvissä asemissa siis.
Sain taas vähän uusia ja hieman hurjempia jumppaliikkeitä. Nyt seuraavat kolme viikkoa jumppailen yhdellä jalalla boksille nousuja, yhden jalan hallittua kyykkyä, koordinaatiokävelyitä ja hyppyjä. Tempokyykyt hallituilla, progressiivisilla painon nostoilla on myös sallittuja ja suositeltavia. Niitä onkin nyt treeniohjelmassa ollutkin.
Keskustelimme taas pitkään siitä, mikä on ylijumppaamista. Fysioterapeutti sanoi, että treenien päälle jumppien tekeminen ei välttämättä päivittäin ole järkevää. Palautuminen on ensiarvoisen tärkeää, jottei esimerkiksi takareiden jänne pääse repeämään pienessä, vähäpätöisessä tilanteessa. Aina enempi ei ole parempi.
Vaikeinta onkin ollut koko toipumisen ajan sitten toukokuusta lähtien löytää se taso, joka on riittävä. Olen tehnyt paljon hommia ja se on varmasti yksi isoin syy sille, että jalasta on jo tähän päivään mennessä tullut näin hyvä. Mutta usein mielessä on ollut se, että teenkö nyt liikaa. On hyvin harvinaista, että jalka ei olisi yhtään leikkauksen jälkeen kipeä, mutta silti pienenkin kivun tullessa mietin, että onko tämä se pistä, että tein liikaa.
Vastausta tähän kysymykseen ei ole ortopedi, valmentaja tai kaksi fysioterapeuttia pystynyt antamaan ja tiedän ettei asia tosiaankaan ole niin mustavalkoinen, miltä se saattaa vaikuttaa. Progressiivisuus onkin nyt ensiarvoisen tärkeää, sillä sen avulla rasitus varmasti pysyy sopivana ja vie kuitenkin jalan kuntoutumista koko ajan eteenpäin.
Olen kuitenkin edelleen toiveikas. Kyllä näistä vielä jalat tulevat ja tuleekin. Rauhallisesti ja hyvää pohjatyötä tehden eteenpäin koko ajan, sieltä ne vuoretkin sitten aikanaan myös tulevat ehjillä jaloilla.
