Törmäättekö arjessanne kiireeseen? Et ehdi ehkä tekemään kaikkea, mitä toivoisit ehtiväsi tekemään. Tuntuu, että on koko ajan tuli persuksen alla? Kirjoitin vuosi sitten vinkkini kiireiselle ihmiselle. Nyt vuosi myöhemmin kuitenkin törmään samaan asiaan, sillä tuntuu, että on kiire.
Siksi olen päätynyt pohtimaan, että onko kiireen määrä vakio?
Oikeasti luulen, että tässä elämässä ongelmien, kiireen, haaveiden ja toivein määrä on aikalailla vakio. Me ihmiset taidetaan kaikki olla siinä mielessä vähän ahneita, että yhden tavoitteen tai etapin tullessa valmiiksi, haaveilemme jo seuraavasta. Tiedättehän sen tunteen, että ”mä tarviin tuon uuden vaatteen, tarvikkeen, tietokoneen, elämää helpottavan tuotteen”? Ainakin minä huomaan tarvitsevani monia asioita ihan jatkuvasti.
Sama tarve pätee tekemiseen ja sitä kautta myös kiireeseen. Tästä voisi kehitellä mahdollisesti myös jonkin asteen yhtälön? On tarve tuntea itsensä tärkeäksi ja tehdä paljon asioita, sitten huomaat olevasi tämän erilaisten projektien tekemisen tarpeen vuoksi kiireinen. Yhtälön yhtäkuin merkin toisella puolella on vakio. Kiireen määrä on siis vakio.
Nautin itse ihan valtavasti kiireestä sen vuoksi, että myös sillä saan myös kiireisenä paljon aikaiseksi. Kiire on myös hyvä motivaattori saada asioita aikaiseksi. Kiire ajaa ihmiset tekemään asioita tehokkaammin, suunnittelemaan aikatauluja ja toimimaan paineen alla. Nämä ovat kaikki hyviä taitoja ja olen itse huomannut tekeväni samat asiat lähes tuplasti nopeammin kiireen alla kuin ilman kiirettä.
Kiirevakiolla on kuitenkin huonot puolensa. Minusta tulee samaan aikaa sählääjä ja unohtelija. Saatan unohtaa asioita, jotka ovat olleet juuri mielessä. Nimet eivät painu mieleen, unohdan mitä olin juuri sillä hetkellä tekemässä tai saatan soheltaa siten, että hetkessä huomaan menettäneeni tunteja aikaa johonkin aivan turhaan hommaan. Kiirevakiolla on siis myös kustannus, jota voidaan kutsua myös sähläämiskustannukseksi.
Sähläämiskustannus on sellainen kustannus, joka tulee kun kiireessä sähellät: unohdat ostaa junalipun ajoissa ja viime hetkellä se maksaa paljon, kiireessä kaadat juuri ostetun take away -kahvin tai uskokaa tai älkää, olen rikkonut useamman paidan ottaessani paitaa liian voimalla pois päältä kiireessä.
Kiire on siis positiivinen asia, kunhan muistaa hengittää ja ennen kaikkea priorisoida. Tätä varten kirjoitan itse to do -listaa. Mietin tärkeimmät asiat ja arvotan ne listallani tärkeysjärjestykseen. Kyse on asioiden muistamisesta, mutta ennen kaikkea mielen rauhan hankkimisesta itselleni.
Uskon, että kiirevakio on myös luonnekysymys. Toisillahan ei ole ikinä kiire, minnekään. Toisilla on kiire, aina. Ja sitten on meitä näiden kahden ääripään välistä. Mistä tämä johtuu? Hyvä kysymys. Luulen, että kyse on vain siitä, miten hyvin olet löytänyt sinua inspiroiva asian ja millainen yleistason positiivinen draivi sinulla on niiden toteuttamisessa. Toisaalta paljonhan myös vaikuttaa se, onko kiire kiireiselle positiivista vai negatiivista.
