Kävipä tuossa salilla niin, että sähläsin painojen kanssa. Ja pian olinkin autettava neiti painohädässä. Ilmeisesti tämä painolevyjen pois saaminen tangosta näytti niin epätoivoiselta, että eräs mies tuli hätiin ja auttamaan minua niiden saamiseksi pois. Mikä oli oma reaktoni? Tietenkin kiitin, mutta huomasin ärsyyntyväni. Näytinkö tosiaan niin heikolta, että minua täytyy auttaa? Jälkeen päin mietin, oliko oma asenteeni vain negatiivinen tätä ystävällistä apua vastaan?
Luonteeseeni kuuluu vahva pärjäämisen tahto. Haluan olla itsenäinen ja onnistua itse. Tämä näkyy sellaisena kovapäisyytenä ihan jokapäiväisissä asioissa. Olen törmännyt tähän luenteenpiirteeseeni esimerkiksi pyörän puhjennutta sisäkumia vaihtaessa, monta tuntia ja menetettyä hermoa myöhemmin, sain kuin sainkin asian hoidettua itse ja ihan ilman kenenkään apua. Mielestäni tämä piirre on minulle sekä vahvuus että heikkous. Voisi välillä olla helpompaa ja jopa parempi olla hieman vähemmän jääräpäisempi. Toisaalta kyseinen piirre on myös vahvuuteni, sillä tahdonvoima ei lopu kun kyse on asiasta, joka on todella sydämen päällä.
Tämä viikko on kesän viimeinen työviikkoni. Puhaltaen olen onnellinen kesätyörupeaman loppuun saamisesta, samalla kiitollinen, samalla helpottunut ja samalla tulevaa odottavainen. Olen toiminut tapahtumakoordinaattorina firmassa, jossa yksittäisi tapahtumia kesän aikana on lähes joka päivä. Työ on ollut hektistä, mutta kuitenkin antoisaa. Olen oppinut tekemään oikeita töitä, ja samalla pelkäämään satunnaisesti maanantaiaamua ja sähköpostin lukemattomia sähköpostien tulvaa. Nyt töiden loputtua voin keskittyä täysipainoisesti opiskeluun, mikä on erittäin hyvä sillä töitähän koulun saralla myös riittää. Ensi viikolla matkaan vielä viimeiselle työmatkalleni Ranskaan.
Päätin syyskuun alkaessa, että hoidan viimeiset työtehtäväni kunnialla loppuun, niin että voin sanoa itselleni tehneeni parhaani. Tällä kertaa en jäänyt mielestäni neidiksi painohätään, vaan onnistuin tavoitteessani.
